Lue keskustelun säännöt.
Miettikääpä miten heikoissa oloissa useimmat 60-luvun lapset joutuivat elämään
29.07.2019 |
Taloudellinen tilanne samaa luokaa kuin tänä päivänä jollain pitkäaikaistyöttömän lapsella. Ei varaa paljon mihinkään tämän päivän mittakaavalla. Plus päälle päätteeksi autoritaarinen ja väkivaltainen kasvatus, jossa ei todellakaan mitään tunteita sanoiteltu.
Tämän päivän yleisen mielipiteen mukaan 60-luvun normioloihin joutuvat lapset pitäisi joko mieluiten jättää tekemättä tai ainakin ottaa huostaan. 60-luvulla ei kuitenkaan ajateltu niin. Hyvä vai huono?
Kommentit (149)
Elämän merkityksellisyys koostuu pohjimmiltaan statuksen saannista yhteisössä. Nykyään statukseen vaaditaan aineellisesti paljon enemmän kuin 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä melko keskiluokkaisetkin lähetti lapset kesäksi maalle ja kivaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen tilanne on suhteutettava aina ympäröivään taloudelliseen tilanteeseen.
Ei ihmistä haittaa, jos hänen elintasonsa on kuta kuinkin sama kuin muilla. Eli jos vertaat pitkäaikaistyöttämän toimeentulotuen varassa elävien lapsia 60-luvun lapsiin, niin ontuu.
Varmasti tämä edellä mainittu nauttii nyt paremmasta elintasosta. Yleinen elintaso vain on niin paljon korkeampi, että hän saattaa kärsiä toisin kuin jälkimmäinen.
Olen 1954 syntynyt, joten on omakohtaista kokemusta tuosta niin kauheasta 60-luvusta. Asun Pohjos-Pohjanmaalla, kotini oli uusi omakotitalo paikkakunnan keskustassa (rakennettu 1956), neljä h + keittiö, isolla puutarhatontilla, äiti oli töissä kaupassa, isä reissuhommissa.
Muutamana ensimmäisenä vuonna yläkerran huoneita vuokrattiin talvikaudeksi lukio-opiskelijoille, kun me lapset kasvomme, vuokraus lopetettiin.
Ruokaa oli aina, samoin asialliset vaatteet. Perhe piti tiiviisti yhteyttä sukulaisiin, kavereita oli paljon ja leikit keksittiin itse. Luettiin paljon, kirjasto tuli tutuksi. Telkkari saatiin heti, kun niitä alkoi kaupasta saamaan. Auto perheeseen ilmaantui, kun olin kuusi vuotta, sitä ennen vanhemmat pyöräili, joukkoliikenne oli myös toimivat, linja-autot ajoivat myös viikonloppuisin.
Talon vanhemmat rakensivat arava- ja pankkilainan turvin, inflaatio söi velan, joten käytettävissä olevat tulot nousivat nopeasti.
Sama tilanne oli suurimmalla osalla kotikuntani väestä. Osalla oli muutama lehmä, pitivät pientä maatilaa.. Vuora-asuntoja oli erittäin vähän, yksi pieni kerrostalo ja koulun pihalla opettajien rivitalo. Opettajat tulivat pääasiassa muualta, joten heille piti olla heti asunto.
Ihanaa aikaa, rikollisuutta erittäin vähän, ihmiset pitivät huolta tosissaan, ja ”luokkaeroja” ei juuri ollut. Pankinjohtaja asui vuokralla pankin yläkerrassa, me asuimme tilavassa omakotitalossa.
Mä olen 60-luvun lapsi.
Meidän koulu oli Suomen ensimmäisiä peruskouluja. Mutta opettajat oli vielä niitä vanhoja ikäloppuja, jotka nöyryytti ja kiusasi sadistisesti lapsia. Olin vilkas ja siksikin silmätikkuna, ja aina jälki-istunnoissa, vaikka olin tyttö. Ongelmia oli myös ruuan kanssa. En tykännyt syödä koulussa, mutta aina oli pakko syödä kaikki, mitä keittäjät oli lautaselle annostelleet. Söin sitä loppumatonta lautasta aina yksin ruokapöydässä, kun muut oli saaneet lautasensa jo tyhjiksi ja menneet ulos välitunnille. Kotona en ollut mikään huono syöjä, äidin ruuat olivat hyviä. Muistan vieläkin ruokalan pahan hajun.
Kaupoissa oli kyllä kaikkea herkkua jo tuolloin. Karkit ja limsat vaan oli värjätty sellaisilla myrkyillä, että sain niistä punaisia kutisevia näppylöitä koko kroppaan. Ainoa allergialääke oli sitten vältellä kaikkea mahdollista, mistä saattoi saada oireita.
En saanut harrastaa ratsastusta, vaikka haaveilin siitä koko lapsuuteni. Ei ollut rahaa eikä kyytiäkään. Olisin kyllä ilomielin polkenut kymmenien kilometrien matkan talleille. Kaverini kävi ilmaiseksi hoitamassa hevosia, että edes sai olla niiden lähellä. Ulkomaanmatkat tehtiin Ruotsiin laivalla.
Uimassa käytiin keskenämme, kukaan aikuinen ei tullut vahtimaan. Muutenkin leikittiin paljon ulkona.
Selkään sain säännöllisesti. Ja siitä olen katkera vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
No silloin oli aina jotain töitä esim. tehtaissa tarjolla kaikille nuorille ja kyllä sillä palkalla silloin eli hyvinkin.
Kouluissa e ollut juuri mitään ongelmia nykyiseen verrattuna ja esim. huumeet tunnettiin lähinnä jostain ulkomaisista tv-sarjoista, elokuvista,radion jännityskuunnelmista ja kioskikirjoista.
Ulkomaalaiset vierailijat olivat jännittävän harvinaisia, koska niitä oli niin vähän ja ne olivat maassamme harvinaisia .
Lapset (kaupungeissakin) kävivät itse jalkaisin tai pyörällä koulussa .
Ruoka oli yksinkertaisempaa, mutta nykyistä paljon halvempaa.
Asuntoja rakennettiin vauhdilla ja kaupunkien puutaloalueella oli jatkuvasti edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Laopsilla oli paljon leikkikavereita ja ihmiset tunsivat naapurinsa hyvin.
Puhelimien kehityksestä oltiin kiinnostuneita lähinnä tele-alan messujen ammattipiireissä.
Tavallisille ihmisille puhelin oli vain puhelin, ja monilla ei ollut sitäkään, vaan soitettin vain puhelinkopeista ja vain silloin kun jotain yhteydenottotarvetta ja jotain asiallista, todellista asiaa. Ajokortti hankittiin sitten, kun rahat siihen oli tienattu itse töissä.
Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin.
Vuokra-asunnon puuliiterissä säilytettävä moottoripyörä (yleensä Jawa-merkkinen)oli monilla tehtaassa töissä käyvillä nuorilla miehillä vain ns.' työn välikulkuväline' ja auto hankittiin silloin, kun oltin menty naimisiin .
Nykyisen kaltaisia 'moottoripyöräjengejä' ei silloin (onneksi) ollut edes olemassa. Linja-autolikenteen ja paikallisbussien verkosto oli silloin varsin kattava, ja käyttäjien määrästä ja käytön paljoudesta johtuen myös aivan kohtuuhintainen kaikkien kukkarolle.
Vanhemmille ei näytetty 'keskaria' eikä heille puhuessa käytetty rumia sanoja.
Suurimmasta osasta sen ajan lapsia on kyllä kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten ruumiillinen kuritus rajussa muodossa oli jo väistymässä 60-luvulla. Ainakin meidän helsinkiläisissä "paremmissa" piireissä.
Minä sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja. Nurkassa seisominenkin on koettu. En koskaan mitään remmiä eikä muutenkaan lyöty. Eipä tämä haitannut juurikaan, kun kavereilla oli useimmilla sama meininki.
Mutta henkinen puoli oli meillä kyllä kylmyyttä, vähättelyä ja latistamista. Tätä varmasti on vieläkin paljon. Mieluummin se suutuspäissään kivahdettuna pikku ruumiillinen näpäytys kuin alentava kohtelu kaikessa.
Mua kyllä hakattiin niin, että muistan haaveilleeni, kunpa koko muu perhe kuolisi pois, ja olisin yksin ja vapaa.
Ei niin huonoa,ettei hyvääkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
No silloin oli aina jotain töitä esim. tehtaissa tarjolla kaikille nuorille ja kyllä sillä palkalla silloin eli hyvinkin.
Kouluissa e ollut juuri mitään ongelmia nykyiseen verrattuna ja esim. huumeet tunnettiin lähinnä jostain ulkomaisista tv-sarjoista, elokuvista,radion jännityskuunnelmista ja kioskikirjoista.
Ulkomaalaiset vierailijat olivat jännittävän harvinaisia, koska niitä oli niin vähän ja ne olivat maassamme harvinaisia .
Lapset (kaupungeissakin) kävivät itse jalkaisin tai pyörällä koulussa .
Ruoka oli yksinkertaisempaa, mutta nykyistä paljon halvempaa.
Asuntoja rakennettiin vauhdilla ja kaupunkien puutaloalueella oli jatkuvasti edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Laopsilla oli paljon leikkikavereita ja ihmiset tunsivat naapurinsa hyvin.
Puhelimien kehityksestä oltiin kiinnostuneita lähinnä tele-alan messujen ammattipiireissä.
Tavallisille ihmisille puhelin oli vain puhelin, ja monilla ei ollut sitäkään, vaan soitettin vain puhelinkopeista ja vain silloin kun jotain yhteydenottotarvetta ja jotain asiallista, todellista asiaa. Ajokortti hankittiin sitten, kun rahat siihen oli tienattu itse töissä.
Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin.
Vuokra-asunnon puuliiterissä säilytettävä moottoripyörä (yleensä Jawa-merkkinen)oli monilla tehtaassa töissä käyvillä nuorilla miehillä vain ns.' työn välikulkuväline' ja auto hankittiin silloin, kun oltin menty naimisiin .
Nykyisen kaltaisia 'moottoripyöräjengejä' ei silloin (onneksi) ollut edes olemassa. Linja-autolikenteen ja paikallisbussien verkosto oli silloin varsin kattava, ja käyttäjien määrästä ja käytön paljoudesta johtuen myös aivan kohtuuhintainen kaikkien kukkarolle.
Vanhemmille ei näytetty 'keskaria' eikä heille puhuessa käytetty rumia sanoja.
Suurimmasta osasta sen ajan lapsia on kyllä kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä,
70-luvulla yläasteella meillä oli englannin opettaja, jolla oli intialainen mies. Ruotsin maikka oli asunut Ruotsissa. Ja alakoulun enkun ope oli ollut nuorena sairaanhoitajana Englannissa. Kenenkään kielitaito ei ollut tuoretta eikä sitä tosiaankaan silloin päivitettykään. Niinpä kun menin Englantiin ekan kerran, puhuin samaa kieltä mitä 80-vuotiaat siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin jo todenneet, ei se lapsuus mitään kurjaa ollut, koska kaikilla kavereillakin oli ihan samanlaista. 60-luvulla lapset eri tuloluokista olivat yhdessä vain kansakoulussa, joka kesti 4 vuotta. Sen jälkeen tilanne jo muuttuikin, koska oppikoulu oli maksullinen ja jos vanhemmilla ei ollut varaa eikä lapsi ollut riittävän lahjakas saadakseen nk vapaaoppilaspaikan, köyhien perheiden lapset eivät tulleet oppikouluun. Siihen aikaan myös monet hyvätuloisemmatkin vanhemmat olivat varsin säästäväisiä eikä lapsille hankittu kaikkea, mitä nämä keksivät pyytää. Tosin ei pyydettävääkään ollut kaupoissa niin paljon kuin nykyisin.
Olen syntynyt 60-luvun alussa ja 70-luvun alussa kun oli neljä luokkaa käyty hyvin pieni osuus luokalta ei jatkanut oppikouluun. Kylässä oli oli kunnallinen keskikoulu ja koulu oli ilmaista. - 65
syntynyt sisareni kävikin jo peruskoulun. Itsekin sain peruskoulun päästötodistuksen, keskikoulun opetussuunnitelman mukaan tms lukee todistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten ruumiillinen kuritus rajussa muodossa oli jo väistymässä 60-luvulla. Ainakin meidän helsinkiläisissä "paremmissa" piireissä.
Minä sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja. Nurkassa seisominenkin on koettu. En koskaan mitään remmiä eikä muutenkaan lyöty. Eipä tämä haitannut juurikaan, kun kavereilla oli useimmilla sama meininki.
Mutta henkinen puoli oli meillä kyllä kylmyyttä, vähättelyä ja latistamista. Tätä varmasti on vieläkin paljon. Mieluummin se suutuspäissään kivahdettuna pikku ruumiillinen näpäytys kuin alentava kohtelu kaikessa.
Juurikin tämä vähättely ja latistuminen kaikessa ja vielä lisättynä omien vanhempien (näiden latistajien) omien sukulaisten, paremmassa asemassa olevien naapureiden ja muiden ”ylempien” mielistely. Ei heistä ainakaan esikuvaksi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten ruumiillinen kuritus rajussa muodossa oli jo väistymässä 60-luvulla. Ainakin meidän helsinkiläisissä "paremmissa" piireissä.
Minä sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja. Nurkassa seisominenkin on koettu. En koskaan mitään remmiä eikä muutenkaan lyöty. Eipä tämä haitannut juurikaan, kun kavereilla oli useimmilla sama meininki.
Mutta henkinen puoli oli meillä kyllä kylmyyttä, vähättelyä ja latistamista. Tätä varmasti on vieläkin paljon. Mieluummin se suutuspäissään kivahdettuna pikku ruumiillinen näpäytys kuin alentava kohtelu kaikessa.
Mua kyllä hakattiin niin, että muistan haaveilleeni, kunpa koko muu perhe kuolisi pois, ja olisin yksin ja vapaa.
Sympatiani sinulle , kun sinulla tuollaista on siis ollut. Tuolla tavoin lastaan kohtelevat vanhemmat ovat kyllä aina ennemminkin pokkeus ,kuin sääntö, joten tuollaista vanhempin käyttäytymistä lastaan kohtaan ei siis voida näin jälkeenpäin yleistää miksikään sen ajan 'yleiseksi käytännöksi' ja vaikka kuinka väkivaltaisia vanhempia löytyy ihan nykyisinkin (ja veikkaisin ,että niitä sellaisia vanhempia on nykyään VÄHINTÄÄN yhtä paljon kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
On nykypäivän työttömilläkin tarpeeksi ruokaa, katto pään päällä ja kaikki perustarpeet tyydytettyinä. Silti äärettömän harva hankkisi lapsia työttömänä, koska sen ei katsota olevan elämisen arvoista elämää.
Mitä sinun mielestäsi kuuluu elämisen arvoiseen elämään? Huumeita, pornoa, laitteita joita voi tuijottaa sisätiloissa? Ilmaston saastuttamista lentämällä joka lomalla johonkin palmun alle? Rumia laukkuja ja kenkiä joissa on jokin merkki?
Etkö pysty antamaan lapsillesi elämisen arvoista elämää ilman juotavaa roinaa ja krääsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varaa paljon mihinkään? Mihin olisi pitänyt olla?
Olen 60-luvulla syntynyt ja kaikillahan oli silloin suhteellisen vaatimatonta nykypäivän mittapuun mukaan. Mutta ruuasta ei ollut pulaa, katto oli pään päällä ja kaikki tarpeellinen saatiin hankittua. 70-luvulla elettiin sitten jo paljon mukavammin, kun vanhemmatkin olivat jo ehtineet uraa luomaan.Ei se ollut lähellekään niin niukkaa kuin 30- ja 40-luvuilla syntyneillä vanhemmillani lapsuudessaan.
Moni lapsi oli 60-luvulla vielä aliravittu mikä näkyy noiden ikäluokkein keskipituudessa joka on jäljessä Ruotsin vastaavia ikäluokkia. Kehuttu kouluruokakin oli tuolloin pelkkää kuraa. Jotain keittoja joiden energia ja ravintosisältö oli olematon. Suurin osa ei saanut koskaan riittävää määrää proteiinia. Suomi oli 60-luvulla vielä puolikehitysmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varaa paljon mihinkään? Mihin olisi pitänyt olla?
Olen 60-luvulla syntynyt ja kaikillahan oli silloin suhteellisen vaatimatonta nykypäivän mittapuun mukaan. Mutta ruuasta ei ollut pulaa, katto oli pään päällä ja kaikki tarpeellinen saatiin hankittua. 70-luvulla elettiin sitten jo paljon mukavammin, kun vanhemmatkin olivat jo ehtineet uraa luomaan.Ei se ollut lähellekään niin niukkaa kuin 30- ja 40-luvuilla syntyneillä vanhemmillani lapsuudessaan.
On nykypäivän työttömilläkin tarpeeksi ruokaa, katto pään päällä ja kaikki perustarpeet tyydytettyinä. Silti äärettömän harva hankkisi lapsia työttömänä, koska sen ei katsota olevan elämisen arvoista elämää.
Voi kun ei hankkisikaan, mutta työttömät vasta niitä lapsia hankkivatkin, kun taas koulutetut työssäkäyvät paljon vähemmän. Tämä tulee taas meille muille pirun kalliiksi, kun joudutaan omien kertojen lisäksi maksaan niitten työttömienkin kersat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kommentoi, ett siihen aikaan lapset saivat alkunsa, koska ehkäisy oli olematona eikä lapsia "hankittu" kuten nykyään enimmäkseen.
Meille tuli joskus veli+sisko lämmittelemään kamiinan eteen, kun oli kylmä pakkanen ja heidän vaatteensa oli ohuet. Siis 60-luvulla.
70-luvulla joku luokkakaveri oli ongelmissa, miten hiihtää samoilla suksilla kuin pikkuveli hiihtokilpailuissa. Joillakin siskoksilla oli ongelmia luistinten suhteen, kun käyttivät samaa paria ja kouluilla oli etäisyyttä.
Mutta kunnon ihmisiä meistä kaikista kasvoi, perustettiin perheitä ja huolehdittiin lapsistamme, joita ruokittiin muullakin kuin perunalla ja läskisoosilla.
60-luvulla syntyneistä suurin osa on käynyt koulunsa tai vähintään suurimman osan siitä vasta 70-luvulla.
Olen syntynyt -66 ja kouluun menin siis -73 itäsuomalaisessa pikkukunnassa. Luokat olivat isoja, ja meidänkin luokalla oli muutama oppilas varsin köyhistä kodeista. Suurin osa oli kuitenkin ihan normaalien työssäkäyvien vanhempien lapsia. Monilla oli kesämökkikin, kuten myös meillä. Joillain oli vielä kotiapulainenkin, vaikka ihan tavalliset ammatit vanhemmilla.
Sanoisin että suhteellisen mukavaa elämää nykyaikaan verrattuna.
Ei niin huonoa,ettei hyvääkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
No silloin oli aina jotain töitä esim. tehtaissa tarjolla kaikille nuorille ja kyllä sillä palkalla silloin eli hyvinkin.
Kouluissa e ollut juuri mitään ongelmia nykyiseen verrattuna ja esim. huumeet tunnettiin lähinnä jostain ulkomaisista tv-sarjoista, elokuvista,radion jännityskuunnelmista ja kioskikirjoista.
Ulkomaalaiset vierailijat olivat jännittävän harvinaisia, koska niitä oli niin vähän ja ne olivat maassamme harvinaisia .
Lapset (kaupungeissakin) kävivät itse jalkaisin tai pyörällä koulussa .
Ruoka oli yksinkertaisempaa, mutta nykyistä paljon halvempaa.
Asuntoja rakennettiin vauhdilla ja kaupunkien puutaloalueella oli jatkuvasti edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Laopsilla oli paljon leikkikavereita ja ihmiset tunsivat naapurinsa hyvin.
Puhelimien kehityksestä oltiin kiinnostuneita lähinnä tele-alan messujen ammattipiireissä.
Tavallisille ihmisille puhelin oli vain puhelin, ja monilla ei ollut sitäkään, vaan soitettin vain puhelinkopeista ja vain silloin kun jotain yhteydenottotarvetta ja jotain asiallista, todellista asiaa. Ajokortti hankittiin sitten, kun rahat siihen oli tienattu itse töissä.
Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin.
Vuokra-asunnon puuliiterissä säilytettävä moottoripyörä (yleensä Jawa-merkkinen)oli monilla tehtaassa töissä käyvillä nuorilla miehillä vain ns.' työn välikulkuväline' ja auto hankittiin silloin, kun oltin menty naimisiin .
Nykyisen kaltaisia 'moottoripyöräjengejä' ei silloin (onneksi) ollut edes olemassa. Linja-autolikenteen ja paikallisbussien verkosto oli silloin varsin kattava, ja käyttäjien määrästä ja käytön paljoudesta johtuen myös aivan kohtuuhintainen kaikkien kukkarolle.
Vanhemmille ei näytetty 'keskaria' eikä heille puhuessa käytetty rumia sanoja.
Suurimmasta osasta sen ajan lapsia on kyllä kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä,
Tässä on virheitä:
Lapset kyllä edelleen kävelevät tai pyöräilevät lähikouluihin ja NIMENOMAAN kaupungeissa. Enää ei ole sitä "hiihdin kouluun kestä ja talvet", mikä maalla oli yleistä. Landella kuskataan kouluun, ei juurikaan kaupungeissa.
Maalaislapset ovatkin paljon lihavampia kuin kaupunkilaiset. Voi googlata tämän faktan. Siinä on tietysti muitakin tekijöitä kuin koulumatkat -- koulutus- ja sivistystaso on korkeampi.
Totta kai ruoka oli "halvempaa", mutta indeksillä katsottuna kalliimpaa eli lohkaisi perusmenona palkasta suuremman osan.
Autoja oli vähemmän??? Mutta onnettomuuksia suhteessa kymmenkertaisesti. Taas saa googlata.
Voi olla, että vanhemmille ei näytetty keskaria. Nuorisorikollisuus on kuitenkin painunut kolmasosaan 60-lukuun nähden. Jos tästä vielä poistettaisiin uussuomalaisten osuus, niin pudotus olisi sitäkin selkeämpi.
Minulle ei kukaan ole näyttänyt koskaan keskaria paitsi joku törppö keski-ikäinen äijä liikenteessä. Ei koskaan kukaan nuori. Olen 55-vuotias.
Voisi jatkaa... mutta kritiikittömyyttä on yläpeukuttaa tällaisia kliseita ja suoranaisesti väärää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varaa paljon mihinkään? Mihin olisi pitänyt olla?
Olen 60-luvulla syntynyt ja kaikillahan oli silloin suhteellisen vaatimatonta nykypäivän mittapuun mukaan. Mutta ruuasta ei ollut pulaa, katto oli pään päällä ja kaikki tarpeellinen saatiin hankittua. 70-luvulla elettiin sitten jo paljon mukavammin, kun vanhemmatkin olivat jo ehtineet uraa luomaan.Ei se ollut lähellekään niin niukkaa kuin 30- ja 40-luvuilla syntyneillä vanhemmillani lapsuudessaan.
Moni lapsi oli 60-luvulla vielä aliravittu mikä näkyy noiden ikäluokkein keskipituudessa joka on jäljessä Ruotsin vastaavia ikäluokkia. Kehuttu kouluruokakin oli tuolloin pelkkää kuraa. Jotain keittoja joiden energia ja ravintosisältö oli olematon. Suurin osa ei saanut koskaan riittävää määrää proteiinia. Suomi oli 60-luvulla vielä puolikehitysmaa.
Kyllä ruokaa oli 60-luvulla ihan riitävästi, eikä siitä ollut pulaa. Ja mielestäni myös kouluruokailu, jopa lihaa ja kalaa oli tarjolla. Maitopullo ja leivät tuotiin kotoa. Ja kaupoissa oli ruokaa, mistä ostaa.
Ja tosiaan, kukaan ei puhunut proteiinistä, vaan valkuaisaineista.
Ja kun katson 60-luvun koulukuvia, niin ei siellä kyllö ole ainuttakaan aliravittua lasta, vaan kaikki hyvinvoimpia.
Ja sitä ruokaa oli kaupoissa jo 50-luvulla, joita oli joka niemessä ja notkossa, pienessä kylässä saattoi olla useampi kauppa.
Ruokaa ja vaatteita ostettiin paljon toreilta, kauppahallista, satamista, johon maalaiset toivat ruokaa ja markkoinoita oli useammat vuodessa.
Ja se tavaraa pursuava Kalle Anttilan kuvasto tuli jokaiseen kotiin, useamman kerran vuodrssa ja myöhemmin Ellos.
Ja olen köyhän perheen 50-luvun lapsi ja ruokaa oli aina riittävästi ja meillä leivottiin pullaa joka viikko ja kaikki juhlapyhät pääsiäisestä jouluun vietettiin herkkujen ääressä, vaikka koti oli vaatimaton.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla syntyneistä suurin osa on käynyt koulunsa tai vähintään suurimman osan siitä vasta 70-luvulla.
Olen syntynyt -66 ja kouluun menin siis -73 itäsuomalaisessa pikkukunnassa. Luokat olivat isoja, ja meidänkin luokalla oli muutama oppilas varsin köyhistä kodeista. Suurin osa oli kuitenkin ihan normaalien työssäkäyvien vanhempien lapsia. Monilla oli kesämökkikin, kuten myös meillä. Joillain oli vielä kotiapulainenkin, vaikka ihan tavalliset ammatit vanhemmilla.
Sanoisin että suhteellisen mukavaa elämää nykyaikaan verrattuna.
Ja Aku Ankan, tai Nakke Nakuttajan kopsahtaminen postilaatikkoomme tutun postinkantajatädin polkupyörällään tuomana oli aina se viikon odotettu kohokohta...
Vierailija kirjoitti:
Ei niin huonoa,ettei hyvääkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
No silloin oli aina jotain töitä esim. tehtaissa tarjolla kaikille nuorille ja kyllä sillä palkalla silloin eli hyvinkin.
Kouluissa e ollut juuri mitään ongelmia nykyiseen verrattuna ja esim. huumeet tunnettiin lähinnä jostain ulkomaisista tv-sarjoista, elokuvista,radion jännityskuunnelmista ja kioskikirjoista.
Ulkomaalaiset vierailijat olivat jännittävän harvinaisia, koska niitä oli niin vähän ja ne olivat maassamme harvinaisia .
Lapset (kaupungeissakin) kävivät itse jalkaisin tai pyörällä koulussa .
Ruoka oli yksinkertaisempaa, mutta nykyistä paljon halvempaa.
Asuntoja rakennettiin vauhdilla ja kaupunkien puutaloalueella oli jatkuvasti edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Laopsilla oli paljon leikkikavereita ja ihmiset tunsivat naapurinsa hyvin.
Puhelimien kehityksestä oltiin kiinnostuneita lähinnä tele-alan messujen ammattipiireissä.
Tavallisille ihmisille puhelin oli vain puhelin, ja monilla ei ollut sitäkään, vaan soitettin vain puhelinkopeista ja vain silloin kun jotain yhteydenottotarvetta ja jotain asiallista, todellista asiaa. Ajokortti hankittiin sitten, kun rahat siihen oli tienattu itse töissä.
Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin.
Vuokra-asunnon puuliiterissä säilytettävä moottoripyörä (yleensä Jawa-merkkinen)oli monilla tehtaassa töissä käyvillä nuorilla miehillä vain ns.' työn välikulkuväline' ja auto hankittiin silloin, kun oltin menty naimisiin .
Nykyisen kaltaisia 'moottoripyöräjengejä' ei silloin (onneksi) ollut edes olemassa. Linja-autolikenteen ja paikallisbussien verkosto oli silloin varsin kattava, ja käyttäjien määrästä ja käytön paljoudesta johtuen myös aivan kohtuuhintainen kaikkien kukkarolle.
Vanhemmille ei näytetty 'keskaria' eikä heille puhuessa käytetty rumia sanoja.
Suurimmasta osasta sen ajan lapsia on kyllä kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä,
Tässä on virheitä:
Lapset kyllä edelleen kävelevät tai pyöräilevät lähikouluihin ja NIMENOMAAN kaupungeissa. Enää ei ole sitä "hiihdin kouluun kestä ja talvet", mikä maalla oli yleistä. Landella kuskataan kouluun, ei juurikaan kaupungeissa.
Maalaislapset ovatkin paljon lihavampia kuin kaupunkilaiset. Voi googlata tämän faktan. Siinä on tietysti muitakin tekijöitä kuin koulumatkat -- koulutus- ja sivistystaso on korkeampi.
Totta kai ruoka oli "halvempaa", mutta indeksillä katsottuna kalliimpaa eli lohkaisi perusmenona palkasta suuremman osan.
Autoja oli vähemmän??? Mutta onnettomuuksia suhteessa kymmenkertaisesti. Taas saa googlata.
Voi olla, että vanhemmille ei näytetty keskaria. Nuorisorikollisuus on kuitenkin painunut kolmasosaan 60-lukuun nähden. Jos tästä vielä poistettaisiin uussuomalaisten osuus, niin pudotus olisi sitäkin selkeämpi.
Minulle ei kukaan ole näyttänyt koskaan keskaria paitsi joku törppö keski-ikäinen äijä liikenteessä. Ei koskaan kukaan nuori. Olen 55-vuotias.
Voisi jatkaa... mutta kritiikittömyyttä on yläpeukuttaa tällaisia kliseita ja suoranaisesti väärää tietoa.
Landella kuskataan nykyisin kouluun, joska kyläkoulut on lopetettu ja koulumatkat ovat siksi pitkiä.
Ajat on muuttuneet. Tuohon aikaan useimmat köyhien lapset ei päässeet edes jatkamaan 4-vuotisesta kansakoulusta eteenpäin oppikouluun, koska ei ollut rahaa. Ei ainakaan kaikkia lapsia oppikouluun laittaa, kun varsinkin monessa perheessä maalla oli isoja lapsikatraita. Tätä pidettiin ihan ok:na ja näille vailla ihmeempää koulutusta oleville löytyi kyllä töitä.
Nykyään se jos joku ei pystyisi vähävaraisuuden takia käymään kouluja siihen asti että saa jonkun ammatin, johtaa todennäköisesti syrjäytymiseen, koska lähes joka työhön tarvitaan jokin tutkinto. Periaatteessa koulunkäynnin pitäisi olla kaikille mahdollista, mutta kyllä tiedän ihmisiä jotka ei ole päässeet lukioon, kun ei ole varaa kirjoihin eikä nykyisin vaadittavaan kannettavaan tietokoneeseen.