Mies oli laittanut kaikkein rakkaimman lasikulhoni gerbiileillemme kylpyhiekka-astiaksi
Ajatus oli kaiketi hyvä mutta harmittaa silti. Mies sanoi että gerbiilivauvamme ovat jo sen verran isoja että vanha astia oli liian pieni, eikä ajatellut sen kummemmin, valitsi vaan sopivimman mallisen ja kokoisen. En nyt enää kehtaa pissaisesta kulhosta tarjoilla vieraille mitään, vaikka sen käyttäisikin koneessa...
Kommentit (38)
Jos tuo nainen olisi halunnut tavata norsut jotka yhteisiä niin periaatteessa gerbiilit sama homma. Jos olisin ollut tuomari olisin määrännyt gerbiilit tapaamisoikeuteen.
Ihana mies sulla <3 Pidä siitä lujaa kiinni. Jos on noin ihana gerbiilejä kohtaan, on pakko olla hyvä sydän.
(Ja vaihda vaan lasikulho kaikessa hiljaisuudessa. Kyllä se pesemällä puhdistuu. Et sano vieraille mitään. Paitsi jos menee hermot siihen vieraaseen.)
Vierailija kirjoitti:
Kuka laittaa lasisen kulhon johonkin gerbiilihäkkiin?
No millaisen kulhon sinä laittaisit? Muovinen ei käy, gerbiilit jyrsivät sitä. Lasittamaton savinen ei käy, koska pissa imeytyy siihen ja se alkaa haista. Pitää laittaa joko lasitettu keraaminen tai lasinen.
Gerbiilit eivät muuten asu häkissä, vaan terraariossa.
Vierailija kirjoitti:
Metallisen.
Miksi juuri metallisen? Metalliset astiat ovat yleensä aika kevyitä, joten ne kaatuvat helposti. Esim. joku pienikokoinen koirankuppi, joka mahtuisi terraarioon, keikahtaa helposti nurin. Lasinen tai lasitettu keraaminen on painava ja pysyy pystyssä. Kerro nyt sinä, miksi ei lasista? Mun mielestä lasinen oli kaikkein paras, meillä oli sellainen pieni uunivuoka gerbiilien kylpypaikkana.
Eihän sitä hiekka-astiaa ole tarkoitus jättää sinne terraarioon, muuten se muuttuu helposti vessaksi. Itse nostan gerbiilit erikseen pari kertaa viikossa hiekkakylpemään, niin ei tarvitse sitä astiaa sinne terraarioon edes yrittää mahduttaa.
Tulee mieleen kun kerran vanhempiemme luona käydessämme veljeni otti pokkana vanhempiemme kaapista kupin ja antoi sen mitään kyselemättä koirille vesikupiksi. Katsottiin siinä kaikki huuli pyöreänä että mitä helvettiä, kyllä elukoille on ihan omat astiat.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kun kerran vanhempiemme luona käydessämme veljeni otti pokkana vanhempiemme kaapista kupin ja antoi sen mitään kyselemättä koirille vesikupiksi. Katsottiin siinä kaikki huuli pyöreänä että mitä helvettiä, kyllä elukoille on ihan omat astiat.
Miten se astia vahingoittui siitä että koira juo siitä? Onneksi minun vanhempien luona voi toimia juuri noin. Sielläkin on tiskikone joka pesee kyllä. Koiran suu on sitäpaitsi puhtaampi luin ihmisen...
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kun kerran vanhempiemme luona käydessämme veljeni otti pokkana vanhempiemme kaapista kupin ja antoi sen mitään kyselemättä koirille vesikupiksi. Katsottiin siinä kaikki huuli pyöreänä että mitä helvettiä, kyllä elukoille on ihan omat astiat.
Meillä vanha koira nuoli ennen tiskikoneeseen laittoa kaikki sellaiset astiat, joissa oli sille soveltuvaa ruokaa.
Julma tuomari kun ei hoitanut gerbiilien omistajalle tapaamisoikeutta. Eihän se koosta voi olla kiinni.
Go Ap:n mies! Olisipa minullakin tuollainen puoliso <3 Meidän gerbuilla on lasinen mausteastia kylpyjä varten ja se täynnä hiekkapuhallus-hiekkaa.. Eivät kaada ja helppo puhdistaa kun sinne aina kuitenkin pissataan ja se jää hiekkapaakuiksi pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä aikuisella ihmisellä on gerbiilejä...?
Toisille ne ovat tärkeitä. Linkin tapauksessa nainen vaati itselleen eron jälkeen gerbiilien tapaamisoikeutta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/38ddf243-88f9-493d-9333-366a565d4e93
Tää on söpöyden huippu:)
Minielämä on parasta ja siihen kuuluu tällaiset mini-asioitten puolustamiset myös. Olen tuon haastajan puolella ja gebiileille oikeutta kanssa:)!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kun kerran vanhempiemme luona käydessämme veljeni otti pokkana vanhempiemme kaapista kupin ja antoi sen mitään kyselemättä koirille vesikupiksi. Katsottiin siinä kaikki huuli pyöreänä että mitä helvettiä, kyllä elukoille on ihan omat astiat.
Miten se astia vahingoittui siitä että koira juo siitä? Onneksi minun vanhempien luona voi toimia juuri noin. Sielläkin on tiskikone joka pesee kyllä. Koiran suu on sitäpaitsi puhtaampi luin ihmisen...
Harhaluuloa tuo, ei koiran syljessä ole mitään desinfiointiainetta joka putsaisi bakteerit likaisista tassuista, pyllystä ja kaikesta muusta mitä se nuolee.
Mutta eipä siihen astiaankaan mitään jää kun sen kunnolla pesee. Lähtökohtaisesti tietenkin eläimille omat astiat mutta annan itsekin kissani juoda vettä omista laseistani kun sille niin paremmin maistuu :)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän harmituksen. Mulla oli mun isoäidin aikoinaan häälahjaksi saama pitsipöytäliina, jossa oli mun iso isoäidin käsin nypläämät reunapitsit ja mies otti sen johonkin metsäreissulle, että ei tarvi ruokia ihan maahan laskea. Sain sen takaisin siinä kunnossa, että se ei ikinä lähtenyt puhtaaksi. Miehen selitys: "No ku se oli sopivan pieni ja kevyt ottaa reppuun, en mä arvannut et sua haittasi ku aina voi ostaa uuden liinan". Myönnän, että syttyi vuosisadan riita, kun tajusin minkä liinan se mulle takaisin antoi likaisena, ryppyisenä ja yhdellä reiällä varustettuna; sen yhden, lähes 100-vuotiaan käsityönä tehdyn, jota oon varjellut ja käyttänyt vain juhlissa.
Tässä tapauksessa ei ole kyllä miestä älyllä siunattu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän harmituksen. Mulla oli mun isoäidin aikoinaan häälahjaksi saama pitsipöytäliina, jossa oli mun iso isoäidin käsin nypläämät reunapitsit ja mies otti sen johonkin metsäreissulle, että ei tarvi ruokia ihan maahan laskea. Sain sen takaisin siinä kunnossa, että se ei ikinä lähtenyt puhtaaksi. Miehen selitys: "No ku se oli sopivan pieni ja kevyt ottaa reppuun, en mä arvannut et sua haittasi ku aina voi ostaa uuden liinan". Myönnän, että syttyi vuosisadan riita, kun tajusin minkä liinan se mulle takaisin antoi likaisena, ryppyisenä ja yhdellä reiällä varustettuna; sen yhden, lähes 100-vuotiaan käsityönä tehdyn, jota oon varjellut ja käyttänyt vain juhlissa.
Olisit laittanut miehen tekemään käsitöinä samanlaisen. Vanhat liinat saa puhtaiksi vetyperoksidilla, mutta "metsälika" ja varsinkin noki pysyy, eikä reikä korjaannu mitenkään itsestään. Huonomminkin olisi voinut käydä. Mies olisi voinut heittää sen nuotioon, kun niin likaantui ja meni rikki.
Onko sen niin kauhean vaikeaa tehdä miehelle selväksi, mitkä tavarat ovat arvokkaita? No, monet naiset ratkaisevat tämän ongelman pakkaamalla itse miehensä repun ja hoitamalla itse gerbiilinsä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka pesee rakkaimman lasikulhonsa koneessa? Minulla on muutama lasikulho eikä niitä todellakaan naarmuteta tiskikoneessa!
Nyt tiskikonekaupoille, jos tiskari kerran naarmuttaa!
Muista kertoa sitten vieraille hauska tarina gerbiilikulhosta ja avioerosta ja tapaamisoikeudesta:)