Sukulaiset syyttävät minua huonoksi äidiksi

Älä ole tuollaisten sukulaisten kanssa tekemisissä. Aivan järkyttävää käytöstä. Lapsikin kärsii siitä, miten tuo sukulaisten käytös vaikuttaa sinuun. Asetat selvät rajat sen suhteen, mikä on mielestäsi asiallista ja hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Onneksi miehesi tulee sinua.

Suku on pahin.

Voi ei. Onneksi miehesi on puolellasi. Itse ehkä sanoisin sukulaisille, että saamme apua AMMATTILAISILTA ja sukulaiset voivat keskittyä omiin ongelmiinsa.

Lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja joskushan ilmenee jotain oppimisvaikeuksia, mutta niihinkin saa apua. Tsemppiä kovasti teille äläkä välitä sukulaisista.

En olekaan ollut pitkään aikaan tekemisissä, mutta tänään menin vastaamaan puhelimeen, joka oli virhe. Mieheni ei vastaa enää heille, koska asia on aina sama, minä olen se huono ja syyllinen tilanteeseen, minulle ei olisi pitänyt lasta suoda. 

Ap

Etäisyyttä sukulaisiin reilusti.. 2,5v ei välttämättä vielä huomaa, miten sinusta ja hänen kehityksestä puhutaan, mutta iän karttuessa sukulaisten puuttuminen pahenee ja pahenee.

Jo tuo, että sukulaisilla on ylipäätään ääneen sanottu mielipide siitä, mihin aikaan kiinteät tulee aloittaa, kertoo että teidän perheen ja sukulaisten välillä ei ole ollut riittävää "rajaa" lapsen synnyttyä. No nyt on aika luoda se raja. Et ole mitenkään kylmä, epäkohtelias tai kiittämätön, kun teet selväksi kuja teidän lasta kasvattaa ja otat etäisyyttä, eli näette vähemmän yms.

Nyt otetaankin entistä enemmän hajurakoa sukulaisiin. Kun lapsi syntyi, kiitimme vinkeistä, mutta sanoimme että me teemme näin. Emme antaneet sukulaisten sanella mitään lapseen liittyvää, vaikka tietysti kovasti yrittivät, sanoimme että kiitos vain, mutta me teemme näin ja piste. Nyt he käyttävät näitä asioita minua vastaan, että jos olisin silloin tehnyt kuten he käskivät, lapsi puhuisi, olen pilannut lapsen. 

Ap

Tuo on ihan kauheaa! Älkää olko missään tekemisissä tuollaisten sukulaisten kanssa, et varmasti ole huono äiti! Onneksi miehesi puolustaa sinua. Onko muuten joku näistä sukulaisista anoppisi?

Ihme meininkiä sukulaisilta. Veljeni lapsi oppi puhumaan 3-vuotiaana ja on todella skarppi tyyppi. Nykyään tulee juttua todella paljon. :)

Vierailija kirjoitti:

Nyt otetaankin entistä enemmän hajurakoa sukulaisiin. Kun lapsi syntyi, kiitimme vinkeistä, mutta sanoimme että me teemme näin. Emme antaneet sukulaisten sanella mitään lapseen liittyvää, vaikka tietysti kovasti yrittivät, sanoimme että kiitos vain, mutta me teemme näin ja piste. Nyt he käyttävät näitä asioita minua vastaan, että jos olisin silloin tehnyt kuten he käskivät, lapsi puhuisi, olen pilannut lapsen. 

Ap

Jos jaksat, voit lyhyesti perustella mielipiteesi ja epäkohteliaastikin käräyttää toisen ilkeilystä. Esim. Sanot ihan suoraan, että miksi yrität väittää ettemme lue lapsellemme? Se ei ole totta vaan valhe. Lopeta tuollainen valehtelu, se on todella loukkaavaa."

Kaikista tehokkain tapa on kuitenkin sanoa, että tämä asia ei kuulu sinulle. Me hoidamme asiaa ammattilaisten kanssa, ja heidän mielipide tilanteesta on aivan eri kuin sinun. Jos et lopeta minun perusteetonta syyllistämistä ja arvostelua niin en aio olla kanssasi enää tekemisissä. Ja sitten todellakin toteutat sen tarvittaessa. Voit aivan hyvin laittaa kovan kovaa vasten. Sinua ei kiusata ja piste.

Emme aiokaan olla tekemisissä nyt hyvään aikaan, mieheni sai tarpeekseen tuosta eikä enää vastaa heille. Yksi näistä sukulaisista on kyllä anoppini, mutta on heitä minunkin puoleltani. 

Toivottavasti meilläkin lapsi oppii puhumaan, eikä ole mitään vikaa. Mietin silti koko ajan, mitä olisin voinut tehdä toisin.

Ap

Olen perustellut heille asioita useamman kerran ja kertonut, että kyllä lapselle luetaan, saa katsoa muumeja jne. Heille onkin sanottu, ettei ole heidän asiansa,mutta eivät usko vaan jatkavat. Edes ammattilaisten mielipiteeseen vetoaminen ei ole auttanut, ovat sitä mieltä että tämä terapeutin loma on minun vikani, että halusin lopettaa terapian. Osa on myös vaatinut, että saavat olla paikalla terapian aikana. Nyt emme aiokaan olla hetkeen tekemisissä.

Ap

Sano, että tuo puhevika on vahvasti periytyvää ja tulee isän puolen suvusta.

Ja jos yhtään helpottaa niin vilkas ja menevä lapsi monesti puhuu vähän myöhemmin kuin sellainen lapsi joka ei metriä kauemmas mene äidistä/isästä.

Siskoni puhui hyvin aikaisin koska oli käytännössä kaiken hereillä olo aikansa äidin vierellä ja keskittyi kaikenlaiseen keskusteluun mitä käytiin. Itse opin paljon myöhemmin koska muiden höpöttelyn kuunteleminen oli tylsempää kuin juosta pää kolmantena jalkana ja kiipeillä milloin missäkin tai katsoa lastenohjelmia missä sai liikkua :D

Jos olet itsekin vasta 5 vuotiaana oppinut kunnolla puhumaan ja lapsesi saa jo nyt puheterapiaa, on varmaan kaikki kunnossa. Sukulaiset ovat törppöjä.

Puheen viivästyksen periytyvyydestä on sanottu, mutta ei, se on minun vikani, mikään muu ei ole mahdollista. 

Neuvolastakin sanottiin, että ei mikään ihme kun ei puhu, kun on niin vilkas lapsi, mutta aloitettiin silti terapia minun pyynnöstäni. Ovat sitä mieltä, että alkaa puhumaan sitten myöhemmin, kun malttaa muilta touhuiltaan. Ja lapsi siis kyllä ymmärtää puhetta oikein hyvin, tekee yleensä kuten pyydetään, jos puhutaan kauppaan menosta, olisi kovasti heti tekemässä lähtöä, vie tavarat paikoilleen jos pyytää ja tuo myös jne. 

Minä tosiaan aloin puhumaan myöhäisellä iällä, mutten ollut erityisen vilkas. Tytöksi olin kyllä vilkas ja kiipeilin, hypin ja riehuin, mutta viihdyin paljon omissa oloissani. Minusta ei koskaan löydetty mitään "vikaa", miksen puhunut, muistan oman puheterapiani, mutten vain halunnut puhua. 

En tiedä toivonko lapsen alkavan puhumaan siksi, että sukulaiset painostavat, vai siksi että pelkään jonkin olevan vialla. 

Ap

Sinä et ole tehnyt yhtään mitään väärää. Lapsihan sanoo jo jotain sanoja, mikä on ok 2-vuotiaalta. Sitä puhetta saattaa jonain kauniina päivänä tulla lauseina ihan ilman ennakkovaroitusta. Itse olen ollut ihan hiljaa pari vuotiaaksi ja sitten vaan aloin puhumaan kaikkien yllätykseksi. Kukaan ei muista ekaa sanaani, kun kerralla tuli niin monta. Sinun lapsesi oppii puhumaan myös omassa tahdissaan.

Sukulaisesi kuulostavat aivan järkyttäviltä. Ihan päätöntä vaatia päästä puheterapiaan mukaan. Oikeastaan kaikki kertomasi on rajat hukanneiden ihmisten käytöstä. Hienoa, että sinä miehesi osaatte pysyttää rajan, jos eivät arvon besserwisserit sitä muuten löydä.

On surullista, että olette noin paljon tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. Lopettakaa toi.

Toivon tosiaan, etten ole tehnyt mitään väärää, paljon sitä kyllä mietin että olenko.  Minäkin aloin kuulemma vain yhtäkkiä puhua, en sanonut oikein mitään ennen sitä, vain muutamia yksittäisiä sanoja. 

Kyllä heillä taitaa hiukan olla rajat hämärtyneet, vaikka niitä on aina vedetty ja noudatettu, eikä annettu heidän päällepäsmäröidä. 

Emme aiokaan nyt olla tekemisissä lainkaan heidän kanssaan, josko sitten ymmärtäisivät asian, mutta rohkenen epäillä.

Ap

Vasta 3v alkaa olla se rajapyykki, että jos ei tule yhtään lauseen alkuja, aletaan miettiä kunnolla onko jossain vikaa, puheterapiaa yms. Jos lapsi ymmärtää mitä hänelle sanotaan ja viestittää halujaan, niin en olisi huolissani. Varsinkin kun olet itse hakeutunut puheterapeutille ja homma on "seurannassa". Puheen kehitys riippuu niin monesta asiasta, suun motoriikassa tai kuulossa voi olla jotain, lapsi voi vain olla niin keskittynyt edistämään muissa jutuissa tällä hetkellä jne. Et ole varmasti tehnyt mitään väärää.

Tuo että joku sukulainen haluaa olla läsnä teidän lapsen puheterapiaistunnossa on kyllä aikamoinen "red flag". En usko että tuossa on kyse oikeasta huolesta, vaan huolen varjolla kontrolloinnista. Minimi yhteydenpito, eikä tällaisen terapiaan änkeäjä -sukulaisen kanssa jätetä lasta ilman vanhempien seuraa ikinä. Niiden muiden sukulaisten kohdalla kyse saattaa olla pelkästä tyhmyydestä ja moukkamaisuudesta, mutta tällainen tapaus ei lähesty teidän perhettä puhtaat jauhot pussissa.

Sun ei tarvii perustella mitään, voit oikeastaan sanoa, että et edes keskustele asiasta muiden, kuin ammattilaisten kanssa, sillä heillä on tähän tarpeeksi kokemusta.

Ap, olet tehnyt KAIKKESI. Nyt stoppi itsesyytäksille; se että itsekin olet aloittanut puhumaan myöhään on jo vahva viite siihen että kaikki on kunnossa.

Lapsi puhuu, kun on valmis puhumaan.