Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystäväni kuvittelee, että täällä pallolla pitää selvitä ihan yksin?
28.07.2019 |
Ihan totuutena minulle kertoo, että ihmisen ei kuulu tarvita muita. Mitä ihmettä?
Kommentit (152)
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseen kun tottuu, yksin pärjäämään kaikissa tilanteissa niin se on vähän pakko niin ajatella.
Itse sairastan tällä hetkellä syöpää ja samalla toimin omaishoitajana. Yksin on kaikki fyysiset ja henkiset koettelemukset käytävä läpi. Mistään ei oikein saa apua.
Ne jotka ovat tottuneet käymään läpi vaikeudet muiden tukemana ovat jotain hemmoteltuja kultalusikka suussa syntyneitä.
Jos kutsut itseäsi ystäväksi, mikset auta ystävääsi niin hän saisi toisenkinlaisen kokemuksen elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?
Mitä järkeä saivarrella? Ei liity kuitenkaan aloitukseen.
Johtuu luultavasti kotikasvatuksesta. Hän ei ole saanut empatiaa, läheisyyttä eikä välittämistä osakseen ja kaikesta on pitänyt selvitä yksin. Nyt aikuisena hän kokee auttamisen / avun tarvitsemisen edelleen häpeällisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin on tullut kotoa oppi, että yksin on pärjättävä. Ei sellaista aikuisena pysty kovin helposti muuttamaan, kun on selkärangassa.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu luultavasti kotikasvatuksesta. Hän ei ole saanut empatiaa, läheisyyttä eikä välittämistä osakseen ja kaikesta on pitänyt selvitä yksin. Nyt aikuisena hän kokee auttamisen / avun tarvitsemisen edelleen häpeällisenä.
Mä olen esim. 11-vuotiaasta joutunut olemaan yksin öitä kotona joten avun pyytäminen on kerta kaikkiaan vieras ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
No jos vaikka sairastun, niin kyselen kyllä isovanhemmilta ja sukulaisilta, jos joku haluaisi ottaa pienet lapset hoitoon, jotta saan levätä. Mieheltä nyt vähintään kysyn, että pystyykö tulemaan töistä aiemmin ja olemaan illan lasten kanssa.
Paljon parempi noin ja parantua nopeammin kuin raataa sairaana lasten kanssa ja paraneminen pitkittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin pitää pärjätä. Sen lisäksi pitää kantaa kaikki muut. Itse et mitään tukea ja apua saa ikinä. Lopulta et tarvitse mitään koska olet opetellut kaiken. Samalla kun autat muita niin opit asioita. Nämä ikuisesti avuttomat ei itse vaivaudu opettelemaan itsensä auttamista. Ne haluaa jonkun muun elämään puolestaan. Kun aikansa tätä katsoo, niin väsyy ja lähtee, huomaa miten vaivatonta elämä on ilman kiviriipan painoista "tukiverkkoa" joiksi ihmiskontakteja kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?
Olen eri vastaaja mutta joo. Siivoan itse asuntoni, hoidan myös ison osan taloyhtiöni asioista, yrittäjänä maksan itse palkkani, hoidan netissä pankkiasiani, sijoitan siellä itse rahani, teen työni ja vielä puolet avustajanikin töistä, teen itse oman kirjanpitoni ja hoidan itse maksuliikenteeni. Ja itse asiassa kirjoitan usein myös omat lääkereseptini. Kunnallisista palveluista käytän lähinnä kirjastoa, ja sielläkin lainaan ja palautan kirjani itse automaatilla ja noudan itse varaukseni hyllystä.
En pyöritä maailmaa yksin, mutta muutaman nettosaajankin puolesta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Yleensä se on tapa saada aikaansaavia ja menestyviä lapsia, joilla on vahva itsetunto ja paljon onnistumisen kokemuksia.
Kantapään kautta opittua, että kaikille ei suinkaan riitä auttajia, muiden jeesaamiseen yleensä silti kelpaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin pitää pärjätä. Sen lisäksi pitää kantaa kaikki muut. Itse et mitään tukea ja apua saa ikinä. Lopulta et tarvitse mitään koska olet opetellut kaiken. Samalla kun autat muita niin opit asioita. Nämä ikuisesti avuttomat ei itse vaivaudu opettelemaan itsensä auttamista. Ne haluaa jonkun muun elämään puolestaan. Kun aikansa tätä katsoo, niin väsyy ja lähtee, huomaa miten vaivatonta elämä on ilman kiviriipan painoista "tukiverkkoa" joiksi ihmiskontakteja kutsutaan.
Juuri näin! Muut ihmiset on pääosin vain avuttomia kiviriippoja, parempi pitää itse itsestään huolta! Oikein ärsyttää nämä vätykset!
Avioliiton aikana ja eron jälkeen opin, että on parempi hoitaa kaikki itse. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa tai hermoilla tuleeko se ja se auttamaan ja kenties ajallaan ja miten. Olen huomannut, että lasten kanssa pärjää yksinkin todella pitkälle. Ja monenlaiseen pikkuhuoltoon löytyy YouTubesta opetusvideoita ym. Olen onnellinen. Itsenäisyys on todella palkitsevaa ja vapauttavaa. Jos tarvitsen jotakin, mihin tarvitaan ammattilainen (esim. auton huolto), niin sitten ostan palvelua rahaa vastaan. Ehkä olen melko introverttikin, niin helpompaa toimia ilman sitä säätöä, mitä toisten ihmisten vaivaaminen vaatii. Ystäviä on sitten mukavampi tavata ihan yhteisten menojen ja harrastusten puitteissa, kuitenkin.
Terapiassa kyllä sanotaan, että ihminen on laumaeläin ja tukiverkkoa ja ystäviä tarvitaan. Tietysti jos on yksin niin pitää luottaa siihen, että selviää yksinkin, mutta mutta kyllä ihmiselle on luonnollista "tarvita muita". Se ei tietenkään tarkoita sitä, että muut tekevät puolesta tms. vaan sitä, että ovat seurana, tukena ja apuna. Eräs terapeutti kauhisteli sellaista trendiä, että ystäville ei puhuta elämästä vaan mennään aina terapeutille ja keskustellaan vain terapeutin kanssa. Tietyt asiat kuuluvatkin vain terapeutille, mutta ihan siis peruselämään liittyvät asiat. Monen arki ei olisi niin kuormittunutta kun ei tarvitsisi esittää kiiltokuvaelämää tutuille vaan voisi olla ihan oma itsensä.
Viakuttaa siltä, että "ystävä" on kadonnut maailmasta ja tilalla on pinnallisia toistensa kanssa kilpailevia tuttavia. Itse tykkään siitä, että ystävät ovat viallisia, koska sitä me kaikki olemme jollain tavalla. Toisen täydellisyyden tavoittelu ei herätä kiinnostusta vaan se, että hän on ongelmineen pävineen olemassa epätäydellisenä itsenään.
Minulla onkin enemmän kirjekavereita ukomailla, jotka ovat omia itsejään ongelmineen. Vähemmän sitten rl- tuttavia, koska en voi sietää sitä täydellisyyden esittämistä ja teeskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Ei kaikki vanhemmat osaa tai pysty. Minutkin kasvatettiin niin että itse pitää pärjätä, vanhemmat ei lohduta eikä auta, ja varsinkaan eivät tue tai kannusta saati lohduta.
Vanhemmat laittoi lapset ulos kotoa kun 18v tuli täyteen ja sanoivat että tähän loppu heidän vastuu ja missään ei sit auteta, omillas oot ja takaisin ei oo tulemista.
Ja näin on käynyt. Tuosta eteenpäin elänyt yksin ilman vanhempia koskaan en ole heiltä saanut apua tai tukea. Eivät tapaa lapsiani tsi minua, eivät pidä yhteyttä, varmaan 15v sitten kuullut jotain viimeksi niistä.
Joten TODELLAKIN on jodenkin pärjättävä yksin aina ja kaikessa, mitään apua ei saa mistään.
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Syitä voi olla monia. Voi olla että he eivät halua, voi tai osaa olla lastensa tukena. Osalla tuo voi olla kasvatustapa joka ei 100% pidä paikkaansa, lapset halutaan opettaa pärjäämään yksin elämässään (ei koko maailmassa), todellisuudessa taustalla on kuitenkin myös vanhempien antamaa tukea.
Kun pärjää yksin, ei jää kenellekään kiitollisuudenvelkaan. Palveluista maksetaan rahalla. Yllättävän moni "tarvitsija" ei olekaan auttamassa sitten, kun "auttaja" vuosia myöhemmin tarvitsisi jotain.
Sille on tähdennetty lapsesta asti, että jokaisen pitää selvitä yksin, ei mitenkään tavatonta, näin mutkin kasvatettiin.