Minkälaista ihmistyyppiä et voi sietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Tyyppejä joita ei kiinnosta muut kuin omat jutut, omat lapset, oma ala, oma suku, oma maa.[/quote]

uote=Vierailija]Tyyppejä jotka ryntäävät luoksesi ja jakelevat poskisuukkoja ja puhuvat kiekuen kuinka iiihanaa on nähdä, ja sitten niistä ei kuulu mitään ikinä. Feikkejä.[

Eivät ole välttämättä feikkejä. Tänä päivänä elämä on niin hektinen useimmille ihmisille, etteivät he ehdi huomioida tapaamisilla/ yhteydenotoilla kaikkia tuntemiaan ihmisiä. Se ei kerro ihmisen välittämisen tasosta mitään. Itse välitän joka ikisestä ihmisestä jonka tunnen, mutta introverttiyden ja töiden vuoksi yhteydenotot ovat minimissä. Anteeksi siitä.

Vierailija kirjoitti:

"Rehellisiä" ja "rempseitä" (= huonokäytöksinen ja itsekeskeinen moukka).

Nämähän julistavat aina suureen ääneen olevansa niin valtavan Aitoja ja kertovat mieluusti kuinka arvostavat muita AITOJA ihmisiä.

Kovia ovat usein kritisoimaan, mutta rempseys ja rehellisyys ei yllättäen olekaan enää ihan niin kivaa, kun joutuu itse kritiikin kohteeksi.

En voi sietää eläinten vihaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Mutta voihan esim. sinulle aina mielenkiintoisena ja rauhallisena näyttäytyvä keskustelija olla kotonaan ikävä kumppanilleen jatkuvasti tiuskiva äksyilijä. Näitä on paljon, että esim. työroolissa ja kavereiden kesken ollaan niin joviaalia että (siis monta tuntia joka ainoa päivä ilman että kulissit koskaan repeilevät), mutta kotona luonteen hermostuneemmat piirteet saavat vallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Mutta voihan esim. sinulle aina mielenkiintoisena ja rauhallisena näyttäytyvä keskustelija olla kotonaan ikävä kumppanilleen jatkuvasti tiuskiva äksyilijä. Näitä on paljon, että esim. työroolissa ja kavereiden kesken ollaan niin joviaalia että (siis monta tuntia joka ainoa päivä ilman että kulissit koskaan repeilevät), mutta kotona luonteen hermostuneemmat piirteet saavat vallan.

Jatkan vielä:

Voisi argumentoida jopa, ettei ole mitään pääluonnetta. Esim. isäni lienee kaikkien kodin ulkopuolisten mielestä rento ja leppoisa ja sitä hän onkin sillä tavalla, ettei hän teeskentele tai esitä, MUTTA hän on MYÖS toisaalta mieletön hermokimppu ja besserwisseröimään taipuvainen stressaaja. Ne molemmat ovat aitoa häntä, eivätkä sulje pois toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Mutta voihan esim. sinulle aina mielenkiintoisena ja rauhallisena näyttäytyvä keskustelija olla kotonaan ikävä kumppanilleen jatkuvasti tiuskiva äksyilijä. Näitä on paljon, että esim. työroolissa ja kavereiden kesken ollaan niin joviaalia että (siis monta tuntia joka ainoa päivä ilman että kulissit koskaan repeilevät), mutta kotona luonteen hermostuneemmat piirteet saavat vallan.

Totta, mutta yleensä tuonkin aistii, jotenkin se vain pinnan alla kuplii ja rauhallisuus ei ole aitoa. Olen toki itsekin erehtynyt tuossa mutta se ihminen osoittautuikin psykopaatiksi, hyvin hämäsi täytyy sanoa. Se mustuus mikä hänestä paljastui oli jotain sanoin kuvaamatonta pahuutta. Ulosanti niin järkyttävää etten ole moista ikinä kenessäkään nähnyt ja kyseessä oli arvostetussa asemassa oleva nainen. Puheet joita paatuneinkin rikollinen tai mielisairas vois kadehtia. Ap

Ihmisiä jotka jyrkästi tuomitsee muita ihmisiä ja asioita jonkin pienen yksityiskohdan vuoksi. Ollenkaan ymmärtämättä että elämä on ja kukaan ei ole täydellinen.

_Tuomitsee_ eli asiasta ei voi keskustella, eikä mielipiteet muutu.

Eli teitä kaikkia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Mutta voihan esim. sinulle aina mielenkiintoisena ja rauhallisena näyttäytyvä keskustelija olla kotonaan ikävä kumppanilleen jatkuvasti tiuskiva äksyilijä. Näitä on paljon, että esim. työroolissa ja kavereiden kesken ollaan niin joviaalia että (siis monta tuntia joka ainoa päivä ilman että kulissit koskaan repeilevät), mutta kotona luonteen hermostuneemmat piirteet saavat vallan.

Totta, mutta yleensä tuonkin aistii, jotenkin se vain pinnan alla kuplii ja rauhallisuus ei ole aitoa. Olen toki itsekin erehtynyt tuossa mutta se ihminen osoittautuikin psykopaatiksi, hyvin hämäsi täytyy sanoa. Se mustuus mikä hänestä paljastui oli jotain sanoin kuvaamatonta pahuutta. Ulosanti niin järkyttävää etten ole moista ikinä kenessäkään nähnyt ja kyseessä oli arvostetussa asemassa oleva nainen. Puheet joita paatuneinkin rikollinen tai mielisairas vois kadehtia. Ap

Ikävä, että olet tällaisen kohdannut, mutta yleensä vaihtelu on paljon benignimpää, eikä johdu teeskentelystä, joten sitä ei voi aistia. Tuosta ylhäällä tarkensinkin.

Isänmaanpetturia , eläinten kiduttajia ja Jumalan pilkkaajia. aggressiivisia narsisteja ja psykoja.

sellaisia jotka hymyssä suin ovat olevinaan ystäviä ja sitten kuitenkin toisille moittivat ja kaivelevat huonoja puolia, ja jokaisesta löytävät jotain pahaa sanottavaa. tai kyllä siedän heitäkin. mutta en tykkää ja pidän etäisyyttä

Ylimielisiä, heikompia tuomitsevia, paskanjauhajia, toisia ihmisiä satuttavia, niitä jotka ei puutu tilanteeseen kun pitäisi esim. Onnettomuus (puhelin käteen ja eiku kuvaamaan!!) vaikka hätäkeskus pitäisi olla se mitä siinä vaiheessa esimmäisenä, tajuton ihminen maassa =kävellään kylmästi ohitse itselleen selittäen kiire töihi, kylmästi haukkuvat ilkeät ihmiset, arvostevat ihmiset toisen ulkonäköön liittyen, tyhjästä valittavat....

I hate all of you

Vierailija kirjoitti:

Ylimielisiä, heikompia tuomitsevia, paskanjauhajia, toisia ihmisiä satuttavia, niitä jotka ei puutu tilanteeseen kun pitäisi esim. Onnettomuus (puhelin käteen ja eiku kuvaamaan!!) vaikka hätäkeskus pitäisi olla se mitä siinä vaiheessa esimmäisenä, tajuton ihminen maassa =kävellään kylmästi ohitse itselleen selittäen kiire töihi, kylmästi haukkuvat ilkeät ihmiset, arvostevat ihmiset toisen ulkonäköön liittyen, tyhjästä valittavat....

tämä

Susanna Kosken ja Leena Harkimon kaltaisia.

En tiedä mikä yksi sana tällaista ihmistä kuvaisi (tekopyhä?):

Tuomitsee muut jyrkästi ja usein epäreilusti, mutta omia virheitä vähättelee tai ei edes tunnista, että olisi tehnyt jotain väärin.

Vika on aina muissa.

Haukkuu muita yhtenään, vaikka itse vähänkin ikävän puheen kohteeksi joutuessaan nostaa suuren haloon tai ryhtyy kostotoimiin.

Vääristelee asiat vinksalleen, näennäisloogisuudella (mutta oikeasti ei logiikkaa) ja mutkia oikoen. Ehkä valehtelee jopa itselleen.

Tuollaisella ihmisellä voi olla ihailijoita, jotka menevät täysin lankaan. He vain ruokkivat hänen varmuuttaan, että hän on muita parempi ja hyveellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Mutta voihan esim. sinulle aina mielenkiintoisena ja rauhallisena näyttäytyvä keskustelija olla kotonaan ikävä kumppanilleen jatkuvasti tiuskiva äksyilijä. Näitä on paljon, että esim. työroolissa ja kavereiden kesken ollaan niin joviaalia että (siis monta tuntia joka ainoa päivä ilman että kulissit koskaan repeilevät), mutta kotona luonteen hermostuneemmat piirteet saavat vallan.

Totta, mutta yleensä tuonkin aistii, jotenkin se vain pinnan alla kuplii ja rauhallisuus ei ole aitoa. Olen toki itsekin erehtynyt tuossa mutta se ihminen osoittautuikin psykopaatiksi, hyvin hämäsi täytyy sanoa. Se mustuus mikä hänestä paljastui oli jotain sanoin kuvaamatonta pahuutta. Ulosanti niin järkyttävää etten ole moista ikinä kenessäkään nähnyt ja kyseessä oli arvostetussa asemassa oleva nainen. Puheet joita paatuneinkin rikollinen tai mielisairas vois kadehtia. Ap

Minulla tunteet vaihtelevat nopeasti ja suht helposti kiivastunkin, mutta lisäksi olen myös ujo ja herkkä tuomituksi tulemiselle, ja en uskalla näyttää kaikkia tunteitani kuin turvallisiksi kokemieni ihmisten seurassa. Heidänkin seurassaan aluksi hilliten, mutta lopulta "pinnan alla kuplii" niin paljon, että todelliset tunteet nousevat pintaan. Eniten peittelen ja häpeän vihaisuutta, koska se on "väärä tunne" enkä halua olla pelottava.

On vaikea miellyttää kaikkia, kun jotkut eivät siedä negatiivisten tunteiden näyttämistä, toiset eivät hiljaisia tunteidensa peittäjiä ja kolmannet eivät positiivista esittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näiden jo lueteltujen kriteerien jälkeen jää enää yhtään ihmistyyppiä. No ehkä joku joka on aina vaan viilipyttymäisen hiljaa eikä koskaan avaa suutaan, sekö se on hyvä?!

Ei noin. Muutaman rauhallisen ja mielenkiintoisen ihmisen olen tavannut vuosien varrella ja yhteistä näille on ollut että puhuvat muista kuin itsestään. Heidän kanssa keskustelu esim. yhteiskunnallisista asioista jne on nautinto. Pulssi ei nouse vaikka onkin eri mielipiteet, puhuvat rauhallisella äänellä ja ovat aidosti kiinnostuneita toisesta. Toooosi harvinaista nykyajan minä minä-kulttuurissa.

Ap

Mutta he saattavat eri seurassa ja erilaisena aikana olla myös esim. hermostuneita tai tuskastuneita. Ihmiset ovat niin moniulotteisia.

- en ole tuo jolle vastasit

Tottakai! Jokainen on joskus tuskastunut ja hermostunut, pointti oli se mikä on sun pääluonne ja miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa. Jos itse joskus olen ollut pahalla päällä muiden seurassa se harmittaa niin paljon jälkikäteen etten halua sitä tunnetta kokea ja sen takia olen lähes kokonaan oppinut pois siitä. En käsitä miten julkisia raivopuuskia saavat voivat elää itsensä kanssa. Eikö hävetä? Ap

Mutta voihan esim. sinulle aina mielenkiintoisena ja rauhallisena näyttäytyvä keskustelija olla kotonaan ikävä kumppanilleen jatkuvasti tiuskiva äksyilijä. Näitä on paljon, että esim. työroolissa ja kavereiden kesken ollaan niin joviaalia että (siis monta tuntia joka ainoa päivä ilman että kulissit koskaan repeilevät), mutta kotona luonteen hermostuneemmat piirteet saavat vallan.

Totta, mutta yleensä tuonkin aistii, jotenkin se vain pinnan alla kuplii ja rauhallisuus ei ole aitoa. Olen toki itsekin erehtynyt tuossa mutta se ihminen osoittautuikin psykopaatiksi, hyvin hämäsi täytyy sanoa. Se mustuus mikä hänestä paljastui oli jotain sanoin kuvaamatonta pahuutta. Ulosanti niin järkyttävää etten ole moista ikinä kenessäkään nähnyt ja kyseessä oli arvostetussa asemassa oleva nainen. Puheet joita paatuneinkin rikollinen tai mielisairas vois kadehtia. Ap

Minulla tunteet vaihtelevat nopeasti ja suht helposti kiivastunkin, mutta lisäksi olen myös ujo ja herkkä tuomituksi tulemiselle, ja en uskalla näyttää kaikkia tunteitani kuin turvallisiksi kokemieni ihmisten seurassa. Heidänkin seurassaan aluksi hilliten, mutta lopulta "pinnan alla kuplii" niin paljon, että todelliset tunteet nousevat pintaan. Eniten peittelen ja häpeän vihaisuutta, koska se on "väärä tunne" enkä halua olla pelottava.

On vaikea miellyttää kaikkia, kun jotkut eivät siedä negatiivisten tunteiden näyttämistä, toiset eivät hiljaisia tunteidensa peittäjiä ja kolmannet eivät positiivista esittäviä.

Juuri näin.

Valitsen todella tarkasti ihmiset, joille puhun. 99,9% ihmisistä on tyhmiä ja / tai ilkeitä. En halua kuluttaa aikaani heidän kanssaan. Älykkäät yleensä löytävät toisensa kuin neulan heinäsuovasta.

En siedä niitä, jotka ovat ilkeita, liian ylpeitä tai kohtelevat muita huonosti. Luottumuksen rikkojat sekä sellaiset, jotka eivät osaa yhtään miettiä miltä muista tuntuu niin ärsyttävät myös. Sekä sellaiset epäempaattiset ihmiset ja "liian kovat" arvot sekä asenteen omaavat.