Miten eroon ahmintahäiriöstä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut vertaistukea? Siis kirjoitellut enemmän jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa tai ihan vaikka tavannut?

En ole. Olisi kyllä varmasti hyödyllistä ja helpottavaa päästä vaihtamaan ajatuksia jonkun samasta kärsivän kanssa. Kerran kävin SYLin vertaisryhmäkokoontumisessa, ja tunsin itseni ulkopuoliseksi, sillä muut paikalla olevat olivat kärsineet anoreksiasta. Ei jotenkin vaan tuntunut siltä, että siinä porukassa olisi voinut saada ymmärrystä pakonomaiseen ahmimiseen , kun itse sairaalla tavalla haaveilee, että pystyisi yhtä vahvaan itsekuriin ja vain lopettamaan syömisen ja laihtumaan. Näitä en sanonut kellekään ääneen, mietin vain joskus epätoivoisena. Ap

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö mitään lääkitystä?

Mulla auttoi Seronil, se on SSRI. Auttoi ahmimisen lisäksi siihen ettei ajatukset pyörinyt pakonomaisesti ruuassa ja kiloissa ja oman kehon ahdistuksessa.

Käytetään yleisesti myös bulimiaan.

Ota siitä selvää ja pyyd lääkäriltäsi.

Seronil oli ensimmäinen lääke, jota minulla vuosia sitten kokeiltiin masennukseen ja ahmimiseen, mutta siitä ei ollut minulle apua. Muistaakseni sain myös paljon haittavaikutuksia. Tällä hetkellä syön Aurorixia, joka auttaa selkeästi parhaiten masennukseen mutta ahmimiseen ei :/ Ap

Vierailija kirjoitti:

Näin tämän keskustelun eilen, kun ei enää päässyt kommentoida ja koska koen nyt tärkeänä vastata, kaivoin keskustelun esiin.

Eli: itsellä on myös syömushäiriötaustaa kahdeltakymmeneltä vuodelta ja nyt yli kolmekymppisenä olen terveempi kuin koskaan. Itse olen oireillut anorektisesti ja bulimisesti ja bulimian taustalla vaikuttaa varmasti hyvin samantyyliset mekanismit kuin ahmimishäiriön, sillä erotuksella, että itse vaan oksensin ruokani.

Itsellä ahmiminen räjähti myös käsiin muutettuani yksin. Elämässä tapahtui paljon, enkä oikein osannut käsitellä sitä ja pakenin tunteitani ruokaan. Anorektiset ja bulimiset vaiheet vuorottelivat. Turrutin siten tunteitani ja rankaisin itseäni ahmimisesta laihduttamalla.

Itselle suurin oivallus oli kohdata ne vaikeat tunteet. Jouduin hyväksymään sen, että välillä ahdistaa pahastikin, mutta se menee ohi. Oivallus syntyi, kun terapeuttini sanoi, että jos joka kerta pakenen ahdistuspiikkiä ahmimiseen ja muihin tuhoisiin keinoihin, en päästä itseäni näkemään, että se menee ohi ilmankin. Olenkin oppinut kestämään vaikeat tunteet ja käsittelemään niitä, löytämään vaihtoehtoisia ahdistuksenhallintakeinoja. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyä tilanne, että nyt tuntuu hirveältä ja tuntuu, että kuolen, mutta kestän senkin. Ja se pahin olo menee aina ohi. Se on vain tunne ja tunteet tulevat ja menevät.

Toinen tärkeä asia on ollut ihan konkreettisesti kiinnittää huomiota ruokavalioon, nimenomaan niin, että syö säännöllisesti ja tarpeeksi, eikä kiellä itseltään mitään. Kaikki laihduttaminen ja kieltäminen provosoi ahmimiskäyttäytymistä. Itse syön joka päivä jonkun pienen herkun, asiantuntijoiden neuvosta. Ja välillä herkuttelen enemmänkin. Laihduttaminen ja ruokien rajoittaminen sun on nyt lopetettava ihan ensin, jos sellaista teet. Tärkeintä on saada mieli kuntoon ja ruokavaliolle järkevä, säännöllinen ja tarpeeksi salliva rakenne. Ihmisen mieli vaan toimii niin, että jos sanot itsellesi, että tuota ja tuota et saa syödä, alat himoita kieltämiäsi asioita entistäkin enemmän. Lisäksi voin suositella syömishäiriöliiton vertaistukiryhmiä, jos sellaisia paikkakunnallasi järjestetään. Jokin muukin yksilöllinen hoitokontakti olisi hyvä olla, jotta oppisit kohtaamaan ja käsittelemään tunteesi pakenemisen sijaan. Toivoa on. Moni on toipunut tuosta.

Kiitos viestistä. Kirjoitit tärkeitä asioita, joita yritän kovasti aina harjoitella, mutta en tunnu onnistuvan, ainakaan kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Millaisia vaihtoehtoisia ahdistuksenhallintakeinoja olet käyttänyt?

Tiedän kyllä, että juuri kuvailemallasi tavalla tulisi syödä, mutta en vaan meinaa päästä yli tästä laihdutushalusta. Ajattelen edelleen, että olisin ihmisenä hyvä, jos vain onnistuisin laihtumaan. Vaikka tiedän, että nyt tulisi etsiä tasapaino syömiseen ja laihduttaa vasta myöhemmin.

Sylin ryhmästä mainitsin äsken aikaisemmassa viestissä, sieltä en kokenut saavani hyötyä enkä vertaistukea. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta hoitokontaktia kuin käynnit mielenterveyshoitajalla reilun kuukauden välein. En koe sitä riittäväksi mutta muutakaan ei ole tarjolla. Ap

Tälläkin hetkellä taistelen ruokahimoja vastaan:(