Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon ahmintahäiriöstä?
26.07.2019 |
En oikeasti jaksa enää. Mun elämä on pilalla tämän takia. En pääse tästä eroon vaikka olen yrittänyt kaikkeni. Tarvitsisin lisää terapiaa mutta ei minulla ole varaa käydä siellä. Antaisin mitä vain, että minulla olisi normaali, neutraali suhde ruokaan. Ole taas ahminut koko illan ja tunnen itseni maailman kuvottavimmaksi olioksi. En halua enää ikinä poistua kotoa tai nähdä ketään. Olen niin ruma, lihava, turvonnut, täysin epäonnistunut.
Kommentit (24)
Terapiassa pitäisi keskittyä löytämään syö ahmimiselle.
Tärkeää on pitää yllä terveellistä ruokavaliota ilman pitkiä välejä. Itselläni ainakin pitkät välit kun syö laukaisee ahmimiskohtauksia. Ei myöskään saa olla liian tiukka ruokavalio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut enemmän tai vähemmän teini-ikäisestä asti, mutta ahmiminen ryöpsähti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Nyt olen 28. Terapiassa ymmärsin jonkin verran syitä käytösmallieni takana, mutta se ei lopulta auttanut kovin paljoa ahmimiseen. Ahmin kai siksi etten kestä tunteita, varsinkaan hankalia ja negatiivisia, pyrin tukahduttamaan ne. Tämän käytösmallin opin jo lapsesta asti: jos oli paha mieli niin tarjottiin herkkuja ja jos hyvä mieli niin tarjottiin herkkuja. Tunteista ei puhuttu. En vain ole keksinyt tilalle mitään, mikä lohduttaisi niin hyvin kuin ruoka. Siksi olenkin tällä hetkellä lihavampi kuin koskaan. Ap
Opin hyväksymään itseni ja annan itselleni aina anteeksi, jos retkahdan ahmimaan.
Anteeksi annolla on ollut suuri vaikutus, niin en seuraavana päivänä rankaise itseäni syömällä lisää tai syömättömyydellä.
Myös lisätyn sokerin vähentäminen on vähentänyt mun ahmimisen himoa. Eli teen nykyään suurimman osan ruoasta itse alusta alkaen ilman valmiskastikkeita tms. Riisiä, perunaa, pastaa ja leipää syön vain viikonloppuisin. Painotan hyvien rasvojen käyttöä ruokavaliossa.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa amazonilta Brain over binge.
Kiitos vinkistä. Tutustun tähän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen stressi- ja lohtusyöjä nimenomaan iltaisin.
Tiedän hyvin, miksi ajoittain ahmin hullun lailla.
Syy jos poistuisi, ahmintakin lakkaisi. Mutta kun ei. En tiedä, mitä muuta sijaistoimintaa voisin harjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut enemmän tai vähemmän teini-ikäisestä asti, mutta ahmiminen ryöpsähti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Nyt olen 28. Terapiassa ymmärsin jonkin verran syitä käytösmallieni takana, mutta se ei lopulta auttanut kovin paljoa ahmimiseen. Ahmin kai siksi etten kestä tunteita, varsinkaan hankalia ja negatiivisia, pyrin tukahduttamaan ne. Tämän käytösmallin opin jo lapsesta asti: jos oli paha mieli niin tarjottiin herkkuja ja jos hyvä mieli niin tarjottiin herkkuja. Tunteista ei puhuttu. En vain ole keksinyt tilalle mitään, mikä lohduttaisi niin hyvin kuin ruoka. Siksi olenkin tällä hetkellä lihavampi kuin koskaan. Ap
Toi tunteiden tukahduttaminen ruualla onkin kai aika tyypillistä syömishäiriöissä.. tai siis ruualla/syömättömyydellä jne. Itse sairastanut anoreksian/bulimian ja sekamuotoisena. Turrutin inhottavia tunteita kuten häpeä, yksinäisyys, suru, ahdistus siihen syömishäröilyyn. Kävin terapiassa mutta se oli niin pinnallista ja ei vaan jotenkin toiminut, kun olisin kaivannut sellaista ihmisistä joka on itsekin sairastanut kyseisen sairauden. Mulla lopulta auttoi se, että kävin sen kaiken pskan eli ne häpeää, surua, vihaa jne aiheuttaneet asiat läpi kirjoittamalla ja puhumalla kumppanille ja mietin jokaiselta kantilta ja aloin jotenkin eheytyä kun ymmärsin, mistä se kaikki kumpusi. Melkein 10 vuotta siihen meni.. lapsen saanti toi uusia näkökulmia elämään ja auttoi viimeisten kompurointien yli. Toivoa on!
Millaisissa tunnetiloissa yleensä ahmit? Palkitsetko itseäsi syömisellä? Vai ahmitko vain kun on negatiivisia tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen stressi- ja lohtusyöjä nimenomaan iltaisin.
Tiedän hyvin, miksi ajoittain ahmin hullun lailla.
Syy jos poistuisi, ahmintakin lakkaisi. Mutta kun ei. En tiedä, mitä muuta sijaistoimintaa voisin harjoittaa.
Tosi hyvä että tiedät syyn! Onko sulla mahdollista vaikuttaa siihen mitenkään? Millainen se syy on?
Vierailija kirjoitti:
Opin hyväksymään itseni ja annan itselleni aina anteeksi, jos retkahdan ahmimaan.
Anteeksi annolla on ollut suuri vaikutus, niin en seuraavana päivänä rankaise itseäni syömällä lisää tai syömättömyydellä.Myös lisätyn sokerin vähentäminen on vähentänyt mun ahmimisen himoa. Eli teen nykyään suurimman osan ruoasta itse alusta alkaen ilman valmiskastikkeita tms. Riisiä, perunaa, pastaa ja leipää syön vain viikonloppuisin. Painotan hyvien rasvojen käyttöä ruokavaliossa.
Mulla menee niin, että jos onnistun pidättäytymään syömästä suklaata/lakritsia/karkkia jne jonkin aikaa, se jossain vaiheessa kostautuu järjettömänä makean ahmintana. On kerta kaikkiaan pakko saada! Kai minulla sitten on sokeriaddiktio. Terveellinen ruoka ja liikunta eivät ole auttaneet. Kun Himo iskee, ei maha mittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritätkö vastaavasti välillä paastota niin, että lopulta nälkä taas pakottaa sinut ahmimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen stressi- ja lohtusyöjä nimenomaan iltaisin.
Tiedän hyvin, miksi ajoittain ahmin hullun lailla.
Syy jos poistuisi, ahmintakin lakkaisi. Mutta kun ei. En tiedä, mitä muuta sijaistoimintaa voisin harjoittaa.Tosi hyvä että tiedät syyn! Onko sulla mahdollista vaikuttaa siihen mitenkään? Millainen se syy on?
No siinäpä se onkin, että syy ei poistu. Olosuhdeasia, jolle en voi mitään. Yritetty on. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin hyväksymään itseni ja annan itselleni aina anteeksi, jos retkahdan ahmimaan.
Anteeksi annolla on ollut suuri vaikutus, niin en seuraavana päivänä rankaise itseäni syömällä lisää tai syömättömyydellä.Myös lisätyn sokerin vähentäminen on vähentänyt mun ahmimisen himoa. Eli teen nykyään suurimman osan ruoasta itse alusta alkaen ilman valmiskastikkeita tms. Riisiä, perunaa, pastaa ja leipää syön vain viikonloppuisin. Painotan hyvien rasvojen käyttöä ruokavaliossa.
Tuo armollisuus itseä kohtaan on kyllä tärkeää, mutta samalla hyvin vaikeaa. On vaikeaa ajatella itsestään hyvää ahmimiskohtauksen jälkeen tai miettiä normaalia syömistä kun mieli huutaa että "olet ällöttävä ihrakasa, laihduta, et tarvitse enää ikinä mitään ruokaa kun et osaa syödä normaalisti"
Toisen kappaleen keinoja toteutan aina pidemmän ahmimiskauden jälkeen kun itseinho on kohonnut huippuunsa. Riisin, pastan, perunan ja leivän rajoittaminen tarkoittaa minulla laihdutusta. Jaksan toteuttaa tuollaista syömistä reilun kuukauden ja sen jälkeen ahmitaan taas. Ja juuri niitä ruokia, joita olen yrittänyt itseltäni kieltää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen stressi- ja lohtusyöjä nimenomaan iltaisin.
Tiedän hyvin, miksi ajoittain ahmin hullun lailla.
Syy jos poistuisi, ahmintakin lakkaisi. Mutta kun ei. En tiedä, mitä muuta sijaistoimintaa voisin harjoittaa.Tosi hyvä että tiedät syyn! Onko sulla mahdollista vaikuttaa siihen mitenkään? Millainen se syy on?
No siinäpä se onkin, että syy ei poistu. Olosuhdeasia, jolle en voi mitään. Yritetty on. :(
Hmm.. Eli ei esim yksittäinen ihminen tai vaikkapa työyhteisö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut vertaistukea? Siis kirjoitellut enemmän jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa tai ihan vaikka tavannut?
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö vastaavasti välillä paastota niin, että lopulta nälkä taas pakottaa sinut ahmimaan?
En ainakaan tarkoituksella paastoa. Mutta syöminen ja veden juominen venyttää mahalaukkua, jolloin se vaatii täydennystä heti, kun aiempi annos on mennyt eteenpäin.
Paastoamalla olisi helpompi vastustaa kiusausta ahmia, kunkutistuneeseen mahaan ei tunnu mahtuvan.
Käytätkö mitään lääkitystä?
Mulla auttoi Seronil, se on SSRI. Auttoi ahmimisen lisäksi siihen ettei ajatukset pyörinyt pakonomaisesti ruuassa ja kiloissa ja oman kehon ahdistuksessa.
Käytetään yleisesti myös bulimiaan.
Ota siitä selvää ja pyyd lääkäriltäsi.
Näin tämän keskustelun eilen, kun ei enää päässyt kommentoida ja koska koen nyt tärkeänä vastata, kaivoin keskustelun esiin.
Eli: itsellä on myös syömushäiriötaustaa kahdeltakymmeneltä vuodelta ja nyt yli kolmekymppisenä olen terveempi kuin koskaan. Itse olen oireillut anorektisesti ja bulimisesti ja bulimian taustalla vaikuttaa varmasti hyvin samantyyliset mekanismit kuin ahmimishäiriön, sillä erotuksella, että itse vaan oksensin ruokani.
Itsellä ahmiminen räjähti myös käsiin muutettuani yksin. Elämässä tapahtui paljon, enkä oikein osannut käsitellä sitä ja pakenin tunteitani ruokaan. Anorektiset ja bulimiset vaiheet vuorottelivat. Turrutin siten tunteitani ja rankaisin itseäni ahmimisesta laihduttamalla.
Itselle suurin oivallus oli kohdata ne vaikeat tunteet. Jouduin hyväksymään sen, että välillä ahdistaa pahastikin, mutta se menee ohi. Oivallus syntyi, kun terapeuttini sanoi, että jos joka kerta pakenen ahdistuspiikkiä ahmimiseen ja muihin tuhoisiin keinoihin, en päästä itseäni näkemään, että se menee ohi ilmankin. Olenkin oppinut kestämään vaikeat tunteet ja käsittelemään niitä, löytämään vaihtoehtoisia ahdistuksenhallintakeinoja. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyä tilanne, että nyt tuntuu hirveältä ja tuntuu, että kuolen, mutta kestän senkin. Ja se pahin olo menee aina ohi. Se on vain tunne ja tunteet tulevat ja menevät.
Toinen tärkeä asia on ollut ihan konkreettisesti kiinnittää huomiota ruokavalioon, nimenomaan niin, että syö säännöllisesti ja tarpeeksi, eikä kiellä itseltään mitään. Kaikki laihduttaminen ja kieltäminen provosoi ahmimiskäyttäytymistä. Itse syön joka päivä jonkun pienen herkun, asiantuntijoiden neuvosta. Ja välillä herkuttelen enemmänkin. Laihduttaminen ja ruokien rajoittaminen sun on nyt lopetettava ihan ensin, jos sellaista teet. Tärkeintä on saada mieli kuntoon ja ruokavaliolle järkevä, säännöllinen ja tarpeeksi salliva rakenne. Ihmisen mieli vaan toimii niin, että jos sanot itsellesi, että tuota ja tuota et saa syödä, alat himoita kieltämiäsi asioita entistäkin enemmän. Lisäksi voin suositella syömishäiriöliiton vertaistukiryhmiä, jos sellaisia paikkakunnallasi järjestetään. Jokin muukin yksilöllinen hoitokontakti olisi hyvä olla, jotta oppisit kohtaamaan ja käsittelemään tunteesi pakenemisen sijaan. Toivoa on. Moni on toipunut tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut enemmän tai vähemmän teini-ikäisestä asti, mutta ahmiminen ryöpsähti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Nyt olen 28. Terapiassa ymmärsin jonkin verran syitä käytösmallieni takana, mutta se ei lopulta auttanut kovin paljoa ahmimiseen. Ahmin kai siksi etten kestä tunteita, varsinkaan hankalia ja negatiivisia, pyrin tukahduttamaan ne. Tämän käytösmallin opin jo lapsesta asti: jos oli paha mieli niin tarjottiin herkkuja ja jos hyvä mieli niin tarjottiin herkkuja. Tunteista ei puhuttu. En vain ole keksinyt tilalle mitään, mikä lohduttaisi niin hyvin kuin ruoka. Siksi olenkin tällä hetkellä lihavampi kuin koskaan. Ap
Toi tunteiden tukahduttaminen ruualla onkin kai aika tyypillistä syömishäiriöissä.. tai siis ruualla/syömättömyydellä jne. Itse sairastanut anoreksian/bulimian ja sekamuotoisena. Turrutin inhottavia tunteita kuten häpeä, yksinäisyys, suru, ahdistus siihen syömishäröilyyn. Kävin terapiassa mutta se oli niin pinnallista ja ei vaan jotenkin toiminut, kun olisin kaivannut sellaista ihmisistä joka on itsekin sairastanut kyseisen sairauden. Mulla lopulta auttoi se, että kävin sen kaiken pskan eli ne häpeää, surua, vihaa jne aiheuttaneet asiat läpi kirjoittamalla ja puhumalla kumppanille ja mietin jokaiselta kantilta ja aloin jotenkin eheytyä kun ymmärsin, mistä se kaikki kumpusi. Melkein 10 vuotta siihen meni.. lapsen saanti toi uusia näkökulmia elämään ja auttoi viimeisten kompurointien yli. Toivoa on!
Millaisissa tunnetiloissa yleensä ahmit? Palkitsetko itseäsi syömisellä? Vai ahmitko vain kun on negatiivisia tunteita?
Kirjoitin eilen tähän pitkän vastauksen, mutta kello olikin jo 23 ja se hävisi. Mutta kuitenkin, ahmin kyllä kaikenlaisiin tunnetiloihin, enemmän negatiivisiin. Saatan myöskin palkita itseni ruualla, kun olen esim. selviytynyt jostain ahdistavasta tilanteesta.
Kiitos kokemuksestasi ja toivonkipinästä! Voisin kokeilla auttaisiko minuakin jos kirjoittaisin enemmän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö vastaavasti välillä paastota niin, että lopulta nälkä taas pakottaa sinut ahmimaan?
En koskaan paastoa kovin pitkään. Lähinnä olen joskus syömättä aamusta alkuiltaan ja sitten voikin taas ahmia. Ap
Alue: Aihe vapaa
Oletko saanut apua terapiasta? Tiedätkö miksi ahmit? Eroon tuosta ja muistakin syömishäiriöistä on mahdollista päästä, kun tietää miksi syö niinkuin syö ja alkaa työstämään sitä. Syitä on monia. Mutta yhteistä tuntuu olevan se, ettei syömishäiriöinen usko, että hänellä on oikeus syödä kunnolla ja niin kuin muutkin. Eli sillä tavalla armollisuutta itselle, mutta työstää pitää ja paljon. Tietysti se, että syö säännöllisesti, terveellisesti, sopivasti on tärkeitä asioita varsinkin alkuvaiheessa, mutta ne päänsisäiset asiat on vaan pakko selvittää. Joko siellä terapiassa tai muuten, usein itsensä kanssa. Kauanko olet sairastanut?