Lomalle lasten kanssa vai ilman lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin 1- ja 3-vuotiaiden kanssa New Yorkissa...

2- ja 4-vuotiaat lentää ilmaiseksi tai liki ilmaiseksi, majoittuvat ilmaiseksi ja ruoka maksaa Suomessakin.

Ja Englanti on helppo maa matkailla lasten kanssa.

Varmaan jos et joudu rattaiden kanssa pyörimään Lontoossa (varsinkaan metroissa). Siellä kasvatetaan lapset muutenkin olemaan hiljempaa, niin suomalainen lapsilähtöinen kitinäkulttuuri saattaa saada pahaa silmää.

Lontoo on täynnä puistoja joissa helppo liikkua. Ja leikkipaikat on upeita. Juuri tänä aamuna sinne taas lähdössä.

Voi helvetti, lähteä Lontooseen istumaan puistoon.

Kuka on istumisesta puhunut?

Tuon ikäiset lapset jättäisin kotiin, jos ei ole kysymys kovin pitkästä matkasta. Ja silläkin on tietysti merkitystä, että aiotteko matkustaa esim Lontooseen tai jonnekin maaseudulle/rannikolle? Me ollaan reissattu tosi paljon kolmen lapsen kanssa, kaikki lomamatkat on tehty koko perheen voimin paitsi kaksi kaupunkilomaa aikuisten kesken. Lapset nauttii eniten rantalomailusta, kaupunkikierrokset voivat pienille olla raskaita. Vauva-aikana ollaan kyllä käyty kaupunkilomilla, vauva kulkee helposti mukana rattaissa tai kantorepussa, mutta taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa nähtävyyksien kiertäminen on usein aika työlästä.

Ilman, olette sen ansainneet ja vanhempien omaa yhteistä aikaa ei tule väheksyä.

Meillä on vain yksi lapsi ja tehty joka kesä jokin ulkomaanmatka yhdessä. Kun lapsi oli 2v3kk olimme 4 yötä kahdestaan. Lapsi oli tuttujen isovanhempien kanssa, ei traumoja. Tänä kesänä lapsi 3v3kk ja olimme viikon kahdestaan ulkomailla, ei traumoja. Oli lentokentällä vastassa hymysyin halailemassa äitiä ja isiä. Eikä ole kiekutellut tms. mitenkään poikkeavaa käytöstä ollut sen jälkeen.

Tuon ikäiset pärjää kyllä jo hyvin muutaman yön isovanhempien kanssa. Lontoo muutenkin sellainen kohde että lähtisin varsinkin ilman lapsia. Vilkas kaupunkikohde, muutama pälvä aikaa kierrellä erilaisia musikaaleja mihin mennä jne. Joku etelänmatka missä löhöillään viikko altaalla tai rannalla sopisi pikkulasten kanssa paremmin.

Olette säästäneet 8 vuotta (!!!) muutaman yon reissuun? Eihän tuo ole todellista, tuollainen matka maksaa luokkaa max tonnin vaikka asuisi lapissa. Surullista, jos tonnin säästämiseen menee kahdelta aikuiselta vuosikausia, saatika lähes vuosikymmen.

Kahdestaan lähtisin jos noin kauan on säästetty. Me ollaan reissattu esikoisen kanssa, pääasiassa rantalomia mutta muutaman kerran myös muualla, lähinnä sukulaisten luona vierailtu ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Olette säästäneet 8 vuotta (!!!) muutaman yon reissuun? Eihän tuo ole todellista, tuollainen matka maksaa luokkaa max tonnin vaikka asuisi lapissa. Surullista, jos tonnin säästämiseen menee kahdelta aikuiselta vuosikausia, saatika lähes vuosikymmen.

Aika saavutus, jos tonnin saa parissa yössä kulumaan. Parilla kolmella sadalla pääsee hyvin.

Tuossa tilanteessa lähtisin ilman lapsia. Kaksivuotiaskin pärjää rakkaiden isovanhempien kanssa paremmin kuin hyvin. Jos perusturvallisuus on vankka ja hoitajat tuttuja, ei mitään hylkäämisen tuntua pitäisi tulla. Lasten kanssa voi matkustaa, mutta ei se samanlaista ole kuin kahdestaan puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäiset jättäisin kyllä kotiin. Lapset mukaan sitten kun ovat hieman isompia ja saavat matkasta enemmän irti.

Tämä. Me ollaan tuon ikäisten kanssa matkailtu rantakohteissa, joissa pääosassa on uiminen. Nyt kun lapset on isompia (8 ja 10) ollaan laajennettu skaalaa.

Mutta vieläkin lähdetään jollekin kaupunkilomalle miehen kanssa kerran vuodessa kahdestaan. Tykätään koluta kaikki maailman museot ja kirkot ja päivässä tulee vähintään se 20000 askelta ja aikataulu on just sellanen ku mitä me halutaan. Ei lapset sellaista jaksa.

Lapset kun on mukana, niin mennään lasten ehdoilla. Aikuisten lomalla saa tehdä mitä lystää.

Jättäisin lapset mummolaan. Itse en jaksaisi meidän 2-vuotiaan kanssa lähteä Lontooseen. Tuskin se kamalaa olisi, mutta leikkipuistossa voi istua kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette haaveilleet tuosta ja säästäneet sitä varten KAHDEKSAN vuotta niin todellakin ansaitsette loman kahdestaan.

Lasten kanssa voi käydä sitten vaikka lyhyen reissun jonnekin lähemmäs.

Mekin ollaan haaveiltu kahdenkeskisestä lomasta jo KAKSITOISTA VUOTTA mutta sitä vaan ei tapahdu kun kummatkaan isovanhemmat eivät jaksa hoitaa edes viittä minuuttia. Meillä ei ole ollut yhtään lapsivapaata yötä kertaakaan.

Joten ei se nyt ole mikään itsestäänselvyys että ”olette ansainneet kahdenkeskisen loman”. Jos ei ole mummolaa, ei ole sitä lomaakaan, siis KOSKAAN.

Miksi kahdenkeskisestä ajasta ei voisi maksaa, maksaahan se tavallinen päivähoitokin. 35 e/h saatte hoitajan kotiin. Asiat eivät tapahdu, ne tehdään itse, joten googlaapa "kotiapua lapsiperheelle" ja löydät yrityksiä, joista saat hoitajan ja sitten varaat kahdenkeskisen loman. Ei ole vaikeaa, vaatii vain vähän aikuisuutta ja lukutaitoa.

Entä jos reissaisit kahdestaan isomman lapsen kanssa ja mies jäisi pienemmän kanssa kotiin? Se olisi reilua jokaiselle perheenjäsenelle, koska perhehän te olette vai mitä? Vai sittenkin pelkkä vanhempien parisuhde, jossa lapset on riesana?

Vierailija kirjoitti:

Ja kohteena on Lontoo. Ei vielä olla tarkemmin suunniteltu että mitä tehdään, riippuu täysin siitä onko lapset matkassa vaiko ei.

Ja ei tarvitse kuittailla tuosta meidän säästämisen kestosta. Säästöjä ei ole todellakaan kertynyt kymppitonneja. Meillä on takana huonot ja kalliit asuntokaupat. Ollaan säästetty sillä tavalla kun ollaan pystytty ja nyt halutaan toteuttaa haave.

Ap

Mitä tykkäätte tehdä? Lontoo on mun suosikkikohde miehen kanssa kahdestaan lyhyelle lomalle. Tykkään käydä teattereissa, Tate modernissa kävellä puistoissa ja syödä hyvin. Lähtisin teidän asemassa kahdestaan. Teidän lasten ikäiset ei hirveästi saa Lontoosta irti.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos reissaisit kahdestaan isomman lapsen kanssa ja mies jäisi pienemmän kanssa kotiin? Se olisi reilua jokaiselle perheenjäsenelle, koska perhehän te olette vai mitä? Vai sittenkin pelkkä vanhempien parisuhde, jossa lapset on riesana?

Provohan tämä, tai sitten joku jolla ei hissi mene ylimpään kerrokseen.

Mutta vastaan nyt silti tähän että vanhempien parisuhdeaika on tärkeä ydin sitä perhettä. Ilman vanhempien parisuhdetta ei ole sitä perhettä, tai ainakaan ehjää sellaista. Äiti ja isäkin ansaitsevat aikaa kahdelleen. Sen lisäksi että olen äiti, olen myös vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos reissaisit kahdestaan isomman lapsen kanssa ja mies jäisi pienemmän kanssa kotiin? Se olisi reilua jokaiselle perheenjäsenelle, koska perhehän te olette vai mitä? Vai sittenkin pelkkä vanhempien parisuhde, jossa lapset on riesana?

Provohan tämä, tai sitten joku jolla ei hissi mene ylimpään kerrokseen.

Mutta vastaan nyt silti tähän että vanhempien parisuhdeaika on tärkeä ydin sitä perhettä. Ilman vanhempien parisuhdetta ei ole sitä perhettä, tai ainakaan ehjää sellaista. Äiti ja isäkin ansaitsevat aikaa kahdelleen. Sen lisäksi että olen äiti, olen myös vaimo.

Monessa tapauksessa parisuhde toimii ja siihen panostetaan. Siinä sivussa isoäidit hoitavat perheenä olemisen.

Jos isä ja äiti saavat aikaa kahdelleen eikä kahdestaan, niin se kertoo ihan liikaa lauseen kirjoittajasta. Onko ne isä ja äiti myös sillasteen ja tosilleen?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos reissaisit kahdestaan isomman lapsen kanssa ja mies jäisi pienemmän kanssa kotiin? Se olisi reilua jokaiselle perheenjäsenelle, koska perhehän te olette vai mitä? Vai sittenkin pelkkä vanhempien parisuhde, jossa lapset on riesana?

Onko lapset riesa, jos niiden kanssa ei ole 24/7/365? Mä olen ollut äärimmäisen pehmo lasten hoidossa olemisen suhteen (en ole ollut erossa lapsista juuri lainkaan ennen 6kk, yökylät menty yö per ikävuosi säännöllä), mutta jopa minusta ei ole mitään ongelmaa olla 3 päivää erossa 4- ja 2-vuotiaista.

Tietenkin lapset mukaan.