Lue keskustelun säännöt.
Pitkään sinkkuna olleet naiset, miksi ette kelpaa miehille?
23.07.2019 |
Kysymys on ehkä provosoiva, mutta itsekin kuulun tähän joukkoon. Olen 27-vuotias enkä ole koskaan seurustellut, joten haluaisin kuulla muiden samankaltaisten naisten kokemuksia ja ajatuksia siitä miksi eivät ole löytäneet miestä.
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma. MInulla on pitkä tuuhea tukka ja olen isopovinen. Lisäksi olen hyvin koulutettu, varakas ja minulla on omaisuutta, mutta ei kelpaa.
Kommenttisi perusteella sun ajattelun syvyys ja sisäinen maailma saattavat olla niitä puuttuvia palasia syvemmän mielenkiinnon herättämiseksi...
Näin, sama ongelma kuin tänne kirjoittelevilla ikisinkuilla miehillä. Löytäisittekö toisenne? Tosin mahdollisten lasten näkökulmasta olisi katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Aika samanlaista tarinaa kuin muillakin taalla. Ulkonakoni tavanomainen, koulutus korkea, harrastan liikuntaa, olematta kuitenkaan todellakaan mikaan superihminen enka todellakaan sellaista luule tai vaita. Miesten antamia syita siihen, etta suhde paattyi: en voi olla itseani parempikuntoisen naisen kanssa (tama oli nuorena, mies itse ei juuri urheillut), en voi olla itseani alykkaamman naisen kanssa (miehellakin korkea koulutus, mutta lassahtanyt ura), et tarvitse minua mihinkaan, loydat jostain parempitasoisen miehen jne jne. Noh tietysti tasoteoreetikkojen mielesta on kyse siita, etta olen oikeasti matalatasoinen rumilus ja miehet vain kohteliaita, mutta minusta kyse on siita, etta he nimenomaan luulivat minun noudattavan tuota tasologiikkaa ja etsivan jotain ihmeellista. Osittain ehka siksi, etten yleensa kovin helposti imartele ihmisia enka varsinkaan koskaan vahattele omaa osaamistani tai himmaile jotta miehelle tulisi hyva olo (mitenkaan silti tietenkaan heita nujertamatta). Minulle riittaisi ihan vaan mukava seura, mutta valitettavasti sellaisilla haluamillani miehilla on tapana lahtea johonkin sanattomaan kilpailuun tai heilla on erityisen hauras ego.
Osittain varmasti ihan sattumaakin. Onhan niita erilaisiakin miehia. Olen myos tajunnut etta tuossa kilpailuhenkisyydessaan tapailemani miehet ovat muistuttaneet paljolti isaani, joka oli sita tyyppia joka halusi naisten silmissa olla joku ylospain katsottava sankari, oli siihen rahkeita tai ei. hanen lapsuudenkodissaan taas palvottiin poikia tyttojen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vanhavaimo kirjoitti:
Miksi pitäisi ottaa edes mies.
Kauhulla seuraan nykymiesten kielenkäyttöä ja nettiherjaa tavallisia naisia kohtaan.
Miehille kelpaa vain hoikka,iso tissinen,tekotukkanen kuminaama.
Oma mies vanhaa rotua (joita ei enää markkinoilla) ,jos olisin nuori tällä vuosikymmenellä en ottaisi miestä.Kuitenkin miesten rakentama, ylläpitämä ja suojaama yhteiskunta kelpaa vanhalle kurpallekin?
Yhdessä se yhteiskunta on rakennettu.
Ei miehet olisi sitä yksin saanut aikaiseksi.
Ja missä miehet ovat totaalisivallassa, meno on sen mukaista esim Isis.
Eikä kestä pitkään.
En ole malli tai missi kirjoitti:
Ulkonäköni ei kelpaa ja exät ovat tästä sanoneet suoraan.
Olen liian lyhyt, 164cm ja ”normaalin” painoinen eli en mallimitoissa. Rintani liian pienet. Nykyisin myös liikaa ikää. Miehet haluavat alle 30v. naisen.
Huomaan tässä yhden selkeän vian: miesmaun
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Aika samanlaista tarinaa kuin muillakin taalla. Ulkonakoni tavanomainen, koulutus korkea, harrastan liikuntaa, olematta kuitenkaan todellakaan mikaan superihminen enka todellakaan sellaista luule tai vaita. Miesten antamia syita siihen, etta suhde paattyi: en voi olla itseani parempikuntoisen naisen kanssa (tama oli nuorena, mies itse ei juuri urheillut), en voi olla itseani alykkaamman naisen kanssa (miehellakin korkea koulutus, mutta lassahtanyt ura), et tarvitse minua mihinkaan, loydat jostain parempitasoisen miehen jne jne. Noh tietysti tasoteoreetikkojen mielesta on kyse siita, etta olen oikeasti matalatasoinen rumilus ja miehet vain kohteliaita, mutta minusta kyse on siita, etta he nimenomaan luulivat minun noudattavan tuota tasologiikkaa ja etsivan jotain ihmeellista. Osittain ehka siksi, etten yleensa kovin helposti imartele ihmisia enka varsinkaan koskaan vahattele omaa osaamistani tai himmaile jotta miehelle tulisi hyva olo (mitenkaan silti tietenkaan heita nujertamatta). Minulle riittaisi ihan vaan mukava seura, mutta valitettavasti sellaisilla haluamillani miehilla on tapana lahtea johonkin sanattomaan kilpailuun tai heilla on erityisen hauras ego.
Osittain varmasti ihan sattumaakin. Onhan niita erilaisiakin miehia. Olen myos tajunnut etta tuossa kilpailuhenkisyydessaan tapailemani miehet ovat muistuttaneet paljolti isaani, joka oli sita tyyppia joka halusi naisten silmissa olla joku ylospain katsottava sankari, oli siihen rahkeita tai ei. hanen lapsuudenkodissaan taas palvottiin poikia tyttojen kustannuksella.
Hakeudut varmaankin vaistomaisesti samaan henkiseen ilmapiiriin kuin isäsi kanssa. Psyyke toimii niin että kun siitä on kerran hengissä selvitty, se on "turvallisin" vaihtoehto. Kertoo karua kieltään siitä minkälaista on ollut ihmisen historia. En tiedä miten tuon voi katkaista, päädyin naimisiin samalla periaatteella. Ollaan onneksi 20 vuodessa hiottu toistemme särmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja minulle järjesti sokkotreffit eräs tuttu nainen kaverinsa kanssa. Tämä kaveri on kuulemma kaunis, hyvätuloinen ja älykäs mutta ujo. Olin tietenkin heti valmis hänet tapaamaan. Sovittiin tapaaminen kahvilaan puiston laidalle. Sitten kuitenkin edellisenä iltana tältä treffikumppanilta tuli viesti, ettei hän sittenkään taida viitsiä tulla tapaamiseen. Ilmeisesti ujouttaan jänisti. Kyllä jäi paha mieli, vaikken itse tehnyt mitään koko kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja minulle järjesti sokkotreffit eräs tuttu nainen kaverinsa kanssa. Tämä kaveri on kuulemma kaunis, hyvätuloinen ja älykäs mutta ujo. Olin tietenkin heti valmis hänet tapaamaan. Sovittiin tapaaminen kahvilaan puiston laidalle. Sitten kuitenkin edellisenä iltana tältä treffikumppanilta tuli viesti, ettei hän sittenkään taida viitsiä tulla tapaamiseen. Ilmeisesti ujouttaan jänisti. Kyllä jäi paha mieli, vaikken itse tehnyt mitään koko kuviossa.
Todellisuudessa nainen oli tehnyt päässään tasolaskelmia ja arvioinut saavansa paremmankin kuin sinä. Näin se menee naisten kanssa nykyään, naiset vaatii paljon. Ehkä jopa niin paljon ettei sellaisia miehiä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, ettei minulle "kelpaa" kukaan – todellisuudessa olen vain liian pelokas ja epävarma parisuhteeseen ja välttelen miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja minulle järjesti sokkotreffit eräs tuttu nainen kaverinsa kanssa. Tämä kaveri on kuulemma kaunis, hyvätuloinen ja älykäs mutta ujo. Olin tietenkin heti valmis hänet tapaamaan. Sovittiin tapaaminen kahvilaan puiston laidalle. Sitten kuitenkin edellisenä iltana tältä treffikumppanilta tuli viesti, ettei hän sittenkään taida viitsiä tulla tapaamiseen. Ilmeisesti ujouttaan jänisti. Kyllä jäi paha mieli, vaikken itse tehnyt mitään koko kuviossa.
Todellisuudessa nainen oli tehnyt päässään tasolaskelmia ja arvioinut saavansa paremmankin kuin sinä. Näin se menee naisten kanssa nykyään, naiset vaatii paljon. Ehkä jopa niin paljon ettei sellaisia miehiä löydy.
Luulet että tämä loukkaa tai että olet suurikin totuuden torvi, mutta oikeasti vain ammut itseäsi jalkaan. On ihan oikeasti naisia jotka on liian ujoja ja he ovat juuri niitä jotka voisivat sinusta kiinnostua kun et ole itsekään niin täydellinen. Mutta sen sijaan että yrittäisit löytää tällaisen naisen, pilaat viimeisetkin mahdollisuutesi jauhamalla näitä tyhmiä red pill -höpinöitäsi, joista hyötyy vain muutamat ihmiset jotka nauraa matkalla pankkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan seurustellut. Kelvannut olisin parillekkin miehelle ja haluaisin tietää millaista on seurustella, mutta jotenkin vain taidot puuttuu. Tiedostan, etten kaipaa kenenkään seuraa tarpeeksi, että haluaisin jakaa elämäni. Toisekseen, olen myös niin varautunut, ettei tämän päivän deittikulttuuri oikein taivu tarkoituksiini. Siksipä on jäänyt tuo puoli ja keskityn opiskeluihin, harrastuksiin ja kavereihin. Kohta varmaan tajuan olevani joku 30v ikisinkku neitsyt ja itken yksinäisyyttä huonekasvieni kanssa. Sitä odotellessa :D -N22
En ole kaunis, pikemminkin ruma, enkä kovin ulospäin suuntautuva. Siksi esim. kadulla tai baarissa kukaan ei aloita keskustelua. Lisäksi nykyään ongelmana on myös se, että en juuri käy töiden ja harrastusten lisäksi ulkona, joten en edes tapaa miehiä missään. Luulen, ikisinkkuuteni johtuukin siitä, että koska en ole sellainen, johon kukaan ei ensisilmäyksellä ihastu, enkä tapaa ketään niin että pääsisin tutustumaan paremmin jutellessa ja joku voisi sitä kauttaa kiinnostua. Toisaalta olen myös aika tylsä luonteeltani ja vähän pätijä, joten eipä se tutustumisenkaan kautta kiinnostuminen kovin todennäköistä ole.
Pahinta on, että olen introvertti, ja olen lopulta ihan tyytyväinen elämääni. Täytän kohta 30 ja olen aika vahvasti jo tottunut ajatukseen, että olen myös loppuelämäni yksin. Välillä se sattuu, kun näkee tuttujen ja ystävien menevän naimisiin ja saavan lapsia, itse kun niin nuorempana haaveilin siitä, että saisi rakastua ja saisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole malli tai missi kirjoitti:
Ulkonäköni ei kelpaa ja exät ovat tästä sanoneet suoraan.
Olen liian lyhyt, 164cm ja ”normaalin” painoinen eli en mallimitoissa. Rintani liian pienet. Nykyisin myös liikaa ikää. Miehet haluavat alle 30v. naisen.
164cm ei ole lyhyt vaan keskimittainen. Ihmeellisiä miehiä, kun nainen ei saa olla pitkä, eikä liian lyhyt, mutta keskimittainenkaan ei kelpaa.
Monet kommentit ovat olleet kiinnostavia ja avartavia lukea. Olen tykännyt siitä miten kirjoittajat ovat analysoineet itseään varsin rehellisen oloisesti; tulee vaikutelma hyvästä itsetuntemuksesta. Itse olen aikamoinen raakile, vaikka ikää jo on.
Olen siis itsekin ollut pitkään sinkku. Mukavaa huomata miten paljon on itseäni fiksumpia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijat 2 ja 3 vastasivat heti asian vierestä. Ehkä heillä on luetun ymmärtämisessä vaikeuksia.
No ap kysyi miksi eivät ole löytäneet miestä ja vastaus oli se että eivät sitä ole halunneet tai tarvinneet.
Miksi vastasivat, jos eivät edes etsineet miestä? Ilmeisesti halusivat julistaa Mielipidettään miehistä.
*eri
Vierailija kirjoitti:
En ole malli tai missi kirjoitti:
Ulkonäköni ei kelpaa ja exät ovat tästä sanoneet suoraan.
Olen liian lyhyt, 164cm ja ”normaalin” painoinen eli en mallimitoissa. Rintani liian pienet. Nykyisin myös liikaa ikää. Miehet haluavat alle 30v. naisen.
164cm ei ole lyhyt vaan keskimittainen. Ihmeellisiä miehiä, kun nainen ei saa olla pitkä, eikä liian lyhyt, mutta keskimittainenkaan ei kelpaa.
No, nämähän ovat siis kirjoittajien uskomuksia asioista. En usko, että 164cm on kenellekään liian lyhyt... Joskus voi vaan olla helpompi vedota johonkin typerään syyhyn, kuin todelliseen syyhyn erota ihmisestä.
Ihmiset eivät löydä kumppania, koska etsivät jotain liian tasokasta itselleen. Näin se vaan menee. Tutkitustikin ihmiset tykkäävät eniten suht samanlaisen koulutustaustan, arvomaailman ja ulkonäön omaavista ihmisistä. Ihmisellä oltava siis sama sosiaalinen status. Moni ehkä arvioi itsensä paremmaksi, kuin onkaan.
Etenkin moni nainen näyttää vaativan paljon, mutta olevan itse valmis tarjoamaan aika vähän... Eihän se tule toimimaan. Ensin pitää laittaa oma ulkonäkö, elämäntilanne ja asenne kuntoon. Ensin on oltava valmis tarjoamaan itse jotain hyvää, todennäköisesti saa jotain hyvää vastavuoroisesti myös.
Vaatimuslistani on kova. Tämä siksi, että kaksi pitkää suhdettani (toinen oli kihlaus ja toinen pitkä avioliitto mistä lapsia) on molemmat päättyneet miehen pettämiseen. Olen kai miesten mielestä ronkeli nykyään.
Mitäkö vaatisin mieheltä? 100% uskollisuutta (ei edes Tindereitä tai treffipalstoilla roikkumista), ei tupakointia, vähäinen alkoholin käyttö (pari oluttölkkiä enintään viikossa), perussiisteys (likaisia vaatteita ei viskellä lattioille ja anneta olla lattialla viikkotolkulla), järkevä rahan käyttö (ei uhkapelejä ja baareissa notkumista), ei valehtelua, ei salailua, ei jatkuvaa se*sin vonkaamista (en halua joka päivä), ei jatkuvaa se*silelujen tilaamista ja käyttöä (mulle riittää useimmiten ihan perusjutut), ei minun haukkumista (ulkonäkö ja luonne).
Pitkä lista. En edes halua tutustua kehenkään enää. Ja jos joku osoittaa kiinnostusta niin torjun äkkiä. Asiaa ei helpota yhtään että olen miesvaltaisella alalla ja aina joku meidän tehtaalla yrittää tehdä tuttavuutta. Tälläkin hetkellä on ihan koominen tilanne käynnissä työpaikalla. Noin 35 v mies yrittää koko ajan lähestyä mua muutakin kuin työtuttavana ja mä olen jo 42 v :) Jotenkin niiiiiiin absurdia, että nuori kolli kulkee perässä :) Ihan söpö mies hän on, mutta usko miehiin on mennyt....
Hyvää ei ole löytynyt ja huonoa en ota
Typerin (ja niitä harvoja saamiani) suora kommentti mieheltä on ollut "pelkään että jos jatketaan seurustelua niin menen sun kans naimisiin". Tässä ollaan jo sellaisella pskanjauhantatasolla, ettei mitään rajaa. Miehet eivät tule niitä oikeita syitä kertomaan, paitsi korkeintaan kemioiden toimimattomuuden.
Kaikki mitä teen on palstailu ja videopelien pelaaminen.
Laskaritkin voi palauttaa etänä, niin niidenkään takia ei tule poistuttua kotoa.
En siis yksinkertaisesti tapaa miehiä kun en koskaan käy missään.
Niin, eivät ole löytäneet miest kosja eivät ole sitä etsineetkään. Kysymys kuuluu niille jotka sitä etsivät.