Lue keskustelun säännöt.
Pitkään sinkkuna olleet naiset, miksi ette kelpaa miehille?
23.07.2019 |
Kysymys on ehkä provosoiva, mutta itsekin kuulun tähän joukkoon. Olen 27-vuotias enkä ole koskaan seurustellut, joten haluaisin kuulla muiden samankaltaisten naisten kokemuksia ja ajatuksia siitä miksi eivät ole löytäneet miestä.
Kommentit (241)
Vanhavaimo kirjoitti:
Miksi pitäisi ottaa edes mies.
Kauhulla seuraan nykymiesten kielenkäyttöä ja nettiherjaa tavallisia naisia kohtaan.
Miehille kelpaa vain hoikka,iso tissinen,tekotukkanen kuminaama.
Oma mies vanhaa rotua (joita ei enää markkinoilla) ,jos olisin nuori tällä vuosikymmenellä en ottaisi miestä.
Kuitenkin miesten rakentama, ylläpitämä ja suojaama yhteiskunta kelpaa vanhalle kurpallekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne miehet kenestä kiinnostun eivät kiinnostu minusta.
Parisuhteen löytämisen vaikeuteen vaikuttaa varmasti myös se, että
-olen yh eli vähän lapsivapaata
-20kg ylipainoa
-hyvä koulutus mutta matalapalkka-alalta, kuka nyt haluaisi toisen lapsia alkaa elättämään
-asun ahtaasti
-minulla on erityislapsi
Naisena olen naamasta nätti, muodokas, en suutu helposti, seuraan mielenkiinnonkohteita/harrastuksia, amk-tutkinto, tykkään seksistä parisuhteessa ja koen panostavani suhteeseen antaen tilaa myös toiselle.
Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa.
Vähän alle 40, sinkkuna kymmenisen vuotta. Olen pitkähkö, roteva, reitevä ja persevä. Tyylini on jossain määrin avantgardistinen, enkä muistuta millään tasolla instabeibeä tai perusnättiä naapurintyttöä. Naama on epäsymmetrinen, mutta joidenkin mielestä "rumankaunis" ja jakaa siten mielipiteet. Olen ihan huumorintajuinen ja leppoisa tyyppi, mutta perusilmeeni on tympääntynyt, joten vaikutan taatusti suurimman osan aikaa ynseältä ja torjuvalta. En käy kovinkaan usein paikoissa, joissa voisi tavata potentiaalisia mieskandidaatteja. En myöskään kaipaa parisuhdetta niin kiihkeästi, että viitsisin panostaa asiaan kovin paljoa. :D
Pääasialliset syyt ovat siis ulkonäkö ja olemus sekä oma passiivisuus (joka johtuu siitä, että olen tottunut sinkkuelämään ja aika tyytyväinen just näin).
Nuoruusiän traumojen vuoksi tuppaan ihastua miehiin, jotka halveksivat minua ja jättää huomiotta miehet, jotka oikeasti pitävät minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhavaimo kirjoitti:
Miksi pitäisi ottaa edes mies.
Kauhulla seuraan nykymiesten kielenkäyttöä ja nettiherjaa tavallisia naisia kohtaan.
Miehille kelpaa vain hoikka,iso tissinen,tekotukkanen kuminaama.
Oma mies vanhaa rotua (joita ei enää markkinoilla) ,jos olisin nuori tällä vuosikymmenellä en ottaisi miestä.Kuitenkin miesten rakentama, ylläpitämä ja suojaama yhteiskunta kelpaa vanhalle kurpallekin?
Minä en ikinä huolisi miestä, joka mitätöi naisten kriittisen työn yhteiskunnan rakentamisessa ja ylläpidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kiinnostaa uran rakentaminen ja omat menot enemmän kuin sovitella aikatauluja jonkun toisen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhavaimo kirjoitti:
Miksi pitäisi ottaa edes mies.
Kauhulla seuraan nykymiesten kielenkäyttöä ja nettiherjaa tavallisia naisia kohtaan.
Miehille kelpaa vain hoikka,iso tissinen,tekotukkanen kuminaama.
Oma mies vanhaa rotua (joita ei enää markkinoilla) ,jos olisin nuori tällä vuosikymmenellä en ottaisi miestä.Kuitenkin miesten rakentama, ylläpitämä ja suojaama yhteiskunta kelpaa vanhalle kurpallekin?
Minä en ikinä huolisi miestä, joka mitätöi naisten kriittisen työn yhteiskunnan rakentamisessa ja ylläpidossa.
Kyynel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kyse on pimpsán píhtaamisesta.
Minun on vähän vaikeaa kuvailla itseäni, mutta uskon tähän olevan paljon persoonani syynä. En ole mikään kovin ujo ihminen, mutta muuten kokenut niin paljon kiusaamista ja muuta huonoa käytöstä muilta, että sen jälkeen olen hyvin varovainen tutustumaan muihin. Toiseen luottaminen on käytännössä ihan nollassa ja muutenkin olen mieluummin yksin kun lähden yhtään kokeilemaan miten käy. Pitäisi saada toisesta hyvin varma ja luotettava fiilis ensin ja kokea muutenkin jotain samankaltaisuutta. Myös se rohkeus lähestyä muita ja olla sellainen rento oma itsensä on muutenkin jo työn takana. Olin ennen vähän rohkeampi, mutta nykyisin ei itsevarmuus enää riitä ja olen muutenkin tottunut jo liikaa olemaan yksin. Joskus olen ihan tyytyväinen elämääni "vapaana", mutta välillä tuntee surua siitä, kun ei pysty olemaan se ihminen joka tutustuu muihin ja ole sellainen luonteva. Minä kyllä kelpuutan monenlaisia ihmisiä ja kriteerit eivät ole mitkään turhan korkeat. En vaan saa itseäni koskaan niin pitkälle, että olisi edes mahdollista tutustua toiseen kunnolla. Tämän vuoksi myös luovutan helposti ja mietin, että toinen löytää jonkin sopivamman. Ehkä sitten jos toinen todella näyttäisi minulle, että haluaa juuri minut "omakseen" niin uskaltaisin itsekin yrittää enemmän. Näin ei kuitenkaan ole koskaan käynyt. Jotain ihastumisia suurempaa en ole koskaan kokenut ja nämä jutut eivät ole edenneet. Ja niinkuin sanoin niin itsetunto on huono ja monesti ulkonäkö pilkattu ja kaikki muutkin jutut kuten ääneni yms niin ei ole todellakaan helppo ajatella itsestään niin hyvää, vaikka muuten oma luokitukseni itselle voisi olla tavis.
En minäkään halua mikään surkea ihminen olla ja kiusaamista minään syynä pitää tähän. Silti se on tehnyt minusta todella varovaisen ihmisen ja vienyt rohkeutta paljon pois. Mietin aina etukäteen miten käy ja sellainen huolettomuus hävinnyt. Eli voi sanoa, että syytä on paljon itsessä, mutta en ole toisaalta edes tavannut ihmistä joka oikeasti olisi "tosissaan" kanssani ja valmis yrittämään. Muuten tähän voi lisätä vielä sen, ettei minulla ole edes ystäviä paljon ja en oikein käy missään sellaisissa paikoissa missä tapaisin uusia ihmisiä. Monet myös jo varattuja. Välillä mietin, että jäänkö sinkuksi ja saanko koskaan parisuhdetta. Olisin valmis ehkä ylittämään itseni jos löytyisi sellainen mies joka haluaisi olla kanssani ja sitten itsekin varmaan rohkaistuisin enemmän. Itse en varmaan pysty aloitteita tekemään. Muuten kriteerini ovat aika pienet ja toisaalta olen ihastunut monenlaisiin miehiin.
Nämä asiat ovat kyllä tällä hetkellä niin kaukaisia, että en jaksa edes uskoa. Itse olen vasta aika nuori, mutta jotenkin epäonnistunut olo kyllä usein. Välillä pelottaa sekin, että miten edes totun toisen seuraan, kun olen tottunut olemaan niin itsenäinen. Voisi aluksi jopa ahdistaa tämä, joten läheisriippuvainen en ole. Jos joku haluaisi sitten tällaisen pienen ongelman itselleen ( eli minut) niin täytyy vähän hullu olla, kun olisi varmaan niitä helpompia vaihtoehtoja. Muuten kohtelen muita ihan hyvin, mutta juuri nuo edelle mainitut asiat mietityttävät. Välillä mietin, että onko se vaan oikein ettei minulla ole ketään ja ansaitsenko edes ketään. Jos jotkut ovat vaan tarkoitettu olemaan yksin. Tämäkin surullinen ajatus silti ja muutenkin olen aika yksinäinen ihminen. Tuli taas vähän kirjoitettua jo liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla varmaan isoin syy on kai kohtuuton arkuus miehiä kohtaan romanttisessa mielessä. Miehiä on kamuina ja yleisesti tuntuvat pitävän luonteestani. Nuorena kiusattiin paljon ulkonäön takia ja miehet eivät säästelleet sanojaan. Aikuisenakaan en ole päässyt tästä ylitse, vaikka ulkonäkö on nykyään normaali ja tiedotan ongelmani. Luultavasti en pariudu kenenkään kanssa.
Viestiin 116 lisäisin vielä sen etten minäkään halua koskaan lapsia. Tämäkin varmaan yksi syy miksen aina pidä itseäni niin "oikeutettuna" suhteeseen ja mietin, että antaa niiden valita ensin omansa, jotka perheen haluavat perustaa. Monet tuntemani miehet ovat myös tahtoneet lapsia ja olleet isiä jo aika nuorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihava, siinä yksi ja ainoa syy. Kiva jäädä koko loppuelämäksi yksin tämän takia. Jos laihduttaisin, ei minulla olisi varaa ihon korjauleikkauksiin että kelpaisin.
Olin 8 vuotta sinkkuna. Kysymys ei ollut koskaan siitä, etten olisi kelvannut miehille. Päinvastoin. Ottajia olisi ollut todellakin. Sinkkuna minulla oli rima kuitenkin korkealla. Pari hienoa persoonaa treffikumppania olisivat minulle kelvanneet, mutta treffailu ei kestänut 1-2 kuukautta pidenmpään, eli heille minä en kelvannut kuin laastariksi mutta en pidempiaikaiseksi tyttöystäväksi tai vaimoksi. Nykyään ollaan heidän kanssa kyllä luottoystäviä näiden herrojen kanssa, mutta ei romanttisessa mielessä.
Nyt olen muutama vuosi sitten lopulta löytänyt sielunkumppanikseni miehen, jonka kanssa olen upeassa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt on nurin kurin aseteltu kysymys. Yksikään mies ei ole kelvannut minulle :D
Että sellaista voimaantumista.
Teeppäs tyttö siitä sitten oman ketju?
Vierailija kirjoitti:
En selvästi sovi parisuhteeseen, jos se ahdistaisi minua liikaa, että pitäisi raportoida kumppanille aina kun menee töistä tai menoista suoraan johonkin muualle kuin kotiin.
No voi hyvänen aika sentään.
Kaikilla on kännykät joissa Whatsappit sun muut.
Ei vaadi hirveästi vaivaa eikä aikaa laittaa viesti että menen töiden jälkeen sinne ja sinne. Jos se meno nyt vie koko illan .
Kyllä sitä nyt kumppaniaan kotiin odottaa, ei se sitä silti tarkoita etteikö toinen saisi mennä .
Ihan normaalia toisen huomioon ottamista.
Jos tätä ei tajua, paras pysäkin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En selvästi sovi parisuhteeseen, jos se ahdistaisi minua liikaa, että pitäisi raportoida kumppanille aina kun menee töistä tai menoista suoraan johonkin muualle kuin kotiin.
No voi hyvänen aika sentään.
Kaikilla on kännykät joissa Whatsappit sun muut.
Ei vaadi hirveästi vaivaa eikä aikaa laittaa viesti että menen töiden jälkeen sinne ja sinne. Jos se meno nyt vie koko illan .
Kyllä sitä nyt kumppaniaan kotiin odottaa, ei se sitä silti tarkoita etteikö toinen saisi mennä .
Ihan normaalia toisen huomioon ottamista.
Jos tätä ei tajua, paras pysäkin sinkkuna.
Just näin. Mitähän siitäkin tulisi jos mies tekisi noin.
Ai missä olin? Kavereilla. En jaksanut laittaa viestiä. Mitä ruokaa?
Suurin syy varmaan 20kg ylipainoa. Enkä mikään supernättikään ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut sinkkuna 6 v kohta ja ottajia olisi aina, mutta viihdyn yksin peremmin. Toki ehkä joskus voisi harkita valitsevansa jonkun hyvän sitten kun sitä miestä tarvitsee.
Nussit kuitenkin alfoja joten et sinä ilman miehiä todellisuudessa viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Useinmiten naiset, jotka jää sinkuiksi ovat ujoja ja eivät osaa antaa vinkkiä miehille lähestymiseen.
Mitä vinkkiä? Olen aina itse lähestynyt miehiä.
T. Ujo
Moni nainen pitää Tinderiä vaan huvikseen, kiva matsäillä ja katsella millaisia miehiä löytyy. En minä ainakaan ota sitä niin tosissani että jaksaisin mitään viestejä alkaa ventovieraille kirjoitella[/quote]
Voithan sä noin uskotella itsellesi, kun sinkkuna kissan kera suklaata mässäilet telkun edessä :)
Odotahan hetki niin ymmärrät ettei sitä satujen rinssiä tullutkaan ja ehkä, vain ehkä sinunkaan markkina arvosi ollutkaan ihan niin kova kuin mitä peilin kuvastin mielestäsi kertoi ;)