Minkä koet hoitotyössä raskaimmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole raskainta, mutta huokaista täytyy silloin tällöin. Omaiset.

Muistisairas, huonojalkainen ihminen joka kuitenkin liikkuu vielä itsenäisesti, ja huoneessa useita liukkaita, herkästi vaaratilanteen aiheuttavia mattoja. Ihminen kaatuu, onneksi ei satu mitään, mutta usein syynä ovat nämä matot. Mattoja vähenetään ja siirretään pois, omaiset vaativat ne takaisin. Hoitajat koettavat perustella asiaa kaatumisen riskeillä, ei auta. Entäs, jos ihminen kaatuessaan murtaisi vaikka lonkkansa? Varmaan hoitajien syy.

Kun tätä tulee vastaan ihan joka päivä, niin kyllä sitä miettii, että miksi.

Voisiko ottaa käytännöksi ihan ystävällisesti ilmoittaa omaiselle, että olemme joutuneet ottamaan maton pois liukastumisvaaran vuoksi? Voisitteko hakea maton pois? Useimmat varmaan ymmärtävät sen täysin.

Toki myös näin toimitaan tai ellei erikseen nyt matosta lähdetä soittelemaan talossa usein vieraileville omaisille, niin ainakin kerrotaan asiasta heti heidät kohdattaessa. Perustellen, tietenkin. Jos taas omaiset käyvät harvemmin, niin siinä tapauksessa soitetaan.

Mutta toisin kuin voisi luulla, niin ihan oikeasti kaikki eivät tätä ymmärrä. Ja jos omaisia on monta, niin vaikka yksi ymmärtäisikin niin toinen ei välttämättä ymmärrä lainkaan, ja siinäpä sitten kuuntelet kuinka yksi omainen vaatii laittamaan maton pois, yksi lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiire aiheuttaa sen, että illalla pyörii asiat mielessä, että muistinko sen ja sen asian. Kiireessä kun yritetään kotiuttaa potilaita osastolta ja samalla raportin anto iltavuorolle painaa päälle.

Tämä kertoo vain tunnollisuudestasi. On hienoa, että meillä on kaltaisiasi hoitajia!

Kyllä minäkin koen samoja oireita töissäni, joten kyllä se on ihan arkipäiväistä kaikkialla.

Ei sen takia kannata uhriutua, vaan hoittaa hommansa vaan kunnolla, kuten teetkin!

Sinccis

Ja tämä taas kertoo vain siitä, että selvästikään et ko. työtä ole koskaan tehnyt. Työasioiden jatkuva kelaileminen on lopulta melko kuormittavaa, eikä hyväksi kenellekään. Sinullekaan. Kaikki kun eivät ole sincciksiä, joillakin on myös perhe, jonka keskellä pitäisi jaksaa ja voida hyvin.

Työasioita on toki okei kelailla, jos ne eivät ahdista tai kuormita tai jos niiden mietiskely johtuu jostain muusta kuin jatkuvasta kiireestä, joka ajaa työntekijän mahdollisiin virheisiin. Tätä tilannetta kun ei edes pitäisi olla, vaan tulisi olla aikaa hoitaa työt niin, ettei tällainen olisi kenellekään arkipäivää.

Kertokaapa kokemuksia ihan kentältä? Millaisissa asioissa kiire näkyy ja tuntuu, millaiset työasiat teitä jäävät mietityttämään jos jäävät, mikä on mielestänne asia jossa eniten sattuu virheitä kiireessä? Omaisten kanssa vääntäminen on oma lukunsa sekin, ja siitäkin on täällä mainittu. Entäpä muut, onko teillä vastaavia kokemuksia?

Keskustelua ei tee hedelmälliseksi se, että aletaan vänkäämään palkasta. Lienee selvää, että jokainen ottaa annettaessa lisää, mutta ihmisten elämäntyylit eroavat toisistaan ja siksi joku voi pärjätä oikein hyvin vähemmälläkin. Sen sijaan olisi hyvä keskustella juurikin jo esille tulleista paikkakohtaisista eroista (työtehtävät, maksettavat hälyrahat, hoitajamitoitus suhteessa asiakkaiden kuntoon) sekä työtehtävien kuormittavuudesta henkisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole raskainta, mutta huokaista täytyy silloin tällöin. Omaiset.

Muistisairas, huonojalkainen ihminen joka kuitenkin liikkuu vielä itsenäisesti, ja huoneessa useita liukkaita, herkästi vaaratilanteen aiheuttavia mattoja. Ihminen kaatuu, onneksi ei satu mitään, mutta usein syynä ovat nämä matot. Mattoja vähenetään ja siirretään pois, omaiset vaativat ne takaisin. Hoitajat koettavat perustella asiaa kaatumisen riskeillä, ei auta. Entäs, jos ihminen kaatuessaan murtaisi vaikka lonkkansa? Varmaan hoitajien syy.

Kun tätä tulee vastaan ihan joka päivä, niin kyllä sitä miettii, että miksi.

Voisiko ottaa käytännöksi ihan ystävällisesti ilmoittaa omaiselle, että olemme joutuneet ottamaan maton pois liukastumisvaaran vuoksi? Voisitteko hakea maton pois? Useimmat varmaan ymmärtävät sen täysin.

Toki myös näin toimitaan tai ellei erikseen nyt matosta lähdetä soittelemaan talossa usein vieraileville omaisille, niin ainakin kerrotaan asiasta heti heidät kohdattaessa. Perustellen, tietenkin. Jos taas omaiset käyvät harvemmin, niin siinä tapauksessa soitetaan.

Mutta toisin kuin voisi luulla, niin ihan oikeasti kaikki eivät tätä ymmärrä. Ja jos omaisia on monta, niin vaikka yksi ymmärtäisikin niin toinen ei välttämättä ymmärrä lainkaan, ja siinäpä sitten kuuntelet kuinka yksi omainen vaatii laittamaan maton pois, yksi lattialle.

Meillä ei käytetä mattoja, ne ovat turvallisuusriski, piste. Asia, josta ei edes keskustella, se on vaan voi voi, jos omainen ei ymmärrä, tämä on tehostetun palveluasumisen talo. Oikeasti, joku ammattiylpeys ja ymmärrys pitää hoitajalla olla, varsinkin jos kyse ei ole asiakkaan omasta kodista tai oikeasti on kysymys kaatuilevasta mummosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole raskainta, mutta huokaista täytyy silloin tällöin. Omaiset.

Muistisairas, huonojalkainen ihminen joka kuitenkin liikkuu vielä itsenäisesti, ja huoneessa useita liukkaita, herkästi vaaratilanteen aiheuttavia mattoja. Ihminen kaatuu, onneksi ei satu mitään, mutta usein syynä ovat nämä matot. Mattoja vähenetään ja siirretään pois, omaiset vaativat ne takaisin. Hoitajat koettavat perustella asiaa kaatumisen riskeillä, ei auta. Entäs, jos ihminen kaatuessaan murtaisi vaikka lonkkansa? Varmaan hoitajien syy.

Kun tätä tulee vastaan ihan joka päivä, niin kyllä sitä miettii, että miksi.

Voisiko ottaa käytännöksi ihan ystävällisesti ilmoittaa omaiselle, että olemme joutuneet ottamaan maton pois liukastumisvaaran vuoksi? Voisitteko hakea maton pois? Useimmat varmaan ymmärtävät sen täysin.

Toki myös näin toimitaan tai ellei erikseen nyt matosta lähdetä soittelemaan talossa usein vieraileville omaisille, niin ainakin kerrotaan asiasta heti heidät kohdattaessa. Perustellen, tietenkin. Jos taas omaiset käyvät harvemmin, niin siinä tapauksessa soitetaan.

Mutta toisin kuin voisi luulla, niin ihan oikeasti kaikki eivät tätä ymmärrä. Ja jos omaisia on monta, niin vaikka yksi ymmärtäisikin niin toinen ei välttämättä ymmärrä lainkaan, ja siinäpä sitten kuuntelet kuinka yksi omainen vaatii laittamaan maton pois, yksi lattialle.

Meillä ei käytetä mattoja, ne ovat turvallisuusriski, piste. Asia, josta ei edes keskustella, se on vaan voi voi, jos omainen ei ymmärrä, tämä on tehostetun palveluasumisen talo. Oikeasti, joku ammattiylpeys ja ymmärrys pitää hoitajalla olla, varsinkin jos kyse ei ole asiakkaan omasta kodista tai oikeasti on kysymys kaatuilevasta mummosta.

Meillä taas esimies on sanonut, että mattoja pidetään, mikäli ne ovat asukkaan ja omaisten vahvana toiveena. On käynyt jopa niin, että jos matot on otettu pois, ne on kaivettu asukkaan omasta kaapista esille ja levitelty uudelleen lattioille. Tai joku omainen on vienyt maton tai matot pois, mutta joku toinen tuo muuta tilalle. Tässäpä ei siis paljon hoitajan ammattiylpeys tunnu auttavan.

Onneksi useimpien kohdalla kuvio ei mene näin ja oikeasti ymmärrystä löytyy.

Meillä tavoitteena on se, että ihminen tuntisi meillä olevansa kotonaan ja toki huonekin pyritään silloin laittamaan mahdollisimman kodinomaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiire aiheuttaa sen, että illalla pyörii asiat mielessä, että muistinko sen ja sen asian. Kiireessä kun yritetään kotiuttaa potilaita osastolta ja samalla raportin anto iltavuorolle painaa päälle.

Tämä kertoo vain tunnollisuudestasi. On hienoa, että meillä on kaltaisiasi hoitajia!

Kyllä minäkin koen samoja oireita töissäni, joten kyllä se on ihan arkipäiväistä kaikkialla.

Ei sen takia kannata uhriutua, vaan hoittaa hommansa vaan kunnolla, kuten teetkin!

Sinccis

No höpö, höpö ei kerro tunnollisuudesta, joka kirjoittaja varmasti on, vaan liian suuresta työmäärästä, liian monesta häiriötekiöstä, liian monesta muuttujasta. Jos nuo asiat ovat työpaikalla kunnossa, ei hoitajan tarvitse kotona miettiä teinkö kaikki, muistinko neuvoa kaikesta, ehtikö potilas sisäistää neuvot. Voi sulkea rauhassa oven tietäen, seuraava vuoro jatkaa hyvää työtä ja on kiva mennä seuraavaan vuoroon tietäen, vaikka töitä riittää ne voi tehdä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole raskainta, mutta huokaista täytyy silloin tällöin. Omaiset.

Muistisairas, huonojalkainen ihminen joka kuitenkin liikkuu vielä itsenäisesti, ja huoneessa useita liukkaita, herkästi vaaratilanteen aiheuttavia mattoja. Ihminen kaatuu, onneksi ei satu mitään, mutta usein syynä ovat nämä matot. Mattoja vähenetään ja siirretään pois, omaiset vaativat ne takaisin. Hoitajat koettavat perustella asiaa kaatumisen riskeillä, ei auta. Entäs, jos ihminen kaatuessaan murtaisi vaikka lonkkansa? Varmaan hoitajien syy.

Kun tätä tulee vastaan ihan joka päivä, niin kyllä sitä miettii, että miksi.

Voisiko ottaa käytännöksi ihan ystävällisesti ilmoittaa omaiselle, että olemme joutuneet ottamaan maton pois liukastumisvaaran vuoksi? Voisitteko hakea maton pois? Useimmat varmaan ymmärtävät sen täysin.

Toki myös näin toimitaan tai ellei erikseen nyt matosta lähdetä soittelemaan talossa usein vieraileville omaisille, niin ainakin kerrotaan asiasta heti heidät kohdattaessa. Perustellen, tietenkin. Jos taas omaiset käyvät harvemmin, niin siinä tapauksessa soitetaan.

Mutta toisin kuin voisi luulla, niin ihan oikeasti kaikki eivät tätä ymmärrä. Ja jos omaisia on monta, niin vaikka yksi ymmärtäisikin niin toinen ei välttämättä ymmärrä lainkaan, ja siinäpä sitten kuuntelet kuinka yksi omainen vaatii laittamaan maton pois, yksi lattialle.

Meillä ei käytetä mattoja, ne ovat turvallisuusriski, piste. Asia, josta ei edes keskustella, se on vaan voi voi, jos omainen ei ymmärrä, tämä on tehostetun palveluasumisen talo. Oikeasti, joku ammattiylpeys ja ymmärrys pitää hoitajalla olla, varsinkin jos kyse ei ole asiakkaan omasta kodista tai oikeasti on kysymys kaatuilevasta mummosta.

Meillä taas esimies on sanonut, että mattoja pidetään, mikäli ne ovat asukkaan ja omaisten vahvana toiveena. On käynyt jopa niin, että jos matot on otettu pois, ne on kaivettu asukkaan omasta kaapista esille ja levitelty uudelleen lattioille. Tai joku omainen on vienyt maton tai matot pois, mutta joku toinen tuo muuta tilalle. Tässäpä ei siis paljon hoitajan ammattiylpeys tunnu auttavan.

Onneksi useimpien kohdalla kuvio ei mene näin ja oikeasti ymmärrystä löytyy.

Meillä tavoitteena on se, että ihminen tuntisi meillä olevansa kotonaan ja toki huonekin pyritään silloin laittamaan mahdollisimman kodinomaiseksi.

Sama kodinomaisuuden tavoite, on meilläkin, sen voi kyllä luoda ilman mattojakin, onneksi meillä esimies ei määrää vaan asioista voidaan keskustella, palveluasumiseen muutto on jo sinällään luopumista paljosta ja matto on siinä pieni asia, seinille voi tuoda tuttuja tauluja, kuvia, hyllyyn tavaroita, omia huonekaluja, pöytäliinoja jne.

Vierailija kirjoitti:

- Kiire.

Koko päivän saa säntäillä paikasta toiseen ja jos jonkun asiakkaan luona kestää, on se jostain muualta pois. Toisaalta työyhteisössä on työkavereita, jotka tekevät asiat pikaisesti vaan eivät kunnolla - ja sitten nokanvarttasn pitkin katselevat että kun tuollakin kestää niin kauan ja mitään se ei tee. Hommissa vaan kestää, kun ne oikeasti tekee kunnolla. Ja virheisiin ei toisaalta ole varaa, koska kyseessä ovat ihmiset. Kirjatakin pitäisi ja senkin suhteen ohjelmia uudistetaan ties millä lailla.

Sitten on hoitajia, jotka eivät halua jakaa lääkkeitä tai tehdä vaikkapa raita tai mmse:tä, kun ei vain kiinnosta, ja kylmästi jättävät nämä muille.

Ikävimpiä työkavereita on tämmöiset hoitajat. Ollaan muka olevinaan niin tehokkaita ja nopeita. Katsellaan pitkin nenän vartta, jos toisella menee kauemmin. Jatkuvaa narinaa työpareista kun joutuu samaan vuoroon sen hitaamman kanssa. Enimmäkseen he ovat juuri niitä, joilla on aina aikaa istua. Kiireellä juostaan omat asukkaat läpi niin, että päästään taas istumaan. Tehokkuus ja nopeus perustuu sitten todellisuudessa siihen, että tehtäviä ei tehdä huolella. Tehdään vähän sinne päin tai jätetään kokonaan tehtäviä tekemättä. No nekin tehtävät tulee sitten seuraavaan vuoroon tuleville omien töiden lisäksi.

Olen tehnyt yhden kesän lähihoitajan sijaisuutta palvelutalossa. Raskainta oli, kun puhelin pärisi jatkuvasti. Se soittoääni oli niin ärsyttävä. Jotkut asukkaat painelevat nappia huvikseen ja joka kertahan puhelimeen on vastattava, jos vaikka onkin hätä. Työ keskeytyi jatkuvasti ja siihen meni tosi paljon työaikaa. Siihen menee myös aikaa, kun pitää kuunnella hidasta nauhoitusta, että kenen asukkaan hälytys se on. Olisi helpompaa, jos asukkaan huonenumero näkyisi jo puhelimen näytöllä tai jos olisi käytössä vain jokin piippari, joka näyttää kuka hälyttää.