Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?

Mummon hautajaisissa minun tädin suku meni keittiöön mättämään ruokaa mukanaan tuomiin Tupperware-kulhoihin, ennen kuin edes pappi oli lähtenyt. Isäukko sai kolme keitettyä perunaa. Pidettiin sitten illalla rääppiäiset. Voi arvata millaista tuli perinnönjaosta.

Eräs naispuolinen tuttava meni röyhkeästi jääkaapilleni ja kysyi, missäs se ruoka viipyy ja missä säilytät viinit.   Olinko pyytänyt daamia luokseni syömään, en todellakaan.    Toisessa tapauksessa miehen siskon lapset sun muut sukulaiset astelivat mökilleni. Odottivat vain ruokaa ja juomia, eivätkä tuoneet tuliaisiksi mitään.   Kolmas tapaus oli aika karu. Sukulaisen 30-vuotias sisko otti itselleen vapauden majailla ainoassa vierashuoneessa ja jätti meidät yli 70-vuotiaat olkkarin kylmälle lattialle makaamaan iljettävien pumpattavien muoviällötysten päälle. Muutama vuosi on jo kulunut kun sama sukulainen, nyt jo 40v.alkoikin haukkumaan minua, jostain. Olimme hotellimajoituksessa maaseudulla, jolloin nelikymppinen ei ollut reviirilläni ja uskaltautui kuitenkin v...maan minulle. Pilasi jälleen juhlan.   Eräs sukulainen seisoi jo valmiina eteisessä kättelemään hyvästiksi, joka mielestäni on töykeää. Aina vieraat hyvästelevät emännän tai isännän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa vainajan lapsilla ei ollut mustia vaatteita vaan violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.

Minusta taas on moukkamaista arvostella vainajan lasten pukeutumista.

 

Lasten pukeutumisen taustalla voi olla jokin henkilökohtainen syy. Lapsi on voinut esimerkiksi pukeutua edesmenneen vanhemman lempiväriin, tai johonkin merkitykselliseen vaatekappaleeseen. Minusta esimerkiksi edesmenneen äidin ostamaan mekkoon pukeutuminen olisi kaunis ele. 

Hautajaisiin kuuluu mustat vaatteet kaikille koska musta on surun väri. Yhdenmukainen pukeutuminen tuo kaikille myös yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä että tässä surraan ka

Ei ollut mitään itse tehtyjä neulepaitoja vaan tavallisia ostovaatteita. Ihmettelen miten lasten isä on sallinut että laitetaan vaaleanpunainen paita tai violettia. Ainakin yhdellä lapsella oli myös tennarinkaltaiset kengät eikä juhlakenkiä. Onko huomionhakua vai mitä?

Olisit pysynyt poissa niin ei olisi tarvinut pahoittaa mieltä lasten vaatteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukiokaverin ylppäreissä vieraana. Kun halusin vilkaista ylioppilastodistusta, niin juhlakalu ei antanut minun edes koskea siihen, vaan piti todistusta 30cm päässä naamastani pinsettiotteella. Mennessäni ottamaan kakkua (kaupan pakastemutakakku), juhlakalu tölväisi että älä sitten ota isoa palaa, että muillekin jää. En tiedä miksi olin edes kutsuttu, tyyppi oli aina minulle muutenkin töykeä. Yo-juhlat jäivät vikaksi kerraksi kun hänet näin.

Veitkö sattumoisin hänelle lahja(sheki)n vai pelkän onnittelukortin?

 

Lukiokaverille?

Eiköhän lukiokaverille viedä ihan etiketinkin mukaan ruusu, ei mitään lahjoja.

- eri

Me saimme pankista muovitaskukansion, johon laitoin lukion ja yo-todistukseni ja myöhemmin muitakin todistuksia. Eivät likaannu.

 

Panemista vessassa

Setämies pani 17-vuotiasta tyttöä yläkerrassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa vainajan lapsilla ei ollut mustia vaatteita vaan violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.

Minusta taas on moukkamaista arvostella vainajan lasten pukeutumista.

 

Lasten pukeutumisen taustalla voi olla jokin henkilökohtainen syy. Lapsi on voinut esimerkiksi pukeutua edesmenneen vanhemman lempiväriin, tai johonkin merkitykselliseen vaatekappaleeseen. Minusta esimerkiksi edesmenneen äidin ostamaan mekkoon pukeutuminen olisi kaunis ele. 

Hautajaisiin kuuluu mustat vaatteet kaikille koska musta on surun väri. Yhdenmukainen pukeutuminen tuo kaikille myös yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä että tässä surraan kaikki yhdessä. Lapset ei olleet mitään pikkulapsia vaan toisella kymmenellä kaikki yhtä lukuun ottam

Lapset eivät sure vaatteillaan. Eikä musta ole pakollinen hautajaisissa. Ei ole n.s. surupuku"muotia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

 

Siis mikä asu on pellavaverskat?

 

Miten tämä voi olla niin eksoottinen asia? :D Onko tähän keskusteluun pesiytynyt jotain pellavauskovaisia joiden mielestä pyjamakin on juhlapuku kunhan se on pellavaa?

Pellavaverskat = pellavasta valmistetut lökähousut /olohousut / jumppahousut.

/6

Pellava EI OLE olohousu- tai jumppahousumateriaali! :D

T: Toinen Turkulainen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa vainajan lapsilla ei ollut mustia vaatteita vaan violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.

Minusta taas on moukkamaista arvostella vainajan lasten pukeutumista.

 

Lasten pukeutumisen taustalla voi olla jokin henkilökohtainen syy. Lapsi on voinut esimerkiksi pukeutua edesmenneen vanhemman lempiväriin, tai johonkin merkitykselliseen vaatekappaleeseen. Minusta esimerkiksi edesmenneen äidin ostamaan mekkoon pukeutuminen olisi kaunis ele. 

Hautajaisiin kuuluu mustat vaatteet kaikille koska musta on surun väri. Yhdenmukainen pukeutuminen tuo kaikille myös yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä että tässä surraan kaikki yhdessä. Lapset ei olleet mitään pikkulapsia

Lapset eivät sure vaatteillaan. Eikä musta ole pakollinen hautajaisissa. Ei ole n.s. surupuku"muotia".

Toisella kymmenellä olevan ei ole enää pieni lapsi. Pitäisi sen ikäisenä tietää itsekin mikä on sopivaa ja mikä ei. Oletan ettei heillä ollut surujuhlaa kun ei perheessä oltu viitsitty edes vähän panostaa pukeutumiseen.

Tämä ei tapahtunut juhlissa mutta saa kai kertoa? Eikä ehkä moukkamaista mutta huonoa käytöstä. Ei kyllä vedä vertoja muille jutuille täällä mutta kerron kumminkin.

Sukulainen, jota en ollut nähnyt pariin vuosikymmeneen, kutsui mut kylään. Miestäni ei mainittu joten menin yksin. Kutsu oli koko iltapäiväksi. Menin sitten sinne tuliaisten kanssa. Hän puhui itsestään ja perheestään koko vierailun ajan. Viivyin siellä koko iltapäivän, n 5 tuntia. Yhtään ei kysellyt mun tai perheeni kuulumisia. No, kaksi kysymystä joiden vastauksista ei tuntunut olevan kiinnostunut koskapa niistä ei syntynyt mitään keskustelua. Kysymykset olivat että missä isäni asuu nyt kun on kuulemma muuttanut ja jotain muuta vastaavaa. Lähdin sieltä aivan pyörällä päästäni, viisi tuntia hänen ja perheensä elämää pyörien päässäni.

Vierailun aikana ajattelin että annan hänen puhua kun näytti olevan niin paljon asiaa, hän kävi läpi koko perheensä historian viimeiseltä pariltakymmeneltä vuodelta. Ajattelin että kerron omia kuulumisiani jos hän osoittaa kiinnostusta. No ei osoittanut. 

Enpä taida mennä sinne kylään jos toiste kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa vainajan lapsilla ei ollut mustia vaatteita vaan violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.

Minusta taas on moukkamaista arvostella vainajan lasten pukeutumista.

 

Lasten pukeutumisen taustalla voi olla jokin henkilökohtainen syy. Lapsi on voinut esimerkiksi pukeutua edesmenneen vanhemman lempiväriin, tai johonkin merkitykselliseen vaatekappaleeseen. Minusta esimerkiksi edesmenneen äidin ostamaan mekkoon pukeutuminen olisi kaunis ele. 

Hautajaisiin kuuluu mustat vaatteet kaikille koska musta on surun väri. Yhdenmukainen pukeutuminen tuo kaikille myös yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä että tässä surraan ka

Toisella kymmenellä olevan ei ole enää pieni lapsi. Pitäisi sen ikäisenä tietää itsekin mikä on sopivaa ja mikä ei. Oletan ettei heillä ollut surujuhlaa kun ei perheessä oltu viitsitty edes vähän panostaa pukeutumiseen.

Eiköhän lapsella ole oikeus pukeutua vanhempansa hautajaisiin minkä värisiin vaatteisiin haluaa.

Mun isän hautajaisissa, mun äidillä oli valkoiset housut, vaikka omistaa mustiakin. En kysynyt syytä, aivan sama. 

Eikä me haluttu muita paikalle kun lesken ja tyttären perheineen (minä), vaikka isäni tunsi puoli kaupunkia.

Toinen puoli suvusta on tosi väkirikas. Juhlissa he vain keskustelivat keskenään koko ajan, vaikka ovat muutenkin yhteyksissä ja asuvat lähekkäin (uskonnollinen yhteisö). Lisäksi veivät keskeiset paikat, pakottaen muut reunoille ja kulmiin. Muut sitten lähtivät hissukseen yksi kerrallaan pois paikalta toisten kemuista.

Eräs äityli iski tissit tiskiin ruokapöydässä ja alkoi imettää. Ei siis mitenkään sivistyneesti harson alla vaan molemmat tissit hyrsyen siinä lautasen päällä.

Eräissä rippijuhlissa yhden lestaäidin penskat alkoi leikkiä suklaakääretortuilla autokilpailuja juhlia varten hankittujen vaaleiden kangassohvien selkänojalla. Pentujen äiti vaan ihaili samalla sohvalla, miten keskseliäitä hänen lapsensa onkaan. Talon emäntä siitä sitten konahti, ja kohta lähti yksi pikkubussi pihasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa vainajan lapsilla ei ollut mustia vaatteita vaan violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.

Minusta taas on moukkamaista arvostella vainajan lasten pukeutumista.

 

Lasten pukeutumisen taustalla voi olla jokin henkilökohtainen syy. Lapsi on voinut esimerkiksi pukeutua edesmenneen vanhemman lempiväriin, tai johonkin merkitykselliseen vaatekappaleeseen. Minusta esimerkiksi edesmenneen äidin ostamaan mekkoon pukeutuminen olisi kaunis ele. 

Hautajaisiin kuuluu mustat vaatteet kaikille koska musta on surun väri. Yhdenmukainen pukeutuminen tuo kaikille myös yhteen

Eiköhän lapsella ole oikeus pukeutua vanhempansa hautajaisiin minkä värisiin vaatteisiin haluaa.

Jos haluaa olla edukseen valitsee mustat vaatteet kuten kuuluukin.

Oltiin esikoisen kouluunmenokirkossa ja todella iso tungos kun kaikkien tulevien ekaluokkalaisten vanhemmat ja sisarukset ja kummeja, isovanhempia jne paikalla. 

2 naista tuli aika myöhään kirkkoon, eikä alhaalla ollut enää tilaa, joten jonkun aivopierun saatuaan yrittivät saarnastuolin kautta kiivetä yläparvelle. Pappi pöllytti alas =D

Ja v 2008, Vehkalahden kirkko Haminassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin tietävästi muille että morsian jo muutaman kuukauden raskaana. Myös kun rahaa oli käytetty niin suoraan kopiointi myös sukunsa häihin ja osa kuluista oli sitten karhuttu.

NIIN , ETTÄ MITÄ?? EN tajunnu kyllä yhtään, mitä tarkoitat? Eihän tämä ole edes suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa vainajan lapsilla ei ollut mustia vaatteita vaan violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja valkoista.

Minusta taas on moukkamaista arvostella vainajan lasten pukeutumista.

 

Lasten pukeutumisen taustalla voi olla jokin henkilökohtainen syy. Lapsi on voinut esimerkiksi pukeutua edesmenneen vanhemman lempiväriin, tai johonkin merkitykselliseen vaatekappaleeseen. Minusta esimerkiksi edesmenneen äidin ostamaan mekkoon pukeutuminen olisi kaunis ele. 

Hautajaisiin kuuluu mustat vaatteet kaikille koska musta on surun väri. Yhdenmukainen pukeutuminen tuo kaikille myös yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä että tässä surraan ka

Toisella kymmenellä olevan ei ole enää pieni lapsi. Pitäisi sen ikäisenä tietää itsekin mikä on sopivaa ja mikä ei. Oletan ettei heillä ollut surujuhlaa kun ei perheessä oltu viitsitty edes vähän panostaa pukeutumiseen.

Minä ainakin valitsisin vanhempani hautajaisiin kauneimmat ja parhaat juhlavaatteeni ihan riippumatta siitä onko ne mustat vai ei.