Millaisten äitien tyttäristä tulee sitoutumiskyvyttömiä?

Sitoutumiskyvytön millälailla?

No miksi se syy olisi äidissä?

Omakohtaista kokemusta on siitä että isättömillä tytöillä suurempi riski esim aloittaa seksielämä liian varhain.

Ehkä enemmän vaikuttaa se vanhempien parisuhde, jos kotona joutuu kokemaan jatkuvaa riitelyä vanhempien osalta, niin ehkä ei halua itse edes mitään vakavaa suhdetta tai sitten ajautuu juuri niihin huonoihin suhteisiin itse.. Eikä aina voi vsnhempia, edes äitiä kaikesta syyttää, on olemassa ihmisiä, jollei on jo varhain selvillä, että eivät vaikka halua sitä suhdetta ja lapsia....

Minun tapauksessa äidilläni oli jotain hoitamattomia mt-ongelmia, joita sitten purki minuun. Vanhempani myös riitelivät usein ja sen jälkeen aina äitini haukkui isääni minulle.

Sitoutumiskammoni ulottuu lähes kaikkeen, ei vain parisuhteisiin, joita minulla ei ole koskaan ollutkaan koska näen jo lopun ennen kuin se kerkeää alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun tapauksessa äidilläni oli jotain hoitamattomia mt-ongelmia, joita sitten purki minuun. Vanhempani myös riitelivät usein ja sen jälkeen aina äitini haukkui isääni minulle.

Sitoutumiskammoni ulottuu lähes kaikkeen, ei vain parisuhteisiin, joita minulla ei ole koskaan ollutkaan koska näen jo lopun ennen kuin se kerkeää alkuunkaan.

Mulla vähän samantapaisia kokemuksia, tosin äiti ei haukkunut isää minulle ja minulla on ollut (jo alun alkaenkin tuhoontuomittuja) parisuhteita. Eli äidillä mt-ongelmia joita purki minuun ja lisäksi isäni oli hieman etäinen ja sosiaalisilta taidoiltaan täysin osaamaton.

Vaan mikäs tässä on sinkkuna elellessä. Sori miehet.

Jokainen voi tehdä töitä oman sitoutumispelkonsa kanssa ja löytää korjaavan parisuhteen. Omalla kohdallani vaikeuden sitoutua ja luottaa parisuhteessa aiheutti tunnekylmä ja epävakaa äiti. Oli turvaton, pahoinpiteli ja ei lohduttanut. Opin jo parivuotiaana, että itkiessä ei pääse syliin, vaan on opittava itse lohduttamaan itseään.

Sitoutumiskyvyttömyyttä aiheuttanu miehet ei oma äiti. Vanhempien suhdetta kadehdin ja haluisin naimisiin jne. Kuitenkin kun on satyumu olemaan huonoja kokemuksia, ni kynnys on korkeella luottaa.

Tarkoititko: millaisten vanhempien...?

Menetin isäni lapsena. En aloittanut seksielämää aikaisin.

En halua sitoutua. Eipäs taas yleistetä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoititko: millaisten vanhempien...?

Fiksujen vanhempien lapset. Näkevät valheen läpi.

Erikoinen kysymyksenasettelu. Kuten tällä palstalla yleensäkin, tässäkin on ajatuksena, että kaikki on aina naisen vika. 

Ap kuulostaa k i l t t i m i e h e l tä.

Yksinhuoltajien. Ei synny tervettä luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen.

Älykkäiden.

Omalla kohdalla ahdistusta aiheutti äidin tiukka kontrollointi kaikessa. Minulla sai olla mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta ne olivat vääriä. Äidilleni kaikki naiset olivat potentiaalisia hu ooooo ria kun lapsuus oli ohi. Hän toistuvasti toi esiin, että kaikkien poikien ja miesten mielestä olen h—-a ja myös naisten mielestä heti jos olen mitenkään poikien lähelläkään. Ensimmäinen poikaystäväkokemus oli myös ahdistava, kun äitini penkoi tavaroitani jotta saisi minut kiinni h—-aamisesta. Vastaavia kokemuksia luin täällä 1970-luvulla syntyneiden tyttärien äidit -ketjusta. Ahdistuin ja välillä ahdistun yhä liitossani siitä, etten saa olla vapaa velvotteista. Vaikka mies ei kontrolloi mitenkään, niin ahdistun välillä siitä että tietyllä tavalla olen ikään kuin tilivelvollinen omista kuvioistani toiselle. Tämä varmasti johtuu tuosta kontrolloinnista teini-iässä ja myöhemminkin.

Mulla on yksi kaveri jonka on tosi vaikeaa sitoutua, ja luulen että se johtuu siitä että hänet on kasvatettu olemaan hirveän ns. "reipas" ja yksin pärjäävä, toisia ei saa tarvita. Hänen on vaikea luottaa kehenkään kun edes äidiltä ei saanut lämpöä ja tukea vaan lähinnä vaatimuksia ja odotuksia. Lisäksi vanhemmat erosivat hänen ollessaan lapsi ja äidillä oli erilaisia lyhyitä suhteita, uutta elämänkumppania ei enää sen jälkeen tullut.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä enemmän vaikuttaa se vanhempien parisuhde, jos kotona joutuu kokemaan jatkuvaa riitelyä vanhempien osalta, niin ehkä ei halua itse edes mitään vakavaa suhdetta tai sitten ajautuu juuri niihin huonoihin suhteisiin itse.. Eikä aina voi vsnhempia, edes äitiä kaikesta syyttää, on olemassa ihmisiä, jollei on jo varhain selvillä, että eivät vaikka halua sitä suhdetta ja lapsia....

Juuri näin, 18 vuotta kuuntelin äidin huutamista ja kattelin isän kännäystä. Eiköhän se yhdelle ihmiselle riitä. Olen kiertänyt miehet aika kaukaa sen jälkeen kun oma eksä alkoi samanlaisen käynnäyksen. Ei ikinä enää!

Isällä enemmän vaikutusta kuin äidillä. Isä, joka antaa huonon miehen mallin tyttärelle tai isä, joka ei ole kuvioissa ollenkaan vaikuttaa juuri niin että naisesta kasvaa sitoutumiskyvytön. Tämän olen omassa tuttavapiirissä huomannut. Ns. kukasta kukkaan hyppivillä kavereilla lähes kaikilla erinomaiset äidit mutta kelvoton isä.

Miksi just äitien osuus kiinnostaa, entä isät?

No, itselläni vanhemmat avioliitossa kaksikymppisistä alkaen, kunnes kuolema erotti. Onnellinen liitto ja arvostivat toisiaan. Minä taas sinkku yhä nelikymppisenä. Voisin kyllä sitoutua, mutten ole kohdannut oikeaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajien. Ei synny tervettä luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen.

Aivan päinvastaisia kokemuksia. Olen sitoutumiskyvytön. Vanhempani olleet naimisissa yli 50 vuotta. Mulla on yhdestä lyhyestä suhteesta lapsi, joka siis yh-äidin kasvattama. Hänen parisuhteensa taas ihan ok.

Mulla kovat kokemukset vanhempieni avioliitosta, isäni pieksi meitä lapsia ja äiti seurasi hyväksyen sivusta. Mun lapsella taas ei mitään kokemuksia perheväkivallasta 2-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, koska erosin tuolloin. Mulla on 0-toleranssi väkivallalle lapsuuden kokemuksieni jälkeen. Mutta en myöskään tiedä, millainen on kunnollinen mies. Kun ei ole sellaista vielä kohdalleni sattunut.