Aikuiset tyttäret puhuvat rumasti äidistään.

Aika perussettiä.

Marttyyriäitien tyttärillä on aina jotain traumoja.

Sinä et näe talon seinien sisälle. Vaikken omasta äidistäni pahaa sanaa sanokaan, en myöskään valehtele tapahtunutta. Oli uhkailua ja väkivaltaa. Vaikka äiti menetti miehen niin me menetimme isän. Me emme valinneet sitä hullua tai syntymää. Se oli äitini elämän päätöksiä. Me lapset voimme huonosti silloin ja voimme vieläkin. Meistä ei huolehdittu, perustarpeitamme ei täytetty. Äiti purki seinien sisällä oman pahan olonsa viattomiin. Uhkaili usein isälle lähettämisellä, mikä olisi tarkoittanut varmaa kuolemaa. Se ei ole oikein!

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, mutta aikuisuuteen kuuluu kantaa vastuunsa myös siitä miten on jälkikasvuaan kohdellut ja kasvattanut. Ja toisten virheet ovat isompia kuin toisten, sekin on välttämätöntä hyväksyä, jotta voi jatkaa elämää. Aina lapset eivät anna anteeksi, mutta sitähän ei saa edes tietää, jos ei kanna vastuuta virheistään ja pyydä anteeksi.

Silloin kuin sinulla oli vaikeaa, niin lapsesi olivat lapsia ja sinä olit aikuinen. Sinun teot ja sanat ovat jättäneet jälkensä heihin, ja nyt he aikuisina ihmisinä joutuvat kantamaan vastuunsa elämästään jälkien kanssa. Silti se ei kumoa sitä tosiasiaa, että kun he olivat lapsia niin sinä olit aikuinen, ja sinulla oli ja on edelleen täydellinen vastuu omasta käytöksestäsi. Jokainen joutuu kantamaan vastuun teoistaan ja käytöksestään. Jos olet laiminlyönyt heitä henkisesti tai fyysisesti, niin nyt joudut kantamaan sen seuraukset, eli sietämään sen että olet aiheuttanut heille vaikeuksia elämässään, ja nyt aikuisina he ymmärtävät tämän paremmin ja kokevat sinua kohtaan vihaa ja kiukkua.

Se mitä voit tehdä, on ottaa nuo ajat puheeksi ja pyytää anteeksi. Voit kertoa miksi toimit niin kuin toimit, mutta et voi vaikeuksillasi oikeuttaa väärintekojasi. Sinun on todella kaduttava ja pyydettävä anteeksi. He olivat vain lapsia, ja on heidän oikeus nyt käsitellä lapsuuttaan ja ottaa sinuun etäisyyttä. Vasta tämän jälkeen voit aloittaa välien korjaamisen ja luoda sellaisen suhteen, joka on vapaa lapsuuden taakoista - jos siis lapsesi sitä haluavat.

Mitenkään syyllistämällä ja uhriutumalla et voi paeta sitä tosiasiaa, että sinä olit aikuinen ja he olivat lapsia. Sinulla oli vastuu heidän lapsuudesta. Jos heillä oli elossa oleva isä, niin hänellä oli myös vastuu, mutta se fakta ei millään muotoa poista sinun vastuutasi. Se että joku tekee väärin ei oikeuta sinua tekemään myös väärin. Jokainen kantaa oman taakkansa, mieti tarkasti oletko siirtänyt omat taakkasi lapsillesi.

Ah anteeksi, kirjoitit ilmeisesti jostain tuttavastasi etkä itsestäsi. No, voit suhteuttaa kirjoitukseni kuin se olisi tälle tuttavallesi. Hyvä sinunkin on oppia sitten, missä ihmisen vastuunkanto ja ihmisten väliset rajat menevät. Kaikilla on oikeus tutkia lapsuuttaan ja käsitellä sen epäkohtia. Sisarus on kullan arvoinen kumppani tähän.

T.edellinen

Itsellä myös jäiset välit vanhempiin. Riitelivät, hössöttävät ja toinen ryyppäsi, kun olin lapsi/nuori. Minua kiusattiin heidän takiaan ja olen kärsinyt MT-ongelmista, jotka kumpuavat lapsuudesta. Kaikki lakaistiin aikanaan maton alle. Silti äitini ihmettelee toistuvasti, miksi pidän vähän yhteyttä enkä kertoilee asioistani.

En minä kerro kovin monille, miten yksinhuoltajaäitini hakkasi minua varhaislapsuudessani. Hän jäi kauhealla tavalla yksin vaikeassa vaiheessa. Se ei poista hänen vastuutaan. Ja tietenkin äitisuhteessani on nyt aikamoisia mutkia.

Ystäville puhun, salakuuntelijat vastaisivat itsestään jos sellaisia olisi.

Eniten toivon, että äiti olisi hakenut apua.

Ihmetyttää, että vanhemmat, jotka kohtelevat lapsiaan huonosti kun nämä ovat pieniä ja riippuvaisia vanhemmistaan, kuitenkin odottavat, että lapset kohtelevat heitä rakastavasti, kun he itse vanhenevat ja kaipaavat apua.

Keskustelu meni aivan väärille urille,eivät kaikki äidit ole huonoja äitejä tai perheessä tapahtunut tuollaista ikävää ja kurjaa,asioilla on toinenkin syvempi puoli joka ei tässä nyt muiden pahanolon oksentamisessa tule esiin.On ihan oikeesti olemassa kiittämättömiä ihmisiä ,aikuisia, lapsia ja vanhempia tai vaan sellaisia jotka löytää kaikesta jotain kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu meni aivan väärille urille,eivät kaikki äidit ole huonoja äitejä tai perheessä tapahtunut tuollaista ikävää ja kurjaa,asioilla on toinenkin syvempi puoli joka ei tässä nyt muiden pahanolon oksentamisessa tule esiin.On ihan oikeesti olemassa kiittämättömiä ihmisiä ,aikuisia, lapsia ja vanhempia tai vaan sellaisia jotka löytää kaikesta jotain kurjaa.

Noh.. Niiden hyvien äitien molemmat lapset eivät kyllä keskenään hauku äitiään hulluksi. Kyllä silloin on yhteinen kokemus taustalla äidin huonosta käytöksestä lapsia kohtaan.

Keskustelu lähti sinun mielestäsi väärille urille, koska muut eivät ole kanssasi samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu meni aivan väärille urille,eivät kaikki äidit ole huonoja äitejä tai perheessä tapahtunut tuollaista ikävää ja kurjaa,asioilla on toinenkin syvempi puoli joka ei tässä nyt muiden pahanolon oksentamisessa tule esiin.On ihan oikeesti olemassa kiittämättömiä ihmisiä ,aikuisia, lapsia ja vanhempia tai vaan sellaisia jotka löytää kaikesta jotain kurjaa.

No joo, mutta mistä sinä voit tietää kuka on kokenut sinun mittapuullasi tarpeeksi pas.kaa? Miksi se, josta olisi oikeasti huolehdittu kääntyisi äitiään vastaan?  

En pitäny äidistäni. Hän,kasvatti meidät lapset, uhkaamalla, vähättällemällä . Kuitenkin minä olin se joka kävin häntä katsomassa hoivakodissa ainoana yhtä veljeä lukuunottamatta. Lapsia yhteensä 9.

Tuli kalliiksi, koska asuin 1000km päässä hänen hoitopaikasta.

Hoidin hänen asioitaan ja hautajaiset, vaikka minulla oli todettu syksyllä. Kukaan ei voi olla helpottuneenpi äidin kuolemasta kuin minä.

Sitä saa, mitä kylvää ja se pätee molempiin suuntiin ja kaikissa ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu meni aivan väärille urille,eivät kaikki äidit ole huonoja äitejä tai perheessä tapahtunut tuollaista ikävää ja kurjaa,asioilla on toinenkin syvempi puoli joka ei tässä nyt muiden pahanolon oksentamisessa tule esiin.On ihan oikeesti olemassa kiittämättömiä ihmisiä ,aikuisia, lapsia ja vanhempia tai vaan sellaisia jotka löytää kaikesta jotain kurjaa.

Noh.. Niiden hyvien äitien molemmat lapset eivät kyllä keskenään hauku äitiään hulluksi. Kyllä silloin on yhteinen kokemus taustalla äidin huonosta käytöksestä lapsia kohtaan.

Keskustelu lähti sinun mielestäsi väärille urille, koska muut eivät ole kanssasi samaa mieltä.

Kyllä rakastaville, ihan ookoo vanhemmille voi myös tulla lapsia joilla esiintyy ongelmia, riippumatta vanhemmasta

  https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/79e58ec3-b07d-40df-bd50-e45c16519547

Kunnolliset vanhemmat ja pojasta tuli suurrikollinen,mistä se sitten johtuu....hm=)huumeidenkäyttäjä...maailma on kummallinen ja harmi jos äiti parhaansa tehneenä saa tuollaista puhetta kuulla(:

Se äiti on sellanen,kiltti,hyväsydäminen huolehtija ,mutta varmasti lapset paljon hoidossa töiden takia,mies oli sellanen ihme häipyilijä ,katosi moniksi päiviksi jonnekkin j a sai raivareita ihme asioista,sen takia ero tulikin .

Itseäni ottanut aina nuppiin kun puhutaan siitä ”miten kehtaat sanoa niin vanhemmistasi?” Mistä me ikinä voidaan tietää, mitä vanhemmat ovat kehdanneet tehdä ja sanoa lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös jäiset välit vanhempiin. Riitelivät, hössöttävät ja toinen ryyppäsi, kun olin lapsi/nuori. Minua kiusattiin heidän takiaan ja olen kärsinyt MT-ongelmista, jotka kumpuavat lapsuudesta. Kaikki lakaistiin aikanaan maton alle. Silti äitini ihmettelee toistuvasti, miksi pidän vähän yhteyttä enkä kertoilee asioistani.

Tai sitten olet mt-ongelmainen ja se aiheuttaa sen, että syytät muita.

Mun kaveri on skitsofreenikko ja se syyttää ties mistä hulluista jutuista muita. Ei juuri muuta teekään, kun kehuu itseään ja syyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ottanut aina nuppiin kun puhutaan siitä ”miten kehtaat sanoa niin vanhemmistasi?” Mistä me ikinä voidaan tietää, mitä vanhemmat ovat kehdanneet tehdä ja sanoa lapsilleen?

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

Kaipaan aikoja, jolloin lähes kaikki kunnioittivat Raamatun sanaa ja sen viisauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ottanut aina nuppiin kun puhutaan siitä ”miten kehtaat sanoa niin vanhemmistasi?” Mistä me ikinä voidaan tietää, mitä vanhemmat ovat kehdanneet tehdä ja sanoa lapsilleen?

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

Kaipaan aikoja, jolloin lähes kaikki kunnioittivat Raamatun sanaa ja sen viisauksia.

Kyllä kunnioituksen on oltava molemmin puolista. Omat vanhempani olivat nuorena minua kohtaan suoraan sanoen julmia.