Miten selvisitte avioerosta taloudellisesti, te pienituloiset?
Erosimme viime talvena. Omaisuutta meillä ei juuri ollut, vähäisesti käteissäästöjä jotka laitettiin puoliksi. Mutta jouduin myös ottamaan vähän velkaa, että sain lunastettua toisen auton itselle. Erosta tuli myös tietenkin kuluja; rahaa meni tietysti avioeroon + avioehtoon joka tehtiin ennen eropapereita. Muuttamisesta tuli kuluja; takuuvuokra, muuttoauto, jotain pakollisia hankintoja kotiin kun irtaimisto jaettiin puoliksi.
En ole koskaan ollut suurituloinen eikä ex-mieskään, joten elintaso ei ollut mikään luksus ennestäänkään. Mutta nyt minulla on velkaa 4000e (autolaina + luottokortilta käytetty tonni), säästössä hikiset 500e ja käyttötilillä huima 100e, lapsilisä tulee ensi viikolla ja pieni palkka kuun lopussa. Asumistuki menee suoraan vuokranantajalle. Eli ei nyt nälkään olla kuolemassa, mutta koko ajan on talous ns. veitsenterällä ja minua ahdistaa.
Olisi kiva kuulla vertaisryhmän kokemuksia, miten selvisitte erosta kun ei ole paljoa omaisuutta eikä isoja tuloja? Kuinka kauan kesti että sait talouden balanssiin eron jälkeen, vai saitko ollenkaan?
Niin ja kirppis on käytössä, sieltä tulee reilu satanen ensi viikolla jonka kovin haluaisin laittaa säästöön, mutta autosta pitäisi huollattaa yksi osa joten mennee sinne. Ja auto on pakollinen työssäkäyntiin ym.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?
Siksi ettei haluttu toistemme omaisuudesta mitään, tuo oli reiluin ja helpoin tapa jakaa omaisuus.
Elarit tappiin ensimmäiseksi. Sitten vinkumaan heikkoa taloustilannetta ja lapsien kurjuutta faceen niin saat lahjoitus hanat auki. Joulun aikaan tietysti itket jouluapuihin ja muihin vastaaviin. Sossusta haet lippuja HopLoppiin ja puuhamaihin, lapset katos kärsii ja tarvitsee iloa elämäänsä. Kannattaa myös keksiä itselleen masennus, sillä saa lypsettyä paljon etuja lasun puolella voidaan keksiä varamummo ja kummitoimintaa, että saat itsellesi aikaa toipua eli baariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?
Siksi ettei haluttu toistemme omaisuudesta mitään, tuo oli reiluin ja helpoin tapa jakaa omaisuus.
Jos rahallista omaisuutta ei juurikaan edes ole mikään eikä kukaan kiellä sitä jakamasta tavalla joka te keskenään sovitte ilman ylimääräisiä kuluja avioehtosopimuksista.
No rankkaahan tuo on. Itselläni on kyllä säästöjä, mutta en halua koskea niihin vaan pärjätä tuloillani. Kiskurivuokraa peritään, elarit juoksee eikä lapsia muutenkaan halua jättää täysin harrastuksettomaksi. Baareissakin on käyty, tosin se lienee omaa tyhmyyttä mutta minkäs teet kun illalla kello vain tikittää ja apsia näkee vasta parin viikon päästä, ainoa sosiaalinen viihdyke on joku av-palsta ja telkkari ja on muutenkin ihan romuna eron jälkeen, saa ainakin jotain pöhinää iltaan. No viime kuukausina siitä paheesta on päästy suhteellisen hyvin eroon.
Exällä menee jonkin verran paremmin muttei hänkään rahoissa kylve, mutta saa ainakin maksaa asuntovelkaa pois ja pitää autoa.
Yksi asia mikä parantaisi elitasoa olisi muuttaminen naisen kanssa yhteen, muttei juuri kukaan sitä ensisijaisesti taloudellisista asioista tee.
Ei tuosta mitään katastrofia seuraisi.
Jäisin lasten kanssa asumaan tähän vuokrakämppään, jossa jo asuttiin ennen kuin löysin mieheni.
Asumistukea kyllä joutuisin hakemaan, jotta jää palkasta muihinkin elämisen kuluihin rahaa.
Muutin lapsen kans pääkaupunkiseudulta keski-suomeen. Ex-mies ei vastustellut, ei halunnut pitää yhteyttä lapseen. Täällä vuokrataso on niin paljon alhaisempi että pärjätään hyvin.
Meidän tulot kasvaisivat, jos erottaisiin paperilla ja asuttaisiin virallisesti eri osoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Elarit tappiin ensimmäiseksi. Sitten vinkumaan heikkoa taloustilannetta ja lapsien kurjuutta faceen niin saat lahjoitus hanat auki. Joulun aikaan tietysti itket jouluapuihin ja muihin vastaaviin. Sossusta haet lippuja HopLoppiin ja puuhamaihin, lapset katos kärsii ja tarvitsee iloa elämäänsä. Kannattaa myös keksiä itselleen masennus, sillä saa lypsettyä paljon etuja lasun puolella voidaan keksiä varamummo ja kummitoimintaa, että saat itsellesi aikaa toipua eli baariin.
Lasten isä maksaa minimielarit, koska hänen tulonsa ei ole isot. Ja se on ihan ok. Toivon etten joutuisi alkaa kerjäämään missään. Enkä ole masentunutkaan. Opintoja ajattelin jatkaa niin pääsee joskus ehkä paremmille palkoille, mutta ensin pitää miettiä miten ne opinnot rahoittaa. Maksoin juuri opintovelkani pois, eikä ihan heti huvittaisi alkaa nostamaan sitäkään uudestaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta mitään katastrofia seuraisi.
Jäisin lasten kanssa asumaan tähän vuokrakämppään, jossa jo asuttiin ennen kuin löysin mieheni.
Asumistukea kyllä joutuisin hakemaan, jotta jää palkasta muihinkin elämisen kuluihin rahaa.
No kyllä sitä maksettavaa on yllättävän paljon jos yksin makselee. Toki on hienoa että Suomessa on mahdollisuus asumistukeen, ilman sitä oltaisiin siinä katastrofissa. Nyt ei olla katastrofissa, mutta minua ahdistaa, koska en ole sellainen ihminen jonka käyttötilillä on vain 100e ja palkkapäivään on kaksi viikkoa. Ja erityisen paljon tuollainen ahdistaa silloin kun taloudessa on vain yksi tulonsaaja. Ihan eri juttu olla kahdestaan kuluja jakamassa.
Ap
Nipistämällä kaikesta mahdollisesta. Lehtitilaukset pois, samoin kampaaja ja kosmetologikäynnit, vaatteista itselle vain pakolliset hankinnat, hyvin suunnitellut ruokaostokset, lapsille vaatteet kirppikseltä ja alesta, polkupyörät käytettyinä jne.
Hyvä elämä silti.
Meillä kävi erossa nii, että pärjäsin paremmin ilman puolisoa. Olin opiskelemassa silloin työllisyystuella ja mies palkkatöissä. Omaisuutta ei ollut mitä jakaa ja lapsi jäi kanssani. Ensimmäiset kuukaudet oli tiukkoja. Mies saanut siirrettyä kirjojaan pois, muttei maksanut vuokraakaan. No selvisin kiitos perheeni. Tuosta ajasta on kolme vuotta ja olen saanut vakituisen työpaikan ja elämä rullaa mukavasti.
Onhan se eri kun on kaksi aikuista kuluja jakamassa mutta ei 100 e kahdeksi viikoksi ole huono ollenkaan.
Nyt sulla vaan on tuo tilanne, joskus sitten taas saat rahaa säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?
Siksi ettei haluttu toistemme omaisuudesta mitään, tuo oli reiluin ja helpoin tapa jakaa omaisuus.
Ei siihen avioehtoa olisi tarvinnut. Sitä tarvitaan vain, jos on eroavat näkemykset omaisuuden jakamisesta. Kyllä omaisuutensa saa jakaa ihan miten haluaa, ei siihen yhteiskunta puutu. Ei ole pakko laittaa kaikkea tasan puoliksi, jos molemmille se sopii.
Selvisin ihan hyvin. Toki miehen mukana lähti hänen palkkansa, mutta lähti samalla myös hänen muuta perhettä suuremmat ruokakulunsa, tupakkansa ja saunakaljansa, autonsa autolainoineen ja muine kustannuksineen, osamaksulla ostettu kalliimpi viihde-elektroniikkansa, hänen kalliit harrastuksensa yms. Vastineeksi miehen lähtemisestä sain asumistuen, elatusmaksut ja lapsilisään yh-korotuksen.
Tiukkaa oli aluksi, kun lapset jäi isälleen. Onneksi säästöjä oli, joilla maksoin muuton, takuuvuokran, huonekalut ja keittiötarvikkeet. Kaikki kun jäi exälle. Lapsilisät meni isälle ja maksoin elatusta reilulla kädellä. Silti huolsin lapsia, kun ei ex ostanut heille mitään kuin ruokaa vain ja sekin mitä sattuu. Lapset muuttivat sitten luokseni. Talous parani. Autoa ei ole.
Minäkin ihmettelen rahan tuhlaamista avioehtoon. Jos yhteinen tahto on se, että kumpikin pitää erossa oman omaisuutensa, niin tästä voidaan vapaasti sopia ilman avioehtoa.
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?