Miten selvisitte avioerosta taloudellisesti, te pienituloiset?
Erosimme viime talvena. Omaisuutta meillä ei juuri ollut, vähäisesti käteissäästöjä jotka laitettiin puoliksi. Mutta jouduin myös ottamaan vähän velkaa, että sain lunastettua toisen auton itselle. Erosta tuli myös tietenkin kuluja; rahaa meni tietysti avioeroon + avioehtoon joka tehtiin ennen eropapereita. Muuttamisesta tuli kuluja; takuuvuokra, muuttoauto, jotain pakollisia hankintoja kotiin kun irtaimisto jaettiin puoliksi.
En ole koskaan ollut suurituloinen eikä ex-mieskään, joten elintaso ei ollut mikään luksus ennestäänkään. Mutta nyt minulla on velkaa 4000e (autolaina + luottokortilta käytetty tonni), säästössä hikiset 500e ja käyttötilillä huima 100e, lapsilisä tulee ensi viikolla ja pieni palkka kuun lopussa. Asumistuki menee suoraan vuokranantajalle. Eli ei nyt nälkään olla kuolemassa, mutta koko ajan on talous ns. veitsenterällä ja minua ahdistaa.
Olisi kiva kuulla vertaisryhmän kokemuksia, miten selvisitte erosta kun ei ole paljoa omaisuutta eikä isoja tuloja? Kuinka kauan kesti että sait talouden balanssiin eron jälkeen, vai saitko ollenkaan?
Niin ja kirppis on käytössä, sieltä tulee reilu satanen ensi viikolla jonka kovin haluaisin laittaa säästöön, mutta autosta pitäisi huollattaa yksi osa joten mennee sinne. Ja auto on pakollinen työssäkäyntiin ym.
Kommentit (41)
Kuulostaa tutulta. Jouduin luopumaan vuorotyöstä ja sitä myöten lisistä eron jälkeen. Elarit saan miniminä, mutta nekin ovat katkolla puolen vuoden välein ja katkot aina hankaloittaa tilannetta. Olen koko ajan tietoisesti hakeutunut parempipalkkaisiin töihin, mutta palkannousun syö vuorostaan asumistuen pieneneminen. Harkitsen panostavani seuraavaksi työn ohessa lisäkoulutukseen, mutta se on iso taloudellinen ja ajallinen panostus, ja siksi vielä mietin asiaa. Autolainaa lyhennän minkä kerkeän, jotta sen jälkeen olisi vähän löysyyttä. Auto on pakko olla: työmatka on 40km "korpeen". Ja ei, ei muuteta lähemmäksi määräaikaisuuden perässä. Onneksi on veronpalautukset ja lomarahat, niillä tasaan sitten tilannetta.
En ymmärrä tuota avioehtojuttua. Ei ole mikään pakko sellaista tehdä jos kumpikin ottaa mitä haluaa ja sopuun päästään. Pystytkö antamaan esimerkin ap, millä tavalla tuo oli teille hyödyksi?
Me ei tehty mitään avioehtoa. Jaettiin tavarat sovinnolla ja siinä se. Olen pärjännyt eron jälkeen yllättävän hyvin. Pelkäsin, että olen tuhon oma, mutta asiat parani hienosti. Jos olisin tiennyt, että näin hyvin menee, olisin voinut erota jo aiemmin. Pelkäsin vain niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota avioehtojuttua. Ei ole mikään pakko sellaista tehdä jos kumpikin ottaa mitä haluaa ja sopuun päästään. Pystytkö antamaan esimerkin ap, millä tavalla tuo oli teille hyödyksi?
Me ei tehty mitään avioehtoa. Jaettiin tavarat sovinnolla ja siinä se. Olen pärjännyt eron jälkeen yllättävän hyvin. Pelkäsin, että olen tuhon oma, mutta asiat parani hienosti. Jos olisin tiennyt, että näin hyvin menee, olisin voinut erota jo aiemmin. Pelkäsin vain niin paljon.
Olettehan kuitenkin tehneet paperin siitä, että ositus on tehty? Muuten perillisenne ovat hankalassa tilanteessa viimeistään silloin, kun toinen teistä kuolee.
Niin mitä omaisuutta te nyt sillä sopimuksella turvasitte kun kummallakaan ei ollut kerran mitään, pienet säästöt jotka laitoitte puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?
Siksi ettei haluttu toistemme omaisuudesta mitään, tuo oli reiluin ja helpoin tapa jakaa omaisuus.
Ei siihen avioehtoa olisi tarvinnut. Sitä tarvitaan vain, jos on eroavat näkemykset omaisuuden jakamisesta. Kyllä omaisuutensa saa jakaa ihan miten haluaa, ei siihen yhteiskunta puutu. Ei ole pakko laittaa kaikkea tasan puoliksi, jos molemmille se sopii.
Tiedän. Mutta avioehto ja omaisuuden jakaminen tuli edullisemmaksi kuin ositus tehtynä asianajajalla. Ja ne kun kuitenkin kannattaa tehdä kunnolla. Avioehto oli yksinkertaisin kikka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?
Siksi ettei haluttu toistemme omaisuudesta mitään, tuo oli reiluin ja helpoin tapa jakaa omaisuus.
Sen osituksen saa tehdä ihan miten haluaa ilman avioehtoakin. Eli täysin turha liikku. Avioehto/omaisuus puoliksi ovat vain tilanteita varten joissa sopuun ei päästä.
Ei siihen juristeja tarvii. Tekee itse paperille sopimuksen omaisuudenjaosta, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte avioehdon ennen eroa?
Siksi ettei haluttu toistemme omaisuudesta mitään, tuo oli reiluin ja helpoin tapa jakaa omaisuus.
Ei siihen avioehtoa olisi tarvinnut. Sitä tarvitaan vain, jos on eroavat näkemykset omaisuuden jakamisesta. Kyllä omaisuutensa saa jakaa ihan miten haluaa, ei siihen yhteiskunta puutu. Ei ole pakko laittaa kaikkea tasan puoliksi, jos molemmille se sopii.
Tiedän. Mutta avioehto ja omaisuuden jakaminen tuli edullisemmaksi kuin ositus tehtynä asianajajalla. Ja ne kun kuitenkin kannattaa tehdä kunnolla. Avioehto oli yksinkertaisin kikka.
Ap
Osituksen tekemiseen ei tarvitse asianajajaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota avioehtojuttua. Ei ole mikään pakko sellaista tehdä jos kumpikin ottaa mitä haluaa ja sopuun päästään. Pystytkö antamaan esimerkin ap, millä tavalla tuo oli teille hyödyksi?
Me ei tehty mitään avioehtoa. Jaettiin tavarat sovinnolla ja siinä se. Olen pärjännyt eron jälkeen yllättävän hyvin. Pelkäsin, että olen tuhon oma, mutta asiat parani hienosti. Jos olisin tiennyt, että näin hyvin menee, olisin voinut erota jo aiemmin. Pelkäsin vain niin paljon.
Olettehan kuitenkin tehneet paperin siitä, että ositus on tehty? Muuten perillisenne ovat hankalassa tilanteessa viimeistään silloin, kun toinen teistä kuolee.
Ositusta ei tehdä kun on avioehto. Vaan erottelu.
Ap
No jos noin tyhmiä ootte että tuollaisia turhia vekslailuja teette ja maksatte niistä vielä rahaa niin ei ihme että olette pienituloisia.
Itse asiassa jos verottaja rupeaa vittumaiseksi niin voi lätkäistä lahjaveron jos omaisuutta ei jaeta puoliksi erotilanteessa jos ei ole avioehtoa. Verottaja nimittäin silloin katsoo päättää omasta avio-oikeudestaan osituksessa luopuja antaa lahjaksi toiselle sen osan mitä ei ota itselleen.
Eli oletetaan että ap:lla olisi 5000e omaisuutta. Exällään 15000e omaisuutta. Yhteensä omaisuutta 20000e omaisuutta josta kummankin pitäisi saada ilman avioehtoa 10000e erotilanteessa.
Jos ap pitäisi vaan tuon oman 5000e niin verottaja katsoisi että ap on antanut miehelleen lahjaksi 5000e kun ei halunnut osituksessa puolta siitä 20000e:sta.
Toki jos kummankin omaisuuden määrä oli tyyliin 1000e niin sitten avioehdolla ei ole väliä. Mutta tosiaan erotilanteessa ei noin yleensä voi päättää jakoa ”niin kuin lystää” vaan verottaja on varsin kiinnostunut siitä ettei vaan jakoa ole suoritettu väärin ja että verottaja itse saa mahdolliset lahjaverot.
Avioehtoa nyt ei aloittaja enää tekemättömäksi saa, joten turhaan nillitätte siitä. Tehty mikä tehty ja rahat on mennyt. Eteenpäin.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen juristeja tarvii. Tekee itse paperille sopimuksen omaisuudenjaosta, jos haluaa.
No ei tarvitse. Mutta kannattaa harkita tarkkaan mitä itse tekee. Me nyt tehtiin näin koska ei haluttu jättää mitään porsaanreikää. Se avioehto maksoi 50e. Eikä sekään saa olla mikä tahansa kyhäelmä kuitenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa jos verottaja rupeaa vittumaiseksi niin voi lätkäistä lahjaveron jos omaisuutta ei jaeta puoliksi erotilanteessa jos ei ole avioehtoa. Verottaja nimittäin silloin katsoo päättää omasta avio-oikeudestaan osituksessa luopuja antaa lahjaksi toiselle sen osan mitä ei ota itselleen.
Eli oletetaan että ap:lla olisi 5000e omaisuutta. Exällään 15000e omaisuutta. Yhteensä omaisuutta 20000e omaisuutta josta kummankin pitäisi saada ilman avioehtoa 10000e erotilanteessa.
Jos ap pitäisi vaan tuon oman 5000e niin verottaja katsoisi että ap on antanut miehelleen lahjaksi 5000e kun ei halunnut osituksessa puolta siitä 20000e:sta.
Toki jos kummankin omaisuuden määrä oli tyyliin 1000e niin sitten avioehdolla ei ole väliä. Mutta tosiaan erotilanteessa ei noin yleensä voi päättää jakoa ”niin kuin lystää” vaan verottaja on varsin kiinnostunut siitä ettei vaan jakoa ole suoritettu väärin ja että verottaja itse saa mahdolliset lahjaverot.
No jokseenkin näin ;)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Avioehtoa nyt ei aloittaja enää tekemättömäksi saa, joten turhaan nillitätte siitä. Tehty mikä tehty ja rahat on mennyt. Eteenpäin.
Sivusta
Sinä et päätä, mistä täällä keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa jos verottaja rupeaa vittumaiseksi niin voi lätkäistä lahjaveron jos omaisuutta ei jaeta puoliksi erotilanteessa jos ei ole avioehtoa. Verottaja nimittäin silloin katsoo päättää omasta avio-oikeudestaan osituksessa luopuja antaa lahjaksi toiselle sen osan mitä ei ota itselleen.
Eli oletetaan että ap:lla olisi 5000e omaisuutta. Exällään 15000e omaisuutta. Yhteensä omaisuutta 20000e omaisuutta josta kummankin pitäisi saada ilman avioehtoa 10000e erotilanteessa.
Jos ap pitäisi vaan tuon oman 5000e niin verottaja katsoisi että ap on antanut miehelleen lahjaksi 5000e kun ei halunnut osituksessa puolta siitä 20000e:sta.
Toki jos kummankin omaisuuden määrä oli tyyliin 1000e niin sitten avioehdolla ei ole väliä. Mutta tosiaan erotilanteessa ei noin yleensä voi päättää jakoa ”niin kuin lystää” vaan verottaja on varsin kiinnostunut siitä ettei vaan jakoa ole suoritettu väärin ja että verottaja itse saa mahdolliset lahjaverot.
Verottaja voi lätkäistä lahjaveron, jos varakkaampi avioerotilanteessa antaa köyhemmälle enemmän tasinkoa kuin mitä tälle lain mukaan kuuluisi. Esim. A:n omaisuus on 100 000 ja B:n omaisuus 20 000. A ja B jakavat erossa omaisuutensa niin, että A:lle jää 30 000 ja B:lle 90 000. Tästä voi jo tullakin veroseuraamuksia. Mutta jos A ja B pitävät kumpikin oman omaisuutensa, ei siitä tarvitse maksaa mitään veroja, vaikka avioehtoa ei olisi.
Talous koheni huimasti. Ex on pihi, ei osallistunut avioliiton aikana lasten kuluihin tai esim ruokaostoksiin. Maksoi asuntolainaa ja osti osakkeita itselleen. Itsellä pieni palkka ja kaikki meni ruokaan ja esim. päivähoitomaksuihin.
Nyt eron jälkeen yhteiskunnan tuet, oma pieni palkka ja elatusmaksut mahdollistavat taloudellisesti paljon paremman ja vapaamman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa jos verottaja rupeaa vittumaiseksi niin voi lätkäistä lahjaveron jos omaisuutta ei jaeta puoliksi erotilanteessa jos ei ole avioehtoa. Verottaja nimittäin silloin katsoo päättää omasta avio-oikeudestaan osituksessa luopuja antaa lahjaksi toiselle sen osan mitä ei ota itselleen.
Eli oletetaan että ap:lla olisi 5000e omaisuutta. Exällään 15000e omaisuutta. Yhteensä omaisuutta 20000e omaisuutta josta kummankin pitäisi saada ilman avioehtoa 10000e erotilanteessa.
Jos ap pitäisi vaan tuon oman 5000e niin verottaja katsoisi että ap on antanut miehelleen lahjaksi 5000e kun ei halunnut osituksessa puolta siitä 20000e:sta.
Toki jos kummankin omaisuuden määrä oli tyyliin 1000e niin sitten avioehdolla ei ole väliä. Mutta tosiaan erotilanteessa ei noin yleensä voi päättää jakoa ”niin kuin lystää” vaan verottaja on varsin kiinnostunut siitä ettei vaan jakoa ole suoritettu väärin ja että verottaja itse saa mahdolliset lahjaverot.
Juu ei. Verottaja ei tuollaisiin puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota avioehtojuttua. Ei ole mikään pakko sellaista tehdä jos kumpikin ottaa mitä haluaa ja sopuun päästään. Pystytkö antamaan esimerkin ap, millä tavalla tuo oli teille hyödyksi?
Me ei tehty mitään avioehtoa. Jaettiin tavarat sovinnolla ja siinä se. Olen pärjännyt eron jälkeen yllättävän hyvin. Pelkäsin, että olen tuhon oma, mutta asiat parani hienosti. Jos olisin tiennyt, että näin hyvin menee, olisin voinut erota jo aiemmin. Pelkäsin vain niin paljon.
Olettehan kuitenkin tehneet paperin siitä, että ositus on tehty? Muuten perillisenne ovat hankalassa tilanteessa viimeistään silloin, kun toinen teistä kuolee.
Ositusta ei tehdä kun on avioehto. Vaan erottelu.
Ap
Huomautus osituspaperin tarpeellisuudesta oli kirjoittajalle 23, jolla ei ollut avioehtoa. Siinä tapauksessa paperi osituksesta tarvitaan viimeistään silloin, kun tehdään toisen puolison perunkirjoitusta. Muuten joudutaan setvimään kuolinpesää ex-puolison tai tämän perillisten kanssa.
Osituspaperin kirjoittamiseen ei kuitenkaan tarvita lakimiestä, vaan sen voi kirjoittaa itse, kunhan siinä on molempien allekirjoitukset.
No mulla ei kyllä riittäisi 100 e edes viikon ruokiin itselle ja kahdelle teinille, olisi tosi tiukka paikka ap:n tilanteessa. Ap:lla ehkä on pienemmät lapset, jotka eivät kuluta juuri mitään ja vaatteet sun muut saa ostettua kirppikseltä.
Itsekin olen talouteni kanssa ollut eron jälkeen aika tiukoilla eli kolmisen vuotta. Meillä samantyyppinen rahatilanne ennen eroa eli ei juuri omaisuutta eikä varsinkaan säästöjä, mutta sain ostettua asunnon itselle ja lapsille kuitenkin. Iso laina kyllä ahdistaa.
Olen onnistunut saamaan aina jokusen tonnin säästöön välillä, mutta sitten aina tulee jotain yllättävää kuten auto hajoaa, koira sairastuu tms. ja siinä menee säästöt. Nyt on ihan ok tilanne, mutta kasvavat lapset kuluttavat aina vaan enemmän.
Onko ap sinulle auto tosiaan ihan pakollinen vai voisitko muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Auton pito on tosi kallista, itse harkitsen siitä luopumista.