Onko muita PALJOn tupakoivia äitejä (n.20-30 tupakkia/pvä) jotka haluais lopettaa???

tupakan asemasta. kahvia kun kuluu yhtä paljon =) itseasiassa tähän asti on ollut todella helppoa.

t. ap

lopettaminen oli äärimmäisen helppoa. Lapset vaan kertakaikkiaan menivät edelle, vaikka kuinka olisi haluttanut vielä henkoset ottaa :)

Yht´äkkiä havahduin siihen, että olin ollut jo 4 vuotta polttamatta. Silti tupakka on silloin tällöin mielessäni :/

On myös fyysisesti NIIN paljon parempi olla, että kannatan sen lopettamista, vaikka itse vielä viihteellä siihen mielelläni sorrunkin :), siis ehkä n. 2 kertaa vuuodessa.

Mieti lopettamista tosissaan ja tsemppiä jos päätät siitä luopua!



T. Ex-kessuttelija

lopetin =) vaikeinta on joskus kuuukausien päästä kun alka ajttelemaan että mitä jos polttaisin vielä yhden tupoakan ja sitten se jäisi siihen.. sitä ei pidä missään nimessä tehdä ! siitä meinaan repeää vielä toiseen ja kolmanteen... kokemusta on. unohda moiset ajatukset että polttaisit jonkun tauon jälkeen vielä " yhden" . kroppa lähinnä aivot unohtaa nikotiinin tarpeensa täysin 6kk:n jälkeen. ja yksikin tupakka siinä välissä pidentää tuota aikaa. joten ei kannata kiusata itseään. joskus näkee unia joissa sortuu polttamaan ja aamulla on jopa morkkis ennenkuin tajuaa että se oli vain unta-

Ja sata kertaa olen lopettanut... aloittaakseni uudelleen yleensä viimeistään seuraavana päivänä.



Asia vaivaa mieltä tosi kovasti, ja tunnen syyllisyyttä asiasta. Haluaisin lopettaa, mutta jostain syystä se on vaan minulle pirun vaikeaa, enkä ole kokenut tuota " lopettamisen yllättävää helppoutta" mistä monet puhuu. Ja niin paljon kun inhoankin polttamistani, niin täytyy myöntää, että tuntuisi surulliselta luopua esim. kesäillan rauhasta kun istuu teekupin kanssa takapihalla tupakalla ja kuuntelee lintujen konserttia. Tiedän, että tuo tupakka ei sovi siihen kuvaan, mutta kun se on jotenkin niin osana omaa toimintaa...



:(

Ihanaa myös kuulla noita " onnistumistarinoita" . Olen itse ollut polttamatta silloin kun olin raskaana ja se oli kyllä aika vaikeaa ja aloitin uudelleen vaikka imetin vielä. Muita " lakkoja" ei ole ollut ja kun ei ole samanlaista motivaatiota kuin raskaana ollessa, luulen, että se on toooosi paljon vaikeampaa nyt, mutta aion yrittää. En vain vielä tiedä milloin lakkoni alkaa. Ehkä tosiaan vasta kesän jälkeen.

t. ap

ajattele kuinka kauan olet jo ollut polttamatta. Tunti, tunti ja vartti, 1,5tuntia, 2tuntia yms. Hiljaa hyvä tulee =) Tsemppiä! Keksi aina pieni tekeminen johon vetoat ettet pääse juuri nyt tupakalle kun himo iskee.

SEN KUN LOPETAT VAAN, ETKÄ ENÄÄ POLTA!! MENIKÖ JAKELUUN!!!????

Ja mieti vähän, olet sentään nainen!!!!!!!!!!

- en voi, koska tupakka on minulle kuin huumausaine. Ekan kerran lopetin tupakoinnin, kun aloimme suunnitella lasta ja olin kahden lapsen (raskauden ja imetyksen) verran polttamatta, mutta aloitin hullu vähitellen uudelleen ihan vahingosa huomaamattani satunnaisesta baaripolttelusta. Ekalla kerralla en käyttänyt mitään apuvälineitä (nikotiinipurkkaa tms) ja oli aika rankkaa. Nyt, kun lopetin uudelleen, käytin zyban-nimistä lääkettä, joka on TOSI hyvä. Lopettaminen oli paljon helpompaa kuin kuvittelin, mutta surin kyllä tupakoinnin lopettamista, koska tupakka oli mulle ystävä.



Päätin kesäkuussa, että syksyllä lopetan ja nautin sen viimeisen kesän. Yhä välillä kaipaus iskee: esim. kun on lämmin, aurinkoinen aamu, olisi kiva mennä ulos istuskelemaan kahvin ja tupakan kanssa...



Lopetin muuten kahvin juonnin ja alkoholin juonnin ensimmäisiksi kuukausiksi, koska mulla tupakka assosioitui vahvasti kahviin ja alkoholin kanssa tuli aina poltettua, ne ikään kuin kuuluivat yhteen.



Sain lopettamiseen tukea netin keskustelupalstoilta, siellä on kohtalotovereita ja voi miettiä erilaisia keinoja helpottaa ja voittaa mielitekoja. Suosittelen! Samoin suosittelen sitä zybania, jos olet muuten terve. Sillä on kyllä vähän outoja sivuvaikutuksia, mutta apu on niin suuri, että se todella kannattaa...



Mielestäni olet jo lopettamisen tiellä, koska mietit sitä...On hyvä valmistautua ajoissa, hankkia tietoa jne.



Molemmilla lopetuskerroilla olen itse asiassa yllättynyt siitä, miten paljon helpompaa se lopettaminen itse asiassa on kuin kuvittelee.

Aivan mahtavan hyödyllistä kuulla tuollaisia neuvoja ja kokemuksia! Kiitos! t. ap

ettei " kunnon äiti polta tupakkaa" . Tai yritin ajatella sitä, että on inhottavaa jos äiti haisee ihan tupakalta ja ravaa koko päivän parvekkeella/ulkona.



Mielikuvaharjoittelu auttoi pikku hiljaa. Nykyään poltan silloin tällöin tupakan, mutta ajattelen enää tosi harvoin polttamista. Ihmeitä (tai tosi kamalia) pitäisi tapahtua, että alkaisin enää tupakoimaan säännöllisesti.



Joillekin sopii paremmin tupakan lopettaminen kertaheitolla, mulle paras oli vain sinnikäs vähentäminen. Toki raskaus auttoi siihen tosi rajusti, koska olin suurimman osan siitä ajasta savuton.

Komppaan muuten noita muita neuvoja, ja yksi vielä lisää : Itseäni auttoi todella paljon laastarit, ja ekojen viikkojen aikana huijasin vielä vähän, ja poltin pari sellaista nikotiinitonta tupakkaa päivässä, kun teki ihan ylitsepääsemättömästi sauhuja mieli.

Nyt olen ollut pian kaksi vuotta polttamatta, eikä ajatus siitä, ettei enää koskaan voi polttaa yhtäkään tupakkaa raasta enää lainkaan mieltä, vaikka satunnaisesti tupakkaa vielä tekeekin mieli.

Ja lopettaessani nyt viimeisen kerran, aloitin samaan aikaan itselleni rakkaan harrastuksen uudestaan (ratsastuksen), johon törsään siis ennen tupakkaan menneet rahat.

Tsemppiä sinulle!

Mulle tupakka oli myös kuin huume. Aina piti elämä suunnitella niin että pääsi säännöllisin väliajoin tupakalle ja että tupakkaa oli tarpeeksi käsilaukussa, ettei vaan loppuisi kesken.



Raskausaikoina olin polttamatta vaikka lopettaminen oli aina vaikeaa. Kuopuksen synnyttyä aloitin tupakoinnin uudestaan ja sen jälkeen poltinkin enemmän kuin koskaan. Oma kunto meni huonoon kuntoon ja tupakointi alkoi näkyä ulkonäössäkin. Hiukset ja iho voi huonosti. Muutenkin koko keho alkoi oirehtia ja ensimmäistä kertaa huolestuin oikeasti omasta terveydestäni.

Siihen se sitten yks päivä jäi. Aikani olin kai jo mielessä tupakasta luopunut. Yllättävän helppoa se lopettaminen oli ja nyt siitä on jo yli 4 vuotta!



Tupakoimattomuus kannattaa. Tokihan se vuosien mittaan muodostuu osaksi omaa identiteettiä mutta samalla tavalla se tupakoimattomuus muuttuu identiteetiksi. Mulla siihen meni reilu vuosi.

Päivääkään en ole katunut lopettamista! Se on ehdottomasti ollut yksi parhaimpia päätöksiäni!



Tsemppiä!

Ihanaa kun viitsitte kertoa kokemuksistanne. Tämä on mulle tosi hieno juttu. Tuntuu, että oikeasti voisin päästä tupakasta eroon! Jos tekin olette päässeet niin onhan mullakin mahdollisuus, en mä voi olla ainut joka ei ikinä pääsisi!

Olette ihania!!!!!! t. ap

- kuinka pitkä kuuri? - millaisia sivuvaikutuksia?

nyt´olen mielestäni onnistunut! Kannattaa ottaa tiukka linja: ei yhtään tupakkaa enää ikinä! Jos lähtee siihen, että antaa itselleen luvan silloin tällöin polttaa, käy siinä ennepitkää niin, että tupakointi jatkuu entiseen malliin. Yritin aiemmin lopetta niin, että vain silloin kun käy baarissa polttaa, minulta tämä ei ainakaan onnistunut. Käytin lopettamisen apuna vahvinta nicorettepurkkaa mitä apteekista löytyi. Muutaman kuukauden söuin purkkaa ja sitten ostin miedompaa nicorettea. Loppujen lopuksi siirryin purkasta vahvaan mynthoniin. Lopettaminen ei ole helppoa, ja vasta oikeastaan nyt pystyn olemaan ajattelematta tupakkaa. Mieli on muuttunut sellaiseksi, että tupakan savu haisee pahalle.



Minä muuten poltin 15v ja todella paljon. Jopa raskausajat olen poltellut ja tämä harmittaa minua todella paljon :( Tsemppiä, kyllä sinä pystyt lopettamaan!

Mitä ihmettä on nikotiinittomat tupakat???

Eihän siinä ehdi muuta kuin seistä tupakalla. Minä en saa päivän aikana menemään kuin 10 kpl.

se on reseptilääke, sikakallis, mutta niinhän se on tupakkakin...Sitä käytettiin alunperin muistaakseni masennuspotilailla tai jollain mielialaa kohottavana lääkkeenä ja huomattiin sattumalta, ettei potilaille tupakka enää maistunutkaan...Lääkettä aletaan syömään noin viikko ennen lopettamista. Se ei ole mikään ihmelääke: motivaatiota on löydyttävä, mutta esim. yksi sukulaismies, joka oli polttanut 40 vuotta tai jopa kauemmin, kun aloitti jo pikkupoikana, pystyi lopettamaan zybanin avulla tupakoinnin. Se ei sovi kaikille,mutten muista mitkä sairaudet estävät zybanin käytön. Sivuoireet vaihtelevat. Yleinen oire on unettomuus, mutta mulla ei tätä oiretta ollut. Oli vähän outo olo...en osaa selittää. Muistaakseni lääkettä syötiin noin 3 kuukautta tai vähän vaille...



terveisin numero 11