Miten te helposti ahdistuvat ja stressiherkät oikein pärjäätte nykyajan työelämässä?

Löysin oman alani, missä työ ei tunnu työltä. Työ on kuitenkin raskasta fyysisesti, mutta ei henkisesti stressaavaa, eikä suorituspaineita, eikä tarvitse astua ulos omalta mukavuusalueelta. Lisäksi työn fyysisyys saa nukkumaan paremmin yöt, mikä on myös vaikuttanut positiivisesti muuhunkin elämään.

Ennen en uskonut että pystyisin koskaan edes tekemään osa-aikatöitä, mutta nyt teen täyttä työaikaa sekä lisäksi ylitöitäkin usein, eikä stressaa tai ahdista enää yhtään.

Lääkkeitä en minäkään ole koskaan halunnut syödä.

Teen työtä jota arvostan ja josta pidän, vaikka se onkin melko kuormittavaa. Olen valmis käyttämään vapaa-aikaani työstä palautumiseen. Pyrin tunnistamaan omia haitallisia, hätiköityjä ja kielteisiä ajattelumalleja. Yritän kiinnittää elää mahdollisimman terveellisesti (lepo, ravinto, liikunta) ja optimoimaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Stressiä en kestä paljonkaan enää, joten pyrin välttämään sitä kaikin tavoin. Toisinaan törsään ja nautiskelen. Kun alkaa ahdistaa, pidän tauon ja otan etäisyyttä muihin ihmisiin.

Paljon tässä on ollut ja on opettelemista. Miten pitää itsensä kunnossa, kun on masennukseen taipuvainen, ahdistunut erityisherkkä sekä suorittajaluonne ja introvertti :)

Olen ollut aina todella kova jännittämään ja panikoimaan ja ahdistumaan kaikista asioista. En aina itsekään tajua, miten oikein pärjään töissä. Minua auttaa ehkä se, että työni on aika rutiininomaista ja toistuu päivästä toiseen samanlaisena jopa melkein samoihin kellonaikoihin. Kokemuksen myötä varmuus on kasvanut ja on helpompi selvitä yllättävistä tilanteista. En enää lamaannu ihan täysin paniikin takia, vaikka paniikki ja ahdistus iskee vähintään kerran päivässä jonkun asian takia. Alan olla jo aika tottunut tähän, koska olen kärsinyt paniikista 20 vuotta. Jotenkin siitä aina selviää. Yritän puhua mielessäni itselleni rauhoittavasti. Mielialalääkkeitä en syö enää, mutta käytän beetasalpaajia. Ne ovat auttaneet jonkun verran.

Stressaan muutenkin töissä kaikkea mahdollista ja minulla on taipumusta huonoon itsetuntoon ja epävarmuuteen. Olen kyllä saanut hyvää palautetta, mutta on silti vaikea välillä uskoa, että joku voi nähdä minut niin positiivisesti.