Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saatiin lapsi, ja olen tullut siihen tulokseen, että mieheni lapsuus oli karmiva
18.07.2019 |
Mies on aina ennen antanut ymmärtää, että hänellä on ollut tavallisen hyvä lapsuus. Ei ole koskaan sanonut mitään ikävää muistoa lapsuudestaan tai muutenkaan maininnut mitään, joka olisi ollut heidän perheessä jotenkin huonosti. Tosin ei ole erityisen paljoa lapsuudestaan puhunut, mutta hyviä asioita vain. Uskoo itse, että hänellä oli tavallinen ja hyvä lapsuus ja hyvät vanhemmat.
No me saatiin lapsi kaksi vuotta sitten ja tämän lapsen myötä on alkanut paljastua mielestäni aika karmivia asioita jotenkin rivien välistä. Kun puhutaan erilaisista tilanteista, joissa pitää päättää miten kasvattaa meidän lasta esim. pöytätavat tai nukkumaanmenotilanteet tai leikkimisen lopettamistilanteet jne, niin mies välillä mainitsee, että hänen lapsuudessaan heillä nuo asiat meni tavalla X. Ja minulle ne tavat kuulostaa kamalilta, tunnekylmiltä ja narsistisilta. Tai että häntä ei ole koskaan lapsena lohdutettu (hänen mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä, minun mielestä taas lasta pitää äidin tai isän lohduttaa, jos lapsi vaikka pettyy pahoin). Tai miten häntä on vain haukuttu jos hän ei ole osannut jotain lapsena vaikka on yrittänyt ja ei kehuttu koskaan. Jne.
Sanoin miehelle, että kuulostaa että sinulla on ollut aika tunnekylmät ja ehkä narsistiset vanhemmat kun olit lapsi, ja mies alkoi vastaukseksi kehua heitä maasta taivaisiin. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Ahdistaa. Surettaa miehen puolesta. Onneksi mies kuuntelee ja uskoo minua kyllä kun perustelen miksi esim. lohduttaminen on tärkeää, vaikka hänet on kasvatettu niin että ei saa lohduttaa.
Kommentit (149)
Et taida tuntea niitä miehesi vanhempia lainkaan. Vaikka 9 vuotta olette olleet yhdessä. Kuinka otit heihin kontaktia, keskustelit huomioit heitä. Et kai vain arvostele? Itse en alkaisi mieheni vanhempia kriittisoimaan. Mistä sen tietää millaisia tilanteita on heidänkin elämässä ollut. Vanhempien oma tausta on saattanut olla vaikka kuinka vaikea. Uskon silti miehesi olleen ihan tyytyväinen lapsuuteensa. Et viitsis ruotia hänen elämäänsä, sukuaan, kaverisuhteitaan. Katsoisit peiliin ja miettisit omaa elämääsi ja tapaasi kohdella ihmisiä ja puolisoasi sekä lapsiasi. Ollaan rakentavia suhteessa puolisoon ja hänen elämäänsä ei aina arvostella ja tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kasvattaa seuraavaa pullamössösukupolvea.
Ei ennenvanhaan kukaan ehtinyt lapsia ns. Kasvattaa ne vain kasvoi ja vanhemmat teki kaikkensa elannon hankkimisen eteen.
Nykyään vasta lapsia on ruvettu paspomaan ja curling vanhemmista puhumaan.
Ehkä paras olis joku keskitie, kohtuus kaikessa.
Ja niinpä aina onkin ollut alkoholismia, masennusta, murhia, itsemurhia, sotia, terrorismia, huumeriippuvuutta, huonoja ihmissuhteita, väkivaltaa, onnettomia ihmisiä, ääriliikkeitä, suvaitsemattomuutta, toisten ihmisten huonoa kohtelua, ihmisiä jotka eivät koskaan saavuta potentiaaliaan pelkojen ja ahdistuksen takia. Sattumaa? Not.
ARVO kirjoitti:
Et taida tuntea niitä miehesi vanhempia lainkaan. Vaikka 9 vuotta olette olleet yhdessä. Kuinka otit heihin kontaktia, keskustelit huomioit heitä. Et kai vain arvostele? Itse en alkaisi mieheni vanhempia kriittisoimaan. Mistä sen tietää millaisia tilanteita on heidänkin elämässä ollut. Vanhempien oma tausta on saattanut olla vaikka kuinka vaikea. Uskon silti miehesi olleen ihan tyytyväinen lapsuuteensa. Et viitsis ruotia hänen elämäänsä, sukuaan, kaverisuhteitaan. Katsoisit peiliin ja miettisit omaa elämääsi ja tapaasi kohdella ihmisiä ja puolisoasi sekä lapsiasi. Ollaan rakentavia suhteessa puolisoon ja hänen elämäänsä ei aina arvostella ja tuomita.
Sinullakin lienee tunteiden sanoituksen puutetta. Kyse ei ole tuomitsemisesta, tuo on ylimitoitettu puolustusreaktio mihinkään kriittiseen keskusteluun.
Nythän kyse ei ole enää miehestä ja hänen vanhemmista, vaan uuden ihmisen kasvattamisesta, ja se on paljonkin ap:n asia.
Vanhempani ovat saaneet kasvatuksensa 70-luvulla ja kyllä sen huomasi siinä, kuinka meidät kasvatettiin, vaikka ihan hyvä lapsuus oli. Kuitenkin monessa asiassa jäi ilman tukea, ei läheisyyttä, vaikka meni hyvin niin huonot asiat kaivettiin esiin ja niistä mainittiin enemmän kuin hyvin menneistä, kaikesta syytettiin. Tunteet saa edelleen vähättelyä ja syyttelyä. Itse aion lapseni kasvattaa niin, että saavat aina tulla lähelle, en hylkää, kun maailma lyö päin näköä vaan olen vierellä enkä vähättele. Kehuja saa ja enemmän huomiota hyvään kuin huonoon. Tunnekasvatus tärkeää. Se ei tarkoita pumpulissa kasvattamista vaan sitä, että lapsella on keinot kohdata elämän haasteet ja selvitä niistä, kun tunteet ei ole kiellettyjä vaan ne saa kokea ja käsitellä.
Kiitollisuus on tyypillistä narsismin uhrille, vaikka oltaisiin kävelty piikkareilla yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP kasvattaa seuraavaa pullamössösukupolvea.
Ei ennenvanhaan kukaan ehtinyt lapsia ns. Kasvattaa ne vain kasvoi ja vanhemmat teki kaikkensa elannon hankkimisen eteen.
Nykyään vasta lapsia on ruvettu paspomaan ja curling vanhemmista puhumaan.
Ehkä paras olis joku keskitie, kohtuus kaikessa.Ja niinpä aina onkin ollut alkoholismia, masennusta, murhia, itsemurhia, sotia, terrorismia, huumeriippuvuutta, huonoja ihmissuhteita, väkivaltaa, onnettomia ihmisiä, ääriliikkeitä, suvaitsemattomuutta, toisten ihmisten huonoa kohtelua, ihmisiä jotka eivät koskaan saavuta potentiaaliaan pelkojen ja ahdistuksen takia. Sattumaa? Not.
Nykyään noita mainitsemiasi on enemmän. Lapset eivät tiedä edes sukupuoltaan tai mitä pitäisi olla kun vanhemmat kasvattavat kieroon. Kolmannes tytöistä oireilee mt ongelmia. Hom ostelu on nykyään melkein suositus?! Ei ihan tervettä touhua nykyaikana, ennen oli asiat noilta osin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat saaneet kasvatuksensa 70-luvulla ja kyllä sen huomasi siinä, kuinka meidät kasvatettiin, vaikka ihan hyvä lapsuus oli. Kuitenkin monessa asiassa jäi ilman tukea, ei läheisyyttä, vaikka meni hyvin niin huonot asiat kaivettiin esiin ja niistä mainittiin enemmän kuin hyvin menneistä, kaikesta syytettiin. Tunteet saa edelleen vähättelyä ja syyttelyä. Itse aion lapseni kasvattaa niin, että saavat aina tulla lähelle, en hylkää, kun maailma lyö päin näköä vaan olen vierellä enkä vähättele. Kehuja saa ja enemmän huomiota hyvään kuin huonoon. Tunnekasvatus tärkeää. Se ei tarkoita pumpulissa kasvattamista vaan sitä, että lapsella on keinot kohdata elämän haasteet ja selvitä niistä, kun tunteet ei ole kiellettyjä vaan ne saa kokea ja käsitellä.
Tämä minullakin saman ajan lapsena.
Pitää olla lupa olla inhimillinen, joskus erehtyä, epäonnistua, harmittaa, pettyä ja itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ARVO kirjoitti:
Et taida tuntea niitä miehesi vanhempia lainkaan. Vaikka 9 vuotta olette olleet yhdessä. Kuinka otit heihin kontaktia, keskustelit huomioit heitä. Et kai vain arvostele? Itse en alkaisi mieheni vanhempia kriittisoimaan. Mistä sen tietää millaisia tilanteita on heidänkin elämässä ollut. Vanhempien oma tausta on saattanut olla vaikka kuinka vaikea. Uskon silti miehesi olleen ihan tyytyväinen lapsuuteensa. Et viitsis ruotia hänen elämäänsä, sukuaan, kaverisuhteitaan. Katsoisit peiliin ja miettisit omaa elämääsi ja tapaasi kohdella ihmisiä ja puolisoasi sekä lapsiasi. Ollaan rakentavia suhteessa puolisoon ja hänen elämäänsä ei aina arvostella ja tuomita.
Kysymys oli siitä, että mies kohtelee lapsia tunnekylmästi ja ap ymmärrettävästi haluaa tehdä siitä lopun. En saanut sitä vaikutelmaa, että ap avautuisi miehen vanhemmille näiden kehnoudesta. Anonyymi pohdinta netissä ongelmien syystä taas on tuossa tilanteessa ihan ymmärrettävää.
Ja mitä tekemistä tässä on sillä, millainen lapsuus miehen vanhemmilla oli? Oli se ollut millainen tahansa niin miehen täytyy silti kohdella lapsiaan ja vaimoaan empaattisesti.
Alue: Aihe vapaa
Kummallisia heittoja nämä, että lapsesta ei saa välittää, koska sen pitää oppia kestämään pettymyksiä. No sitä suuremmalla syyllä lapsi pitää kasvattaa siten, että se saa normaalin tunne-elämän, koska se on juuri se asia, joka auttaa kestämään pettymykset parhaiten.
Normaali tunne-elämä tarkoittaa vahvaa minäkuvaa ja ymmärrystä siitä, milloin on itse todella oikeassa tai väärässä. Se on nimenomaan oikeanlaista itsenäisyyttä, eikä sisällä ylpeyden tunnetta siitä, että pärjää itsenäisesti (huom. ei yksin). Toki luonnollisesti tällainen henkilö myös pitää muista ihmisistä ja kokee pitkittyneen yksinäisyyden ikävänä, koska ihminen on hyvin sosiaalinen eläinlaji.