Miten 25-35v ei-tinderöivät naiset hakee miesseuraa? Tai toivoo miehen löytävän hänet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää onko nainen vain surkea small talkissa, vai onko nainen jo suunnittelemassa metoo-postausta fb/ig/twitter?

Sanoiko nainen: ”Päästä irti” , ”anna minun olla”, ”lopeta”, ”ole hyvä äläkä seuraa minua”? Juoksiko hän pakoon?

Silloin hän ei ole kiinnostunut.

Ei myöskään, jos hän ei juuri vastaile juttuihisi ja poistuu niin pian kuin ilkeää.

Jos et tunnista tällaisia, en tiedä miten sinua voisi auttaa.

Minä olen juossut pakoon hätänumero valmiina puhelimessa ja käyttänyt kaikki nuo repliikit, koska tarvitsin niitä. Metoo-postauksia en ole kirjoittanut, enkä tehnyt rikosilmoituksia. Yhden kollegan kohdalla harkitsin toimia, mutta totesin ettei se reppana saa töitä muutenkaan. Kaikki naiset tietävät millainen hän on. Käytän energiani muuhun.

Nainen voi samaan aikaan hymyillä, mutta vastailla lyhyesti, mutta vastailla silti. Ja päässään hän voi tätä tehdessään miettiä joko että "aika ihana mies" tai että "hyi yök, tän miehen puukotan kyllä selän takana kaikille tutuille, kerron kaikille että se on niiiiiin yököttävä"

No tämä riski on eri asia kuin me too -postauksen riski, minkä ymmärtänet itsekin.

Torjunnan mahdollisuuden joutuu kohtaamaan aina, kun tekee aloitteen. Olen itsekin sen kohdannut, ja tullut torjutuksi – en aina, mutta toisinaan.

Jos saat pakit tyypiltä, joka osoittautuu idiootiksi, onko sillä väliä, mitä hän puhuu ystävilleen?

No siis lähestyn kiinnostavia miehiä itse. En odota et kukaan hakee kotoa. Yksi on kieltäytynyt treffeistä ja hänkin oli imarreltu mutta uskollinen vaimolleen. N26

Testasin kerran Tinderiä kaksi päivää kavereiden "painostuksesta" ja totesin, että ei, ei todellakaan mun juttu niinkuin arvelinkin. Edellisen miehen ketä tapailin pari kuukautta löysin yhteisten kavereiden kautta illanistujaisissa, nykyisen poikaystäväni viime talvena liikuntaharrastuksen kautta. Ja jos omia kavereitani mietin niin moni on tutustunut nykyiseen kumppaniinsa esim. kavereiden kautta, töissä, opiskelupaikassa, baarissa tai somessa (instagram, facebook tms) eli ei siihen välttämättä Tinderiä tarvita.

N28

Itse en mitenkään erikseen pyri tutustumaan miehiin, vaan toivon että oikea henkilö tulee vastaan vielä jossakin. Ehkä vähän naiivia, mutta kuitenkin :) Olen nyt kesällä koittanut viettää enemmän aikaa muualla kuin kotona, sillä normaalisti olen aika kotihiiri. Minulla on kiva koti ja tykkään olla ja puuhailla siellä omia juttujani, mutta joku kaverikin joskus totesi, että eihän ne miehet voi tietää että olen edes olemassa jos olen aina kotona. Monesti istun kahvilassa esim. lukemassa, tai olen kirjastossa, kävelyllä tms. Olisi ihan mukavaa jos minua lähestyttäisiin livenä! Joskus huomaan että minua vilkuillaan, mutta ehkä pitäisi itsekin rohkeammin hymyillä ja katsoa ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika haastavaa on... kokeilin Tinderiä, löysinkin sieltä yhden miehen seurustelusuhteen, mutta suhde loppui niin ikävästi, satutti niin paljon, että koko Tinder tuntuu vastenmieliseltä.

Käyn salilla, lenkillä, töissä, kaupassa ja päiväkodissa. Ei näissä ympyröissä ketään tapaa. Töissä ehkä, mutta haluaisin pitää työn ja yksityiselämän erillään. Olen mielestäni ihan fiksu, mukava ja nättikin, mutta esimerkiksi salilla ei kukaan koskaan lähesty vaikka se olisi minulle ihan ok, voisi yhdessä sitten käydä 😊

Pakko kai katsoa uudelleen nettideittailut, kun baarissa kenenkään potentiaalisen tyypin tapaaminen on täysin lottoamista, käyn todella harvoin siellä 😀

Kuulostat näin ensivaikutelmalta sellaiselta, jota voisin lähestyä. Olen käynyt 15 vuotta salilla, mutta vain yhden kerran avannut keskustelun erään naisen kanssa. Puhuttiin vaan muutama lause treenaamisesta tai jotain. Ei siellä tiedä, kenelle alkaisi puhua ja mistä aiheesta, koska kuitenkin valtaosa haluaa keskittyä treeniinsä, eikä siellä muutenkaan tiedä kuka on varattu. Nettideitteihin minäkin kallistun.

Mua toi salilla tutustuminen tässä mielessä hieman arveluttaa. Vietän salilla ja sen yhteydessä pidettävillä ryhmäliikuntatunneilla melkoisen siivun viikostani, se on paikka missä voi rentoutua, nollata stressitasot jne. Ajatus eksään törmäämisestä siellä tuntuu epämukavalle. Pessimististä joo, mutta se riskihän on olemassa. eri

Joo, totta tuokin. Samalla tavoin exän takia tuo Tinder ällöttää, jos törmää taas siihen siellä. En haluaisi joutua hyvää salia vaihtaa toiseen paikkaan epäonnistuneen suhteen takia. Se sali on kuitenkin itselle myös se tärkeä paikka jossa voi ladata akkuja. Toisaalta voisi vain moikata ja jatkaa omaa treeniä 😊 useimpien exien kanssa välit on ihan hyvät tuota yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Omaan saliin "kiintyy" yllättävän paljon. Tuttuja, tutut pt:t ja ohjaajat. Puntitkin tuntuu tutuilta. ;) Erovaiheessa tuntuis tosi tympeältä miettiä osuuko se samaan aikaan sinne, silloin on akkujen lataus kaukana. Mun mieskokemukset on vielä niin huonoja ettei kiinnosta nähdä kyllä lähes ketään heistä. :/ Joten ideaalisin olisi tutustua sellaisissa olosuhteissa, joissa törmää samoihin ihmisiin jonkin aikaa muttei kuitenkaan yli esim yli puolta vuotta.

En etsi. Löysin viimeisimmän säätöni fortnitesta.

N28