Miten 25-35v ei-tinderöivät naiset hakee miesseuraa? Tai toivoo miehen löytävän hänet?

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap järki käteen ja sinne Tinderiin. Siellä  ne naiset on! Tai sitten muissa deittipalveluissa. Ei Suomessa livenä tutustuta kehenkään, pidetään vain hulluna.... Sori mutta tää on fakta.

Ihan periaatteesta en mene Tinderiin. Olen nähnyt kun jotkut kaverit sitä käyttää ja naisten kanssa viesteilee, ja nähnyt niitä naisten profiileja ja naisten viestejä, ja se on suunillleen vastakohta sille miten haluaisin naiseen tutustua. Jos ainoa vaihtoehto on tindernainen, niin sitten olen ilman.

AP

Jokainen Tinderissä oleva nainen on erilainen, oma yksilönsä. Mutta jos olet noin jääräpäinen niin istu sitten mieluummin täällä vauva-palstalla vaikka tässäkin ajassa olisit tutustunut jo moniin uusiin naisiin Tinderissä. Jos Tinder on noin kauhea niin koeta sitten vaikka okcupidia.

Eihän kukaan edes tiedä että olet olemassa jos et ole jossain palvelussa! Mieti sitä.

Ole vaiti pilipalineuvoinesi.

Yksikään tervepäinen ihminen ei missään tindereissä pyöri. Idiootit ja seksiholistit vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Luitko tuon jenkkiläiseltä red pill sivustolta? Itse tapasin puolisoni kun yhteinen ystävä järjesti meille tapaamisen ja itse pidän koko ajan silmät auki löytääkseni sinkkuystävilleni potentiaalisia treffikumppaneita, eikä tämä ole omissa piireissäni ollenkaan harvinaista.

Mutta pidä sinä kiinni pakkomielteistäsi rikkauteen ja komeuteen ja jatka elämistä yksin. Viestistäsi huomaa, että muutosta siiheb ei ole luvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Luitko tuon jenkkiläiseltä red pill sivustolta? Itse tapasin puolisoni kun yhteinen ystävä järjesti meille tapaamisen ja itse pidän koko ajan silmät auki löytääkseni sinkkuystävilleni potentiaalisia treffikumppaneita, eikä tämä ole omissa piireissäni ollenkaan harvinaista.

Mutta pidä sinä kiinni pakkomielteistäsi rikkauteen ja komeuteen ja jatka elämistä yksin. Viestistäsi huomaa, että muutosta siiheb ei ole luvassa.

Eikö ole vähän yksisilmäistä tuomita red pilliksi tai laasaseksi aina kaikki miesten mielipiteet? Ihan omasta kokemuksestani olen nämä näkemykset muodostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Luitko tuon jenkkiläiseltä red pill sivustolta? Itse tapasin puolisoni kun yhteinen ystävä järjesti meille tapaamisen ja itse pidän koko ajan silmät auki löytääkseni sinkkuystävilleni potentiaalisia treffikumppaneita, eikä tämä ole omissa piireissäni ollenkaan harvinaista.

Mutta pidä sinä kiinni pakkomielteistäsi rikkauteen ja komeuteen ja jatka elämistä yksin. Viestistäsi huomaa, että muutosta siiheb ei ole luvassa.

Eikö ole vähän yksisilmäistä tuomita red pilliksi tai laasaseksi aina kaikki miesten mielipiteet? Ihan omasta kokemuksestani olen nämä näkemykset muodostanut.

Kuinka monelle naispuoliselle ystävälle olet vinkannut, että he voisivat miettiä ystäväpiiristään kivoja naisia, jotka saattaisivat lähteä kanssasi treffeille? Mitä ystäväsi ovat sinulle vastanneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Sanoisin, että mieluusti parittavat jos pitävät sinua ns. catchina. Tässä ehkä ei?

Hummustypy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Sanoisin, että mieluusti parittavat jos pitävät sinua ns. catchina. Tässä ehkä ei?

Surullista, jos omat ystävät eivät pidä catchina.

Hummustypy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Sanoisin, että mieluusti parittavat jos pitävät sinua ns. catchina. Tässä ehkä ei?

No niinhän minä juuri kirjoitin: naiset eivät esittele mitään miestensä tavismieskavereita sinkkuina oleville omille kavereilleen, vaan ainoastaan jos joku mies sattuu olemaan komea ja varakas.

Näin miehenä ihmettelen noita juttuja että naista on vaikea lähestyä. 

Kuinka paska olet sosiaalisilta taidoiltasi jos heti naiselle juteltuasi on kytät perässä??

Viimeisimmän tapaamani neidin kohtasin ihan kaupassa, juttu alkoi jostain huonosta HeVi-läpästä. Iloinen ja ennakkoluuloton asenne auttaa, kukaan jaksa mitään elämäntapajurottajaa.

Minulle ennestään tuntematon, samalla alalla oleva mies pyysi kahville ammattiin liittyvässä tilanteessa. Lähdin. Meidän alalla on luonnollista vaihtaa yhteystiedot. Kävimme kävelyillä, samoissa juhlissa ja niin pois päin. Tapaamiset muuttuivat yhä romanttisemmiksi ja päädyimme suhteeseen 6 kk päästä ensitapaamisesta.

Minulle on tultu juttelemaan koirapuistossa, taidenäyttelyiden avajaisissa, baarissa ja erilaisissa tapahtumissa. Nämä aloitteet ovat tuntuneet mukavilta ja olen jatkanut juttua.

Olen alaikäisestä lähtien kokenut paljon häirintää, kuten varmasti myös moni muu nainen. Toivon, ettei minua lähestytä takaapäin kadulla (on seurattu liian monta kertaa) eikä myöskään julkisissa liikennevälineissä, varsinkaan niin, että mies istuu viereen ja estää kehollaan ulospääsyn tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Hummustypy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tutuissa on paljon kavereiden kavereitten kautta. Joten pyydä ystäviltäsi apua ja käske pitää bailut mihin vaimot tuo myös ystäviään.

Tätä minäkin suosittelen. Ja sosiaalisten verkostojen laajentamista. Nyt kesällä kannattaa myös mennä puistojuhliin, festareille, terasseille (alkoholia ei ole pakko juoda), reissata, majoittua leirintäalueilla ja hostelleissa. Ylipäänsä olla aktiivinen ja ulkona ihmisten ilmoilla.

Ei naiset halua tutustuttaa kavereitaan miestensä kavereihin, ainakaan Suomessa kovin yleisesti. Näkisin että tämä johtuu suomalaisten naisten independent woman ideologiasta: sinkkunaiset on silleen että minähän en mitään neuvoja äidiltäni ota enkä myöskään kavereiltani, älä leiki äitiäni siinä. Tämän asenteen seurauksena äidit ja kaverit sitten harvemmin esittelevät ketään miehiä naisille, ellei sitten kyseessä ole joku poikkeuksellisen varakas ja komea mitä aloittajakaan ei varmaan ollut.

Sanoisin, että mieluusti parittavat jos pitävät sinua ns. catchina. Tässä ehkä ei?

No niinhän minä juuri kirjoitin: naiset eivät esittele mitään miestensä tavismieskavereita sinkkuina oleville omille kavereilleen, vaan ainoastaan jos joku mies sattuu olemaan komea ja varakas.

Uskomatonta pskaa. Itse en kutsuisi ystäväksi ihmisiä, joiden mielestä en ole catch. Jos edes ystävät eivät pidä catchina niin silloin kannattaa ihan oikeasti miettiä, mikä elämässä on mennyt pahasti pieleen.

Mutta selvä on. Ei Tinderiä, ei baareja, ei ystävien kautta, ei ilmeisesti kelpaa muutkaan aktiviteettiehdotukset... eipä siinä sitten muuta kuin hyvää yksinäisen elämän jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole vähän yksisilmäistä tuomita red pilliksi tai laasaseksi aina kaikki miesten mielipiteet? Ihan omasta kokemuksestani olen nämä näkemykset muodostanut.

Mikäli et halua tulla kohdelluksi laasaslaisena stereotyyppinä, lakkaa käyttäytymästä kuin olisit sellainen. Ei ole rakettitiedettä tämä. Kokeilepa laittaa välillä se tietokone kiinni ja hanki pari muunkinlaista ystävää kuin netissä laasasteorioitaan itkevää rassukkaa. Sillä siitähän tässä on kyse: näillä tyypeille nainen näyttäytyy jonain pornonuken ja palvelijan välimuotona, koska sellaisista on nähty kuvia netissä ja siksipä asian täytyy niin olla. Kun ne sitten lähestyvät todellisessa elämässä naisia tuolla asenteella, niin pakithan siinä tulee. Siitä ei sitten opita eikä korjata omaa asennemaailmaa, vaan päinvastoin, aletaan valittaa että kamalia naiset nykyään kun ei niille kelpaa.

Ei paska vaihtoehto kelpaakaan, kun ei naisten enää ole pakko mennä naimisiin eikä löytää elättäjää. Toista se oli keskiajalla. Ei tarvitse itkeä muille sitä, että itse mokaat. :D

Itse tutustuin nykyiseen tyttöystävääni bussipysäkillä. Pysäkillä ei ollut katosta ja satoi vettä. Tyttöystävällä ei ollut sateenvarjoa ja mulla oli, joten tarjosin suojaa. Juteltiin siinä jotain kiusallista small talkia ja kehuin silmiä kauniiksi ja pyysin puhelinnumeroa. Pian sen jälkeen kun olin näppäillyt numeron ja nimen ylös kännyyn niin hänen bussinsa tulikin jo pysäkille ja jatkettiin tekstiviestitse ja sovittiin treffit. Olin 29v, tyttöystävä 26v. Ensitapaaminen kesti siis ehkä alle 3 minuuttia ja nyt 4v oltu yhdessä. Vaatii vaan rohkeutta tehdä aloite. Loppu tulee itsestään.

Ai mitenkö tavataan? Kuten aina ennenkin, eli ystävien ja joskus jopa sukulaisten kautta. Erilaisissa tapahtumissa tai työpaikoilla, paikoissa joissa näkee ihmisen sellaisena kuin tämä arjessa on ja tulee pikkuhiljaa tutuksi, eikä ihminen ole vain naamakuva netissä ja siitä sitten pitäisi päättää viidessä sekunnissa että joo vai ei.

Pikkuserkkuni esitteli minut nykyiselle miehelleni heidän juhannuskutsuillaan jokunen vuosi sitten. Tämä oli pikkuserkkuni miehen ystäviä, ja oli tullut ajatus ja vaikutelma, että minä ja hän voisimme tulla hyvinkin toimeen, kun löytyy samoja harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, kumpikaan ei ole kiinnostunut lasten saamisesta jne. Ei siitä tietenkään samantien rakkaustarinaa tullut, mutta mukavalta vaikuttaneen ihmisen halusi toki tavata uudemmankin kerran. Siitä se sitten lähti.

Joskus opiskeluaikoina kämppikseni poikaystävä järjesti vähän kuin sokkotreffit minulle ja ystävälleen. Olin kuulemma niin hyvä tyyppi, että mullakin pitäisi olla kunnon seuraa eikä mitään säätäjiä. :D Ystävystyin kyllä tämän miehen kanssa, suhdetta siitä ei tullut mutta pidetään vieläkin yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole vähän yksisilmäistä tuomita red pilliksi tai laasaseksi aina kaikki miesten mielipiteet? Ihan omasta kokemuksestani olen nämä näkemykset muodostanut.

Mikäli et halua tulla kohdelluksi laasaslaisena stereotyyppinä, lakkaa käyttäytymästä kuin olisit sellainen. Ei ole rakettitiedettä tämä. Kokeilepa laittaa välillä se tietokone kiinni ja hanki pari muunkinlaista ystävää kuin netissä laasasteorioitaan itkevää rassukkaa. Sillä siitähän tässä on kyse: näillä tyypeille nainen näyttäytyy jonain pornonuken ja palvelijan välimuotona, koska sellaisista on nähty kuvia netissä ja siksipä asian täytyy niin olla. Kun ne sitten lähestyvät todellisessa elämässä naisia tuolla asenteella, niin pakithan siinä tulee. Siitä ei sitten opita eikä korjata omaa asennemaailmaa, vaan päinvastoin, aletaan valittaa että kamalia naiset nykyään kun ei niille kelpaa.

Ei paska vaihtoehto kelpaakaan, kun ei naisten enää ole pakko mennä naimisiin eikä löytää elättäjää. Toista se oli keskiajalla. Ei tarvitse itkeä muille sitä, että itse mokaat. :D

Miten voi nainen kirjoittaa näin ristiin itsensä kanssa? Viestin alkupää täysin ristiriidassa loppupään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin mieheni lukioaikojen kaverin illanistujaisista. Kaikki miehet, joihin olen tutustunut ovat olleet joitain tutun tutun tuttuja, joihin olen törmännyt sattumalta kaveriseurassa. Joihinkin olen sitten pyrkinyt tarkoituksella törmäämääm uudestaan ja jos on klikannut niin on sovittu treffejä fb:ssä (jossa en enää ole, mutta silloin). Mieheni kanssa lähdimme näppärästi samaa matkaa juhlista emmekä sitten löytäneet kumpikaan kotiin vaan puistoon juttelemaan läpi yön (kesä oli) ja siitä se lähti.

Jos olisin vielä sinkku niin varmaan yrittäisin vielä bongata kivan kaverin kaveri -miehen, jota kaveri ei ole hoksannut valita itselleen.

Jos täysin tuntematon lähestyisi niin mieluiten töissä/koulussa/harrastuksessa ihan perusystävällisesti, oli mahkuja tai ei. Osaan sitten kyllä signaloida jos ihastusta herää ja voisi kiinnostaa tutustua kaveruutta syvemmin (ujosta ihmisestä ei ehkä tuota voi tietää). En käy baareissa enkä halua, että humalaiset lähestyvät.

Ei oikein ole sellaisia illanistujaisia, johon tulisi naisia. Tai siis itselleni ei tule kutsua sellaisiin. Kaveripiirini koostuvat miehistä, eikä tyttöystävät/ vaimot yleensä osallistu illanistujaisiin, elleivät sitten emäntänä jos ollaan jonkun pariutuneen kaverin luona istumassa iltaa.

Yritin tässä joku aika sitten tutustua uusiin ihmisiin menemällä mukaan tämän asuinalueeni asukasyhdistyksen toimintaan. Pihatalkoita, grillausta, paikkojen kunnostusta, pihakasvien istutusta jne. Tämä on alue, jossa on paljon yksiöitä ja kaksioita, eli asuu paljon juuri nuorempaa porukkaa. Mikä oli tulos asukasyhdistyksen toimintaan mukaan menemisestä? Tutustuin useisiin miehiin sekä yhteen lesboon...

AP

Aloitit vasta, ja jo tutustuit noin moneen uuteen tyyppiin! Siitähän se saldo kasvaa, kun jatkat toimintaa, tapaat lisää uusia tyyppejä ja syvennät suhdetta näihin muihin. Heillä voi olla ties minkälaisia sinkkukavereita, tai harrastuksia joihin voit liittyä mukaan —> tapaat taas uusia ihmisiä, ja kiinnostavuutesi nousee kun olet aktiivinen. Täysin epärealistista odottaa, että se prinsessa hyppää suoraan syliin heti kun aloitat jossain uudessa jutussa.

Ketju hiljeni. Päivän-parin sisällä ap tai joku muu palstamies tekee uudestaan kysymyksen, missä naisiin voisi tutustua. Kun hänelle ehdottaa ystävä- ja tuttavapiiriä, harrastuksia, muita aktiviteettejä (matkailu, festarit jne) hän joko torppaa ne tai ketju hiljenee taas. Alkaakseen taas hetken kuluttua samalla kysymyksellä.

Ja koko ajan kesä etenee yhä pitemmälle ja kohta on syksy ja myöhäistä enää lähteä mihinkään kesäaktiviteetteihin. Jälleen yksi yksin vietetty kesä monille. Mutta elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Ketju hiljeni. Päivän-parin sisällä ap tai joku muu palstamies tekee uudestaan kysymyksen, missä naisiin voisi tutustua. Kun hänelle ehdottaa ystävä- ja tuttavapiiriä, harrastuksia, muita aktiviteettejä (matkailu, festarit jne) hän joko torppaa ne tai ketju hiljenee taas. Alkaakseen taas hetken kuluttua samalla kysymyksellä.

Ja koko ajan kesä etenee yhä pitemmälle ja kohta on syksy ja myöhäistä enää lähteä mihinkään kesäaktiviteetteihin. Jälleen yksi yksin vietetty kesä monille. Mutta elämä on valintoja.

Kaverit haluaa junttifestareille joissa ei ole minua kiinnostavaa musiikkia, eikä kaltaisiani naisia. Itse haluaisin käydä indie tyyppisillä festareilla, mutta ei siellä yksin kehenkään tutustu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju hiljeni. Päivän-parin sisällä ap tai joku muu palstamies tekee uudestaan kysymyksen, missä naisiin voisi tutustua. Kun hänelle ehdottaa ystävä- ja tuttavapiiriä, harrastuksia, muita aktiviteettejä (matkailu, festarit jne) hän joko torppaa ne tai ketju hiljenee taas. Alkaakseen taas hetken kuluttua samalla kysymyksellä.

Ja koko ajan kesä etenee yhä pitemmälle ja kohta on syksy ja myöhäistä enää lähteä mihinkään kesäaktiviteetteihin. Jälleen yksi yksin vietetty kesä monille. Mutta elämä on valintoja.

Kaverit haluaa junttifestareille joissa ei ole minua kiinnostavaa musiikkia, eikä kaltaisiani naisia. Itse haluaisin käydä indie tyyppisillä festareilla, mutta ei siellä yksin kehenkään tutustu.

Ok, sitten on varmaan parempi istua kesä kotona.