Olen kateellinen ystävien elämistä

Jos kerran asunnon osto on ollut suunnitelmissa jo kauan, niin ASP- tili teidän ois pitänyt tehdä. Eli turha sun on miestä syyttää, koska et ole itsekään tehnyt asian suhteen mitään.

Luepa ap toi kirjoittamasi nro 14, mieti vielä kerran lukemasi ja nosta kytkin sen jälkeen. Ei se sun miehesi anna sitä lasta sulle, ala etsiä sitä onneasi muualta, se onni menee muuten ohitsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole mitään muuta elämää, ei mitään mielenkiintoista ikiomaa juttua? Harrastuksia esimerkiksi?

Mitä hyvää miehessä on? Tunnetteko te edes toisianne, jos miestöbei kerran paljon kotona näy? Juttelet teko mistään muusta kuin jostakin turhuudesta ja mammonasta? Onko teidän välillä mitään muuta kuin pintapuolista tyhjyyttä?

Mitä sinä saat tuosta elämästä? Mikä siinä elämässä on juuri sinua, sinun näköistä ja sellaista, mitä odotat innokkaasti? Mistä asioista olet onnellinen? Mitä asioita muuttaisit ja miten jos saisit vapaat kädet?

Äärimmäisen mielenkiintoisia kysymyksiä! Minulla tosiaan on oma työni, ystävät ja harrastuksia. Niissäkin menee aina se rajattu aika vuorokaudesta jonka jälkeen joudun palaamaan yksin tyhjään kotiimme. En vatvo tätä kateutta ja ahdistusta siis vuorokauden ympäri, enkä päivittäinkään, mutta kun se iskee niin kyllä siinä aikalailla koko päivä menee pilalle eikä minulla ole oikein keinoja käsitellä asiaa. Ei kuitenkaan ole pokkaa mennä pilaamaan raskaana olevan ystävänkään päivää sanomalla, että olen kateellinen teille. 

Mies on huolehtivainen ja pitää minua hyvänä. Ollaan oltu yhdessä noin 5 vuotta eli oletan tuntevani hänet, tai oletin. Nyt olen viime aikoina alkanut pohtia, että onko hän sanonut asioita todellakin miellyttämisenhalussaan vai mikä tässä nyt on ongelmana. Meillä on rakkautta, mutta ehkä mies olettaa turhan herkästi myös sitä, että kaikki elämänpäätökset menee automaattisesti hänen mukaansa (hänen työnsä yms, hän on luonteeltaan aika dominoiva ja minä kiltimpi ja rauhallisempi). Mieheni ei myöskään ole aina tehnyt reissuhommia, ne ovat tulleet kuvioihin suhteen aikana. Hän haluaisi olla kotona ja käydä samassa kaupungissa töissä, mutta raha houkuttelee häntä reissutöihin. 

Tällä hetkellä kyllä en odota oikein mitään innokkaasti. Ennen odotin ylipäätään tulevaisuutta, mutta nyt tuntuu että unelmat lipuvat kauemmas päivä päivältä kun en saa kiinni miehen aikomuksista. On äärimmäisen kuluttavaa esittää onnelista ystäville (mitä toki pääasiassa olenkin) kun samalla oma elämä tuntuu niin paljon tyhjemmältä. Onko tämä sitten sitä vauvakuumetta vai mitä ihmettä tapahtuu, tuntuu hullulta! 

En voi herranjumala tälläisen takia miestä jättääkkään, mutta en tiedä miten saisin häneltä revittyä ulos totuuden. Onko nämä vain minun unelmia, vai mahdollisesti yhteisiä. Rasittavaa! 

- AP

Mikä miehen mahdollisessa jättämisessä pelottaa eniten? Siis oikeasti? Sekö, että olet taas yksinäsi etsimässä miestä, vai se, että ystäväsi ovat perheissään ja sinä taas aloituspisteessä ja haaveista hyvin kaukana? Pelkäätkö sinkkuleimaa? Tuntisitko itsesi luuseriksi ilman miestä?

Oletko sittenkin kiintynyt tavaroihin ja surisit niiden siirtymistä miehen mukaan? Entä tekisikö sinun pahaa tietää, että miehellä on joku toinen?

Minulla oli joskus miesystävä, jonka kanssa oli hieman tuollaista. Näimme loppujen lopuksi aika harvoin ja periaatteessa mies oli ihan kiva kun näimme, mutta silti ei ollut. Kaikki ystäväni olivat ympärilläni varattuja, säästivät asuntoa, suunnittelivat lapsia ja lasten nimiä onnellisina jne. Pelkäsin sinkkuuttaan ja jo sitä, että joutuisin aloittamaan kaiken uudestaan, jos miehen jättäisin. En ollut valmis siihen ollenkaan ja kuvittelin meidät puolipakollakin hyvään suhteeseen. Tein kaikkeni, että suhteemme olisi ollut hyvä ja aloin puhumaan miehelle jopa yhteisistä lapsista.

Olin kuitenkin onneton ja vasta jälkeen päin huomasin miten päin peräsintä kaikki loppujen lopuksi oli ollut. Olen aina ollut iloinen ja nauravainen, mutta enää en ollut, vaan itkeskelin ilman syytä ja en halunnut edes harrastaa rakkainta harrastustani, sillä jotenkin se tuntui niin turhalta ja oli pois yhteisestä ajastamme. Mies kyllä laittoi ihan huoletta kaverinsa suhteemme eteen, hänellä ei se asia ollut hankalaa.

Kerran sitten vain päätin pistää poikki ja se oli todella siinä. Joku vihan aalto iski ja etenin kuin tornado miehen luokse sanoen, että se on loppu NYT ja lisäkysymyksiä ei enää ole. Mies yritti saada minua takaisin pari kuukautta, hän soitti jopa isälleni ja yritti hänen kauttaan saada minuun yhteyttä, mutta ei. Minua yökötti koko tyyppi.

Muutin toiseen asuntoon, otin lemmikkieläimen ja vähitellen tasoituin ja aloin treffaamaan muita miehiä. Nyt olen ollut naimisissa yli 20 vuotta ja sain kaiken ja paljon enemmänkin kuin mistä olin haaveillut.

Ihmisen pitää kaikki saada eikä silloinkaan ole onnellinen, aina puuttuu jotain. Verrataan muihin ja pitää kaikki samat saada kuin muut. Sitten kun saa lapset niin mies ei osallistu, ei saa tarpeeksi omaa aikaan ja ongelmia on aina maailman tappiin asti. Voi olla ettei unelmiensa elämää saa koskaan. 

Miettisin tarvitsisinko sellaisia ystäviä joillekka pitäisi esittää onnellista ja vertailla koko ajan ettei saa samoja asioita kuin he ovat saavuttaneet. En ole ikinä kadehtinut ketään enkä varsinkaan niitä joilla on lapsia mutta olen tuntenut että minua on kadehdittu lapsettomuudesta ja kun en ole sellainen valittaja tyyppinen ja vaikutan kai liian tyytyväiseltä niin sekin on kismittänyt monia. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tosiaan ymmärrä tätä minun pahaa oloani, kun koitin sanoa miten pahalta ajoittain tuntuu, hän aina vetoaa siihen että meillä sentään menee taloudellisesti paremmin kuin kaikilla ystävistämme. Ei se uusi telkkari saa minua nauttimaan yksinolosta tai tyhjästä sylistä, iloitsemaan ystävien tulevista häistä kun meidän häät tanssitaan varmaan 2030. Lapsellista, tiedän. 

- AP

Taloudellisesti hyvin meneminen on todella yliarvostettua. Jos menee ihan kohtalaisesti, niin se riittää. Sen jälkeen kaikki muu on elämässä tärkeämpää.

M38

Vierailija kirjoitti:

1. Jollei teillä ole säästöjä, niin ensiasunnosta pitää olla kuitenkin 10% jotain vakuutta. Ilman takaajia ette saa siis muutenkaan asuntoa ostettua.

2. Haluaako se mies vauvan vai onko tämä vain sun toive?

Jos ei ole asp-tiliä, pitää olla 5% omia varoja + ostaa takaus, jos ei ole takaajia.

Sinun pitää nyt puhua miehen kanssa toiveistasi ja olla lujana. Jos hän on lähtenyt suhteeseen lupailemalla haluavansa tulevaisuudessa perheenlisäystä niin hänen pitää ymmärtää että aikaa ei ole loputtomasti. Ota selville hänen ajatuksensa äläkä pelkää että hän suuttuu sinulle. Suuttukoon kunhan saatte asianne selvitetyksi.