Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vinkkejä kuinka kiintyä puolison lapseen?

Uusperheen emäntä
18.07.2019 |

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt parisen vuotta. Saman katon alla olemme asuneet vuoden.
Miehelläni on aiemmasta liitosta alle kouluikäinen lapsi. Olemme tulleet lapsen kanssa ihan hyvin toimeen ja kun mies muutti luokseni yritin kovasti huomioida sen, että lapsella olisi täällä hyvä olla ja kokisi paikan kodikseen.
Nyt olen raskaana, saamme yhteisen lapsen myöhemmin syksyllä.
Olen huomannut, että tunteeni ovat pikkuhiljaa muuttuneet mieheni lasta kohtaan. Lapsella on selvästi uhmaikä alkamassa, voi olla että hän myös oireilee elämässään olevia muutoksia.
Omaan jaksamiseen varmasti vaikuttaa jatkuva väsymys ja vellova huono-olo.
Haluaisin tuntea mieheni lasta kohtaan enemmän. Haluaisin kokea äidillisiä tunteita häntä kohtaan, olla se rauhallisen rakastava, mutta kuitenkin säännöistä kiinni pitävä kasvattaja. Haluaisin ettei minua häiritse se kun lapsi vaatii huomiota yötä myöten ja aamulla juoksee meidän sänkyymme herättelemään klo 6.
Välillä olen tiukka tiettyjen sääntöjen noudattamisesta. En huuda tai riehu, mutta ei tarkoittaa ei. Silloin saattaa itkupotkuraivarit tulla ja isän syliin hakeudutaan.
Järjellä ajateltuna tiedän, että kyseessä on pieni lapsi. Ei hän tahallaan ole minua tässä ärsyttämässä. Ja kyllä, tiesin hänen kuuluvan pakettiin kun mieheni kanssa laitoin tavarat yhteen.
Nyt vaan pelottaa mitä tapahtuu kun yhteinen lapsemme tähän maailmaan putkahtaa. Onko minun silloin entistä vaikeampi olla mieheni lapsen seurassa? Rupeanko ns suojelemaan omaa lastani? Ihan varmasti sisaruskateutta syntyy kun lapsi tajuaa isän huomion jakautuvan.
Onko muilla samoja kokemuksia? Vinkkejä antaa minulle miten Työstäisin suhdettani mieheni lapseen?

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
18.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en ole koskaan välittänyt lapsista, silti päätin aikoinaan muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla alle kouluikäinen lapsi myös. Lapsi oli alkuun ihan ok, ei härinnyt minua, mutta nykyään ärsyttää miten mieheni antaa sille kaiken anteeksi, jos ollut tuhma. Hänen ei tarvitse kuin vähän itkeä, niin johan ollaan halaamassa. Eli tosin se mies tässä tekee mielestäni väärin, mutta lapsesta tullut todella raskas myös tämän myötä ja kuvittelee saavansa kaiken anteeksi itkemällä. Huomaan nykyään, etten halua/jaksaisi viettää aikaa heidän kanssaan.

Itse en myöskään tiedä vieläkään mikä minun roolini tässä perheessä on, enkä pysty olemaan luontevasti lapsen seurassa.  

Mutta ehkä ajan kanssa sinäkin kiinnyt tähän lapseen?  itse haluan ainakin ajatella näin, vaikka tällä hetkellä tilanne ei ole se.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla