Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä kuinka kiintyä puolison lapseen?
Uusperheen emäntä
18.07.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt parisen vuotta. Saman katon alla olemme asuneet vuoden.
Miehelläni on aiemmasta liitosta alle kouluikäinen lapsi. Olemme tulleet lapsen kanssa ihan hyvin toimeen ja kun mies muutti luokseni yritin kovasti huomioida sen, että lapsella olisi täällä hyvä olla ja kokisi paikan kodikseen.
Nyt olen raskaana, saamme yhteisen lapsen myöhemmin syksyllä.
Olen huomannut, että tunteeni ovat pikkuhiljaa muuttuneet mieheni lasta kohtaan. Lapsella on selvästi uhmaikä alkamassa, voi olla että hän myös oireilee elämässään olevia muutoksia.
Omaan jaksamiseen varmasti vaikuttaa jatkuva väsymys ja vellova huono-olo.
Haluaisin tuntea mieheni lasta kohtaan enemmän. Haluaisin kokea äidillisiä tunteita häntä kohtaan, olla se rauhallisen rakastava, mutta kuitenkin säännöistä kiinni pitävä kasvattaja. Haluaisin ettei minua häiritse se kun lapsi vaatii huomiota yötä myöten ja aamulla juoksee meidän sänkyymme herättelemään klo 6.
Välillä olen tiukka tiettyjen sääntöjen noudattamisesta. En huuda tai riehu, mutta ei tarkoittaa ei. Silloin saattaa itkupotkuraivarit tulla ja isän syliin hakeudutaan.
Järjellä ajateltuna tiedän, että kyseessä on pieni lapsi. Ei hän tahallaan ole minua tässä ärsyttämässä. Ja kyllä, tiesin hänen kuuluvan pakettiin kun mieheni kanssa laitoin tavarat yhteen.
Nyt vaan pelottaa mitä tapahtuu kun yhteinen lapsemme tähän maailmaan putkahtaa. Onko minun silloin entistä vaikeampi olla mieheni lapsen seurassa? Rupeanko ns suojelemaan omaa lastani? Ihan varmasti sisaruskateutta syntyy kun lapsi tajuaa isän huomion jakautuvan.
Onko muilla samoja kokemuksia? Vinkkejä antaa minulle miten Työstäisin suhdettani mieheni lapseen?
Kommentit (21)
Yhdessä vietetty mukava aika synnyttää kiintymystä. Ja vaikka on upeaa että kannat osasi kasvatusvastuusta ja vanhemmuudesta, toivottavasti mies kantaa vähintään osansa, ettei sinulle jää vain komentajan rooli. Koska se nimittäin rikkoo vuorovaikutusta vaikka lapsi olisi biologisesti molempien.
Se, että kuudelta herättäminen ärsyttää, koskee kyllä niitä biologisia vanhempiakin. Ja on myös hyvin tavallista, että uuden vauvan synnyttyä äitiä ärsyttää se esikoinen jonkin aikaa ihan tolkuttomasti (tälle on ihan biologinen syy, turvataan uuden lapsen saama hoiva ja lykitään isompaa kauemmas). Älä siis säikähdä näitä fiiliksiä, se ei tarkoita ettetkö välittäisi puolison lapsesta tai että tuntisit jotenkin väärin, nämä fiilikset kuuluu usein myös niille biovanhemmille.
Yritä järjestää sekä ennen että jälkeen (lähes) päivittäin vauvan syntymän pieniä positiivisen huomion hetkiä, sellaista tekemistä missä lapselta ei odoteta/vaadita ihmeitä, eikä häntä joudu ojentamaan eikä itseä ala ärsyttää kun lapsi ei malta kuunnella/keskittyä/toimia niin kuin sanotaan. Joku körö-körö-kirkkoon kutittelu, tosi lyhyt satuhieronta, hassujen naamaleipien kokoaminen yhdessä. Tärkeää on myös se miten puhut lapselle ja lapsesta, myös pääsi sisällä, se ohjaa millaiset ajatukset lapsesta vahvistuu - välillä pitää saada päästää höyryjä vaikka kaverille tai puolisolle tai nettiin kun lapsi ei kuule, mutta jos tietoisesti psyykkaa itseään juuri tuohon ymmärtävään, lämpimään asenteeseen joka aloituksestasi huokuu, se vie pitkälle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hän tahallaan ole minua tässä ärsyttämässä.
En toki tiedä teistä, mutta se on hyvin yleistä, että pienikin lapsi pyrkii tahallaan ärsyttämään tai jopa systemaattisesti kiusaamaan jotakin lähipiirinsä aikuista. Se on iso virhe ajatella, että leikki-ikäinen lapsi olisi jotenkin syyntakeeton.
Mitä enemmän lapselle tuli sitä ikää sitä enemmän lapsi alkoi ärsyttämään. Pienenmältä lapselta sietää niin paljon enemmän kuin jo 12 vuotiaalta. Ja kun se lapsi ei ole oma ei uskalla puhua sille niin suoraan kuin omille ja se on johtanut siihen, että pyrin välttämään lasta niin paljon kuin se on mahdollista.
Ja mitä olen aiemin lukenut näitä keskusteluita miten uusperheen käy, kun tulee se yhteinen. Onnea ja menestysta. Jo olemassa olevat lapset tulee ensin, joten varaudu siihen...
Tulet "ihoamaan" tuota lasta enemmän. Tunneside muodostuu itsestään jos se on tullakseen se ei tule pakottamalla.
Minulla on kokemusta vain puolison murrosikäisistä lapsista. Tällä kokemuksella sanoisin että suhtaudu tilanteeseen kuin lastenhoitaja. Ole läsnä, tarvittaessa lähellä, hoivaa ja auta mutta älä pakota itseäsi rakastamaan.
Jo raskausaikana ota lapsi mukaan odotukseen. Odottakaa vauvaa yhdessä. Tällöin muutos on lapselle helpompi. Jos lapsi ei halua olla mukana odottamassa vauvaa älä pakota.
Kun vauva on syntynyt anna lapsen osallistua hoitamiseen tai muuhun ikänsä mukaan. Älä taaskaan pakota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, en olisi itse lähtenyt ikimaailmassa tuollaiseen sotkuun mukaan. Itselläni on kolme lasta ja jo heidän kanssaan meinaa välillä hermot palaa totaalisesti. Tosin yleensä elämä on kyllä ihan hyvää. Ei ole kuitenkaan montaa lasta esimerkiksi lasten kavereissa, joista pitäisin oikeasti ja tietenkään he eivät hengaa kotonani koko aikaa. Esimerkiksi yksi lasten serkusta on aika pienestä saakka ollut todella ärsyttävä. En oikein tiedä mikä lapsessa ärsytti ja yritän olla ärsyyntymättä, mutta nykyään vältän tilanteita missä tämä nyt jo miniteini on mukana. Myöskään mieheni ei jaksa tätä lasta ollenkaan.
En siis osaa neuvoa. Sinun pitää vaan muistaa, että olet täysin vapaaehtoisesti mukana tuossa sotkussa ja valitettavasti niin makaa kuin petaa.
Missäs muuten lapsukaisen mutsi luuraa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän lapselle tuli sitä ikää sitä enemmän lapsi alkoi ärsyttämään. Pienenmältä lapselta sietää niin paljon enemmän kuin jo 12 vuotiaalta. Ja kun se lapsi ei ole oma ei uskalla puhua sille niin suoraan kuin omille ja se on johtanut siihen, että pyrin välttämään lasta niin paljon kuin se on mahdollista.
Ja mitä olen aiemin lukenut näitä keskusteluita miten uusperheen käy, kun tulee se yhteinen. Onnea ja menestysta. Jo olemassa olevat lapset tulee ensin, joten varaudu siihen...
Kaksi poimintaa noista keskusteluista
- isä joutuu edelleen maksamaan samaa elatusmaksua vaikka hänelle on syntynyt yksi elätettävä lisää
- lapsi tulee edelleen toiseen kotiinsa vaikka teillä on raskasta vauvan kanssa
Ja tosiaan siltä lapselta joutuu sietämään enemmän kuin omalta. Sillä vaikutus mahdollisuudet on hyvin vähäiset. On vanhempien vastuulla asettaan ne kasvatuksen raamit, etkä sinä voi vaikuttaa siihen sisältöön. Ja liiallisesta puuttumista tulee aivan varmasti sanomista siltä miehen rakkaalta entiseltä puolisolta. Joten anna asioiden mennä omalla painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisainta on, että ei ala suhteeseen ihmisen kanssa, joka toisi arkeen mukaan lapsen aiemmasta suhteesta.
Uusioperheet ovat henkisesti ja sosiaalisesti vajaita kun joutuu luonnonvastaisesti hyväksymään toisten lapsia huolehdittavikseen.
Ei tule toimimaan koskaan, jos olisi joku poppakonsti olisit jo tehnyt sen. Sitten oma lukunsa on nämä sinun, minun ja meidän pennut....onnea valitsemallasi tiellä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän lapselle tuli sitä ikää sitä enemmän lapsi alkoi ärsyttämään. Pienenmältä lapselta sietää niin paljon enemmän kuin jo 12 vuotiaalta. Ja kun se lapsi ei ole oma ei uskalla puhua sille niin suoraan kuin omille ja se on johtanut siihen, että pyrin välttämään lasta niin paljon kuin se on mahdollista.
Ja mitä olen aiemin lukenut näitä keskusteluita miten uusperheen käy, kun tulee se yhteinen. Onnea ja menestysta. Jo olemassa olevat lapset tulee ensin, joten varaudu siihen...
Kaksi poimintaa noista keskusteluista
- isä joutuu edelleen maksamaan samaa elatusmaksua vaikka hänelle on syntynyt yksi elätettävä lisää
- lapsi tulee edelleen toiseen kotiinsa vaikka teillä on raskasta vauvan kanssa
Ja tosiaan siltä lapselta joutuu sietämään enemmän kuin omalta. Sillä vaikutus mahdollisuudet on hyvin vähäiset. On vanhempien vastuulla asettaan ne kasvatuksen raamit, etkä sinä voi vaikuttaa siihen sisältöön. Ja liiallisesta puuttumista tulee aivan varmasti sanomista siltä miehen rakkaalta entiseltä puolisolta. Joten anna asioiden mennä omalla painollaan.
Ei se isäkään aina katso sitä puuttumista hyvällä, joten sitä joutuu sopeutumaan siihen vanhempien kasvatusmalliin vaikka ei ihan kaikkea allekirjoita. Vanhemmilla kun on tapana hyvitellä sitä eroa ja uutta sisarusta.
Muistui vain mieleeni, että raskausaikana on tietyssä määrin normaalia ja luonnollista tuntea negatiivisia tunteita jo olemassa oleviin lapsiin. Siis ihan omiin ja biologisiin tuleviin isosisaruksiin, joten miksipä tuo ei koskisi myös uusperheen lasta? Tuossa on taustalla se, että tuleva vauva tarvitsee äitiä, hoivaa ja huomiota, enemmän kuin vanhempi lapsi. Vanhempaa koittaa alitajuisesti saada itsenäisemmäksi ja tuuppia kauemmas helmoistaan ja valmistautuu omistautumaan vauvalle. Toisilla nämä tällaiset tunteet tulevat vahvempina, jopa vihana, ja toiset eivät huomaa säröäkään äitikuplassaan.
Tuo on yleensä ohimenevää. Hyvä jos asian tiedostaa niin käytöstään osaa paremmin kontrolloida tarpeen vaatiessa. Ja osaa antaa itselleen tunteensa anteeksi. Jos isompaa lasta kohtaan on kiintymystä tuntenut ennen raskautta, kyllä se sieltä vielä takaisin kumpuaa. Jos kiintymystä ei ole juurikaan vielä tuntenut, niin positiivisia yhteisiä kokemuksia kartuttamaan! Ota rohkeasti lapsi mukaan vauvan hoitoon mutta älä jätä keskenään valvomatta. Eiköhän sydän sula, kun huomaat miten hellästi isompi vauvaa huomioi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole uusperheessä, mutta itsellä kolme lasta ja raskausaikana sekä vauvan ollessa ihan pieni, olen jopa inhonnut välillä omien lasteni läsnäoloa. Eiköhän tuo ole hormonaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvin kypsää ja fiksua miettiä miten parantaa tilantetta.
Kannattaa jutella asiasta neuvolassa. Sitä kautta voitte päästä perheneuvolaan ja saada hyviä neuvoja uusperheen hyvälle pohjalle rakentamiseen.
Täällä on annettu hyviä neuvoja.
Vaikein on varmasti edessäpäin kun saatte vauvan. Jos mahdollista yritä ajatella että kaikki lapset ovat rakkaita. Miehesi lapsi on pieni eikä ymmärrä jos suututtaa tai ärsyttää sinua. Väkisin et voi häneen kiintyä mutta yritä löytää ne hyvät puolet. Eikö ole myös kivaa että lapsi suhtautuu sinuun niin välittömästi että hyppää aamulla teidän sänkyynne? Se on hyvin normaalia lapsiperheessä. Hän voisi inhota tai vierastaa sinua, se olisi paljon vaikeampaa.
Pidä kuitenkin huoli että miehesi osallistuu tulevasta vauvasta huolehtimiseen yhtä lailla vaikka lapsensakin on paikalla. Ja vauva voi parhaimmillaan olla lapsellekin ihana uusi tulokas ja sisarus eikä mustasukkaisuuden aiheuttaja.
Entäpä jos suhteesi lapseen syvenee uuden lapsen myötä?
Vaikka hän ei ole sinun lapsesi niin hän tulee olemaan lapsesi sisarus eli suurella todennäköisyydellä hän on yksi lapsesi tärkeimmistä ihmisistä hänen elämässään.
(Varmasti lapsi joskus ärsyttää ja kyllä joudut myös suojelemaan lastasi häneltä jo ihan ikä/kokoeron vuoksi. Ihan normaalia vaikka olisi kyse täyssisaruksista ja omista lapsista).
Samanlainen suhde ei synny välttämättä edes omiin lapsiin, joten hyväksi tunteesi, riittää kun lapset ovat samanarvoisia ja saavat tarvitsemansa hoidon ja huomion. Luonnollisesti vauvaa suojelee, jopa niiltä biologisilta sisarilta, mustasukkainen lapsi voi olla hyvä häijy vauvalle.
Samanlainen suhde ei synny välttämättä edes omiin lapsiin, joten hyväksy tunteesi, riittää kun lapset ovat samanarvoisia ja saavat tarvitsemansa hoidon ja huomion. Luonnollisesti vauvaa suojelee, jopa niiltä biologisilta sisarilta, mustasukkainen lapsi voi olla hyvin häijy vauvalle.
En lue tekstiäsi, mutta eipä tuohon kai muuta keinoa ole kuin että tutustuu lapseen ja hoitaa sitä. Inhosin perheemme koiraakin siihen asti kunnes aloin harjata sen turkkia ja viedä sitä lenkille.
Alue: Aihe vapaa
Ei väkisin, kaikki tapahtuu luonnostaan, jos tapahtuu
Ei kemiat aina kohtaa.