Tapailemani mies sanoi, että häntä ei haittaa että minulla on lapsi (4v) mutta hän ei ala sitä "kasvattamaan tai komentamaan"

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Toki lasta pitää kasvattaa, mutta sehän on sun ja lapsesi isän tehtävä. Eihän uusi mies edes olisi lapsesi kanssa kahdestaan vaan sinä olisit kuitenkin aina paikalla kasvattamassa ja komentamassa. Lapsesi olisi miehen kanssa kahdestaan vasta siinä iässä, kun lapsi voisi olla jo yksinkin. Ei silloinkaan, kun hän olisi yksin,  olisi ketään komentamassa. Ei mulla ollut koskaan mitään ongelmaa tässä asiassa vaan pidin itsestäänselvänä, että kasvatus ja komentaminen olivat mun tehtäviäni, eivät uuden mieheni tehtäviä. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja ihan hyvin kaikki sujui.

Etkö näe mitään eroa tilanteella jossa lapsi on yksin ja tekee jotain sovitun vastaisesti, ja lapsi on kahdestaan aikuisen kanssa joka ei puutu lapsen sääntöjä rikkovaan käytökseen? Esim. pikkukoululainen isäpuolen kanssa kotona aamulla kun äiti on jo lähtenyt töihin. Lapsi ei syö aamupalaa ja viivyttelee kouluun lähtöä niin kauan että myöhästyy. Isäpuoli ei reagoi mitenkään. Lapsi todennäköisesti käsittää välinpitämättömyyden hyväksyntänä tai sitten tuntee itsensä hyvin merkityksettömäksi, kun tietää tekevänsä väärin ja kukaan ei silti kiinnitä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Toki lasta pitää kasvattaa, mutta sehän on sun ja lapsesi isän tehtävä. Eihän uusi mies edes olisi lapsesi kanssa kahdestaan vaan sinä olisit kuitenkin aina paikalla kasvattamassa ja komentamassa. Lapsesi olisi miehen kanssa kahdestaan vasta siinä iässä, kun lapsi voisi olla jo yksinkin. Ei silloinkaan, kun hän olisi yksin,  olisi ketään komentamassa. Ei mulla ollut koskaan mitään ongelmaa tässä asiassa vaan pidin itsestäänselvänä, että kasvatus ja komentaminen olivat mun tehtäviäni, eivät uuden mieheni tehtäviä. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja ihan hyvin kaikki sujui.

Juuri näin. Tähän on nasevasti ilmaistu se, mistä uusperheessä on kyse. Näin meidänkin uusperheessä on toimittu. Ja ps. Ei ole tyypillisiä uusperheongelmia.

Uuden puolison vastuulla ei ole kasvattaa, hoitaa eikä komentaa. Jos uusperheeseen lähtee, niin pitää tiedostaa, että voi tulla tilanteita, joissa säännöstä poiketaan, mutta lähtökohtaisesti kaikki edellinen on sinun vastuullasi. Et saa vaatia tulevalta mieheltä mitään. Oli se sitten tämä mies tai joku muu.

Olen täysin eri mieltä. Uusperheeseen kun lähdetään niin siihen lähdetään asenteella että säännöt luodaan yhdessä, niistä pidetään kiinni yhdessä ja ollaan vastuullisia yhdessä. Perheessä on silloin kaksi aikuista jotka molemmat on lapsille turvallisia ja luotettavia aikuisia, eikä siinä aleta jaottelemaan sun, mun ja meidän tyylillä. Muuten voi molemmat pysyä ihan vaan omissa kämpissään jatkossakin. 

Kivoja nämä uusperheviritelmät, kunnon perhehelvettejä järjestäen.

Just noita tuikkijia riittää. Hanakoita ovat kyllä panemaan , mutt heti lipeevät, kunjotain vaivaa pitäis nähdä siittämänsä lapsen eteen. Siksi fiksut nykynaiset ei synnytä.

Eiköhän tälläinen ole juuri tuo sinun tänhetkinen kutalekkin.

Meillä uusperhe, yhdessä jo 10+ vuotta. Mies sanoi samaa alussa ja on myös näin tehnyt. Minä vastaan lapsen kasvatuksesta, aikatauluista jne. Joskus jos tarvitsee mies auttaa. Hänen mielestään lapsella on isä ja äiti jotka hoitaa kasvatusasiat. Toiminut meillä loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Toki lasta pitää kasvattaa, mutta sehän on sun ja lapsesi isän tehtävä. Eihän uusi mies edes olisi lapsesi kanssa kahdestaan vaan sinä olisit kuitenkin aina paikalla kasvattamassa ja komentamassa. Lapsesi olisi miehen kanssa kahdestaan vasta siinä iässä, kun lapsi voisi olla jo yksinkin. Ei silloinkaan, kun hän olisi yksin,  olisi ketään komentamassa. Ei mulla ollut koskaan mitään ongelmaa tässä asiassa vaan pidin itsestäänselvänä, että kasvatus ja komentaminen olivat mun tehtäviäni, eivät uuden mieheni tehtäviä. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja ihan hyvin kaikki sujui.

Juuri näin. Tähän on nasevasti ilmaistu se, mistä uusperheessä on kyse. Näin meidänkin uusperheessä on toimittu. Ja ps. Ei ole tyypillisiä uusperheongelmia.

Uuden puolison vastuulla ei ole kasvattaa, hoitaa eikä komentaa. Jos uusperheeseen lähtee, niin pitää tiedostaa, että voi tulla tilanteita, joissa säännöstä poiketaan, mutta lähtökohtaisesti kaikki edellinen on sinun vastuullasi. Et saa vaatia tulevalta mieheltä mitään. Oli se sitten tämä mies tai joku muu.

Olen täysin eri mieltä. Uusperheeseen kun lähdetään niin siihen lähdetään asenteella että säännöt luodaan yhdessä, niistä pidetään kiinni yhdessä ja ollaan vastuullisia yhdessä. Perheessä on silloin kaksi aikuista jotka molemmat on lapsille turvallisia ja luotettavia aikuisia, eikä siinä aleta jaottelemaan sun, mun ja meidän tyylillä. Muuten voi molemmat pysyä ihan vaan omissa kämpissään jatkossakin. 

Olet ehkä eri mieltä, mutta totuus on, että tällä tavalla uusperhe toimii ALKUVUOSINA kivuttomasti. Tässä ketjussa jo kolme on osoittanut tämän, ja se toimii ihan oikeassa elämässäkin.

Siis tietenkin, JOS isä(äiti)puoli haluaa kiljuen astua biologisen vanhemman saappaisiin, niin hän on tietysti vapaa niin tekemään. Kovin harva meistä on sellainen emotyyppi, että tykkää kaikista luomakunnan lapsista, mutta onhan niitä. Ja silloinkin kannattaa varautua uusperheongelmiin.

Mutta jos uusi puoliso on samanlainen kuin valtaosa meistä, kannattaa sopia vastuukysymykset selkeästi. Ts. Äiti hoitaa lastaan kuten hoitaisi yh:nakin. Ei järjestetä aamuja, jolloin isäpuolen pitäisi leikki isää ja saada lapsi kouluun.

Ylläoleva tilanne siis pitää olla selkeä alussa. Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 5-7 vuotta. Sen jälkeen vastuut ovat erilaiset, mutta se vaatii aikaa ja muodostuu automaattisesti, jos vain tässä alussa ei kaikkea pilata vaatimuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Toki lasta pitää kasvattaa, mutta sehän on sun ja lapsesi isän tehtävä. Eihän uusi mies edes olisi lapsesi kanssa kahdestaan vaan sinä olisit kuitenkin aina paikalla kasvattamassa ja komentamassa. Lapsesi olisi miehen kanssa kahdestaan vasta siinä iässä, kun lapsi voisi olla jo yksinkin. Ei silloinkaan, kun hän olisi yksin,  olisi ketään komentamassa. Ei mulla ollut koskaan mitään ongelmaa tässä asiassa vaan pidin itsestäänselvänä, että kasvatus ja komentaminen olivat mun tehtäviäni, eivät uuden mieheni tehtäviä. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja ihan hyvin kaikki sujui.

Etkö näe mitään eroa tilanteella jossa lapsi on yksin ja tekee jotain sovitun vastaisesti, ja lapsi on kahdestaan aikuisen kanssa joka ei puutu lapsen sääntöjä rikkovaan käytökseen? Esim. pikkukoululainen isäpuolen kanssa kotona aamulla kun äiti on jo lähtenyt töihin. Lapsi ei syö aamupalaa ja viivyttelee kouluun lähtöä niin kauan että myöhästyy. Isäpuoli ei reagoi mitenkään. Lapsi todennäköisesti käsittää välinpitämättömyyden hyväksyntänä tai sitten tuntee itsensä hyvin merkityksettömäksi, kun tietää tekevänsä väärin ja kukaan ei silti kiinnitä huomiota.

Lähtökohtaisesti tilanne pitää järjestää niin kuin äiti hoitaisi tilanteen yh:na. Pitäähän hänen silloinkin pärjätä vastaavassa tilanteessa.

Loppupeleissä kyse on sopimuksista. Perhe voi yhdessä sopia, että isäpuoli hoitaa aamut ja laittaa lapsen liikkeelle, Kyse on poikkeuksesta, mutta valtaosaltaan äiti kantaa kaikesta muusta vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Toki lasta pitää kasvattaa, mutta sehän on sun ja lapsesi isän tehtävä. Eihän uusi mies edes olisi lapsesi kanssa kahdestaan vaan sinä olisit kuitenkin aina paikalla kasvattamassa ja komentamassa. Lapsesi olisi miehen kanssa kahdestaan vasta siinä iässä, kun lapsi voisi olla jo yksinkin. Ei silloinkaan, kun hän olisi yksin,  olisi ketään komentamassa. Ei mulla ollut koskaan mitään ongelmaa tässä asiassa vaan pidin itsestäänselvänä, että kasvatus ja komentaminen olivat mun tehtäviäni, eivät uuden mieheni tehtäviä. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja ihan hyvin kaikki sujui.

Etkö näe mitään eroa tilanteella jossa lapsi on yksin ja tekee jotain sovitun vastaisesti, ja lapsi on kahdestaan aikuisen kanssa joka ei puutu lapsen sääntöjä rikkovaan käytökseen? Esim. pikkukoululainen isäpuolen kanssa kotona aamulla kun äiti on jo lähtenyt töihin. Lapsi ei syö aamupalaa ja viivyttelee kouluun lähtöä niin kauan että myöhästyy. Isäpuoli ei reagoi mitenkään. Lapsi todennäköisesti käsittää välinpitämättömyyden hyväksyntänä tai sitten tuntee itsensä hyvin merkityksettömäksi, kun tietää tekevänsä väärin ja kukaan ei silti kiinnitä huomiota.

Lähtökohtaisesti tilanne pitää järjestää niin kuin äiti hoitaisi tilanteen yh:na. Pitäähän hänen silloinkin pärjätä vastaavassa tilanteessa.

Loppupeleissä kyse on sopimuksista. Perhe voi yhdessä sopia, että isäpuoli hoitaa aamut ja laittaa lapsen liikkeelle, Kyse on poikkeuksesta, mutta valtaosaltaan äiti kantaa kaikesta muusta vastuun.

Pointtini olikin, että jos äiti olisi yh, niin kotona ei silloin aamulla olisi ketään aikuista. On lapselle aivan eri asia olla olosuhteiden pakosta yksin kuin välinpitämättömän aikuisen seurassa.