Voimakkaasti ylipainoinen puoliso sairastaa/ikääntyy
Onko keneltäkään kokemusta siitä, että hyvin voimakkaasti ylipainoinen läheinen sairastaa? Olen ollut joitakin vuosia yhdessä ylipainoisen miehen (painoindeksi n. 60) kanssa. Alkuun ajattelin, ettei paino haittaa minua, mutta nyt se on alkanut yhä useammassa asiassa haitata. Nyt viimeisimpänä miehellä on alkanut elimistö ilmeisesti pettää. Noin vuosi sitten löytyi molemmista polvista voimakasta kulumaa ja nyt tuli toiseen polveen vamma, josta on päällä uhkaus, että voidaan joutua leikkaamaan.
Pelkkä ajatus ahdistaa minua suunnattomasti. En voi olla miettimättä, että miten mies pärjää leikkauksen jälkeen, millaista apua mahdollisesti tarvitsee ihan perusjutuissa ja miten ylipäätään kuntoutuminen leikkauksen jälkeen? Minulla on kaksi erityislasta ja arki on melko haastavaa näin muutenkin.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista tai ylipäätään vahvasti ylipainoisen henkilön kanssa elämisestä tämän ikääntyessä.
Kommentit (61)
Minä olen ihan sanonut, että en ala toisen omaishoitajaksi. Jos hän ei pysty osallistumaan tasavertaiseen parisuhteeseen ihan mistä syystä tahansa, silloin on parasta erota. Ja sama tietty toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan sanonut, että en ala toisen omaishoitajaksi. Jos hän ei pysty osallistumaan tasavertaiseen parisuhteeseen ihan mistä syystä tahansa, silloin on parasta erota. Ja sama tietty toiseen suuntaan.
Silloin ei kannata mennä naimisiinkaan. Tulee tehtyä väärä vala (niin myötä kuin vastoinkäymisissä) ja voi joutua sinne helvetin puolelle, jossa piru piikittää persiiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Se on erinomaista että ei mene jos ei halua. Leikkaus vaatii elinikäisen sitoutumisen uuteen ruokavalioon ja elämäntapaan, potilaan tulee kyetä pudottamaan painoa, haluta laihtua, osoittaa motivaatio sekä kyetä itsehillintään. Pitkä prosessi, leikkaukseen ei vain "mennä" paitsi yksityisellä puolella tätäkin valitettavasti tapahtuu. Jos leikattu potilas ei kykene sopeutumaan uuteen elämäntapaan voivat seuraukset olla katastrofaaliset.
Minulla on BMI 44 ja oikeastaan ainoa apu mitä julkinen terveydenhuolto tarjoaa on satunnaiset ravitsemusterapeuttikäynnit (siis yksi vuonna 2010, yksi 2015) ja leikkauksen ja lääkkeiden tuputus. Lääkkeistä tosin lääkäri myönsi että niiden vaikutus on aika olematon ja sekin olemassa vain lääkkeen käytön ajan, eli ei ratkaise mitään.
Mutta tätä minä ihmettelen: "vaatii elinikäisen sitoutumisen uuteen ruokavalioon ja elämäntapaan, potilaan tulee kyetä pudottamaan painoa, haluta laihtua, osoittaa motivaatio sekä kyetä itsehillintään". Näinhän se on. Mutta jos hallitsee kaiken tuon, mihin sitä leikkausta tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Se on erinomaista että ei mene jos ei halua. Leikkaus vaatii elinikäisen sitoutumisen uuteen ruokavalioon ja elämäntapaan, potilaan tulee kyetä pudottamaan painoa, haluta laihtua, osoittaa motivaatio sekä kyetä itsehillintään. Pitkä prosessi, leikkaukseen ei vain "mennä" paitsi yksityisellä puolella tätäkin valitettavasti tapahtuu. Jos leikattu potilas ei kykene sopeutumaan uuteen elämäntapaan voivat seuraukset olla katastrofaaliset.
Minulla on BMI 44 ja oikeastaan ainoa apu mitä julkinen terveydenhuolto tarjoaa on satunnaiset ravitsemusterapeuttikäynnit (siis yksi vuonna 2010, yksi 2015) ja leikkauksen ja lääkkeiden tuputus. Lääkkeistä tosin lääkäri myönsi että niiden vaikutus on aika olematon ja sekin olemassa vain lääkkeen käytön ajan, eli ei ratkaise mitään.
Mutta tätä minä ihmettelen: "vaatii elinikäisen sitoutumisen uuteen ruokavalioon ja elämäntapaan, potilaan tulee kyetä pudottamaan painoa, haluta laihtua, osoittaa motivaatio sekä kyetä itsehillintään". Näinhän se on. Mutta jos hallitsee kaiken tuon, mihin sitä leikkausta tarvitsee?
Koska painoa tulee saada reilusti alas ihan terveydenkin vuoksi. Lihavuusleikkaus on erittäin tehokas, mutta sekin on vain apukeino laihtumiseen. Pääkopassa on suurin muutos. Sairaalloisen lihavalle leikkaus on hyvä apuväline mutta ei ratkaisu.
Koomista tässä kaikessa on oikeastaan se, että karppaus olisi erinomainen ratkaisu, mutta kun karppaamalla laihtuu väärin! Kuinka typeriä olivatkaan ne, jotka pelottelivat karppauksen vaaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan sanonut, että en ala toisen omaishoitajaksi. Jos hän ei pysty osallistumaan tasavertaiseen parisuhteeseen ihan mistä syystä tahansa, silloin on parasta erota. Ja sama tietty toiseen suuntaan.
Silloin ei kannata mennä naimisiinkaan. Tulee tehtyä väärä vala (niin myötä kuin vastoinkäymisissä) ja voi joutua sinne helvetin puolelle, jossa piru piikittää persiiseen.
No naimisiin meno nyt on pelkkä oikeudellinen ja taloudellinen sopimus, jossa on vieläpä hyvin tarkat ehdot js selvät purkupykälät. Sillä kirkkoliturgialla on merkitystä vain uskovaisille (kuten sinulle?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki uusi puoliso. Normaali painoinen, nuori ja terve.
En ole oikein sen tyyppinen, että vaihtaisin kumppania sairauden vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä jaksanko oikeasti alkaa hoitajaksi yli 200kg miehelle, kun kaksi omaishoidettavaa on jo ennestään.
En minäkään sairauden vuoksi eroaisi. Mutta siksi, että parisuhteesta tulee minulle huono, kyllä eroaisin.
No naimisiin meno nyt on pelkkä oikeudellinen ja taloudellinen sopimus, jossa on vieläpä hyvin tarkat ehdot js selvät purkupykälät. Sillä kirkkoliturgialla on merkitystä vain uskovaisille (kuten sinulle?)
Mennessään naimisiin pariskunta vakuuttaa toisilleen ja yhteisölle solmivansa liiton, jossa sitoudutaan toiminaan yhdessä kaikkien parhaaksi. Mitä sinusta kertoo, että halveksut tällaista asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan sanonut, että en ala toisen omaishoitajaksi. Jos hän ei pysty osallistumaan tasavertaiseen parisuhteeseen ihan mistä syystä tahansa, silloin on parasta erota. Ja sama tietty toiseen suuntaan.
Silloin ei kannata mennä naimisiinkaan. Tulee tehtyä väärä vala (niin myötä kuin vastoinkäymisissä) ja voi joutua sinne helvetin puolelle, jossa piru piikittää persiiseen.
No naimisiin meno nyt on pelkkä oikeudellinen ja taloudellinen sopimus, jossa on vieläpä hyvin tarkat ehdot js selvät purkupykälät. Sillä kirkkoliturgialla on merkitystä vain uskovaisille (kuten sinulle?)
Ei kaikki kirkossa naimisiin menevät ole uskovaisia? Mutta jos ihminen käyttää hyväksi toista ja jättää heti kun toinen sairastuu, on sellaisen ihmisen arvomaailma kaikilla mittareilla todella sairas. Suorastaan jätettä.
Unohda kaikki erikoiset dietit ja karppaukset. Koko perhe voi syödä samaa ruokaa. Paljon kasviksia, lihaa, kalaa ja kanaa. Yksi peruna . Määrä ratkaisée. Kahvin kanssa voi syödä vaikka pienen pullan tai voileivän ja yhden hedelmän. Pieniä annoksia noin 3 tunnin välein. Vichy vesi tuo kylläisyyden tunnetta. Tue miestäsi.
Eikös ainakin Hollannissa ole eutanasiaklinikoita? Ajatte sinne ja naps?
Mulla on kokemusta mieheni omaishoitajana olemisesta ja ei ole helppoa. Pukemiset, riisumiset, suihkuttelut eivät rasittaneet, vaan se miehen asenne. Mitään ei tehnyt itsensä eteen, ei jumpannut, ei katsonut syömisiään, tupakoi, istui päivät pitkät huudattamassa televisiota. Tsemppasin itseäni, tsemppasin häntä, tsemppasin lapsia, kunnes yhtäkkiä totuus valkeni; mies ei tule muuttumaan. Hän ei edes halua toipua, vaan mun on jaksettava hoitaa häntä, eikä hänen fyysinen tilanteensa tule parantumaan. Niinpä jouduin lopettamaan hoitamisen. Totuus oli liikaa, loppuelämä toisen ehdoilla ilman toivoa paremmasta.
En suosittele kenellekään.
Ennen lihavuusleikkausta potilaan on osoitettava pystyvänsä laihduttamaan tietyn kilomäärän. Monet on pystyneet itse laihduttamaan reippaasti ja jättäneet ajatuksen leikkauksesta, jatkavat itse laihduttamista, mikä mielestäni on tosi hienoa. Ei se leikkaus kaikilla painoa saa putoamaan niin paljon, kuin odottivat, toiset laihtuvat tosi paljon. Kyllä se vaatii aikamoisen elämäntapamuutoksen leikkauksen jälkeen esim. syömisen ja juomisen suhteen.
Siis 180-senttisellä tuo tarkoittaisi n. 195 kg:n painoa. Kova dieetti ja samalla kuntoilua, mihin pystyy. Vasta sen jälkeen leikkauksia. Leikkaus ei auta mitään, jos ei opi syömään vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies kyseessä?
44v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan sanonut, että en ala toisen omaishoitajaksi. Jos hän ei pysty osallistumaan tasavertaiseen parisuhteeseen ihan mistä syystä tahansa, silloin on parasta erota. Ja sama tietty toiseen suuntaan.
Silloin ei kannata mennä naimisiinkaan. Tulee tehtyä väärä vala (niin myötä kuin vastoinkäymisissä) ja voi joutua sinne helvetin puolelle, jossa piru piikittää persiiseen.
No naimisiin meno nyt on pelkkä oikeudellinen ja taloudellinen sopimus, jossa on vieläpä hyvin tarkat ehdot js selvät purkupykälät. Sillä kirkkoliturgialla on merkitystä vain uskovaisille (kuten sinulle?)
Ei kaikki kirkossa naimisiin menevät ole uskovaisia? Mutta jos ihminen käyttää hyväksi toista ja jättää heti kun toinen sairastuu, on sellaisen ihmisen arvomaailma kaikilla mittareilla todella sairas. Suorastaan jätettä.
Kerros mistä päättelet, että hyväksikäytän miestäni?
-ap
Ja siis tää nyt vielä sanottakoon, että meillähän ei siis ole se ihan tavallinen suhde. Asutaan erillään. Molemmilla on täysin eri talous. Eikä siis olla ees naimisissa, joten avioliittolupausta ei olla rikkomassa. Molemmat ollaan tiedostettu, että tarvitaan omaa tilaa ja aikaa ja siitä olen nyt huolissani, että tästä tilasta pääsinkin miehen täyspäiväiseksi hoitajaksi. Arvostelkaa vaan, jos haluatte, mutta ehkä näillä vähäisillä tiedoilla ei kannata.
Miksi ylipäätään olette yhdessä? Ovatko lapset yhteisiänne ja minkä ikäinen vauva teillä on?
Kannattaa luottaa tutkimuksiin ja KäypäHoitoon https://www.kaypahoito.fi/nak07878
Ylipainon merkitys polven ja lonkan tekonivelleikkauksen lopputulokseen
Morbidisti obeesien potilaiden lähtötasot olivat huonommat, mutta he hyötyivät leikkauksesta yhtä paljon, ehkä jopa enemmän kuin ei-lihavat potilaat. Ainoastaan revisioita syvän infektion vuoksi ylilihavien ryhmässä hieman enemmän. Johtopäätöksenä esitetään, että ylilihavuutta ei voida pitää kontraindikaationa lonkan tekonivelleikkaukselle.
Tutkimuksen laatu: kelvollinen
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen