Lue keskustelun säännöt.
Voimakkaasti ylipainoinen puoliso sairastaa/ikääntyy
15.07.2019 |
Onko keneltäkään kokemusta siitä, että hyvin voimakkaasti ylipainoinen läheinen sairastaa? Olen ollut joitakin vuosia yhdessä ylipainoisen miehen (painoindeksi n. 60) kanssa. Alkuun ajattelin, ettei paino haittaa minua, mutta nyt se on alkanut yhä useammassa asiassa haitata. Nyt viimeisimpänä miehellä on alkanut elimistö ilmeisesti pettää. Noin vuosi sitten löytyi molemmista polvista voimakasta kulumaa ja nyt tuli toiseen polveen vamma, josta on päällä uhkaus, että voidaan joutua leikkaamaan.
Pelkkä ajatus ahdistaa minua suunnattomasti. En voi olla miettimättä, että miten mies pärjää leikkauksen jälkeen, millaista apua mahdollisesti tarvitsee ihan perusjutuissa ja miten ylipäätään kuntoutuminen leikkauksen jälkeen? Minulla on kaksi erityislasta ja arki on melko haastavaa näin muutenkin.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista tai ylipäätään vahvasti ylipainoisen henkilön kanssa elämisestä tämän ikääntyessä.
Kommentit (61)
Siis painoindeksi 60 😱😱😱 Sehän tarkoittaisi 180cm pituisella miehellä 194kg painoa 😱
Täytyy kyllä sanoa ap että kaikki kunnia sinulle että olet alunalkaen ajatellut ettei tällainen paino haittaa. Minä en ole niin hyvä ihminen kuin sinä.
Tuollaisen painon on pakko rajoittaa jo tavallista elämää todella rajusti ja unohtaen ulkonäköasiat kokonaan jo tuo elämää rajoittava piirre olisi ollut minulle kokonaan no-go.
En osaa neuvoa koska minulle olisi aivan mahdoton ajatus elää ihmisen kanssa joka olisi tuon kokoinen eikä edes yrittäisi parantaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli polvet ovat vain kipeät eikä mitään rakenteellista syytä löydy, niin silloin kyse on todennäköisesti reaktiivisesta artriitista. Menee ohi muutamassa kuukaudessa. Monelta lääkäriltä menee näinkin yksinkertaiset jutut ohi.
Vamma näkyy ultrassa. Ja kulumiin liittyvä kipu haittaa siis nukkumista, eli ei ole vain rasituksessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Hanki uusi puoliso. Normaali painoinen, nuori ja terve.
Syy, miksi mieluummin itse viihdyn yksin. Jos en saa näihin kriteereihin osuvaa, niin mieluummin yksin elämä hautaan asti. Oma elämä menisi aivan liian rasittavaksi, jos pitäisi tällä iällä vielä olla joku perässäraahattava.
M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki uusi puoliso. Normaali painoinen, nuori ja terve.
En ole oikein sen tyyppinen, että vaihtaisin kumppania sairauden vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä jaksanko oikeasti alkaa hoitajaksi yli 200kg miehelle, kun kaksi omaishoidettavaa on jo ennestään.
Aika kaukaa haettu pelkotila. Tilanne voi kääntyä niin, että sinä olet se hoidettava ja miehesi hoitaja. Pelkkä lihavuus ja polvien heikko kunto ei vielä vie sellaiseen tilaan, että jonkun pitäisi hoitaa koko ajan. Lisäksi voit olettaa, että jos kaikki lihavuuteen liitetty diskriminatiivinen leima pitää paikkaansa, miehesi kuolee sydäninfarktiin. Silloin hänen ei tarvitse kitua sinun eikä Attendon kiduttamon armoilla. Ehkä voi olla jopa hänen toiveensa. Keskustele asiasta.
- eri
Tuossa tilanteessa sanoisin miehelle, että en voi ottaa kontolleni enää kolmatta hoidettavaa, enkä aio katsella kun hän tarjotusta avusta huolimatta saattaa itsensä petipotilaaksi.
Olen itsekin seurustellut todella ylipainoisten miesten kanssa, mutta hoitajaksi en kenellekään tieten tahtoen ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Eroa jos ahdistaa. 2. Polvileikkaus ei ole katastrofi vaan aika yleinen, varmaan toipuminen vie aikaa vähän. 3. Voit auttaa kaukaakin tai joku läheinen, jos hän tarvitsee kotiin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Siis painoindeksi 60 😱😱😱 Sehän tarkoittaisi 180cm pituisella miehellä 194kg painoa 😱
Täytyy kyllä sanoa ap että kaikki kunnia sinulle että olet alunalkaen ajatellut ettei tällainen paino haittaa. Minä en ole niin hyvä ihminen kuin sinä.
Tuollaisen painon on pakko rajoittaa jo tavallista elämää todella rajusti ja unohtaen ulkonäköasiat kokonaan jo tuo elämää rajoittava piirre olisi ollut minulle kokonaan no-go.
En osaa neuvoa koska minulle olisi aivan mahdoton ajatus elää ihmisen kanssa joka olisi tuon kokoinen eikä edes yrittäisi parantaa tilannetta.
Kuten sanottu, alkuun paino ei haitannut. Sittemmin olen tajunnut miten monia arkielämän asioita tuo rajoittaa. Ihan sellaisia mitä ei oikeasti tule edes ajatelleeksi normaalipainoisena. Nyt minua on alkanut ahdistaa tämä tilanne. Osin varmasti vaikuttaa sekin, että tuntuu tosi vahvasti, ettei mies ole valmis tekemään asialle mitään. Eroa olen miettinyt paljon, mutta olen huolissani miten mies pärjää ero jälkeen vauvamme kanssa kaksin, jos tilanne kehittyy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki uusi puoliso. Normaali painoinen, nuori ja terve.
En ole oikein sen tyyppinen, että vaihtaisin kumppania sairauden vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä jaksanko oikeasti alkaa hoitajaksi yli 200kg miehelle, kun kaksi omaishoidettavaa on jo ennestään.
Aika kaukaa haettu pelkotila. Tilanne voi kääntyä niin, että sinä olet se hoidettava ja miehesi hoitaja. Pelkkä lihavuus ja polvien heikko kunto ei vielä vie sellaiseen tilaan, että jonkun pitäisi hoitaa koko ajan. Lisäksi voit olettaa, että jos kaikki lihavuuteen liitetty diskriminatiivinen leima pitää paikkaansa, miehesi kuolee sydäninfarktiin. Silloin hänen ei tarvitse kitua sinun eikä Attendon kiduttamon armoilla. Ehkä voi olla jopa hänen toiveensa. Keskustele asiasta.
- eri
Vähän veikkaan, ettei sinulla ole henkilökohtaista kokemusta näin runsaasta ylipainosta, jos uskot polvileikkauksen olevan pikkujuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli polvet ovat vain kipeät eikä mitään rakenteellista syytä löydy, niin silloin kyse on todennäköisesti reaktiivisesta artriitista. Menee ohi muutamassa kuukaudessa. Monelta lääkäriltä menee näinkin yksinkertaiset jutut ohi.
Vamma näkyy ultrassa. Ja kulumiin liittyvä kipu haittaa siis nukkumista, eli ei ole vain rasituksessa.
-ap
Toisen polvien vuoksi ei kannata ottaa stressiä. Hoikillakin on polviongelmia vaikka kuinka paljon, jo nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli polvet ovat vain kipeät eikä mitään rakenteellista syytä löydy, niin silloin kyse on todennäköisesti reaktiivisesta artriitista. Menee ohi muutamassa kuukaudessa. Monelta lääkäriltä menee näinkin yksinkertaiset jutut ohi.
Vamma näkyy ultrassa. Ja kulumiin liittyvä kipu haittaa siis nukkumista, eli ei ole vain rasituksessa.
-ap
Toisen polvien vuoksi ei kannata ottaa stressiä. Hoikillakin on polviongelmia vaikka kuinka paljon, jo nelikymppisenä.
Toivoisin, että tämän tyyppiset kommentit tulisivat oikeasti kokemuspohjalta. Olen juuri seurannut nuoren perusterveen ihmisen toipumista leikkauksesta eikä se todellakaan ole ollut helppoa. Nyt sitten kyseessä mies, jolla jo ilman vammaa portaiden kulkeminen vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki uusi puoliso. Normaali painoinen, nuori ja terve.
En ole oikein sen tyyppinen, että vaihtaisin kumppania sairauden vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä jaksanko oikeasti alkaa hoitajaksi yli 200kg miehelle, kun kaksi omaishoidettavaa on jo ennestään.
Aika kaukaa haettu pelkotila. Tilanne voi kääntyä niin, että sinä olet se hoidettava ja miehesi hoitaja. Pelkkä lihavuus ja polvien heikko kunto ei vielä vie sellaiseen tilaan, että jonkun pitäisi hoitaa koko ajan. Lisäksi voit olettaa, että jos kaikki lihavuuteen liitetty diskriminatiivinen leima pitää paikkaansa, miehesi kuolee sydäninfarktiin. Silloin hänen ei tarvitse kitua sinun eikä Attendon kiduttamon armoilla. Ehkä voi olla jopa hänen toiveensa. Keskustele asiasta.
- eri
Vähän veikkaan, ettei sinulla ole henkilökohtaista kokemusta näin runsaasta ylipainosta, jos uskot polvileikkauksen olevan pikkujuttu.
Polvileikkaus ei ole pikkujuttu milloinkaan, mutta jos leikkauksen jälkeen tarvitsee kuntoutusta tai muuta apua, se tulee järjestelmän puolesta. Jopa kotiin. Niin vanhuksiakin hoidetaan kodeissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin nyt vielä sanoa, että hain kirjoituksellani nimenomaan kokemuksia voimakkaasti ylipainoisen läheisenä olemisesta, en mitään mutu-moralisointia, jos ei tiedä mitä se arki on, kun läheisen kanssa saa esimerkiksi miettiä löytyykö vieraasta paikasta riittävän iso tuoli tai kestääkö huonekalut painon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne polvet hajoaa jonkin aiemman trauman johdosta, mutta raju ylipaino haittaa hoitoa. Leikkaushoito on täysin turha, jos lihavuuden syy on endokriininen tai psyykkinen. Mikäli niitä ei ole selvitetty, olisi ne syytä selvittää ensin. Lihaskunnosta kannattaa aloittaa. Mikäli BMI60 pystyy liikkumaan, on hänellä oltava erinomainen lihaksisto ja verenkiertoelimistö. Painon tiputuksessa voi käydä niin, että lähtee lihakset ja läskit jää, eli tilalle tulee se hirvein vaihtoehto, eli sarkopeninen lihavuus.
Mies on urheillut aktiivisesti nuorempana. En osaa sanoa mikä lihomisen sittemmin on käynnistänyt. Ainakin vuorotyö on yhtenä osana asiassa. Syö epäsäännöllisesti, epäterveellisesti ja liikaa. Työvuorot sellaisia, että töissä paljon yöaikaan ja ilmeisesti käyttää paljon sokeria siellä. Emme asu yhdessä varsinaisesti, joten ihan koko ravitsemus jne. ei ole minulla edes tiedossa.
Ravitsemusterapiaa voit hänelle suositella, mutta vaikka tässä maassa on maisterikoulutuksen saaneet terapeutit, heidät onnistumisprosenttinsa on alle 5% pitkässä juoksussa. Eli ajanhukkaa.
Lihavuuteen on tulossa monenlaisia uusia lääkkettömiä ratkaisuita. Kaikki lihavuuslääkkeet on tähän asti epäonnistuneet. Esimerkiksi Acomplia aiheutti itsemurhien lisääntymistä siinä määrin että se vedettiin pois. Eli lääkkeet eivät ole ratkaisu. Uusi diabeteslääke, joka soveltuu laihdutukseenkin, aiheuttaa taas syöpiä.
Minustakin ravitsemusterapia tehotonta, jos ei itse halua muutosta. Ne terapeutit joita olen tavannut, laukovat itsestäänselvyyksiä. Yksikin näytti netistä että katsopas, kuinka monenlaisia vihanneksia on...joo, tiedän kyllä.
Kyllä lääkkeet ovat ratkaisu, ja uusia kehitetään. Victozan syöpäriski on pieni. Mysimba hyvä ja toimii monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nyt vielä sanoa, että hain kirjoituksellani nimenomaan kokemuksia voimakkaasti ylipainoisen läheisenä olemisesta, en mitään mutu-moralisointia, jos ei tiedä mitä se arki on, kun läheisen kanssa saa esimerkiksi miettiä löytyykö vieraasta paikasta riittävän iso tuoli tai kestääkö huonekalut painon.
Mitkään neuvot eivät tunnu kelpaavan. ilmeisesti olet itsekin lihava. Mies on psyykkisesti sairas, jokin häiriö täytyy olla ahmia itsensä tuollaiseksi. Melko avuton olet sinäkin auttamaan.
Free-kanavan sairaalloisten lihavien, kuten miehesikin on, ohjemassa selviää ain a että näillä , miehes i painoislla, lähes vuoteenomina painonsa takia olevilla ,on aina lihavuuden mahdollistaja lähipiirissään ts. omainen, useinmiten puoliso joka kantaa heille ruokaa.
Suomessakin on jo ihmsiä, jotka eivät lihavuuden takia ole pystyneet vusiin poistumaan kotoaan. Hädin tuskin pystyvät kävelemään vessaan asti. Ja puoliso vaan kantaa ruokaa ja mahdollistaa tälläisen !!
mahdollistajat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nyt vielä sanoa, että hain kirjoituksellani nimenomaan kokemuksia voimakkaasti ylipainoisen läheisenä olemisesta, en mitään mutu-moralisointia, jos ei tiedä mitä se arki on, kun läheisen kanssa saa esimerkiksi miettiä löytyykö vieraasta paikasta riittävän iso tuoli tai kestääkö huonekalut painon.
Mitkään neuvot eivät tunnu kelpaavan. ilmeisesti olet itsekin lihava. Mies on psyykkisesti sairas, jokin häiriö täytyy olla ahmia itsensä tuollaiseksi. Melko avuton olet sinäkin auttamaan.
Free-kanavan sairaalloisten lihavien, kuten miehesikin on, ohjemassa selviää ain a että näillä , miehes i painoislla, lähes vuoteenomina painonsa takia olevilla ,on aina lihavuuden mahdollistaja lähipiirissään ts. omainen, useinmiten puoliso joka kantaa heille ruokaa.
Suomessakin on jo ihmsiä, jotka eivät lihavuuden takia ole pystyneet vusiin poistumaan kotoaan. Hädin tuskin pystyvät kävelemään vessaan asti. Ja puoliso vaan kantaa ruokaa ja mahdollistaa tälläisen !!
No meillä siis mies asuu pääasiallisesti yksin, joten hoitaa kyllä ihan itse kaupassa käynnit ja ruokailut, eli ei ole kukaan häntä tuollaiseksi syöttänyt. Aika vahvoja oletuksia teet nyt muutaman kirjoituksen perusteella. Minusta olisi oikein hienoa, jos saisin miehen innostettua laihduttamaan, mutta useista keskusteluista huolimatta hän ei ole oikeasti ryhtynyt toimeen. Luulen, että minun luona ollessa syö vähän terveellisemmin (ei kehtaa syödä samalla tavalla kuin kotonaan) ja liikkuu enemmän (käymme päivittäin lenkillä), mutta nämä jäävät, kun palaa kotiinsa.
mahdollistajat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nyt vielä sanoa, että hain kirjoituksellani nimenomaan kokemuksia voimakkaasti ylipainoisen läheisenä olemisesta, en mitään mutu-moralisointia, jos ei tiedä mitä se arki on, kun läheisen kanssa saa esimerkiksi miettiä löytyykö vieraasta paikasta riittävän iso tuoli tai kestääkö huonekalut painon.
Mitkään neuvot eivät tunnu kelpaavan. ilmeisesti olet itsekin lihava. Mies on psyykkisesti sairas, jokin häiriö täytyy olla ahmia itsensä tuollaiseksi. Melko avuton olet sinäkin auttamaan.
Free-kanavan sairaalloisten lihavien, kuten miehesikin on, ohjemassa selviää ain a että näillä , miehes i painoislla, lähes vuoteenomina painonsa takia olevilla ,on aina lihavuuden mahdollistaja lähipiirissään ts. omainen, useinmiten puoliso joka kantaa heille ruokaa.
Suomessakin on jo ihmsiä, jotka eivät lihavuuden takia ole pystyneet vusiin poistumaan kotoaan. Hädin tuskin pystyvät kävelemään vessaan asti. Ja puoliso vaan kantaa ruokaa ja mahdollistaa tälläisen !!
Yleensä nämä vuoteeseen sidotut lihavat ovat vieläpä erittäin taitavia manipuloijia.
Provohan tämä on, vauva viimestään paljasti. Mutta kerrotaan nyt, että minä olen sivusta seurannut tekonivelleikkausten onnistumista useammankin kerran ja näyttää siltä että lihavien toimintakyky ei koskaan palaa täysin normaaliksi, suurin piirtein normaalipainoisten kyllä. Toki seuraamissani tapauksissa normaalipainoisilla oli huomattavasti suurempi motivaatio kuntouttaa itseään ja lähteä kävelemään heti kun se oli suinkin mahdollista. Lihavat taas passivoituivat entisestään.
Minä olen ihan sanonut, että en ala toisen omaishoitajaksi. Jos hän ei pysty osallistumaan tasavertaiseen parisuhteeseen ihan mistä syystä tahansa, silloin on parasta erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli polvet ovat vain kipeät eikä mitään rakenteellista syytä löydy, niin silloin kyse on todennäköisesti reaktiivisesta artriitista. Menee ohi muutamassa kuukaudessa. Monelta lääkäriltä menee näinkin yksinkertaiset jutut ohi.
Vamma näkyy ultrassa. Ja kulumiin liittyvä kipu haittaa siis nukkumista, eli ei ole vain rasituksessa.
-ap
Osta Tens-laite Sokokselta. Se auttaa ja sen käytössä ei ole vuorokausirajoitusta kuten kipulääkkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne polvet hajoaa jonkin aiemman trauman johdosta, mutta raju ylipaino haittaa hoitoa. Leikkaushoito on täysin turha, jos lihavuuden syy on endokriininen tai psyykkinen. Mikäli niitä ei ole selvitetty, olisi ne syytä selvittää ensin. Lihaskunnosta kannattaa aloittaa. Mikäli BMI60 pystyy liikkumaan, on hänellä oltava erinomainen lihaksisto ja verenkiertoelimistö. Painon tiputuksessa voi käydä niin, että lähtee lihakset ja läskit jää, eli tilalle tulee se hirvein vaihtoehto, eli sarkopeninen lihavuus.
Mies on urheillut aktiivisesti nuorempana. En osaa sanoa mikä lihomisen sittemmin on käynnistänyt. Ainakin vuorotyö on yhtenä osana asiassa. Syö epäsäännöllisesti, epäterveellisesti ja liikaa. Työvuorot sellaisia, että töissä paljon yöaikaan ja ilmeisesti käyttää paljon sokeria siellä. Emme asu yhdessä varsinaisesti, joten ihan koko ravitsemus jne. ei ole minulla edes tiedossa.
Ravitsemusterapiaa voit hänelle suositella, mutta vaikka tässä maassa on maisterikoulutuksen saaneet terapeutit, heidät onnistumisprosenttinsa on alle 5% pitkässä juoksussa. Eli ajanhukkaa.
Lihavuuteen on tulossa monenlaisia uusia lääkkettömiä ratkaisuita. Kaikki lihavuuslääkkeet on tähän asti epäonnistuneet. Esimerkiksi Acomplia aiheutti itsemurhien lisääntymistä siinä määrin että se vedettiin pois. Eli lääkkeet eivät ole ratkaisu. Uusi diabeteslääke, joka soveltuu laihdutukseenkin, aiheuttaa taas syöpiä.
Minustakin ravitsemusterapia tehotonta, jos ei itse halua muutosta. Ne terapeutit joita olen tavannut, laukovat itsestäänselvyyksiä. Yksikin näytti netistä että katsopas, kuinka monenlaisia vihanneksia on...joo, tiedän kyllä.
Kyllä lääkkeet ovat ratkaisu, ja uusia kehitetään. Victozan syöpäriski on pieni. Mysimba hyvä ja toimii monella.
Kaikki edelliset on viety pois markkinoilta. Niin viedään nämäkin. Euroopassa ongelmana on se, että lääke voi tappaa tai vammauttaa, mutta potilas ei saa siitä mitään korvausta. Tässä historiaa https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5126837/
Similarly, the approval of naltrexone plus bupropion (Contrave, Mysimba) by the FDA and EMA has been questioned by some authors because of the potential for severe harms that appear to outweigh the benefits [40, 41]. In a recent large randomized trial there was a significantly increased risk of psychiatric disorders, and the cardiovascular profile of the product is uncertain [42]. These questionable approvals by regulatory authorities lend credence to the argument that an independent group of experts should be given responsibility for assessing harms [43]. The re-introduction of amfepramone (diethylpropion) and phentermine in Europe, based on a long-standing legal action, unrelated to new information on benefits or harms, is another case in point [44, 45].
En ole oikein sen tyyppinen, että vaihtaisin kumppania sairauden vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä jaksanko oikeasti alkaa hoitajaksi yli 200kg miehelle, kun kaksi omaishoidettavaa on jo ennestään.