Lue keskustelun säännöt.
Voimakkaasti ylipainoinen puoliso sairastaa/ikääntyy
15.07.2019 |
Onko keneltäkään kokemusta siitä, että hyvin voimakkaasti ylipainoinen läheinen sairastaa? Olen ollut joitakin vuosia yhdessä ylipainoisen miehen (painoindeksi n. 60) kanssa. Alkuun ajattelin, ettei paino haittaa minua, mutta nyt se on alkanut yhä useammassa asiassa haitata. Nyt viimeisimpänä miehellä on alkanut elimistö ilmeisesti pettää. Noin vuosi sitten löytyi molemmista polvista voimakasta kulumaa ja nyt tuli toiseen polveen vamma, josta on päällä uhkaus, että voidaan joutua leikkaamaan.
Pelkkä ajatus ahdistaa minua suunnattomasti. En voi olla miettimättä, että miten mies pärjää leikkauksen jälkeen, millaista apua mahdollisesti tarvitsee ihan perusjutuissa ja miten ylipäätään kuntoutuminen leikkauksen jälkeen? Minulla on kaksi erityislasta ja arki on melko haastavaa näin muutenkin.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista tai ylipäätään vahvasti ylipainoisen henkilön kanssa elämisestä tämän ikääntyessä.
Kommentit (61)
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Odota että on sänkypotilaana ja vie sille ruuaksi pelkkää salaattia. Koska siis kohtahan hän on liikuntakyvytön.
Yleensä ne polvet hajoaa jonkin aiemman trauman johdosta, mutta raju ylipaino haittaa hoitoa. Leikkaushoito on täysin turha, jos lihavuuden syy on endokriininen tai psyykkinen. Mikäli niitä ei ole selvitetty, olisi ne syytä selvittää ensin. Lihaskunnosta kannattaa aloittaa. Mikäli BMI60 pystyy liikkumaan, on hänellä oltava erinomainen lihaksisto ja verenkiertoelimistö. Painon tiputuksessa voi käydä niin, että lähtee lihakset ja läskit jää, eli tilalle tulee se hirvein vaihtoehto, eli sarkopeninen lihavuus.
Miten tuolla painoindeksillä muka suostutaan leikkaamaan? Ystävälläni on pienempi BMI ja polvileikkaukseen ei pääse ennen kuin painoa on pudotettu x kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuolla painoindeksillä muka suostutaan leikkaamaan? Ystävälläni on pienempi BMI ja polvileikkaukseen ei pääse ennen kuin painoa on pudotettu x kiloa.
No siis mitään tekonivelleikkausta ei kai tehdäkään, mutta jos polvessa on leikkausta vaativa vamma, niin kaipa tuo korjataan. Tai. En tiedä tarkkaan. Lääkäri oli nyt vaan sanonut, että voidaan joutua leikkaamaan ja miten siihen kannattaisi varautua (painon pudotuksesta ei ollut puhe).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne polvet hajoaa jonkin aiemman trauman johdosta, mutta raju ylipaino haittaa hoitoa. Leikkaushoito on täysin turha, jos lihavuuden syy on endokriininen tai psyykkinen. Mikäli niitä ei ole selvitetty, olisi ne syytä selvittää ensin. Lihaskunnosta kannattaa aloittaa. Mikäli BMI60 pystyy liikkumaan, on hänellä oltava erinomainen lihaksisto ja verenkiertoelimistö. Painon tiputuksessa voi käydä niin, että lähtee lihakset ja läskit jää, eli tilalle tulee se hirvein vaihtoehto, eli sarkopeninen lihavuus.
Mies on urheillut aktiivisesti nuorempana. En osaa sanoa mikä lihomisen sittemmin on käynnistänyt. Ainakin vuorotyö on yhtenä osana asiassa. Syö epäsäännöllisesti, epäterveellisesti ja liikaa. Työvuorot sellaisia, että töissä paljon yöaikaan ja ilmeisesti käyttää paljon sokeria siellä. Emme asu yhdessä varsinaisesti, joten ihan koko ravitsemus jne. ei ole minulla edes tiedossa.
Kantsii lukea KäypäHoitoa https://www.kaypahoito.fi/nak07878
Ylipainoisilla potilailla tulisi pyrkiä painon pudotukseen ennen tekonivelleikkausta, mutta ylipaino ei kuitenkaan ole este toimenpiteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sänkypotilaana kun on tarpeeksi kauan ilman hoitoa, niin eiköhän se motivaatio ala löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Odota että on sänkypotilaana ja vie sille ruuaksi pelkkää salaattia. Koska siis kohtahan hän on liikuntakyvytön.
Tätä juuri pelkään, mutta millä aikataululla tämä mahtaa tulla vastaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Se on erinomaista että ei mene jos ei halua. Leikkaus vaatii elinikäisen sitoutumisen uuteen ruokavalioon ja elämäntapaan, potilaan tulee kyetä pudottamaan painoa, haluta laihtua, osoittaa motivaatio sekä kyetä itsehillintään. Pitkä prosessi, leikkaukseen ei vain "mennä" paitsi yksityisellä puolella tätäkin valitettavasti tapahtuu. Jos leikattu potilas ei kykene sopeutumaan uuteen elämäntapaan voivat seuraukset olla katastrofaaliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne polvet hajoaa jonkin aiemman trauman johdosta, mutta raju ylipaino haittaa hoitoa. Leikkaushoito on täysin turha, jos lihavuuden syy on endokriininen tai psyykkinen. Mikäli niitä ei ole selvitetty, olisi ne syytä selvittää ensin. Lihaskunnosta kannattaa aloittaa. Mikäli BMI60 pystyy liikkumaan, on hänellä oltava erinomainen lihaksisto ja verenkiertoelimistö. Painon tiputuksessa voi käydä niin, että lähtee lihakset ja läskit jää, eli tilalle tulee se hirvein vaihtoehto, eli sarkopeninen lihavuus.
Mies on urheillut aktiivisesti nuorempana. En osaa sanoa mikä lihomisen sittemmin on käynnistänyt. Ainakin vuorotyö on yhtenä osana asiassa. Syö epäsäännöllisesti, epäterveellisesti ja liikaa. Työvuorot sellaisia, että töissä paljon yöaikaan ja ilmeisesti käyttää paljon sokeria siellä. Emme asu yhdessä varsinaisesti, joten ihan koko ravitsemus jne. ei ole minulla edes tiedossa.
No tässä se just on. Moni on fitti kun urheilee, sitten tulee jokin vamma ja alkaa lihomiskierre. Syyksi väitetään lihomista, vaikka alkusyyhän on se urheilu ja siitä syntynyt vamma. Vuorotyöhön liittyy myös paljon sairauksia, syövistä lähtien. Mikäli haluaa korjata tilannetta, pitäisi nähdä kokonaisuus ja tehdä pieniä muutoksia kerrallaan.
Syömisen muokkaaminen tuollaisessa vaiheessa ei johda sen pidempään tai parempaan elämään. Lihavuusleikatuistakin 1/3 lihoo takaisin pitkällä aikavälillä ja todella monella laihtuneella elämänlaatu ei kuitenkaan parantunut, kun vertaillaan 5-10v aikaväliä. Aluksi tietysti ihminen on "onnellisempi" siitä kun laihtuu ja täyttää yhteiskunnan diskriminoivat normit, mutta sitten kun havaitsee laihtuneena olevan samanlaista lössiä kuin muutkin, palaavat samat vanhat ongelmat ja kierre on valmis.
Ravitsemusterapiaa voit hänelle suositella, mutta vaikka tässä maassa on maisterikoulutuksen saaneet terapeutit, heidät onnistumisprosenttinsa on alle 5% pitkässä juoksussa. Eli ajanhukkaa.
Lihavuuteen on tulossa monenlaisia uusia lääkkettömiä ratkaisuita. Kaikki lihavuuslääkkeet on tähän asti epäonnistuneet. Esimerkiksi Acomplia aiheutti itsemurhien lisääntymistä siinä määrin että se vedettiin pois. Eli lääkkeet eivät ole ratkaisu. Uusi diabeteslääke, joka soveltuu laihdutukseenkin, aiheuttaa taas syöpiä.
Koska prognoosia ei voi ennustaa pelkän lihavuuden ja nivelten statuksen mukaan, lähtisin siitä, että liikkuminen mahdollistetaan leikkauksella ja pitkässä juoksussa tuet miestäsi elämänmuutokseen, ilman syyllistämistä ja hänen ehdoillaan. Jaksamattomuuden tyypillinen syy on väsymys, joka voi johtua siitä vuorotyöstä, tai sitten esimerkiksi siitä, että erittää liikaa insuliinia ja vaikka söisi kuinka, insuliini nappaa verensokeria liikaa rasvakudokseen ja aivot ohjaa ihmisen lekottelemaan sohvalle. Eli aivot kuvittelee ihmisen olevan alienergisessä tilassa. Tähän liittyy myös se miksi lihavat ovat leptiiniresistenttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimppaa jumpaa tai vetoa pystyyyn. Ihmisellä täytyy usein olla jokin motivaaationlähde ja joku sellainen että ihminen jaksaa asennoituaa ja sitoutua johonkin prosessiiiin. Seksi on aiika hyvä :)
Hanki uusi puoliso. Normaali painoinen, nuori ja terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tarjottu lihavuusleikkausta. Ei suostu menemään.
Se on erinomaista että ei mene jos ei halua. Leikkaus vaatii elinikäisen sitoutumisen uuteen ruokavalioon ja elämäntapaan, potilaan tulee kyetä pudottamaan painoa, haluta laihtua, osoittaa motivaatio sekä kyetä itsehillintään. Pitkä prosessi, leikkaukseen ei vain "mennä" paitsi yksityisellä puolella tätäkin valitettavasti tapahtuu. Jos leikattu potilas ei kykene sopeutumaan uuteen elämäntapaan voivat seuraukset olla katastrofaaliset.
Näin olen ymmärtänyt ja pelkään pahoin, että mies ei tule havahtumaan tilanteeseen - tai havahtuu, kun on liian myöhäistä. Mies on nyt ollut luonani pari viikkoa, jonka aikana tuo uusi vaurio tuli. Kohta täytyisi töiden vuoksi palata omaan kotiin. Mies asuu kerrostalossa, jossa ei ole hissiä. Jo nuo kulumat ovat tehneet portaiden kulkemisesta vaikeaa. Nyt pelkään, ettei uuden vamman kanssa pystykään kulkemaan portaissa. Myös auton ajaminen on vaikeaa, joten reilut työmatkat tulevat varmasti olemaan haastavia.
Niin aivoleikkauksenhan hän tarvitsisi. Jätät ruokkimatta, niin kyllä kilot tippuu.
Vierailija kirjoitti:
Kimppaa jumpaa tai vetoa pystyyyn. Ihmisellä täytyy usein olla jokin motivaaationlähde ja joku sellainen että ihminen jaksaa asennoituaa ja sitoutua johonkin prosessiiiin. Seksi on aiika hyvä :)
Parhaani olen yrittänyt tsempata ja tuolla seksilläkin motivoida. Nyt vaan alkaa tuntua siltä, että oma kiinnostus seksiin alkaa olla kohtalaisen nollissa, kun ei se onnistu muuten kuin sillä tavalla, että mies makaa lahnana selällään ja minä olen päällä. Lisäksi minusta tuntuu, että miehen hygieniatasokin on alkanut laskea.
Ehkä hänelläkin läski on vain valinnut paikkansa ja syytä huoleen ei ole (sarkasmia). Henkihän tuolta lähtee.
Eihän näihin ole mitään valmiita vastauksia...
Positiivista tilanteessa kuitenkin on se, että miehesi on entinen urheilija. Hänellä on taustaa ja kiinnostusta liikuntaan. Se tausta näkyy sillä tavalla, että aiemmin urheilleen kardiovaskulaarinen ja lihaskunto on yleensä palautettavissa lähelle aiempaa melko kohtuullisella treenillä. Koko elämänsä sohvapottuna eläneelle temppu on hirvittävän paljon vaikeammin tehtävissä.
Edelleen tässähän ei ole selvinnyt, minkälaista vammaa miehen polvissa on, mutta yksinkertaisesti reisien lihasvoiman lisääminen ja toissijaisesti tarkoitukseen tehty lihastreeni auttaa suojelemaan polvia ja tekee monesta ei-niin-priimastakin polvesta oireettomamman. Jos kyse on ”vain” kulumasta, ei niitä operoida ennen kuin särkyä on levossakin.
Toinen tarina on tietenkin se, innostuuko mies liikunnasta. Mutta entisenä urheilijana se varmasti olisi hänelle helpompaa kuin monelle muulle. Jos polvet estävät kävelyn, uinti ja vesijumppa ovat hyviä aloituslajeja. Hyvä ohjaaja tekee hyvät ohjeet kuntosalille polvivaivaisellekin.
Onko mies masentunut? Ahdistunut? Lisääntynyt ruokahalu ja lisääntynyt syöminen liittyvät monella niihin. Saako hän nukuttua ja levättyä?
Pystyttekö puhumaan tällaisista asioista?
Mikäli polvet ovat vain kipeät eikä mitään rakenteellista syytä löydy, niin silloin kyse on todennäköisesti reaktiivisesta artriitista. Menee ohi muutamassa kuukaudessa. Monelta lääkäriltä menee näinkin yksinkertaiset jutut ohi.
Mies voisi pyrkiä lihavuusleikkaukseen koska polvia leikataan harvemmin ennen kuin on sopiva paino saavutettu.
Jos on rahaa eikä jaksa hidasta lihavuusleikkausprosessia niin yksityisellä gastric balloon mahalaukkuun.
Sitten kannattaa myös pyytää tk-lääkäriltä uutta ja hyvää laihdutuslääkettä. Se vähentää ruokahalua mutta ei auta tapasyömistä vastaan. Jos on tottunut katsomaan telkkaria ruoan kanssa niin pitää vaihtaa ne paloiteltuihin kasviksiin.