Lue keskustelun säännöt.
Tein sosiaalisen itsemurhan, jota kadun loppuelämäni.
14.07.2019 |
Hei!
Julkaisen kirjoitukseni palstalla uudelleen, jonka tein jo joskus aiemminkin.
Haluaisin vain muistuttaa teitä uusia opiskelemaan lähtijöitä sillä, ettei kannata lähteä liian suurin odotuksin kohti uutta ja tuntematonta. Voi tulla seinä vastaan.
Olen kotoisin pienestä kunnasta, joissa ei ole koskaan ollut omaa lukiota.
Naapurikunnissa oli ja luonnollisesti lukioon haluavat haki niihin, varsinkin lähellä olevaan kaupunkiin.
Minä kun olin toiselta puolelta kuntaa kotoisin ja lukiomatkani olisi tullut pitkäksi siihen paikkaan, minne pääsääntöisesti muut menivät.
Itse valitsin toisen naapurikunnan lukion, jonne kotoani oli lyhyempi matka ja suora tie ja jonne pääsin sopivasti kulkemaan mopolla ja isäni kyydillä tai asumaan sukulaisilleni. Tähän lukioon ei kotikunnastani koskaan aiemmin ollut kukaan muu mennyt, joten olin ensimmäinen ja muutenkin harvinaisuus, että siihen lukioon tuli kukaan ulkopaikkakuntalainen.
Minua toki varoiteltiin siitä, että kannattaako nyt hakeutua erilleen kavereista, että olisi nyt vaan viisaampi hakea samaan lukioon, minne muutkin menevät ja kuinka hankalaa voisi olla ryhmäytyä uudella paikkakunnalla, jossa muut tuntevat toisensa, mutta itse tulisin ulkopuolelta.
Ajattelin vaan, että tutustun helposti sosiaalisena ihmisenä uusiin ihmisiin ja saan pidettyä vanhatkin kaverit mukana, vaikkei enää päivittäin nähtäisikään.
Voi, kun olisinkin kuunnellut muita, järjen ääntä
Lukio, johon hain, siellä toiset todellakin olivat tuttuja ja kavereita keskenään. Minua vieroksuttiin heti alusta saakka enkä saanutkaan luotua kontakteja, kuten toivoin. Muut toki kaveerasivat keskenääntuttuun tapaan ja minä putosin heti kyydistä. Tämä järkytys sitten häiritsi myös opintojani ja jäin niissäkin jälkeen jo ensimmäisenä lukukautena. Koska opiskelu osoittautuikin yllättävän rankaksi, jäi yhteydenpioto vanhoihin kavereihin vähäiseksi. Oli äärettömän raskasta yrittää väksin roikkua uudella paikkakunnalla kiinni uusissa ihmisissä ja pitää yhteyttä vanhoihin, jotka ryhmäytyivät tahollaan entistä tiiviimmin ja pian jäin heidän elämästään ulkopuolelle, eikä kaveruus koskaan enää palautunut.
lukiostakaan en siis saanut uusia kavereita, kuten piti vaan jäin tässäkin täysin ulkopuoliseksi. Olin totaalisenyksin ja opinnot laahasivat jäljessä, kunnes toisena lukiovuonna oli jo pakko lopettaa, kun en enää jaksanut.
Siihenkään lukioon, missä vanhat kaverit olivat, ei enää voimavarat riittänyt hakea siirtoa eivätkä he enää minuun yhteyttä pitäneetkään.
Millaista tuskaa olikaan mietiä, mitä olisikaan ollut vanhojen tanssit suun muut juhlat heidän kanssaan.
Myöhemmin, kun voimavarani palautuivat, muutin äitini kanssa vanhempien erotessa isovanhempieni kotipaikkakunnalle, jossa aloitin ammattikjoulun ja valmistuin ammatiin. Nyt olen normaalisti töissä ja kaikki ihan ok elämässä. Muistot vaan ovat kipeitä epäonnistuneesta seikkailusta uusien ystävien etsinnässä.
Haluan kertoa, että miettikää tarkkaan, mitä teette. Älkää hankkiutuko eroon tarkoituksella turvaverkosta, johon olette jo kiinnittyneet.
Kommentit (156)
Sää oot joku laumasielu etkä pärjää yksin? Tollaset on kaveriporukan vietävissä eivätkä ikinä tule tässä maailmassa pärjäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sää oot joku laumasielu etkä pärjää yksin? Tollaset on kaveriporukan vietävissä eivätkä ikinä tule tässä maailmassa pärjäämään.
Aika rajusti sanottu. - Ihminen on luullakseni laumaeläin ja hyvin harva haluaa kokea itsensä sosiaaliseksi hylkiöksi. On toki ihmisiä jotka eivät kaipaa saati halua kokea ja tuntea muita, saati olla mukana muiden tai edes joidenkin läheisten ikätovereiden kanssa jakaen heidän kanssa yhteisiä kiinnosuksen kohteia tai yksinkertaisesti vain viettää aikaa ja hengailla yhdessä, vaan toivovat enempi, että voisivat olla itsekseen omassa seurassaan, silloinkin kun joutuvat olemaan muiden ympäröimänä, kuten vaikka lukion päivän aikana koulussa. Mutta ilman parempaa tietoa uskoisin eriysesti omassa seurassaan viihyvien ja sitä odottavien ja oivovien olevan harvemmassa.
Saitko kuitenkin kavereita siellä ammattikoulussa?
Onpa ikävä kirjoitus. Sinä lannistat muita. Sinä et ole samanlainen kuin ne tuhannet, jotka nytkin ovat hakeneet muualle opiskelemaan niin lukioon kuin amikseen. Tämä on vain sinun tarinasi. Jokainen tehköön omat valintansa.
PS. Olisit voinut hakea siirtoa jo ensimmäisenä vuonna, mutta et tehnyt niin. Oma valinta.
Ei minullakaan ollut kavereita lukiossa, se oli kurjaa, mutta en minä lopettanut lukionkäymistä sen takia. Kuulostaa, että et pärjännyt lukiossa, mutta et voi myöntää asiaa itsellesi, joten syyn pitää löytyä muista. Nyt tarraudut tuohon selitykseen ja annat sen määrittää elämääsi vielä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap, sinulle olisi tullut vastaan tuo sama tilanne lukion jälkeenkin. Vai olisitko silloinkin hakenut samaan opiskelupaikkaan kuin kaveri? Jos vastaat kyllä, sinun pitää tutkia itseäsi, koska ei ole hyväksi olla riippuvainen muista. Lopulta valmistumisen jälkeen kuitenkin olisit ollut taas siinä samassa tilanteessa, kun haetaan työpaikkoja. Jokaisella ihmisellä tulee vastaan tilanne ( ja monta kertaa, koska ihmiset eivät ole enää koko elämäänsä samassa työpaikassa), että joutuvat aloittamaan alusta uudessa paikassa. Sielläkin on jo valmiiksi tietyt kuppikunnat ja sinne on vain mentävä tutustumaan, jotta pääsee sisälle työporukkaan. En väitä, että tilanne on helppo ja monet ovat aivan varmasti epämukavuusalueella, mutta niin vain niistäkin tilanteista selvitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoren ensisijainen opiskelupaikka voi olla pelkästään kavereiden perusteella vaan se mikä nuorta itseään kiinnostaa. Sieltä sitten tulee uudet kaveruudet jos vanhat eivät kanna.
Tässähän ei niin käynyt, vai luitko ollenkaan Ap:n aloitusta??
Kyllä sosiaalinen turvaverkko on varsinkin nuorelle ihmiselle erittäin tärkeä, koska nuori kehittyvä ihminen tarvitsee erityisen paljon hyväksyntää ja tukea henkisessä kasvussaan.
Tunnen monia, joita on kiusattu koulussa, mutta vapaa-aikana on kuitenkin ollut kavereita ja se on ikäänkuin pelastanut heidät vaipumasta suurempaan masennukseen ja henkiseen ahdinkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoren ensisijainen opiskelupaikka voi olla pelkästään kavereiden perusteella vaan se mikä nuorta itseään kiinnostaa. Sieltä sitten tulee uudet kaveruudet jos vanhat eivät kanna.
Tässähän ei niin käynyt, vai luitko ollenkaan Ap:n aloitusta??
Kyllä sosiaalinen turvaverkko on varsinkin nuorelle ihmiselle erittäin tärkeä, koska nuori kehittyvä ihminen tarvitsee erityisen paljon hyväksyntää ja tukea henkisessä kasvussaan.
Tunnen monia, joita on kiusattu koulussa, mutta vapaa-aikana on kuitenkin ollut kavereita ja se on ikäänkuin pelastanut heidät vaipumasta suurempaan masennukseen ja henkiseen ahdinkoon.
Ap:lla olisi ollut vanhat ystävät, mutta hän itse ei pitänyt heihin yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.
Mun nähdäkseni elämässä tärkeintä se ojan pohjalta kiipeämisen kyky.
Sitä mukaa kun kymmenettä tai sadatta kertaa kiipeää ylös ojan pohjalta niin on aina vaan paremmin tutustunut itseensä ja ominaiauuksiinsa, ja voikin sitten seuraavalla kerralla taas epäonnistua vähän pidemmälle.
Sinäkin kuitenkin uskaltauduit ammattikouluun ja pärjäsit niin että sait asiasi kuntoon.
Se on kuule seuraavaa ojanpohjaa vaan odotellessa, koko elämä :D
Ah miten virkistävä näkemys - kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoren ensisijainen opiskelupaikka voi olla pelkästään kavereiden perusteella vaan se mikä nuorta itseään kiinnostaa. Sieltä sitten tulee uudet kaveruudet jos vanhat eivät kanna.
No ei tullut. Luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Hmm.
Mun nähdäkseni elämässä tärkeintä se ojan pohjalta kiipeämisen kyky.
Sitä mukaa kun kymmenettä tai sadatta kertaa kiipeää ylös ojan pohjalta niin on aina vaan paremmin tutustunut itseensä ja ominaiauuksiinsa, ja voikin sitten seuraavalla kerralla taas epäonnistua vähän pidemmälle.
Sinäkin kuitenkin uskaltauduit ammattikouluun ja pärjäsit niin että sait asiasi kuntoon.
Se on kuule seuraavaa ojanpohjaa vaan odotellessa, koko elämä :D
Tässä kunnon optimistin oivat opetukset - ottakaa opiksenne, älkääkä aina uhriutuko ja nurisko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoren ensisijainen opiskelupaikka voi olla pelkästään kavereiden perusteella vaan se mikä nuorta itseään kiinnostaa. Sieltä sitten tulee uudet kaveruudet jos vanhat eivät kanna.
Tässähän ei niin käynyt, vai luitko ollenkaan Ap:n aloitusta??
Kyllä sosiaalinen turvaverkko on varsinkin nuorelle ihmiselle erittäin tärkeä, koska nuori kehittyvä ihminen tarvitsee erityisen paljon hyväksyntää ja tukea henkisessä kasvussaan.
Tunnen monia, joita on kiusattu koulussa, mutta vapaa-aikana on kuitenkin ollut kavereita ja se on ikäänkuin pelastanut heidät vaipumasta suurempaan masennukseen ja henkiseen ahdinkoon.
Ap:lla olisi ollut vanhat ystävät, mutta hän itse ei pitänyt heihin yhteyttä.
Sinäkään et siis lukenut Ap:n juttua?? Oli ystävät, mutta oli niin uupunut kiusaamisiin, ettei jaksanut pitää yhteyttä heihin.
Vierailija kirjoitti:
Sää oot joku laumasielu etkä pärjää yksin? Tollaset on kaveriporukan vietävissä eivätkä ikinä tule tässä maailmassa pärjäämään.
Lukemisen ymmärtäminen taas nollassa tässäkin.
Nyt oli hei kyse hänen nuoruudestaan, ei nykyisyydestä - nykyään sanoi kaiken olevan ok. Varoitteli vain muita nuoria, jotka ovat mahdollisesti samassa tilanteessa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoren ensisijainen opiskelupaikka voi olla pelkästään kavereiden perusteella vaan se mikä nuorta itseään kiinnostaa. Sieltä sitten tulee uudet kaveruudet jos vanhat eivät kanna.
Tässähän ei niin käynyt, vai luitko ollenkaan Ap:n aloitusta??
Kyllä sosiaalinen turvaverkko on varsinkin nuorelle ihmiselle erittäin tärkeä, koska nuori kehittyvä ihminen tarvitsee erityisen paljon hyväksyntää ja tukea henkisessä kasvussaan.
Tunnen monia, joita on kiusattu koulussa, mutta vapaa-aikana on kuitenkin ollut kavereita ja se on ikäänkuin pelastanut heidät vaipumasta suurempaan masennukseen ja henkiseen ahdinkoon.
Ap:lla olisi ollut vanhat ystävät, mutta hän itse ei pitänyt heihin yhteyttä.
Sinäkään et siis lukenut Ap:n juttua?? Oli ystävät, mutta oli niin uupunut kiusaamisiin, ettei jaksanut pitää yhteyttä heihin.
Aloituksessa ei puhuttu mitään kiusaamisesta, ap ei vaan saanut uusia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on opetella meditoimaan että ymmärtäisi tosiasiat ja mielen metkut toisistaan.
Ojasta ylös kapuaminen nopeutuu ja ei ole riippuvainen perheestään tai kavereista. He joko ovat mukana elämässäsi tai eivät.
Ei. Meditoiminien eli jooga ym itämaiset opit avaavat mietiskelijän tyhjentämän sielun riivaajille ja se on sitten menoa se.
Henkilökohtainen yhteys Jumalaan, eli Taivaan Isän rukoilu Jeesuksen Kristuksen nimessä tuo puhdistumisen ja iankaikkisen pelastuksen - ja Jumalasta tulee ikuinen Ystäväsi, joka ei koskaan jätä sinua ja Hän puhuu sinulle joka päivä, johdattaaja lohduttaa sinua Pyhän Henkensä kautta.
Kaikki muu henkinen toiminta kadottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sää oot joku laumasielu etkä pärjää yksin? Tollaset on kaveriporukan vietävissä eivätkä ikinä tule tässä maailmassa pärjäämään.
Lukemisen ymmärtäminen taas nollassa tässäkin.
Nyt oli hei kyse hänen nuoruudestaan, ei nykyisyydestä - nykyään sanoi kaiken olevan ok. Varoitteli vain muita nuoria, jotka ovat mahdollisesti samassa tilanteessa nyt.
En anna ikinä lasteni valita tulevaa opiskelupaikkaa vain kavereiden perusteella. Väärä neuvo siis.
keskity siihen opiskeluun, todelliset kontaktit luodaan vasta yliopistossa.
ex-kaverisi päätyy johon ammattikorkeaan. Unohda ne, ne vain vetää sut mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoren ensisijainen opiskelupaikka voi olla pelkästään kavereiden perusteella vaan se mikä nuorta itseään kiinnostaa. Sieltä sitten tulee uudet kaveruudet jos vanhat eivät kanna.
Tässähän ei niin käynyt, vai luitko ollenkaan Ap:n aloitusta??
Kyllä sosiaalinen turvaverkko on varsinkin nuorelle ihmiselle erittäin tärkeä, koska nuori kehittyvä ihminen tarvitsee erityisen paljon hyväksyntää ja tukea henkisessä kasvussaan.
Tunnen monia, joita on kiusattu koulussa, mutta vapaa-aikana on kuitenkin ollut kavereita ja se on ikäänkuin pelastanut heidät vaipumasta suurempaan masennukseen ja henkiseen ahdinkoon.
Ap:lla olisi ollut vanhat ystävät, mutta hän itse ei pitänyt heihin yhteyttä.
Sinäkään et siis lukenut Ap:n juttua?? Oli ystävät, mutta oli niin uupunut kiusaamisiin, ettei jaksanut pitää yhteyttä heihin.
Aloituksessa ei puhuttu mitään kiusaamisesta, ap ei vaan saanut uusia kavereita.
Käsittääkseni kiusaamista on mitä suuremmassa määrin vieroksuminen, noteeraamatta jättäminen - että on toisille kuin ilmaa ja jätetään yksin.
Ymmärrän aloittajaa siinä mielessä, että 16-vuotiaana yksin eli siis ilman perhettään vieraalla paikkakunnalla voi olla todella orpo olo, jos ei ole yhtään kavereitakaan. Toisaalta aloittaja halusi juuri tuohon lukioon, joten jotain tässä lukiossa oli sellaista, minkä vuoksi kotipaikkakunnan lukio ei kelvannut. Silloin piitäisi keskittyä tekemään sitä, mitä varten juuri tuohon lukioon halusi eli opiskelemaan ja saamaan mahdollisimman hyvät arvosanat.
Minäkään en saanut aloituksesta käsitystä, että häntä olisi sen enempää kiusattu lukiossa vaan että kyse oli vain kavereiden puuttumisesta. Jos jotain muutakin ilmeni, se on tietysti eri asia. Aikuinen ihminen ymmärtää, ettei opiskelupaikkaa, työpaikkaa tai asuinpaikkaa valita sen perusteella, mistä saa kavereita ja että monesti voi elämässä käydä niin, että jää jossain porukassa ulkopuoliseksi. Teinille, joka on yksin vieraalla paikkakunnalla, voi kaverittomuus olla kovempi paikka. On kuitenkin paljon nuoria, joille tietty opiskelupaikka on paljon tärkeämpi asia kuin ihmiset siellä. Lukio kestää kuitenkin vain 3-4 vuotta ja sen jälkeen jatketaan matkaa.
Kyllä se taitaa olla enemmän kiinni omista sosiaalisista taidoista, kuin lukiosta mihin menit. Ihan psykologiassa on tutkittua, että ryhmissä sama yksilö saa aina "saman" paikan, vaikka vaihtaisi ryhmää. Eli siitä "huomaamattomasta" ei tule ryhmän suosikkia ryhmää vaihtamalla, kun kyse on enemmän yksilön eikä niinkään ominaisuuksista.
Itse menin kesken lukukauden pienen paikkakunnan lukioon, josta en tuntenut yhtikäs ketään. Ekasta päivästä alkaen pääsin mukaan porukkaan ja mut otettiin hyvin vastaan ja kavereina on nuo tyypit säilyneet vielä 20v lukion loppumisen jälkeenkin. Enkä itse pidä itseäni edes sosiaalisesti kovin taitavana :D