Mies, joka ei puhu.
Ei aloita keskustelua, ei osaa yleensä ottaa kantaa mihinkään asiaan. Tyyliin ” en osaa sanoa, en ole miettinyt”.
Pitää tavallista keskustelua jankkaamisena ja turhanpäiväisenä höpöttelynä.
Ja Mä oon just tällainen höpöttäjä, joka haluaa syvällisiä keskusteluja ja joskus höpötellä muuten vaan. Osaan olla myös hiljaa.
Voiko tästä suhteesta koskaan tulla mitään?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Siis anteeksi mitä? Ilmiannan tämän. Tästä voisi nostaa kunnianloukkausyytteen- tiesitkö?
Aika rumalla tavalla puhut minusta, ihmisestä, jota et edes tunne.
Elämänkokemukseni perusteella ihmiset, jotka ovat yrittämässä nostaa tällaisesta kunnianloukkaussyytettä, eivät ole ihmisiä, joiden kanssa voi käydä syvällisiä keskusteluja.
Mun mies oli samanlainen, mutta yhdestä asiasta puhui, nimittäin televisio-ohjelmista. Mutta vain jostain typeristä reality-sarjoista, Avara luonto oli ehkä ainoa ns. järkevä ohjelma, mitä katsoi. Mä pälätin kyllä, mutta ei se mua kuunnellut, sain huomata montakin kertaa. Ero siitä tuli. No, ei tuo ollut ainoa syy, mutta edesauttoi eroa kyllä. Mulla kun saattoi joskus olla ihan oikeaakin, tärkeää asiaa esim. lapsiin liittyen tai olisin tarvinnut myös mieheltä mielipiteen lapsia koskevissa päätöksissä.
No sun elämänkokemus onkin varmaan aika rajoittunutta- istut himassa tietokoneen ääressä pohtien toisten luonteita, kun oikeesti tarvitsisit tuulahduksen maailmasta ja elämästä, saisit perseesi liikkumaan ja aivosi aktiiviseksi ja lisäksi kunnon panon joltain, joka haluaisi sua panna. Mutta siinäpä dilemma- ei tuota kokemusta helpolla saa.
Vierailija kirjoitti:
Ex oli tuollainen. Lisäksi ärsyyntyi minun puhumisesta. Ja mistään, mitä ei nähnyt itse silmällä sillä hetkellä ei voinut puhua. Ei myöskään kuunnellut mitään musiikkia, katsonut mitään telkusta, lukenut mitään, ei seurannut päivän politiikkaa. Ei tiennyt eikä halunnut tietää mistään yhteiskunnallisesta asiasta, ei mitään pohjatietoa yhtään mistään. Ei harrastanut mitään, ei pitänyt mistään. Ruokaakin söi vain hengissä pysyäkseen ja valitsi halvimman hinnan mukaan. Ei halunnut matkustaa, eikä ollut matkustanut. Ei halunnut laittaa kotia, kaiken olisi pitänyt olla se halvin ja käytännöllisin vaihtoehto, jolla pysyy hengissä. Ainoa mikä kiinnosti, oli s3ksi, p0rn0 ja käteen veto.
Ai juma miten aukeni uusi maailma, kun eron jälkeen löysin ihmisen, joka puhuu, haluaa puhua, seuraa asioita, tietää niistä, osaa perustella kantansa, harrastaa, tykkää näteistä asioista, haluaa kokea uutta, kokkaa yhdessä ja lähtee joskus syömään paremmin, vaikka se maksaa, mutta vaihtelu virkistää.
Näissä jutuissa aina ihmetyttää se, että miten sitten päädyttiin seurustelemaan tuollaisen tyypin kanssa alunperin? Jokin hänessä kiehtoi ilmeisesti, kun seurustelemaan päädyttiin vaikka oli ns arvoiltansa erilainen kuin sinä.
Ilmeisesti hyvä panemaan on se mikä näissä tapauksissa on se mikä näissä on takana. Miksi muuten seurustelisit noin erilaisen tyypin kanssa? Iso elin housuissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Siis anteeksi mitä? Ilmiannan tämän. Tästä voisi nostaa kunnianloukkausyytteen- tiesitkö?
Aika rumalla tavalla puhut minusta, ihmisestä, jota et edes tunne.
Täh? Aika läppä! :D Vai että kunnianloukkaussyyte tulisi siitä, että sanoin sinulla olevan varmaan ihan ok reikä. Selvä, pistä juttu vireille vain, jään odottamaan mielenkiinnolla! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi kun sanot että haluat syvällisiä keskusteluja, viestii ihan muuta... Ihmiset jotka sanovat olevansa huumorintajuisia, eivät sitä ole (oikeasti huumorityyppien ei sitä tarvitse sanoa).
Sama pätee sun "syvällisiin" keskusteluihin.
Tuollainen omatekoinen kökkö kyökkipsykologia nyt taas osoittaa lähinnnä henkistä jälkeenjääneisyyttä.
Ihminen saattaa hyvinkin tuntea itsensä ja tarpeensa niin hyvin että pystyy tuollaisella väittämällä kuvailemaan itseään todenmukaisesti. Topicin kannalta taas kyseessä on relevantti tieto.
Sieltä kuului klank!!
Ihan sama, mitä luulet kuulevasi. Analyysillesi nyt vaan ei ole mitään pohjaa, ja se on tässä kohtaa totuus jolla voit klankkailla itseäsi päähän niin kauan, kunnes menee perille. Jotkut ihmiset todellakin kaipaavat syvällisiä keskusteluita ja osa heistä jopa tiedostaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Mielestäni nuo luettelemasi ovat pinnallisia keskustelunaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex oli tuollainen. Lisäksi ärsyyntyi minun puhumisesta. Ja mistään, mitä ei nähnyt itse silmällä sillä hetkellä ei voinut puhua. Ei myöskään kuunnellut mitään musiikkia, katsonut mitään telkusta, lukenut mitään, ei seurannut päivän politiikkaa. Ei tiennyt eikä halunnut tietää mistään yhteiskunnallisesta asiasta, ei mitään pohjatietoa yhtään mistään. Ei harrastanut mitään, ei pitänyt mistään. Ruokaakin söi vain hengissä pysyäkseen ja valitsi halvimman hinnan mukaan. Ei halunnut matkustaa, eikä ollut matkustanut. Ei halunnut laittaa kotia, kaiken olisi pitänyt olla se halvin ja käytännöllisin vaihtoehto, jolla pysyy hengissä. Ainoa mikä kiinnosti, oli s3ksi, p0rn0 ja käteen veto.
Ai juma miten aukeni uusi maailma, kun eron jälkeen löysin ihmisen, joka puhuu, haluaa puhua, seuraa asioita, tietää niistä, osaa perustella kantansa, harrastaa, tykkää näteistä asioista, haluaa kokea uutta, kokkaa yhdessä ja lähtee joskus syömään paremmin, vaikka se maksaa, mutta vaihtelu virkistää.
Näissä jutuissa aina ihmetyttää se, että miten sitten päädyttiin seurustelemaan tuollaisen tyypin kanssa alunperin? Jokin hänessä kiehtoi ilmeisesti, kun seurustelemaan päädyttiin vaikka oli ns arvoiltansa erilainen kuin sinä.
Ilmeisesti hyvä panemaan on se mikä näissä tapauksissa on se mikä näissä on takana. Miksi muuten seurustelisit noin erilaisen tyypin kanssa? Iso elin housuissa?
Aina ei tiedä ennalta yhteensopivuutta pitkässä suhteessa, vaan ongelmaksi muodostuvat erot paljastuvat vähitellen. Kun suhde arkipäiväistyy ja rakastumisen huuma ehkä kaikkoaa. Aluksi on niin ihanaa kaikki, eikä pienet puutteet haittaa. Myöhemmin niiden huomaa aiheuttavan ristiriitoja. Lisäksi voi kasvaa erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex oli tuollainen. Lisäksi ärsyyntyi minun puhumisesta. Ja mistään, mitä ei nähnyt itse silmällä sillä hetkellä ei voinut puhua. Ei myöskään kuunnellut mitään musiikkia, katsonut mitään telkusta, lukenut mitään, ei seurannut päivän politiikkaa. Ei tiennyt eikä halunnut tietää mistään yhteiskunnallisesta asiasta, ei mitään pohjatietoa yhtään mistään. Ei harrastanut mitään, ei pitänyt mistään. Ruokaakin söi vain hengissä pysyäkseen ja valitsi halvimman hinnan mukaan. Ei halunnut matkustaa, eikä ollut matkustanut. Ei halunnut laittaa kotia, kaiken olisi pitänyt olla se halvin ja käytännöllisin vaihtoehto, jolla pysyy hengissä. Ainoa mikä kiinnosti, oli s3ksi, p0rn0 ja käteen veto.
Ai juma miten aukeni uusi maailma, kun eron jälkeen löysin ihmisen, joka puhuu, haluaa puhua, seuraa asioita, tietää niistä, osaa perustella kantansa, harrastaa, tykkää näteistä asioista, haluaa kokea uutta, kokkaa yhdessä ja lähtee joskus syömään paremmin, vaikka se maksaa, mutta vaihtelu virkistää.
Näissä jutuissa aina ihmetyttää se, että miten sitten päädyttiin seurustelemaan tuollaisen tyypin kanssa alunperin? Jokin hänessä kiehtoi ilmeisesti, kun seurustelemaan päädyttiin vaikka oli ns arvoiltansa erilainen kuin sinä.
Ilmeisesti hyvä panemaan on se mikä näissä tapauksissa on se mikä näissä on takana. Miksi muuten seurustelisit noin erilaisen tyypin kanssa? Iso elin housuissa?
Aina ei tiedä ennalta yhteensopivuutta pitkässä suhteessa, vaan ongelmaksi muodostuvat erot paljastuvat vähitellen. Kun suhde arkipäiväistyy ja rakastumisen huuma ehkä kaikkoaa. Aluksi on niin ihanaa kaikki, eikä pienet puutteet haittaa. Myöhemmin niiden huomaa aiheuttavan ristiriitoja. Lisäksi voi kasvaa erilleen.
Unohdin mainita, että sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Mielestäni nuo luettelemasi ovat pinnallisia keskustelunaiheita.
No niinpä! Sinäpä sen keksit!
Luulin omani osaavan keskustella edes viiveellä, kun hän nuorena opiskelijana sentään tekstiviestillä pystyi etänä selvittämään asioita ja puhui humalassa. Nykyään hän on tuppisuu ja välttelee tai lopulta haukkuu minua, jos yritän keskustella mistään vaikeammasta asiasta. Tukea ei tule ja lasten isot huolet saa hoitaa itse, mies lukkiutuu poteroonsa ja leikkii, ettei ole mitään huolia tai keskusteltavaa. Yksinäinen on tulevaisuus, olisi pitänyt uskoa vähemmän siihen, että läheisyys ja luottamus tulevat kyllä. Vaikenijaperheen vesa vain enemmän vaikenee keski-iässä ja välttelee kaikkia mietittäviä aiheita. Esim. lapsen sairaalahoitoon liittyviä päätöksiä, tämäkin mainittakoon, kun kohta taas se pahanilkinen vääräleuka aukoo jotain mietittävistä aiheista.
Ajoissa pariterapiaan, jollei keskustelu onnistu kuullen ja kuunnellen, molemmin puolin. Ei vasta sitten, kun ollaan jo pettyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Mielestäni nuo luettelemasi ovat pinnallisia keskustelunaiheita.
No niinpä! Sinäpä sen keksit!
Katsos, olen varsin nokkela bongaamaan ironiaa. Ja erittäin syvällinen.
Minä taas olen mies, joka puhuu paljon ja haluaisi keskustella eri aiheista, mutta vaimo ei sitten olekaan samanlainen. Haluaisin keskustella ja jopa sivistyneesti väitellä vaikka ilmastonmuutoksesta, Yuval Hararin kirjoista, luonnosta, filosofiasta, uskonnoista, kulttuureista, tekoälystä, teknologiasta jne jne. Mutta yksin saan puhua.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen mies, joka puhuu paljon ja haluaisi keskustella eri aiheista, mutta vaimo ei sitten olekaan samanlainen. Haluaisin keskustella ja jopa sivistyneesti väitellä vaikka ilmastonmuutoksesta, Yuval Hararin kirjoista, luonnosta, filosofiasta, uskonnoista, kulttuureista, tekoälystä, teknologiasta jne jne. Mutta yksin saan puhua.
Joten niinpä keskustelet täällä av:lla sivistyneesti päivästä toiseen. Vau...
Vierailija kirjoitti:
Luulin omani osaavan keskustella edes viiveellä, kun hän nuorena opiskelijana sentään tekstiviestillä pystyi etänä selvittämään asioita ja puhui humalassa. Nykyään hän on tuppisuu ja välttelee tai lopulta haukkuu minua, jos yritän keskustella mistään vaikeammasta asiasta. Tukea ei tule ja lasten isot huolet saa hoitaa itse, mies lukkiutuu poteroonsa ja leikkii, ettei ole mitään huolia tai keskusteltavaa. Yksinäinen on tulevaisuus, olisi pitänyt uskoa vähemmän siihen, että läheisyys ja luottamus tulevat kyllä. Vaikenijaperheen vesa vain enemmän vaikenee keski-iässä ja välttelee kaikkia mietittäviä aiheita. Esim. lapsen sairaalahoitoon liittyviä päätöksiä, tämäkin mainittakoon, kun kohta taas se pahanilkinen vääräleuka aukoo jotain mietittävistä aiheista.
Ajoissa pariterapiaan, jollei keskustelu onnistu kuullen ja kuunnellen, molemmin puolin. Ei vasta sitten, kun ollaan jo pettyneitä.
Minulle tuo asia, että puhuu humalassa, olisi ollut jo hyvin huono juttu ja olisin kaikonnut nopeasti.
Olet kuitenkin kelpuuttanut miehesi j hän sinut, joten itsepä ristisi kannat.
Se, että äijä haukkuu sinua, olisi minulle sellainen juttu, jota en hyväksyisi ikinä. Minut on kasvatettu arvostamaan itseäni ja se näkyy myös valinnoissani ja arjessani. En ole kenestäkään riippuvainen, vaan pärjään aivan mainiosti vaikka lastemme kanssa ilman miestäni, jos sellainen tilanne tulisi. Mieheni on kuitenkin fiksu ja kaikin puolin ajattelevainen mies. Arvostamme toisiamme ja jos ongelmia tulee, niin juttelemme asiat halki perusteellisesti. Mies on myös luotettava kaikin puolin, kantaa vastuunsa perheestään ja myös muista asioistaan.
Mikä on siis sinun syysi jäädä tuollaiseen suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Mielestäni nuo luettelemasi ovat pinnallisia keskustelunaiheita.
No niinpä! Sinäpä sen keksit!
Katsos, olen varsin nokkela bongaamaan ironiaa. Ja erittäin syvällinen.
Hah, sait minut naurattamaan! Jatka tuolla linjalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinusta syvällinen keskustelu? Minun kokemukseni perusteella 'syvällisiä keskusteluja' kaipaavat ihmiset kokevat syvällisiksi keskusteluiksi heidän (tai minun) omaa elämää koskevat keskustelut. Menneisyys ja sen vaikutus, tulevaisuuden haaveet yms.
Minusta taas nuo ovat aika pitkästyttäviä ja latteita puheenaiheita.
Tämä on totta. Joidenkin "syvälliset keskustelut" ovat vain pitkiä minäminäminä -tarinoita. Hyviä aiheita näihin syvällisiin keskusteluihin saattavat olla myös juorut, muiden elämien ruotiminen ja arvostelu sekä seikkaperäiset tylsääkin tylsemmät aidan seipäästä kertovat tarinoinnit. Sellaisia juttuja ei jaksa Erkkikään kuunnella ja niihin ei muilla välttämättä ole yhtään mitään sanomista varsinkaan jos ei tunne koko tyyppiä tai tarinoinnin kohde ei kiinnosta.
Sitä mitä mies ap:ssa näkee, on outo juttu. Ehkä mies ei saa muita ja ap:n reikä on ihan ok. Hänen lörpöttelyä on siis pienempi paha kuin ei reikää ollenkaan.
Mielestäni nuo luettelemasi ovat pinnallisia keskustelunaiheita.
No niinpä! Sinäpä sen keksit!
Katsos, olen varsin nokkela bongaamaan ironiaa. Ja erittäin syvällinen.
Hah, sait minut naurattamaan! Jatka tuolla linjalla!
Tykkään, kun nauratat!
Näistä jutuista on toki aika vaikea sanoa, mutta sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että se mies haluaisi puhua ja jutella - ja onkin vuosia sitten tehnyt sellaisia avauksia ihan tosissaan ja onnellisena siitä, että nyt hänelläkin on joku jolle puhua.
Mutta: itse ainakin olen ruvennut vaikenemaan ja pitämään mielipiteeni omana tietonani, kun suhteen alkuaikoina minun annettiin ymmärtää, että silloin kun vaimo tilittää omia tuntojaan ja työpaikan tai sukulaisten parissa syntyneitä kimurantteja tilanteita, minun on syytä pitää pääni kiinni.
Miehenä kun kuvittelin typerästi, että jos jollakulla on ongelma ja hän kertoo minulle siitä, niin siinä haetaan ratkaisuja ja mietitään yhdessä keskustellen, mitä asialle voisi tehdä. Mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Eihän siinä mitään ratkaisuja haeta, opin tuolloin, että naisella kuuluu olla mies sellaisena sylkykuppina, jolle voi kaataa kaikenmaailman suuret ja pienet ongelmansa ja puhua pälättää ne julki ja taivastella asiat läpi - tässä prosessissa miehen hommaksi jää huudahdella väliin sellaisia "oho, olipas se ilkeä" ja "joo, mä ymmärrän" ja "voi että, miten se nyt niin" -tyyppisiä välihuomioita osoittaakseen, että kuuntelee sitä naista ja ymmärtää ja on tukena.
Lisäksi, jos yritän (anteeksi; piti sanomani "yritin", koska enää en avaa keskustelua) keskustella vaimon kanssa jostain päivänpolttavasta kysymyksestä, esim. uutisten aikaan jostain poliittisesta aiheesta, saan vain kuulla, että "älä siitä nyt mulle rupea meuhkaamaan, en minä sille mitään voi, liity johonkin puolueeseen jos sua toi vaivaa!"
Niin että sori nyt vaan naiset, voi olla olemassa semmoinenkin pienenpieni mahdollisuus, että ne miehet ovat jostain oppineet, että kannattaa vaan pitää turpansa ummessa ja olla avaamatta sitä keskustelua ja joihinkin juttuihin sitten taas vaan ynähdellä jotain ympäripyöreää sopiviin väleihin.
Vierailija kirjoitti:
Nautin hänen kanssaan olemisesta 98% ajasta, teemme asioita yhdessä, suunnittelemme ja välillä matkailemme. Matkailuideat lähtevät minulta ja hän on valmis reissuille.
En muista olisiko hän itse ehdottanut koskaan sen kummemmin mitään. Voi olla etten vaan muista.
Hän on hyvä, luotettava mies, tekee sen minkä lupaan ja omaa huumoriakin, hänen kanssa voi hassutella ja nauraa. Tämä keskustelun puute ajoittain vaivaa.
Ehkä hän on ihastunut minussa tiettyyn vastakkaisuuteen, avoimuuteen ja ulospäinsuuntautuneeseen luonteeseen.
Lisäksi mun reikä on varmaan ihan ok😂😂Ap
Suotta sitten valitat kun peräti nautit 98 % hänen kanssaan viettämästäsi ajasta. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Jos sellaista lähtee metsästämään joutuu pettymään.
Nautin hänen kanssaan olemisesta 98% ajasta, teemme asioita yhdessä, suunnittelemme ja välillä matkailemme. Matkailuideat lähtevät minulta ja hän on valmis reissuille.
En muista olisiko hän itse ehdottanut koskaan sen kummemmin mitään. Voi olla etten vaan muista.
Hän on hyvä, luotettava mies, tekee sen minkä lupaan ja omaa huumoriakin, hänen kanssa voi hassutella ja nauraa. Tämä keskustelun puute ajoittain vaivaa.
Ehkä hän on ihastunut minussa tiettyyn vastakkaisuuteen, avoimuuteen ja ulospäinsuuntautuneeseen luonteeseen.
Lisäksi mun reikä on varmaan ihan ok😂😂
Ap