Voiko 4-vuotiaalle leikatulle kissalle ottaa vielä kissakaverin?

Mun mielestä nelivuotiaalla vielä voi.

Voi, totta kai. Kissatkin yksilöitä.

Ei kai se ole iästä kiinni. Toiset sopeutuu ,toiset ei. Tottuminen toisiinsa voi olla välittömästi ok tai voi viedä parikin vuotta, toiset oppivat sietämään toisista tulee sydän ystävät. Ei voi yleistää.

Kissani joutuu olemaan paljon yksin töideni takia ja siksi lähinnä tuota mietin. Onko parempi ottaa aikuinen kissa kuin pentu ja tyttö vai poikakissa, jos se toinenkin leikattu vai onko sillä merkitystä? Pelkään, että oma kisu alkaisi pissailla muualle, kuten kissakuiskaajassa? Ei ole sitä koskaan tehnyt kyllä, mutta onko sellainen riski kuinka iso? Pitäisikö molemmilla olla omat hiekkalaatikot ja ruokakupit vai käyhttävätkö samaa? Neuvoja, kokemuksia? Ap.

Ei voi tietää etukäteen mitä tarvitaan ja miten menee. Meillä on erikseen vessat mutta käyvät niissä ristiin . Syövät myös aina toistensa kipoista. Välillä nuolevat ja ovat kylkikyljessä, sitten toisinaan ovat epäsopuisia.

Sitä ei koskaan tiedä. Meille tuli kani ja vuosien jälkeen kissanpentu. Vanhempi kissa hyväksyi molemmat ongelmitta. Nyt tosin huomattiin että tykkää syödä toisen ruoat. Muuten tulevat toimeen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei koskaan tiedä. Meille tuli kani ja vuosien jälkeen kissanpentu. Vanhempi kissa hyväksyi molemmat ongelmitta. Nyt tosin huomattiin että tykkää syödä toisen ruoat. Muuten tulevat toimeen hyvin.

Piti vielä lisätä että sama vessa käy, pienelle kissalle myös se kanin vessa... Kaikki juovat samoista juomakupeista joita on monta. Ja kissojen ruokakupit on vierekkäin, nyt tosin pitää vahtia että uudempi tulokas saa myös ruokaa.

Jos toinen kissa tulee, kannattaa pitää kaikki rutiinit muuten mahdollisimman samanlaisina kuin ennen. Kissa hyväksyy muutokset paremmin, jos kaikki ei mullistu samalla kertaa. Eikä kannata varsinkaan antaa vanhalle kissalle vähemmän huomiota kuin ennen.

Ehkä paremmin hyväksyy pentu kissan

Tosin ystävälläni on niitä aikuisia pelastettua ja tulevat toimeen

Ap, voisit keskustella asiasta eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Heillä on paljonkin kokemusta aiheesta ja osaavat neuvoa sekä mahdollisesti suositella jotakin heidän kissaansa.

Meillä on aina ollut useampi kissa, jotka on otettu eri aikaan, useimmat ovat tulleet aikuisina (eläinsuojeluyhdistykseltä). Vihamielisyyttä ei ole esiintynyt, mutta olen kuullut tapauksista, joissa kissat kertakaikkiaan eivät ole tulleet keskenään toimeen. Harvinaista, mutta mahdollista.

Kun todennäköisesti päädyt ottamaan kissakaverin, on olemassa asioita, jotka helpottavat alkavaa yhteiselämää: Feliway Friends (feromonivalmiste), omat vessat ja ruoka-astiat. Sekä tietysti paljon huomiota myös sille jo olemassaolevalle kissalle, jotta mustasukkaisuutta ei pääse syntymään.:)

Itse ottaisin tyttökissalle kaveriksi pojan, jolloin ei pääse syntymään valtataistelua. Ja aikuisen, koska kaikki kissat eivät kestä pentujen meuhkaamista. Aikuisen myös siksi, että kissoja hylätään nyt ennätysmäärin, pennut saaavat useimmiten kodin, mutta aikuiset eivät. 

Mäkin ottaisin pennun. Luultavasti sopeutuminen helpompaa niin, vaikka aikuisenkin saattaisi hyväksyä.

Kyllä nelivuotias vielä jaksaa pennun temmellystä. Hyvä vaan, että saa keikkikaverin. Vanhat kissat asia erikseen.

Nämä menevät aina hirvittävän tapauskohtaisesti, mutta meillä kaksi yhdeksän vuotiasta ottivat hyvin vastaan kaksi kipeästi turvaa tarvitsevaa 5-vuotiasta kissaa. Ensimmäisen viikon ajan oli hieman sähköinen tunnelma, mutta siitä se alkoi sitten tasaantumaan. Nykyään, kaksi vuotta myöhemmin vetävät kaikki neljä sulassa sovussa aamurallia ja ruokailevat sekä nukkuvat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisit keskustella asiasta eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Heillä on paljonkin kokemusta aiheesta ja osaavat neuvoa sekä mahdollisesti suositella jotakin heidän kissaansa.

Meillä on aina ollut useampi kissa, jotka on otettu eri aikaan, useimmat ovat tulleet aikuisina (eläinsuojeluyhdistykseltä). Vihamielisyyttä ei ole esiintynyt, mutta olen kuullut tapauksista, joissa kissat kertakaikkiaan eivät ole tulleet keskenään toimeen. Harvinaista, mutta mahdollista.

Kun todennäköisesti päädyt ottamaan kissakaverin, on olemassa asioita, jotka helpottavat alkavaa yhteiselämää: Feliway Friends (feromonivalmiste), omat vessat ja ruoka-astiat. Sekä tietysti paljon huomiota myös sille jo olemassaolevalle kissalle, jotta mustasukkaisuutta ei pääse syntymään.:)

Itse ottaisin tyttökissalle kaveriksi pojan, jolloin ei pääse syntymään valtataistelua. Ja aikuisen, koska kaikki kissat eivät kestä pentujen meuhkaamista. Aikuisen myös siksi, että kissoja hylätään nyt ennätysmäärin, pennut saaavat useimmiten kodin, mutta aikuiset eivät. 

Hei kiitos tosi paljon asiallisesta vastauksestasi. Tosta oli paljon apua. Otan yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen. ;) ap.

Vierailija kirjoitti:

Kissani joutuu olemaan paljon yksin töideni takia ja siksi lähinnä tuota mietin. Onko parempi ottaa aikuinen kissa kuin pentu ja tyttö vai poikakissa, jos se toinenkin leikattu vai onko sillä merkitystä? Pelkään, että oma kisu alkaisi pissailla muualle, kuten kissakuiskaajassa? Ei ole sitä koskaan tehnyt kyllä, mutta onko sellainen riski kuinka iso? Pitäisikö molemmilla olla omat hiekkalaatikot ja ruokakupit vai käyhttävätkö samaa? Neuvoja, kokemuksia? Ap.

Jostain luin, että kaksi poikakissaa tulee toimeen keskenään, samoin tyttö- ja poikakissa, mutta että kaksi tyttökissaa ei yleensä halua jakaa reviiriä.

Ja neuvotaan, että olisi hyvä olla erilliset hiekkalaatikot ja ruokakulhot, mutta omat kaksi kissaani eri pentueista ainakin jakavat ne sovussa.

Todennäköisesti jos riitaa reviiristä tulee, niin se tulee kyllä heti riidan muodossa. Mutta välttämättä ei tule. Vaikea ennustaa. Mutta jos rauhallisesti totuttaa kissat, niin voi tulla oikein hyviksi kavereiksi.

Meillä 5v leikattu narttu ja leikattu uros. Ovat samasta pentueesta ja siksi tulevat hyvin toimeen keskenään. Narttu on lempeä ja uskoisin tulevan toimeen kissan kuin kissan kanssa. Uros on dominoiva ja haastaa, mutta siskonsa läppäsee, jos touhu menee liian rajuksi ja velipoikakin rauhoittuu. Kollille en uskaltaisi vierasta aikuista ottaa sen seuraksi, on sen verran raju tapaus. Meille ei nyt ole tulossa uutta kissaa, mutta jos toinen kuolee aikanaan ennen toista, aion ottaa uuden kissan jäljelle jääneen seuraksi. Ovat tosi sosiaalista rotua ja kaveri on tärkeä.

Kyllä kotikokeilu onnistuu, eläinsuojeluyhdistykset ymmärtävät, että kissojen sopeutumisesta uuteen lajitoveriin ei voi tietää ilman kokeilua.

Ota kuitenkin huomioon, että että "kyräily" voi kestää kuukausiakin ennen kuin kissat kunnolla tottuvat toisiinsa, älä siis heitä pyyhettä kehään, vaikka kissat aluksi vierastaisivat toisiaan (kissojen hyvinvointi huomioon ottaen tietenkin).

Jos päädyt sen toisen kissan ottamaan, niitä ei kyllä kannata vähään aikaan jättää kahdestaan samaan tilaan kun lähdet töihin. Ne pitää pikkuhiljaa totuttaa toisiinsa niin, että olet itse koko ajan paikalla.