Lue keskustelun säännöt.
Naisten nillityspelko suhteessa
14.07.2019 |
Tuli toisesta ketjusta mieleen ohiksesta ja nyt kiinnostaa teidän mielipiteet! Kärsiikö muutkin suhteessa olevat naiset niin-sanotusta nillityspelosta, eli ei uskalla vastustaa miehen ja/tai ehkä etenkin miehen kavereiden ideoita tai menoja ettei vahingossakaan saa nalkuttajan mainetta?
Miksi niin moni nainen tuntee, että pitää esittää "coolia" ja suvaitsevaista miehen ja hänen kavereidensa edessä ja olla ok kaiken maailman päähänpistojen kanssa?
Onko teillä esimerkkejä tilanteista jossa olette esittäneet ettei teitä joku asia haittaa vain jotta mies ja/tai miehen kaverit eivät ajattelisi teidän olevan tylsä ja nalkuttava pallo miehen jalassa?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Käsittääkseni aloittaja puhui ihan kaikista miehen tekemisistä ja suunnitelmista, joihin hän ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa että ei saisi huonoa mainetta. Tuo kuvailemasi on itsestäänselvyys normaalissa suhteessa. Normaalissa suhteessa pitäisi myös tarvittaessa uskaltaa sanoa se poikkipuolinen sana, kun useimmat päätökset koskevat molempia.
Sitten jos kuvoissa on lapsia, kuvailemasi itsenäisyys ja autonomia ei voi toteutua ihan täysin.
Meidän parisuhdefilosofioissamme on se ero, että minun nähdäkseni useimmat päätökset eivät kosketa molempia osapuolia. Se, lähdenkö huomenna illalla baariin kaverini kanssa, ei ole sellainen asia, josta neuvottelisin erikseen kumppanini kanssa. Jos taas olemme jo sopineet vaikka yhdessä kokkailusta ja saunomisesta, kieltäytyisin kaverini kutsusta ja sopisin baar-illan myöhempään ajankohtaan.
Tämä on juuri sitä toisen autonomian kunnioittamista. Vältetään turhia odotuksia ja oletuksia, ei pidetä toisen aikaa ja vaivannäköä milloinkaan itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Käsittääkseni aloittaja puhui ihan kaikista miehen tekemisistä ja suunnitelmista, joihin hän ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa että ei saisi huonoa mainetta. Tuo kuvailemasi on itsestäänselvyys normaalissa suhteessa. Normaalissa suhteessa pitäisi myös tarvittaessa uskaltaa sanoa se poikkipuolinen sana, kun useimmat päätökset koskevat molempia.
Sitten jos kuvoissa on lapsia, kuvailemasi itsenäisyys ja autonomia ei voi toteutua ihan täysin.
Meidän parisuhdefilosofioissamme on se ero, että minun nähdäkseni useimmat päätökset eivät kosketa molempia osapuolia. Se, lähdenkö huomenna illalla baariin kaverini kanssa, ei ole sellainen asia, josta neuvottelisin erikseen kumppanini kanssa. Jos taas olemme jo sopineet vaikka yhdessä kokkailusta ja saunomisesta, kieltäytyisin kaverini kutsusta ja sopisin baar-illan myöhempään ajankohtaan.
Tämä on juuri sitä toisen autonomian kunnioittamista. Vältetään turhia odotuksia ja oletuksia, ei pidetä toisen aikaa ja vaivannäköä milloinkaan itsestäänselvyytenä.
Olisipa ikävää jos aina pitäisi varata se oma kumppani, koska muuten se vain lähtee jatkuvasti toisten kanssa extempore johonkin. Kyllä meillä kysytään aina että onko jotain haluja tai suunnitelmia sillä kumppanilla, ja sitten vasta luvataan lähteä muualle.
Onpa teidän miehet ihme tossukoita! Minun mies ei ikinä antaisi minun sanoa mitä hän saa tehdä ja mitä ei, eikä antaisi minun arvostella itseään ystäviensä edessä. Ja hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Käsittääkseni aloittaja puhui ihan kaikista miehen tekemisistä ja suunnitelmista, joihin hän ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa että ei saisi huonoa mainetta. Tuo kuvailemasi on itsestäänselvyys normaalissa suhteessa. Normaalissa suhteessa pitäisi myös tarvittaessa uskaltaa sanoa se poikkipuolinen sana, kun useimmat päätökset koskevat molempia.
Sitten jos kuvoissa on lapsia, kuvailemasi itsenäisyys ja autonomia ei voi toteutua ihan täysin.
Meidän parisuhdefilosofioissamme on se ero, että minun nähdäkseni useimmat päätökset eivät kosketa molempia osapuolia. Se, lähdenkö huomenna illalla baariin kaverini kanssa, ei ole sellainen asia, josta neuvottelisin erikseen kumppanini kanssa. Jos taas olemme jo sopineet vaikka yhdessä kokkailusta ja saunomisesta, kieltäytyisin kaverini kutsusta ja sopisin baar-illan myöhempään ajankohtaan.
Tämä on juuri sitä toisen autonomian kunnioittamista. Vältetään turhia odotuksia ja oletuksia, ei pidetä toisen aikaa ja vaivannäköä milloinkaan itsestäänselvyytenä.
Olisipa ikävää jos aina pitäisi varata se oma kumppani, koska muuten se vain lähtee jatkuvasti toisten kanssa extempore johonkin. Kyllä meillä kysytään aina että onko jotain haluja tai suunnitelmia sillä kumppanilla, ja sitten vasta luvataan lähteä muualle.
Meillä molemmat ovat melko sosiaalisia, joten enemmän hankaluuksia tulisi siitä, että pitäisi aina neuvotella toisen kanssa tällaisista menoista. Lisäksi tällä tavoin parisuhteessa tulee vietettyä enemmän laatuaikaa, sovittua treffejä ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Hehheh, kuunnelkaas tätä: itse en nalkuta, koska mua ei häiritse oikeastaan mikään mitä mieheni tekee tai törttöilee, ja tänään sain mieheltäni kuulla etten "välitä" tarpeeksi koska en vahdi hänen puuhiaan ja kiellä menojaan :D Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja nyt tämä tuli puheeksi. No, tänään nillitin sitten siitä kun mies oli lähdössä baariin, luettelin montako olutta saa ottaa ja käskin tulla kotiin iltakymmeneksi! Toivottavasti mies on nyt tyytyväinen.
Noin toimii kuuliainen vaimo. Iltakymppi lähestyy, aika varautua ja olla nilkkoihin asti oleva yöpaita päällä ja kaulin kourassa ovella passissa, jos vaikka menee pitkäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Olen täysin samaa mieltä siinä mielessä, että terveessä suhteessa toisen oman ajan arvostaminen on tärkeää eikä terveeseen suhteeseen kuulu toisen kyttääminen ja kontrollointi. Oma aika ja omat jutut ovat mielestäni tärkeä osa suhdetta, se auttaa jaksamaan ja liika yhteiselo voi monesti olla haitaksi, etenkin jos tulee ero eikä ole oppinut olemaan yksin.
Enemmän ajatuksena tässä aloituksessa oli ne tilanteet jossa tuntee mahdollisesti "joutuvansa" hyväksymään poikkeuksellisia tilanteita tai "vahtimaan" miehensä käyttäytymistä, kuten noissakin kommenteissa mainitut polttarit (etenkin stripparikokemukset) tai liika juominen, johon ehkä jopa mies itse on pyytänyt vaimoa puuttumaan, mutta nainen saa siitä nillittäjän maineen. Ja se, miten automaattisesti sitä saa naisena nillittäjän maineen vaikkei sitä tekisi.
Oma kokemukseni jonka pohjalta tätä kysymystä lähdin miettimään on juuri tuo tunne, että on pakko hyväksyä käytöstä, jota ei normaalisti hyväksyisi, ettei saisi nillittäjän leimaa. Omassa suhteessa kyse on pelaamisesta. Pelaamme molemmat mieheni kanssa paljon tietokonepelejä, mieheni useimmiten netissä yhdessä kavereidensa kanssa. Ymmärrän siis täysin että välillä pelaaminen vie mennessään ja saattaa lähteä ajan taju eikä nettipelejä voi pausettaa. Pyrin aina olemaan nillittämättä, sillä todellakin ymmärrän tilanteen ja olen itse myös usein samassa tilanteessa!
Siksi harmittaa ne harvat kerrat kun esim olemme päättäneet tehdä ruokaa yhdessä ja miehen pelit venyy. Toki voin hyvin tehdä ruoan itse, mutta jos sitten vielä joudun odottelemaan miestä ruoan jäähtyessä niin alkaa huumori loppua. Jos sitten menen miestä muistuttelemaan että nyt pitäisi päästä jo syömään, etenkin miehen sinkkukaverit usein huutelee asiasta ja "kiusaa" että mies on pulassa ja vitsillä muistelevat niitä aikoja kun mies sai pelata ilman että kukaan valitti. Silloin harmittaa todella ja tekisi mieli kavereille kommentoida, etten kontrolloi miestäni vaan itsekin olen usein samassa tilanteessa!
Eniten häiritsee se, että kun itse jään pelien syövereihin kiinni ja mies joutuu muistuttelemaan minua ruokailusta samanlaisessa tilanteessa, ei sitä ikinä mielletä nalkuttamiseksi. Nalkutus vaikuttaa olevan yksinomaan naisten hommaa.
- Ap
Mieheni ei anna kenenkään sanoa minusta poikkipuolista sanaa. Välillä tulee tilanteita, että miehen kavereita on vaikkapa iltaa istumassa, tai mies on jossain, ja soitan hänelle jotain asiaa. Mitä näitä nyt olisi ollut esimerkkejä.
Mies oli kaverillaan saunomassa, ja sanoi tulevansa kotiin klo n. klo 22. 21.30 soitin hänelle että pyykkikone on hajonnut, ja että en saa tehtyä sille mitään, en luukkua auki en vesiä pois jne. En pyytänyt kotiin, vaan ilmoitin vain.
Taustalta kuului huuto "jaajaa, hallitus soittaa, että nukkumaanmenoaika on jo mennyt" mieheni siihen sitten vain totesi että pesukone rikki, johon kuului vielä jotain natinaa taustalta että seliseli, johon mieheni sanoi että ehkä sulla on tapana jättää vaimo pulaan, mutta hän ei ole sellainen vätysvelliperse. Mies tuli kotiin vähän kymmenen jälkeen, vaikka kuinka oli yritetty houkutella jäämään.
Miehellä oli kaveri kylässä, ja kello oli jo paljon, ja olutta virrannut senkin edestä. Mieheni puhe alko sammaltaa, ja silmät lasittua, jolloin sanoin että nyt sä alat olemaan niin humalassa, että olis varmaan parempi lähteä nukkumaan. Miehen kaveri alkoi siihen että naiset voi mennä pois jos häiritsee, johon mieheni sanoi että kyllä se on sellainen juttu, että jos Maija sanoo että olen liian humalassa ja on aika mennä nukkumaan, niin silloin se asia on just sillä tavalla, eikä mitnekään muuten, ja anna olla viimeinen kerta kun minun kotonani sanot että vaimo voi poistua paikalta. Niin lähti kaveri kotiin ja mies nukkumaan.
Eli miksi ap sinun miehesi ei puolusta sinua?
Missä näitä kasvaa, mistä näitä saa? Varattuja varmaan jo kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jolle vastasit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähä niin et kaikki miehet (ja naiset) olettaa tyttöystävien ja vaimojen suutuvan ja nillittävän sellaisista stereotyyppisista asioista kun esim
- liika juominen
- kauniin naisen kattominen yleisellä paikalla
- p*rnon kattominen
- r*nkkaaminen kun on suhteessa
- liika juttelu toisille naisille
- flirttailu
- strippiklubilla käynti
- poikien ryyppyreissut
- yleinen hölmöily ja "poikien jutut"Suurin osa noista on mielestäni ihan ok kunhan suhde on kunnossa ja asioista puhuu avoimesti kumppanin kanssa. Itse en esim p*rnon kattomisesta suuttuis ellei mies sitä piilottelisi tai kattoisi mielummin kun olisi mun kanssa. Ymmärrän hyvin sen että jouduin omalle miehelle moneen kertaan painottamaan että tää on ihan ok mulle enkä ole kuten kaikki olettaa!
En itsekään pidä noita juttuja paheksuttavina, mutta en ihan ymmärrä miksi noista pitäisi "avoimesti puhua". Tietysti yleensä mainitaan jos lähdetään jonnekin ja ollaan yötä pois, mutta ei minulla ole tarvetta erityisemmin noista keskustella.
Tarkotin avoimesti puhumisella sitä että tietää mitä toinen on niistä mieltä, ei niinkään et kaikesta pitää puhua ja mitä p*rnoa nyt tuli katottua jne😁 esim se että jos joku on ehdottomasti vaikka strippareita vastaan niin siitä pitää puhua avoimesti ettei tule tilanteita missä mies luulee olevan ok käydä strippiklubilla ja nainen suuttuu asiasta koska kumpikaan ei oo kertonu mielipidettään asiaan. Kyl suhteeseen kuuluu myös kompromissit ja jos tyttöystävä on ehdottomasti vaikka niitä strippareita vastaan niin pitää mielestäni keskustella siitä että onko mies valmis niistä luopumaan ja jos ei niin miksi. Kaikki ei kuitenkaan ole valmiita hyvöksymään ihan kaikkea ja sekin on ok!
Minä en harrasta kompromisseja. Voin olla ja elää ihan hyvin yksinkin. Kenenkään ei tarvitse luopua takiani mistään. Onneksi minulla on jo mies jonka kanssa ei tarvitse kompromisseja tehdä, kun molemmat ollaan niin samoilla viivoilla.
Sama juttu. Kaikesta parisuhteisiin liittyvästä on tullut paljon helpompaa, kun omaksuin tämän asenteen.
Sama täällä. Ja kaiken lisäksi olen saanut hyvän ja itselleni sopivan suhteen, kun uskalsin sanoa heti mikä käy ja mikä ei käy. Ennen kärsin hiljaa nahoissani. Sitten olin 6 vuotta sinkkuna, huomasin miten mukava on olla itsekseen, ja opin tietämään mitä haluan ja mitä en. Kun sitten osasin kertoa ne asiat heti alkuunsa, niin vaikka "vaativa" olinkin, sain silti juuri sellaisen miehen joka niihin vaatimuksiin sopii.
Aikaisemmin kun kynnysmattoilin, niin sitä sainkin tehdä tekemästä päästyänikin.
Tämä on varmaan se, mitä ihmiset tarkoittavat, kun sanovat "Täytyy olla onnellinen ensin itsekseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Olen täysin samaa mieltä siinä mielessä, että terveessä suhteessa toisen oman ajan arvostaminen on tärkeää eikä terveeseen suhteeseen kuulu toisen kyttääminen ja kontrollointi. Oma aika ja omat jutut ovat mielestäni tärkeä osa suhdetta, se auttaa jaksamaan ja liika yhteiselo voi monesti olla haitaksi, etenkin jos tulee ero eikä ole oppinut olemaan yksin.
Enemmän ajatuksena tässä aloituksessa oli ne tilanteet jossa tuntee mahdollisesti "joutuvansa" hyväksymään poikkeuksellisia tilanteita tai "vahtimaan" miehensä käyttäytymistä, kuten noissakin kommenteissa mainitut polttarit (etenkin stripparikokemukset) tai liika juominen, johon ehkä jopa mies itse on pyytänyt vaimoa puuttumaan, mutta nainen saa siitä nillittäjän maineen. Ja se, miten automaattisesti sitä saa naisena nillittäjän maineen vaikkei sitä tekisi.
Oma kokemukseni jonka pohjalta tätä kysymystä lähdin miettimään on juuri tuo tunne, että on pakko hyväksyä käytöstä, jota ei normaalisti hyväksyisi, ettei saisi nillittäjän leimaa. Omassa suhteessa kyse on pelaamisesta. Pelaamme molemmat mieheni kanssa paljon tietokonepelejä, mieheni useimmiten netissä yhdessä kavereidensa kanssa. Ymmärrän siis täysin että välillä pelaaminen vie mennessään ja saattaa lähteä ajan taju eikä nettipelejä voi pausettaa. Pyrin aina olemaan nillittämättä, sillä todellakin ymmärrän tilanteen ja olen itse myös usein samassa tilanteessa!
Siksi harmittaa ne harvat kerrat kun esim olemme päättäneet tehdä ruokaa yhdessä ja miehen pelit venyy. Toki voin hyvin tehdä ruoan itse, mutta jos sitten vielä joudun odottelemaan miestä ruoan jäähtyessä niin alkaa huumori loppua. Jos sitten menen miestä muistuttelemaan että nyt pitäisi päästä jo syömään, etenkin miehen sinkkukaverit usein huutelee asiasta ja "kiusaa" että mies on pulassa ja vitsillä muistelevat niitä aikoja kun mies sai pelata ilman että kukaan valitti. Silloin harmittaa todella ja tekisi mieli kavereille kommentoida, etten kontrolloi miestäni vaan itsekin olen usein samassa tilanteessa!
Eniten häiritsee se, että kun itse jään pelien syövereihin kiinni ja mies joutuu muistuttelemaan minua ruokailusta samanlaisessa tilanteessa, ei sitä ikinä mielletä nalkuttamiseksi. Nalkutus vaikuttaa olevan yksinomaan naisten hommaa.
- Ap
Omia rajoja saa tietysti asettaa, ja parisuhteessa täytyykin pystyä avoimesti kertomaan, miltä toisen käyttäytyminen tuntuu. Tämä on oikeastaan ainoa tapa löytää tapailuvaiheessa sellainen tyyppi, jonka kanssa arvot ja elämäntapa osuu yksiin.
Itse en kyllä pystyisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jolle pitäisi ikinä muistutella syömään tulemisesta. Tuollainen holhoaminen on jotakin uskomattomattoman epäseksikästä. Matalatestoinen pelaajavässykkä, joka vain jumittelee perseenhajuisessa gamer-tuolissaan on ällttävimpiä miestyyppejä, joita tiedän.
Naurattaa tuo pelaajastereotypia, kun oma pelaava mieheni on kovatasoinen ammattiurheilija (heitä ei Suomessa paljon ole), hyväkuntoinen, sosiaalinen ja ei millään tavalla vässykkä, mitä nyt mieluummin nollaa päätään pelien kun alkoholin kanssa.
Mitä ruokailusta muistuttamiseen tulee niin sitä tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa, eli meidän onneksi suhteemme ei kaadu epäseksikkääseen holhoamiseen😊
Mutta hyvä että pääsit purkamaan rumia stereotypioitasi, toivottavasti helpotti pahaa oloasi😁
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Käsittääkseni aloittaja puhui ihan kaikista miehen tekemisistä ja suunnitelmista, joihin hän ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa että ei saisi huonoa mainetta. Tuo kuvailemasi on itsestäänselvyys normaalissa suhteessa. Normaalissa suhteessa pitäisi myös tarvittaessa uskaltaa sanoa se poikkipuolinen sana, kun useimmat päätökset koskevat molempia.
Sitten jos kuvoissa on lapsia, kuvailemasi itsenäisyys ja autonomia ei voi toteutua ihan täysin.
Meidän parisuhdefilosofioissamme on se ero, että minun nähdäkseni useimmat päätökset eivät kosketa molempia osapuolia. Se, lähdenkö huomenna illalla baariin kaverini kanssa, ei ole sellainen asia, josta neuvottelisin erikseen kumppanini kanssa. Jos taas olemme jo sopineet vaikka yhdessä kokkailusta ja saunomisesta, kieltäytyisin kaverini kutsusta ja sopisin baar-illan myöhempään ajankohtaan.
Tämä on juuri sitä toisen autonomian kunnioittamista. Vältetään turhia odotuksia ja oletuksia, ei pidetä toisen aikaa ja vaivannäköä milloinkaan itsestäänselvyytenä.
Olisipa ikävää jos aina pitäisi varata se oma kumppani, koska muuten se vain lähtee jatkuvasti toisten kanssa extempore johonkin. Kyllä meillä kysytään aina että onko jotain haluja tai suunnitelmia sillä kumppanilla, ja sitten vasta luvataan lähteä muualle.
Meillä molemmat ovat melko sosiaalisia, joten enemmän hankaluuksia tulisi siitä, että pitäisi aina neuvotella toisen kanssa tällaisista menoista. Lisäksi tällä tavoin parisuhteessa tulee vietettyä enemmän laatuaikaa, sovittua treffejä ja niin edelleen.
Sehän ei ole neuvottelua jos kysyy toiselta mitä suunnitelmia tällä on illaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Olen täysin samaa mieltä siinä mielessä, että terveessä suhteessa toisen oman ajan arvostaminen on tärkeää eikä terveeseen suhteeseen kuulu toisen kyttääminen ja kontrollointi. Oma aika ja omat jutut ovat mielestäni tärkeä osa suhdetta, se auttaa jaksamaan ja liika yhteiselo voi monesti olla haitaksi, etenkin jos tulee ero eikä ole oppinut olemaan yksin.
Enemmän ajatuksena tässä aloituksessa oli ne tilanteet jossa tuntee mahdollisesti "joutuvansa" hyväksymään poikkeuksellisia tilanteita tai "vahtimaan" miehensä käyttäytymistä, kuten noissakin kommenteissa mainitut polttarit (etenkin stripparikokemukset) tai liika juominen, johon ehkä jopa mies itse on pyytänyt vaimoa puuttumaan, mutta nainen saa siitä nillittäjän maineen. Ja se, miten automaattisesti sitä saa naisena nillittäjän maineen vaikkei sitä tekisi.
Oma kokemukseni jonka pohjalta tätä kysymystä lähdin miettimään on juuri tuo tunne, että on pakko hyväksyä käytöstä, jota ei normaalisti hyväksyisi, ettei saisi nillittäjän leimaa. Omassa suhteessa kyse on pelaamisesta. Pelaamme molemmat mieheni kanssa paljon tietokonepelejä, mieheni useimmiten netissä yhdessä kavereidensa kanssa. Ymmärrän siis täysin että välillä pelaaminen vie mennessään ja saattaa lähteä ajan taju eikä nettipelejä voi pausettaa. Pyrin aina olemaan nillittämättä, sillä todellakin ymmärrän tilanteen ja olen itse myös usein samassa tilanteessa!
Siksi harmittaa ne harvat kerrat kun esim olemme päättäneet tehdä ruokaa yhdessä ja miehen pelit venyy. Toki voin hyvin tehdä ruoan itse, mutta jos sitten vielä joudun odottelemaan miestä ruoan jäähtyessä niin alkaa huumori loppua. Jos sitten menen miestä muistuttelemaan että nyt pitäisi päästä jo syömään, etenkin miehen sinkkukaverit usein huutelee asiasta ja "kiusaa" että mies on pulassa ja vitsillä muistelevat niitä aikoja kun mies sai pelata ilman että kukaan valitti. Silloin harmittaa todella ja tekisi mieli kavereille kommentoida, etten kontrolloi miestäni vaan itsekin olen usein samassa tilanteessa!
Eniten häiritsee se, että kun itse jään pelien syövereihin kiinni ja mies joutuu muistuttelemaan minua ruokailusta samanlaisessa tilanteessa, ei sitä ikinä mielletä nalkuttamiseksi. Nalkutus vaikuttaa olevan yksinomaan naisten hommaa.
- Ap
Mieheni ei anna kenenkään sanoa minusta poikkipuolista sanaa. Välillä tulee tilanteita, että miehen kavereita on vaikkapa iltaa istumassa, tai mies on jossain, ja soitan hänelle jotain asiaa. Mitä näitä nyt olisi ollut esimerkkejä.
Mies oli kaverillaan saunomassa, ja sanoi tulevansa kotiin klo n. klo 22. 21.30 soitin hänelle että pyykkikone on hajonnut, ja että en saa tehtyä sille mitään, en luukkua auki en vesiä pois jne. En pyytänyt kotiin, vaan ilmoitin vain.
Taustalta kuului huuto "jaajaa, hallitus soittaa, että nukkumaanmenoaika on jo mennyt" mieheni siihen sitten vain totesi että pesukone rikki, johon kuului vielä jotain natinaa taustalta että seliseli, johon mieheni sanoi että ehkä sulla on tapana jättää vaimo pulaan, mutta hän ei ole sellainen vätysvelliperse. Mies tuli kotiin vähän kymmenen jälkeen, vaikka kuinka oli yritetty houkutella jäämään.
Miehellä oli kaveri kylässä, ja kello oli jo paljon, ja olutta virrannut senkin edestä. Mieheni puhe alko sammaltaa, ja silmät lasittua, jolloin sanoin että nyt sä alat olemaan niin humalassa, että olis varmaan parempi lähteä nukkumaan. Miehen kaveri alkoi siihen että naiset voi mennä pois jos häiritsee, johon mieheni sanoi että kyllä se on sellainen juttu, että jos Maija sanoo että olen liian humalassa ja on aika mennä nukkumaan, niin silloin se asia on just sillä tavalla, eikä mitnekään muuten, ja anna olla viimeinen kerta kun minun kotonani sanot että vaimo voi poistua paikalta. Niin lähti kaveri kotiin ja mies nukkumaan.
Eli miksi ap sinun miehesi ei puolusta sinua?
Missä näitä kasvaa, mistä näitä saa? Varattuja varmaan jo kaikki.
Omani löysin ihan vahingossa, että en osaa neuvoa paikkaa :p Meillä nyt muutenkin on pääsääntönä että ensin kumppani, ja sitten vasta kaikki muu. Ei tarvitse arpoa luottoa eikä lojaaliutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yks joka pelkää!
Meillä on mieheni kanssa aika tuore suhde. Miehellä on tosi aikaa vievä työ, joten meillä on ollut välillä vähän hankalauuksia yhteisen ajan järjestämisessä.
Kerran kävi sitten niin, että olimme sopineet näkevämme viikonloppu lauantaina ja menevämme yhdessä syömään yms. Kuitenkin yhtäkkiä päivää aikaisemmin mies ilmoittaa, että hänen eräällä kaverillaan on synttäripirskeet samana iltana eikä ollut aikaisemmin tajunnut suunnitelmien osuvan samalle päivälle. Minä tottakai hieman loukkaannuin, koska edellisestä tapaamisestamme oli jo pari viikkoa aikaa sekä minulla oli seuraavalla viikolla tiedossa viikon ulkomaanmatka, jolloin emme ainakaan pystyisi tavata. Mies sitten sanoi, että tottakai hän sitten näkee mieluummin minua eikä tahdo mulle pahaa mieltä oman unohduksensa takia. Sanoin kuitenkin tässä vaiheessa miehelle että vaikka asia harmittaakin minua, niin ymmärrän kyllä jos menee mieluummin kaverinsa synttärijuhliin, ne kun ovat kuitenkin vain kerran vuodessa. Mies tästä huolimatta sanoi, että ei mene sinne vaan on mieluummin minun kanssani.
No, eipä mennyt kauaa, kun miehen toinen kaveri (huom. kaveri, jonka olen tavannut vain kerran aikaisemmin, eikä mulle edes ole tämän numeroa tai mitään) sitten tulee mulle laittamaan Whatsappissa viestiä (kaivanut siis numeroni jostain) että mikä homma kun et päästä Markoa* kaverin synttärijuhliin. Kuulemma kovat juhlat tiedossa ja suunniteltu koko viikko. Sanoin sitten tälle kaverille ihan suoraan, että en ole todellakaan kieltänyt miestä menemästä ja että olen sanonut tälle että tekee miten itse haluaa.
Tämän jälkeen alkoi ottaa niin ylivoimaisesti kaaliin, että menin sanomaan miehelle että antaa kuule palaa ja mene sinne kaverin synttäreille. Sanoin myös että en halua jatkossa hänen kavereiden tulevan mulle valittamaan vaan hän voi ihan itse ilmaista halunsa mulle. Pahoitteli kovasti tilannetta, mutta meni lopulta sinne kaverinsa juhliin.
En tiedä, onko mies sitten sanonut kavereilleen että minä en päästä, vai sanoiko ihan rehellisesti että on sopinut myös mun kanssa menoa mutta kaverit sitten tehneet omia johtopäätöksiä. Kaveriaan mies kyllä tuossa asiassa enemmän puolusti ja sanoi mulle vaan että ”no ei se nyt pahalla sitä tarkottanut”.
Toista kertaa ei ole näin käynyt ja toivon että ei tulekaan käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä pelkää mitään mainetta, mutta ei kyllä ole tarvetta kieltää mieheltä reissuja kavereidensa kanssa tai muutakaan sellaista.
Sen sijaan mä en jaksa kuunnella valitusta nalkutuksesta mieheltä itseltään. Hänestä on nalkutusta siis se, että pyydän siivoamaan omat sotkunsa kotona. Joten annan hänen olla rauhassa siivoamatta sotkujaan pitkiäkin ajanjaksoja. Sitten vaan tasaisin väliajoin räjähdän totaalisesti ja huudan suoraa huutoa, jotta mies alkaa siivota. Minä en ikävä kyllä suostu elämään toisen sotkuissa, mutta en myöskään suostu toisen sotkuja siivoamaan. Ja kun ei tyyppi opi huomauttamatta siivoamaan, niin pakko se asia on jollain tavalla saada perille.
Kestäköön mies sitten huutoni, kun ei ystävällistä puhetta halua kuunnella vaan se on sitä nalkutusta. Sama se minulle, kunhan homma tulee jollain tapaa hoidetuksi.
Mies puolustaa naistansa, tai se ei ole mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Käsittääkseni aloittaja puhui ihan kaikista miehen tekemisistä ja suunnitelmista, joihin hän ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa että ei saisi huonoa mainetta. Tuo kuvailemasi on itsestäänselvyys normaalissa suhteessa. Normaalissa suhteessa pitäisi myös tarvittaessa uskaltaa sanoa se poikkipuolinen sana, kun useimmat päätökset koskevat molempia.
Sitten jos kuvoissa on lapsia, kuvailemasi itsenäisyys ja autonomia ei voi toteutua ihan täysin.
Meidän parisuhdefilosofioissamme on se ero, että minun nähdäkseni useimmat päätökset eivät kosketa molempia osapuolia. Se, lähdenkö huomenna illalla baariin kaverini kanssa, ei ole sellainen asia, josta neuvottelisin erikseen kumppanini kanssa. Jos taas olemme jo sopineet vaikka yhdessä kokkailusta ja saunomisesta, kieltäytyisin kaverini kutsusta ja sopisin baar-illan myöhempään ajankohtaan.
Tämä on juuri sitä toisen autonomian kunnioittamista. Vältetään turhia odotuksia ja oletuksia, ei pidetä toisen aikaa ja vaivannäköä milloinkaan itsestäänselvyytenä.
Olisipa ikävää jos aina pitäisi varata se oma kumppani, koska muuten se vain lähtee jatkuvasti toisten kanssa extempore johonkin. Kyllä meillä kysytään aina että onko jotain haluja tai suunnitelmia sillä kumppanilla, ja sitten vasta luvataan lähteä muualle.
Meillä molemmat ovat melko sosiaalisia, joten enemmän hankaluuksia tulisi siitä, että pitäisi aina neuvotella toisen kanssa tällaisista menoista. Lisäksi tällä tavoin parisuhteessa tulee vietettyä enemmän laatuaikaa, sovittua treffejä ja niin edelleen.
Sehän ei ole neuvottelua jos kysyy toiselta mitä suunnitelmia tällä on illaksi.
Ei ole ei. Mutta meillä kun ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä, menomme eivät ole riippuvaisia toisen menoista.
Vierailija kirjoitti:
Mies puolustaa naistansa, tai se ei ole mies.
Naisenko ei tarvitse puolustaa miestä? Vaiko eikö nainen pysty siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies puolustaa naistansa, tai se ei ole mies.
Naisenko ei tarvitse puolustaa miestä? Vaiko eikö nainen pysty siihen?
Voi hellanllettas sentään, kun ei vielä ihan ole opittu lukemaan kunnolla. Kyllä se siitä. Oppimista edesauttaa että luet vain lauseet uudestaan ja uudestaan, ja sitten oikein kovasti mietit että lukiko siinä nyt mitään muuta kuin että mies puolustaa naistansa tai se ei ole mies. Edes rivien välissä. Ja jos edelleen tuntuu että kyllä siellä lukee että naisen ei tarvitse puolustaa miestä, niin lue vielä uudestaan. Ei ole pitkä lause, kyllä se ymmärrys sieltä luettuun tulee, kun vain jaksat harjoitella. Tsemiä!
Sama täällä. Ja kaiken lisäksi olen saanut hyvän ja itselleni sopivan suhteen, kun uskalsin sanoa heti mikä käy ja mikä ei käy. Ennen kärsin hiljaa nahoissani. Sitten olin 6 vuotta sinkkuna, huomasin miten mukava on olla itsekseen, ja opin tietämään mitä haluan ja mitä en. Kun sitten osasin kertoa ne asiat heti alkuunsa, niin vaikka "vaativa" olinkin, sain silti juuri sellaisen miehen joka niihin vaatimuksiin sopii.
Aikaisemmin kun kynnysmattoilin, niin sitä sainkin tehdä tekemästä päästyänikin.