Lue keskustelun säännöt.
Naisten nillityspelko suhteessa
14.07.2019 |
Tuli toisesta ketjusta mieleen ohiksesta ja nyt kiinnostaa teidän mielipiteet! Kärsiikö muutkin suhteessa olevat naiset niin-sanotusta nillityspelosta, eli ei uskalla vastustaa miehen ja/tai ehkä etenkin miehen kavereiden ideoita tai menoja ettei vahingossakaan saa nalkuttajan mainetta?
Miksi niin moni nainen tuntee, että pitää esittää "coolia" ja suvaitsevaista miehen ja hänen kavereidensa edessä ja olla ok kaiken maailman päähänpistojen kanssa?
Onko teillä esimerkkejä tilanteista jossa olette esittäneet ettei teitä joku asia haittaa vain jotta mies ja/tai miehen kaverit eivät ajattelisi teidän olevan tylsä ja nalkuttava pallo miehen jalassa?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Jep. Jos et halua kumppaniksesi miestä, joka harrastaa vaikka Warhammer-pelaamista niin, että ostaa satasilla armeijoita ja on harva se viikonloppu turnauksissa, ei varmaan kannata alkaa seurustella sellaisen kanssa. Toisen muuttaminen ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on menossa ns. Hääkesä kaveripiirissä, viidet häät nyt kesällä ja talvella vielä kaks. Ekat kaveriporukan häät ja miehillä lähti ihan lapasesta polttarit. Mentiin niin leffameiningillä, oli stripparia ja limusiinia ja kalliita polttarireissuja Mallorcalle.
Tuli sit hiljainen kisa tulevien naisten kesken et kukaan ei uskaltanu sanoa ettei hyväksy strippareita polttareihin kun luuli muidenkin olevan asian kanssa ok! Lopulta selvisi ettei kukaan olisi näitä halunnut, ei myöskään itse polttarisankarit jotka koki sen vaivaannuttavana, mutta kun pojat luuli sen kuuluvan asiaan. Lopulta jo nauroivat asialle miten tytöt ei ollu uskaltanu sanoa mitään ja pojat pisti montasataa euroa haisemaan "turhiin" strippareihin. Kukaan ei saanut nillittäjän mainetta mut kaikki luuli saavansa ennenku asiasta puhuttiin
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi nillittäjämainetta pelkäävä ilmoittautuu!
Joskus mieheni juo hieman liikaa illan istujaisissa ja joudun hänelle välillä mainitsemaan, että miten olisi vähän vettä välissä. Muut hänen kaveriporukastaan ei juo liikaa. Silti he usein kommentoivat, että "kyllä se Lauran kännitutka kohta pirisee ja huutoa tulee" jos huomaavat että mies alkaa olla kovassa tuiterissa. Harmittaa että siitä on jotenkin tullut vitsi että mulla olisi kännitutka joka huutaa kun mies juo liikaa ja joudun kuuntelemaan "aijai taas on ukko pulassa ja joutuu sohvalle nukkumaan"-kommentteja. Olenkin nykyään hiljaa asiasta ja annan juoda rauhassa että pääsisin nillittäjän leimasta irti. Itsehän kännisestä miehestä sitten kärsin yöllä mut jotenkin helpompaa kun se ikuinen kommentointi.....
Tuohan siinä kommentoinnissa juuri oli tavoitteena. Veikkaan että miehesi saa kuitenkin edelleen neuvoa sinua, esim. miten autolla ajetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähä niin et kaikki miehet (ja naiset) olettaa tyttöystävien ja vaimojen suutuvan ja nillittävän sellaisista stereotyyppisista asioista kun esim
- liika juominen
- kauniin naisen kattominen yleisellä paikalla
- p*rnon kattominen
- r*nkkaaminen kun on suhteessa
- liika juttelu toisille naisille
- flirttailu
- strippiklubilla käynti
- poikien ryyppyreissut
- yleinen hölmöily ja "poikien jutut"Suurin osa noista on mielestäni ihan ok kunhan suhde on kunnossa ja asioista puhuu avoimesti kumppanin kanssa. Itse en esim p*rnon kattomisesta suuttuis ellei mies sitä piilottelisi tai kattoisi mielummin kun olisi mun kanssa. Ymmärrän hyvin sen että jouduin omalle miehelle moneen kertaan painottamaan että tää on ihan ok mulle enkä ole kuten kaikki olettaa!
En itsekään pidä noita juttuja paheksuttavina, mutta en ihan ymmärrä miksi noista pitäisi "avoimesti puhua". Tietysti yleensä mainitaan jos lähdetään jonnekin ja ollaan yötä pois, mutta ei minulla ole tarvetta erityisemmin noista keskustella.
Tarkotin avoimesti puhumisella sitä että tietää mitä toinen on niistä mieltä, ei niinkään et kaikesta pitää puhua ja mitä p*rnoa nyt tuli katottua jne😁 esim se että jos joku on ehdottomasti vaikka strippareita vastaan niin siitä pitää puhua avoimesti ettei tule tilanteita missä mies luulee olevan ok käydä strippiklubilla ja nainen suuttuu asiasta koska kumpikaan ei oo kertonu mielipidettään asiaan. Kyl suhteeseen kuuluu myös kompromissit ja jos tyttöystävä on ehdottomasti vaikka niitä strippareita vastaan niin pitää mielestäni keskustella siitä että onko mies valmis niistä luopumaan ja jos ei niin miksi. Kaikki ei kuitenkaan ole valmiita hyvöksymään ihan kaikkea ja sekin on ok!
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Käsittääkseni aloittaja puhui ihan kaikista miehen tekemisistä ja suunnitelmista, joihin hän ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa että ei saisi huonoa mainetta. Tuo kuvailemasi on itsestäänselvyys normaalissa suhteessa. Normaalissa suhteessa pitäisi myös tarvittaessa uskaltaa sanoa se poikkipuolinen sana, kun useimmat päätökset koskevat molempia.
Sitten jos kuvoissa on lapsia, kuvailemasi itsenäisyys ja autonomia ei voi toteutua ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Olen täysin samaa mieltä siinä mielessä, että terveessä suhteessa toisen oman ajan arvostaminen on tärkeää eikä terveeseen suhteeseen kuulu toisen kyttääminen ja kontrollointi. Oma aika ja omat jutut ovat mielestäni tärkeä osa suhdetta, se auttaa jaksamaan ja liika yhteiselo voi monesti olla haitaksi, etenkin jos tulee ero eikä ole oppinut olemaan yksin.
Enemmän ajatuksena tässä aloituksessa oli ne tilanteet jossa tuntee mahdollisesti "joutuvansa" hyväksymään poikkeuksellisia tilanteita tai "vahtimaan" miehensä käyttäytymistä, kuten noissakin kommenteissa mainitut polttarit (etenkin stripparikokemukset) tai liika juominen, johon ehkä jopa mies itse on pyytänyt vaimoa puuttumaan, mutta nainen saa siitä nillittäjän maineen. Ja se, miten automaattisesti sitä saa naisena nillittäjän maineen vaikkei sitä tekisi.
Oma kokemukseni jonka pohjalta tätä kysymystä lähdin miettimään on juuri tuo tunne, että on pakko hyväksyä käytöstä, jota ei normaalisti hyväksyisi, ettei saisi nillittäjän leimaa. Omassa suhteessa kyse on pelaamisesta. Pelaamme molemmat mieheni kanssa paljon tietokonepelejä, mieheni useimmiten netissä yhdessä kavereidensa kanssa. Ymmärrän siis täysin että välillä pelaaminen vie mennessään ja saattaa lähteä ajan taju eikä nettipelejä voi pausettaa. Pyrin aina olemaan nillittämättä, sillä todellakin ymmärrän tilanteen ja olen itse myös usein samassa tilanteessa!
Siksi harmittaa ne harvat kerrat kun esim olemme päättäneet tehdä ruokaa yhdessä ja miehen pelit venyy. Toki voin hyvin tehdä ruoan itse, mutta jos sitten vielä joudun odottelemaan miestä ruoan jäähtyessä niin alkaa huumori loppua. Jos sitten menen miestä muistuttelemaan että nyt pitäisi päästä jo syömään, etenkin miehen sinkkukaverit usein huutelee asiasta ja "kiusaa" että mies on pulassa ja vitsillä muistelevat niitä aikoja kun mies sai pelata ilman että kukaan valitti. Silloin harmittaa todella ja tekisi mieli kavereille kommentoida, etten kontrolloi miestäni vaan itsekin olen usein samassa tilanteessa!
Eniten häiritsee se, että kun itse jään pelien syövereihin kiinni ja mies joutuu muistuttelemaan minua ruokailusta samanlaisessa tilanteessa, ei sitä ikinä mielletä nalkuttamiseksi. Nalkutus vaikuttaa olevan yksinomaan naisten hommaa.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä noi nillitysaiheet on kans pelaaminen, juominen ja pokeripelaaminen netissä. Kaverit ei naljaile mut oma mies valittaa kun aina nillitän... Ärsyttää mut kai se oppii ku tarpeeks valitta
Onhan se aika ärsyttävää et joka kerta kun ei mielistele miestä ja anna sen tehä mitä tahansa ni tulee nillittävän akan maine
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaahan se huonon kuvan ihmisestä jos hyppää muiden välisiin keskusteluihin ihan vain, että pääsee olemaan oikeassa ja näpäyttääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Antaahan se huonon kuvan ihmisestä jos hyppää muiden välisiin keskusteluihin ihan vain, että pääsee olemaan oikeassa ja näpäyttääkseen.
Hä ei täsä nyt siitä oo kyse vaan siitä että jäkättääkö ja kyttääkö miehen tekemisiä ja pelköö et muut ei tykkää siitö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehheh, kuunnelkaas tätä: itse en nalkuta, koska mua ei häiritse oikeastaan mikään mitä mieheni tekee tai törttöilee, ja tänään sain mieheltäni kuulla etten "välitä" tarpeeksi koska en vahdi hänen puuhiaan ja kiellä menojaan :D Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja nyt tämä tuli puheeksi. No, tänään nillitin sitten siitä kun mies oli lähdössä baariin, luettelin montako olutta saa ottaa ja käskin tulla kotiin iltakymmeneksi! Toivottavasti mies on nyt tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä noi nillitysaiheet on kans pelaaminen, juominen ja pokeripelaaminen netissä. Kaverit ei naljaile mut oma mies valittaa kun aina nillitän... Ärsyttää mut kai se oppii ku tarpeeks valitta
Mitä muuta miehen pitäisi sitten tehdä, tai onko jotain perusteita mikset hyväksy näitä? Kysyn ihan vilpittömästi koska itseäni ei nuo haittaa. Ehkä ainoa asia mitä en siedä on miehen nalkuttaminen mulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on aivan se ja sama pitääkö joku mua nillittäjänä. Tervetuloa keskustelemaan typerän juttusi perusteluista kanssani. Mä olen miehelleni sanonut kaksi asiaa jo silloin kun on alettu tapailemaan, ja ne ovat seuraavat
1. Mä en nalkuta.
2. Mä en ole mustasukkainen.
Jos miehestä tuntuu että olen jompaa kumpaa, niin herra on hyvä ja lähtee meneen.
Epäsopivasta käytöksestä ottaa vastuun se epäsopivasti käyttäytyvä, ei se joka ei halua kyseisen asian kanssa olla tekemisissä.
Jos sukkasi ovat keittiön lattialla toista päivää, niin asiasta sanominen ei ole nalkuttamista. Se olisi nalkuttamista silloin jos olisi alunperin yhdessä sovittu, että sukat voivat asua keittiön lattialla, mutta minä yhtäkkiä kysymättä päättäisin että ei se sittenkään sovi minulle.
Sama pätee liialliseen humalatilaan. Suhteen alussa olen kertonut, että en katso kännääjää, ja jos mies yhtäkkiä on liian humalassa, niin sanon asiasta. Tämä olisi nalkuttamista mikäli yhtäkkiä päättäisin omavaltaisesti, että kännäilyt on nyt kännäilty, vaikka alunperin se on ollut minulle ok.
Jos miehestä tuntuu että minä nalkutan, niin se palaa aina häneen itseensä, siihen mihin hän on itse omasta vapaasta tahdosta sitoutunut, ja mitä hän itse on vapaasti valinnut. Mun puolesta mies saa vaikka joka päivä punnita uudelleen omat halunsa, ja muuttaa mielensä yhteisten asioiden ja sopimusten suhteen, se on hänen asiansa. Hän ottakoon myös itse vastuun omista teoistaan tai tekemättömyyksistään, mielenmuutoksistaan, ja minä teen samoin. Jos mies ei olekaan mikään mies vaan sanojensa pyörtäjä, niin ei muuta kuin lähtee nostelemaan. Mä valitsen miehekseni hyvinkäyttäytyvän toiset huomioonottavan miehen, ja jos sinä et ole sellainen, niin olet aivan vapaa lähtemään.
Näillä on menty 5 vuotta, eikä ole suhteessa ongelmia. Molemmat ovat vapaita tekemään niin kuin haluavat. Jos mies haluaa kännätä ja flirttailla ympäriinsä, saattaa hyvin olla että minä haluan erota. Vapaa on molemmilla valinta.
Se jolle vastasit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähä niin et kaikki miehet (ja naiset) olettaa tyttöystävien ja vaimojen suutuvan ja nillittävän sellaisista stereotyyppisista asioista kun esim
- liika juominen
- kauniin naisen kattominen yleisellä paikalla
- p*rnon kattominen
- r*nkkaaminen kun on suhteessa
- liika juttelu toisille naisille
- flirttailu
- strippiklubilla käynti
- poikien ryyppyreissut
- yleinen hölmöily ja "poikien jutut"Suurin osa noista on mielestäni ihan ok kunhan suhde on kunnossa ja asioista puhuu avoimesti kumppanin kanssa. Itse en esim p*rnon kattomisesta suuttuis ellei mies sitä piilottelisi tai kattoisi mielummin kun olisi mun kanssa. Ymmärrän hyvin sen että jouduin omalle miehelle moneen kertaan painottamaan että tää on ihan ok mulle enkä ole kuten kaikki olettaa!
En itsekään pidä noita juttuja paheksuttavina, mutta en ihan ymmärrä miksi noista pitäisi "avoimesti puhua". Tietysti yleensä mainitaan jos lähdetään jonnekin ja ollaan yötä pois, mutta ei minulla ole tarvetta erityisemmin noista keskustella.
Tarkotin avoimesti puhumisella sitä että tietää mitä toinen on niistä mieltä, ei niinkään et kaikesta pitää puhua ja mitä p*rnoa nyt tuli katottua jne😁 esim se että jos joku on ehdottomasti vaikka strippareita vastaan niin siitä pitää puhua avoimesti ettei tule tilanteita missä mies luulee olevan ok käydä strippiklubilla ja nainen suuttuu asiasta koska kumpikaan ei oo kertonu mielipidettään asiaan. Kyl suhteeseen kuuluu myös kompromissit ja jos tyttöystävä on ehdottomasti vaikka niitä strippareita vastaan niin pitää mielestäni keskustella siitä että onko mies valmis niistä luopumaan ja jos ei niin miksi. Kaikki ei kuitenkaan ole valmiita hyvöksymään ihan kaikkea ja sekin on ok!
Minä en harrasta kompromisseja. Voin olla ja elää ihan hyvin yksinkin. Kenenkään ei tarvitse luopua takiani mistään. Onneksi minulla on jo mies jonka kanssa ei tarvitse kompromisseja tehdä, kun molemmat ollaan niin samoilla viivoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Olen täysin samaa mieltä siinä mielessä, että terveessä suhteessa toisen oman ajan arvostaminen on tärkeää eikä terveeseen suhteeseen kuulu toisen kyttääminen ja kontrollointi. Oma aika ja omat jutut ovat mielestäni tärkeä osa suhdetta, se auttaa jaksamaan ja liika yhteiselo voi monesti olla haitaksi, etenkin jos tulee ero eikä ole oppinut olemaan yksin.
Enemmän ajatuksena tässä aloituksessa oli ne tilanteet jossa tuntee mahdollisesti "joutuvansa" hyväksymään poikkeuksellisia tilanteita tai "vahtimaan" miehensä käyttäytymistä, kuten noissakin kommenteissa mainitut polttarit (etenkin stripparikokemukset) tai liika juominen, johon ehkä jopa mies itse on pyytänyt vaimoa puuttumaan, mutta nainen saa siitä nillittäjän maineen. Ja se, miten automaattisesti sitä saa naisena nillittäjän maineen vaikkei sitä tekisi.
Oma kokemukseni jonka pohjalta tätä kysymystä lähdin miettimään on juuri tuo tunne, että on pakko hyväksyä käytöstä, jota ei normaalisti hyväksyisi, ettei saisi nillittäjän leimaa. Omassa suhteessa kyse on pelaamisesta. Pelaamme molemmat mieheni kanssa paljon tietokonepelejä, mieheni useimmiten netissä yhdessä kavereidensa kanssa. Ymmärrän siis täysin että välillä pelaaminen vie mennessään ja saattaa lähteä ajan taju eikä nettipelejä voi pausettaa. Pyrin aina olemaan nillittämättä, sillä todellakin ymmärrän tilanteen ja olen itse myös usein samassa tilanteessa!
Siksi harmittaa ne harvat kerrat kun esim olemme päättäneet tehdä ruokaa yhdessä ja miehen pelit venyy. Toki voin hyvin tehdä ruoan itse, mutta jos sitten vielä joudun odottelemaan miestä ruoan jäähtyessä niin alkaa huumori loppua. Jos sitten menen miestä muistuttelemaan että nyt pitäisi päästä jo syömään, etenkin miehen sinkkukaverit usein huutelee asiasta ja "kiusaa" että mies on pulassa ja vitsillä muistelevat niitä aikoja kun mies sai pelata ilman että kukaan valitti. Silloin harmittaa todella ja tekisi mieli kavereille kommentoida, etten kontrolloi miestäni vaan itsekin olen usein samassa tilanteessa!
Eniten häiritsee se, että kun itse jään pelien syövereihin kiinni ja mies joutuu muistuttelemaan minua ruokailusta samanlaisessa tilanteessa, ei sitä ikinä mielletä nalkuttamiseksi. Nalkutus vaikuttaa olevan yksinomaan naisten hommaa.
- Ap
Mieheni ei anna kenenkään sanoa minusta poikkipuolista sanaa. Välillä tulee tilanteita, että miehen kavereita on vaikkapa iltaa istumassa, tai mies on jossain, ja soitan hänelle jotain asiaa. Mitä näitä nyt olisi ollut esimerkkejä.
Mies oli kaverillaan saunomassa, ja sanoi tulevansa kotiin klo n. klo 22. 21.30 soitin hänelle että pyykkikone on hajonnut, ja että en saa tehtyä sille mitään, en luukkua auki en vesiä pois jne. En pyytänyt kotiin, vaan ilmoitin vain.
Taustalta kuului huuto "jaajaa, hallitus soittaa, että nukkumaanmenoaika on jo mennyt" mieheni siihen sitten vain totesi että pesukone rikki, johon kuului vielä jotain natinaa taustalta että seliseli, johon mieheni sanoi että ehkä sulla on tapana jättää vaimo pulaan, mutta hän ei ole sellainen vätysvelliperse. Mies tuli kotiin vähän kymmenen jälkeen, vaikka kuinka oli yritetty houkutella jäämään.
Miehellä oli kaveri kylässä, ja kello oli jo paljon, ja olutta virrannut senkin edestä. Mieheni puhe alko sammaltaa, ja silmät lasittua, jolloin sanoin että nyt sä alat olemaan niin humalassa, että olis varmaan parempi lähteä nukkumaan. Miehen kaveri alkoi siihen että naiset voi mennä pois jos häiritsee, johon mieheni sanoi että kyllä se on sellainen juttu, että jos Maija sanoo että olen liian humalassa ja on aika mennä nukkumaan, niin silloin se asia on just sillä tavalla, eikä mitnekään muuten, ja anna olla viimeinen kerta kun minun kotonani sanot että vaimo voi poistua paikalta. Niin lähti kaveri kotiin ja mies nukkumaan.
Eli miksi ap sinun miehesi ei puolusta sinua?
Samalla linjalla kommentoija 35 kanssa.
Asiat on tehty selväksi, en ole mustasukkainen ja miksi nalkuttaisin asiansa osaavalle itsenäiseen ajatteluun kykenevälle miehelle.
Hän ripustaa sukat eritavalla kuin minä ja harrastaa poikien iltoja. Olen suhteessa ihmisen kanssa johon luotan 100%, en holhottavan.
Lapsia holhotaan.
Vierailija kirjoitti:
Se jolle vastasit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähä niin et kaikki miehet (ja naiset) olettaa tyttöystävien ja vaimojen suutuvan ja nillittävän sellaisista stereotyyppisista asioista kun esim
- liika juominen
- kauniin naisen kattominen yleisellä paikalla
- p*rnon kattominen
- r*nkkaaminen kun on suhteessa
- liika juttelu toisille naisille
- flirttailu
- strippiklubilla käynti
- poikien ryyppyreissut
- yleinen hölmöily ja "poikien jutut"Suurin osa noista on mielestäni ihan ok kunhan suhde on kunnossa ja asioista puhuu avoimesti kumppanin kanssa. Itse en esim p*rnon kattomisesta suuttuis ellei mies sitä piilottelisi tai kattoisi mielummin kun olisi mun kanssa. Ymmärrän hyvin sen että jouduin omalle miehelle moneen kertaan painottamaan että tää on ihan ok mulle enkä ole kuten kaikki olettaa!
En itsekään pidä noita juttuja paheksuttavina, mutta en ihan ymmärrä miksi noista pitäisi "avoimesti puhua". Tietysti yleensä mainitaan jos lähdetään jonnekin ja ollaan yötä pois, mutta ei minulla ole tarvetta erityisemmin noista keskustella.
Tarkotin avoimesti puhumisella sitä että tietää mitä toinen on niistä mieltä, ei niinkään et kaikesta pitää puhua ja mitä p*rnoa nyt tuli katottua jne😁 esim se että jos joku on ehdottomasti vaikka strippareita vastaan niin siitä pitää puhua avoimesti ettei tule tilanteita missä mies luulee olevan ok käydä strippiklubilla ja nainen suuttuu asiasta koska kumpikaan ei oo kertonu mielipidettään asiaan. Kyl suhteeseen kuuluu myös kompromissit ja jos tyttöystävä on ehdottomasti vaikka niitä strippareita vastaan niin pitää mielestäni keskustella siitä että onko mies valmis niistä luopumaan ja jos ei niin miksi. Kaikki ei kuitenkaan ole valmiita hyvöksymään ihan kaikkea ja sekin on ok!
Minä en harrasta kompromisseja. Voin olla ja elää ihan hyvin yksinkin. Kenenkään ei tarvitse luopua takiani mistään. Onneksi minulla on jo mies jonka kanssa ei tarvitse kompromisseja tehdä, kun molemmat ollaan niin samoilla viivoilla.
Sama juttu. Kaikesta parisuhteisiin liittyvästä on tullut paljon helpompaa, kun omaksuin tämän asenteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea kuvitella, mikä olisi sellaista toisen menoihin tai harrastuksiin "puuttumista", jossa ei olisi hyvin vahvoja nalkuttamisen piirteitä. Minulle kun on selvä, että jos toinen haluaa lähteä ystäviensä kanssa reissuun, hän voi niin myös tehdä. Samaten minusta olisi pähkähullua valittaa siitä, kuinka paljon itse ansaitsemaansa rahaa kumppanini käyttää omaan harrastukseensa. En jaksaisi sellaista suhdetta, jossa ei kunnioiteta toisen itsenäisyyttä ja autonomiaa.
Kommenttia tähän, ap?
Olen täysin samaa mieltä siinä mielessä, että terveessä suhteessa toisen oman ajan arvostaminen on tärkeää eikä terveeseen suhteeseen kuulu toisen kyttääminen ja kontrollointi. Oma aika ja omat jutut ovat mielestäni tärkeä osa suhdetta, se auttaa jaksamaan ja liika yhteiselo voi monesti olla haitaksi, etenkin jos tulee ero eikä ole oppinut olemaan yksin.
Enemmän ajatuksena tässä aloituksessa oli ne tilanteet jossa tuntee mahdollisesti "joutuvansa" hyväksymään poikkeuksellisia tilanteita tai "vahtimaan" miehensä käyttäytymistä, kuten noissakin kommenteissa mainitut polttarit (etenkin stripparikokemukset) tai liika juominen, johon ehkä jopa mies itse on pyytänyt vaimoa puuttumaan, mutta nainen saa siitä nillittäjän maineen. Ja se, miten automaattisesti sitä saa naisena nillittäjän maineen vaikkei sitä tekisi.
Oma kokemukseni jonka pohjalta tätä kysymystä lähdin miettimään on juuri tuo tunne, että on pakko hyväksyä käytöstä, jota ei normaalisti hyväksyisi, ettei saisi nillittäjän leimaa. Omassa suhteessa kyse on pelaamisesta. Pelaamme molemmat mieheni kanssa paljon tietokonepelejä, mieheni useimmiten netissä yhdessä kavereidensa kanssa. Ymmärrän siis täysin että välillä pelaaminen vie mennessään ja saattaa lähteä ajan taju eikä nettipelejä voi pausettaa. Pyrin aina olemaan nillittämättä, sillä todellakin ymmärrän tilanteen ja olen itse myös usein samassa tilanteessa!
Siksi harmittaa ne harvat kerrat kun esim olemme päättäneet tehdä ruokaa yhdessä ja miehen pelit venyy. Toki voin hyvin tehdä ruoan itse, mutta jos sitten vielä joudun odottelemaan miestä ruoan jäähtyessä niin alkaa huumori loppua. Jos sitten menen miestä muistuttelemaan että nyt pitäisi päästä jo syömään, etenkin miehen sinkkukaverit usein huutelee asiasta ja "kiusaa" että mies on pulassa ja vitsillä muistelevat niitä aikoja kun mies sai pelata ilman että kukaan valitti. Silloin harmittaa todella ja tekisi mieli kavereille kommentoida, etten kontrolloi miestäni vaan itsekin olen usein samassa tilanteessa!
Eniten häiritsee se, että kun itse jään pelien syövereihin kiinni ja mies joutuu muistuttelemaan minua ruokailusta samanlaisessa tilanteessa, ei sitä ikinä mielletä nalkuttamiseksi. Nalkutus vaikuttaa olevan yksinomaan naisten hommaa.
- Ap
Omia rajoja saa tietysti asettaa, ja parisuhteessa täytyykin pystyä avoimesti kertomaan, miltä toisen käyttäytyminen tuntuu. Tämä on oikeastaan ainoa tapa löytää tapailuvaiheessa sellainen tyyppi, jonka kanssa arvot ja elämäntapa osuu yksiin.
Itse en kyllä pystyisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jolle pitäisi ikinä muistutella syömään tulemisesta. Tuollainen holhoaminen on jotakin uskomattomattoman epäseksikästä. Matalatestoinen pelaajavässykkä, joka vain jumittelee perseenhajuisessa gamer-tuolissaan on ällttävimpiä miestyyppejä, joita tiedän.
En itsekään pidä noita juttuja paheksuttavina, mutta en ihan ymmärrä miksi noista pitäisi "avoimesti puhua". Tietysti yleensä mainitaan jos lähdetään jonnekin ja ollaan yötä pois, mutta ei minulla ole tarvetta erityisemmin noista keskustella.