Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuritusta sinä olet saanut vanhemmiltasi, syntymävuotesi?
14.07.2019 |
Ja onko se sinusta ollut silloin ymmärrettävää? Miksi se on nykyään kiellettyä?
Itse olen syntynyt 1976 ja sain isältäni piiskaa koivunoksalla sekä vyöllä. Olin esim.valehdellut. Äidiltä sain tukkapöllyä - ihan pienestäkin teosta. Olin katkera kauan, en koskaan voisi tehdä omille lapsilleni niin. En osaa itse sanoa oliko se silloin oikein.
Kommentit (132)
Kumpi teistä on paheuksutavampaa. Se, että pikaistuksissaan anettiin tukkapöllyä, luunappia tms. vai että ihan harkittuna rangaistuksena sai remmiä? Meillä ei pikaistuksissaan koskaan käyty käsiksi, mutta joistain asioista sai takapuolelle remmiä rangaistukseksi. Ja toinen kysymys, että miten vanhoina teitä vielä kuritettiin? Itse ole saanut remmiä vielä kuudesluokkalaisenakin, mikä tuntuu kyllä nyt aika vanhalta, kun oli jo kuitenkin selvästi iso tyttö siinä vaiheessa. - vm 84.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapsia kuritettu v. 1966 syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä on paheuksutavampaa. Se, että pikaistuksissaan anettiin tukkapöllyä, luunappia tms. vai että ihan harkittuna rangaistuksena sai remmiä? Meillä ei pikaistuksissaan koskaan käyty käsiksi, mutta joistain asioista sai takapuolelle remmiä rangaistukseksi. Ja toinen kysymys, että miten vanhoina teitä vielä kuritettiin? Itse ole saanut remmiä vielä kuudesluokkalaisenakin, mikä tuntuu kyllä nyt aika vanhalta, kun oli jo kuitenkin selvästi iso tyttö siinä vaiheessa. - vm 84.
Minusta harkittu rangaistus on pahempi, koska siinä aikuinenkin ehtii pysähtyä miettimään tilannetta ja omaa reaktiotaan siihen. Meillä nuo tukkapöllyt ym. päättyivät kyllä ennen kouluikää.
Kaupassa nipistetty käsivarresta jos en käyttäytynyt, joskus myös tukistettu. Olen syntynyt vuonna 1991.
En kasvanut vinoon, mutta omille tuleville lapsille en tule ikinä fyysistä kuritusta käyttämään
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä on paheuksutavampaa. Se, että pikaistuksissaan anettiin tukkapöllyä, luunappia tms. vai että ihan harkittuna rangaistuksena sai remmiä? Meillä ei pikaistuksissaan koskaan käyty käsiksi, mutta joistain asioista sai takapuolelle remmiä rangaistukseksi. Ja toinen kysymys, että miten vanhoina teitä vielä kuritettiin? Itse ole saanut remmiä vielä kuudesluokkalaisenakin, mikä tuntuu kyllä nyt aika vanhalta, kun oli jo kuitenkin selvästi iso tyttö siinä vaiheessa. - vm 84.
Teini-ikäisenä vielä pestiin kirjaimellisesti suu saippualla. En muista milloin tukkapöllyt loppuivat. Eivät olleet kovinkaan harkittuja. Toisella vanhemmalla aina vihaisena ns. napsahti päässä. -95
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on kielletty jo vuonna 1984. Sen verran kovapäisiä suomalaiset vanhemmat kuitenkin tuntuvat olevan, ettei tätä kieltoa vieläkään ole moni sisäistänyt.
Kasikolmonen täälkä. Tukistus tai luunappi se oli yleinen, remmistä sain vain kerran mummilta.
Luunappi oli iha fine. Loppui perseily ja sattui vain pienen hetken.
Tukistus oli kamalaa, kerran isä tukisti niin lujaa että lähti hiuksia monta päivää. Teon tyhmyyden tajusin itse heti, mutta pelko suuttumisesta oli niin suuri että juoksin karkuun sen sijaan että olisin mennyt kertomaan. Meillä oli myös ekaluokalla vanhan linjan opettaja joka tukisti.
Omiani en fyysisesti kurita. Rajoitusoikeiden pidän niin kauan kunnes ovat täysikäisiä. Mm. Jos se pleikka ei sammu sovittuna aikana niin sit se on kanissa mulla ajan X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllyä, luunappeja ja remmistä. Milloin mistäkin syystä. En ollut maailman kiltein lapsi. Ihan ymmärrettävää, koska ne olivat sen ajan rankaisumenetelmiä. Ainoa haitta tuosta oli, että mulle jäi "tukkapöllytrauma". Kukaan muu kuin minä ei saanut koskea hiuksiini. Vasta viiskymppisenä olen alkanut käydä kampaajalla. Siihen asti saksin itse pitkien hiusteni latvat. Olen syntynyt 1961.
En mitään. Asiat selvitettiin keskustelemalla. Hyvät välit on vanhempiin vieläkin.
Vm-76
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ja olen kai vieläkin aika itsepäinen. Sain tukistuksia ja luunappejä, aina ohimolle, jossa on kai kipuherkin alue. Selkäsunaa en saanut koskaan, vaikka Koivuniemen herrakin joskus mainittiin. Isoäitini kertoi jo lapsena päättäneensä, että jos hänellä on joskus omia lapsia, niin niitä ei lyödä kuten häntä ja hänen sisaruksiaan. Hän ei lyönyt lapsiaan ja oli minunkin suojelusenkelini. Kuulun suuriin ikäluokkiin.
-83 syntynyt, äiti löi mua kerran jalkaan, muistaakseni pitkällä viivottimella, kun oli ala-asteikäinen. Ei mitään hajua miksi, mutta todella vihainen sen on täytynyt olla, koska meillä ei muuten mitään ruumiillista kuristusta käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä mummo v. -47. En saanut mitään kuritusta, mutta tiukat rajat. En ole myöskään kurittanut omia lapsia, mutta hyviä on tullut.
Äiti tukisti ja läpsäisi muutaman kerran, mutta nekin pari kertaa on jäänyt mieleen todella inhottavina. Isä ei koskaan kurittanut fyysisesti, mutta saattoi ärähtää pelottavasti.
Omaa lasta ei tulisi mieleenkään kurittaa väkivallalla, vaikka kuinka tekisi väärin.
/91-syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkään sai koivuniemen herralta useinkin ja vitsa piti itse hakea. Kerran äiti löi kattilalla päähän, kun sen olin huonosti pessyt. Vuosi 1966.
Vierailija kirjoitti:
1971. Tukkapöllyä ja luunappeja tuli. En ole katkera, enkä koe traumatisoituneeni näistä mitenkään. Luulen, että poikani katkeroituu enemmän siitä, kun pleikka on välillä takavarikoituna.
Samat, myös syntymävuosi. Lisäksi isäni saattoi vetää korvasta nurkkaan seisomaan.
Äitini oli psyykkisesti sairas ja erittäin väkivaltainen. Toiminta oli mielivaltaista, pahin oli kun hän heitti minut kiviseinään, jolloin sain kallovamman ja puheeni häiriintyy. Olin silloin 5 v. Heti kansakoulun mennessä jouduin puheterapiaan. Verta tuli paljon ja mut vietiin kylpyammeeseen vuotamaan ja suihkuttamaan. Tämä vain yksi lukemattomista pahoinpitelyistä. Istuminen oli joskus erittäin kipeää kun oli hakattu remmillä. Ennen kaikkea väkivalta oli kovaa, lähes silmitöntä. Kaikki sama tapahtui myös isoveljelle. Hän ei kutsunut meitä nimellä vaan isompi kölvi ja minä pienempi sellainen. Soitin yöllä monesti poliisit puhelinkioskista, koska pelkäsin että joku kuolee. Hänellä lääkkeet ja alkoholi rinnan ja se teki hänestä raivohullun. Isäni ei puuttunut, hän oli sadisti, esim kun olin peruskoulussa ja masentunut, hän hoki mulle että et tiedä kuinka sairas sä oot, tätä jatku ja jatku. Harkitsin itsemurhaa että en uskaltanut tehdä sitä. Tämän johdosta mulla kaiketi on ollut elämänmittainen psyykkinen sairaus, masennus. Työelämässä olen, s 1962. Mies. Mutta en ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta koskaan. En ole ikinä saanut rakkautta tai hyväksyntää. Vaikka olen kookas mies, mutta henkisesti en ole tasapainossa, sielullisia ristiriitoja kenties.
Alkoholisti-narsisti isä; tukasta veto tupoittain, seinään heitto kirjaimellisesti, eri esineillä lyömistä, kädellä lyömistä. Ärsyyntyi jos kävelikin väärin.
Väsynyt alistettu äiti; nipistely ja tukkapölly
-90 luvun alkupuolen lapsi
Oho, miksiköhän mun kommentti on poistettu...
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli psyykkisesti sairas ja erittäin väkivaltainen. Toiminta oli mielivaltaista, pahin oli kun hän heitti minut kiviseinään, jolloin sain kallovamman ja puheeni häiriintyy. Olin silloin 5 v. Heti kansakoulun mennessä jouduin puheterapiaan. Verta tuli paljon ja mut vietiin kylpyammeeseen vuotamaan ja suihkuttamaan. Tämä vain yksi lukemattomista pahoinpitelyistä. Istuminen oli joskus erittäin kipeää kun oli hakattu remmillä. Ennen kaikkea väkivalta oli kovaa, lähes silmitöntä. Kaikki sama tapahtui myös isoveljelle. Hän ei kutsunut meitä nimellä vaan isompi kölvi ja minä pienempi sellainen. Soitin yöllä monesti poliisit puhelinkioskista, koska pelkäsin että joku kuolee. Hänellä lääkkeet ja alkoholi rinnan ja se teki hänestä raivohullun. Isäni ei puuttunut, hän oli sadisti, esim kun olin peruskoulussa ja masentunut, hän hoki mulle että et tiedä kuinka sairas sä oot, tätä jatku ja jatku. Harkitsin itsemurhaa että en uskaltanut tehdä sitä. Tämän johdosta mulla kaiketi on ollut elämänmittainen psyykkinen sairaus, masennus. Työelämässä olen, s 1962. Mies. Mutta en ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta koskaan. En ole ikinä saanut rakkautta tai hyväksyntää. Vaikka olen kookas mies, mutta henkisesti en ole tasapainossa, sielullisia ristiriitoja kenties.
Voi sinua parkaa :( olet joutunut kokemaan kovia. Tulee ihan paha mieli puolestasi. Mutta haluan uskoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä rakkaudelle!
Mua tukistettiin aika paljon ja luunappeja sain joskus ja oon kyllä sitä mieltä, että olin ansainnut ne. Olin aika kapinallinen lapsi enkä totellut vanhempia. Oon syntynyt 1999.