Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuritusta sinä olet saanut vanhemmiltasi, syntymävuotesi?
14.07.2019 |
Ja onko se sinusta ollut silloin ymmärrettävää? Miksi se on nykyään kiellettyä?
Itse olen syntynyt 1976 ja sain isältäni piiskaa koivunoksalla sekä vyöllä. Olin esim.valehdellut. Äidiltä sain tukkapöllyä - ihan pienestäkin teosta. Olin katkera kauan, en koskaan voisi tehdä omille lapsilleni niin. En osaa itse sanoa oliko se silloin oikein.
Kommentit (132)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2000, tukistettu mitä oudoimmista syistä, joita en tajunnut silloin enkä vieläkään. En luota vanhempiini.
Sehän se pointti onkin oliko vä-ki-valta ansaittua vai ei. Siis koskaanhan sen ei pidä olla ansaittua, mutta on iso merkitys lapsen oikeustajulle saiko selkään tehdystä tuhmuudesta vai aivan mielivaltaisesti vailla syytä.
Minä sain selkääni mielivaltaisesti isän stressikireyden mukaan ja oli hirveää kun vä-ki-valtaa ei voinut ennakoida, estää, ehkäistä esim olemalla superkiltti tai mitenkään omalla toiminnalla vaikuttaa tilanteisiin.
Kaikki luottamus katosi vanhempiin, kaikki kunnioitus katosi, en juurikaan ole väleissä, en anna heidän tavata lapsiani, en kerro heille elämästäni yhtään mitään. Ja nää hak-kaavat ku-si-päät mäkättää ja valittaa miten huono ja kiittämätön lapsi olen, ja että pitäisi olla kiitollinen kun hyvä lapsuus annettu. VMP... ”hyvä lapsuus”... heissä itsessään ei ole heidän näkemyksen mulaan mitään vikaa. Vain lapsissa on.
T. Se jota ha-kattiin kaikella kättä pidemmällä
Tukkapöllyä, luunappeja, läpsimistä, tönimistä,..... +henkistä väkivaltaa
-91
Tukkapöllyä ja pimeään huoneeseen lukitsemista.
En ole katkeroitunut.
Olen syntynyt vuonna 1988.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllyä ja pimeään huoneeseen lukitsemista.
En ole katkeroitunut.
Olen syntynyt vuonna 1988.
Ja luunapit unohdin mainita.
1975. Tukkapöllyä ja luunappeja, jos riitelin/tappelin nuoremman veljeni kanssa, yleensä nämä tilanteet olivat sisaruskateutta. Luunapit eivät opettaneet minulle mitään riitojen selvittelystä tai omista/toisen tunteista. Aikuisena minulle ristiriitatilanteet ovat vaikeita, välttelen niitä tai minun on vaikea pysyä rauhallisena. Koen oman kiukkuni pelottavana, huonona, pahana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 1978, olen saanut piiskaa vyöllä ja kepillä, on tukistettu, annettu luunappeja ja läimäytetty kasvoille avokämmenellä. Olin vielä sellainen kiltti ”kympin tyttö”, joka ei ikinä joutunut vaikeuksiin tai aiheuttanut ongelmia, vaan noiden rangaistusten syynä oli aina joku ihan mitätön asia, kuten maidon läikyttäminen vahingossa pöydälle.
Minulla on kaksi lasta, enkä ole jättänyt heitä ikinä vanhemmilleni hoitoon pyynnöistä huolimatta. En ota sitä riskiä, että heitä kohdeltaisiin samalla tavalla.
Kuristamista, tukkapöllyä, luunappeja, selkäsaunoilla uhkailua jatkuvasti, henkistä väkivaltaa: mitätöintiä, eristämistä, muiden sisarusten käännyttämistä toisiaan/yhtä vastaan, mykkäkoulua, huomaamatta jättämistä, huutamista, raivokohtauksia. Home sweet home oli kyllä tosiaan..not. 80-luvun syntipukki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllyä ja luunappeja olen saanut, -77 syntynyt. Omia lapsia en ole kurittanut.
-87, aluksi ihan pienenä tukkapöllyä ja luunappeja, mutta vanhemmista tuntui niin pahalta antaa noita, että myöhemmin vain kotiarestia. Sain muistaakseni kuritusta vain jos tein jotain potentiaalisesti vaarallisia tai täysin sääntöjen vastaista(esim. karkasin tai en välittänyt kotiintuloajoista). Tuota fyysistä kuritusta en oikeastaan muista, olin niin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan mitään. Jäähylle joutui joskus. En osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi saada ruumiillista kuritusta.
-88
Vierailija kirjoitti:
-89 syntynyt, sain tukkapöllyä ja luunappeja. Omat lapseni eivät todellakaan saa vaikka itselle ei noista mitään traumoja jäänytkään. Mies on syntynyt -75 ja hän sai piiskaa myös oksalla ja vyöllä.
Miksi olet tuollaisen vanhan pierun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran tukkapöllyä, luunappeja ja vyöstä perseelle. Ei tuosta mitään kaunoja jäänyt vanhempia kohtaan, mutta ei todellakaan selity että se oli sitä aikaa. Kuitenkin oli jo rangaistava teko, vaikkakin yleistä oli kaveripiirissäkin. Syntynyt 1993.
Isä ei koskaan käynyt käsiksi muistaakseni. Äiti saattoi antaa tukkapöllyä, jos olin tosi tuhma. Hän aina yritti saada minut puhumalla/huutamalla kuriin, mutta jos se ei toiminut niin nappasi hiuksista kiinni. En koskaan saanut pöllyjä ilman ns. ”syytä”. En ole traumatisoitunut ja ymmärrän miksi äitini toimi niin kuin toimi. Hänen oma isänsä oli antanut remmistä ja vitsasta melko heppoisin perustein, joten äitini oli saanut huonon mallin kotoaan. Omia lapsia minulla ei ole, mutta en heitä pieksisi. Yrittäisin pitää kuria yllä muilla keinoilla.
Olen syntynyt -90.
Te ketä pieksettiin aiheetta ja kohtuuttomasti ja jolle ON jäänyt traumoja: oletteko tekemisissä vanhempienne kanssa?
Itse en ole, yli 15v ollut välit poikki. Anteeksi en anna eivätkä tietenkään aio pyytääkään, koska kiistävät kaiken tapahtuneen.
Yhden kerran muistan että äiti olisi tarttunut tukasta kiinni ja taisin olla jotain kolme vuotias ja senkin muistan että olin mielestäni ansainnut sen koska tein tahallaan jotain ilkeyttä. Muuten se on sitten ollut huutamista ja vittuilua ja puhutteluja.
t. vm-71
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tukkapöllyä, luunappeja ja vyöstä perseelle. Ei tuosta mitään kaunoja jäänyt vanhempia kohtaan, mutta ei todellakaan selity että se oli sitä aikaa. Kuitenkin oli jo rangaistava teko, vaikkakin yleistä oli kaveripiirissäkin. Syntynyt 1993.
Miksi tuo vyö on ollut niin suosittu kuritustapa? Kuulostaa niin brutaalilta. Vai eikö se sitten ollut niin kamalaa kuin miltä vaikuttaa, kun on ollut niin yleistä?
Olen syntynyt -86. Pahoinpitelijä/kurittaja oli aina äiti. Tukkapöllyä, läimäyttelyä, esineillä kohti heittelyä, kovaa ravistelua, piiskaamista takapuolelle ja jalkoihin, tiskirätillä naamaan lyömistä. Risu oli aina uunin päällä valmiina. Myös isovanhemmat piiskasivat, mutta itse onneksi säästyin, he löivät vain silloin kun käyttäytyi huonosti eikä lopettanut käskystä, mihin syyllistyivät veljeni. Yhtä vahingollista oli henkinen väkivalta eli huor ittelua, "susta ei tule koskaan mitään", olin kuulemma mielisairas ja uhattiin että yhdellä puhelulla mut haetaan mielisairaalaan, jossa asun pienessä kopissa enkä pääse koskaan pois. Hakkaaminen oli sekä spontaania "pinna palaa" hermojen menetystä että suunnitelmallista toimintaa, joka jälkikäteen ajateltuna oli sadismia. Helpommin ymmärrän hermojen menetyksen kuin kylmän rauhallisen itkevän ja kirkuvan lapsen pieksämisen paljon tapahtuman jälkeen. Meitä ei suusanallisesti komennettu juurikaan, vaan vasta piiskan laulaessa lautasilla tajusi tehneensä väärin. Olin kiltti kympin tyttö, toki normaalivilkas lapsi. Olen erityisen katkera siitä, ettei meitä edes yritetty kasvattaa rauhanomaisesti ilman väkivaltaa.
-93 ja kevyttä tukkapöllyä ja luunappeja. Luunappeja annoin tosin itsekin vanhemmille, jos he kiroilivat. :D Pari vuotta nuorempi serkkuni sai remmiä joskus. Oli aika kovapäinen. Nykyään varmaan hän olisi erityislapsi.