Miksi mummo pyytää hoitoon, mutta valittaa jälkikäteen miten kauheaa oli?

Tietysti odottaa, että häntä hoitopaikassa hyysätään enemmän.

Oikeasti siellä ei saa apua vessassa käyntiin juuri silloin, kun kukin itse haluaa.

Henkilökuntaa on liian vähän. Mummeleillabdaattas olla liian ruusuiset kuvitelmat.

Mummo on tottunut sellaisiin tavallisiin rauhallisiin lapsiin eikä nykyajan adhd-kersoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mummo on tottunut sellaisiin tavallisiin rauhallisiin lapsiin eikä nykyajan adhd-kersoihin.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Olemme pornoperhe, mutta en tiedä miten se vaikuttaisi asiaan? ap

Mikä on pornoperhe?

Ehkä mummo pyytää hoitoon, kun ei enää jaksa kotona ja monet arkiset asiat tuottavat ongelmia. Tai huomaa itsekin dementian tai muun sairauden oireita. Hellan levy voi jäädä päälle, avaimet hukkuvat jne.

Ja jälkikäteen huomaa, ettei siellä palvelutalossa, jos sattuu vielä yksityinen, palvelut pelaa lainkaan, eikä eläke riitä mihinkään, ei edes peruspalveluiden ostamiseen ja ehkä siksi anoppi valittaa, kun huomaa tehneensä virhearvion. Näin käy monelle vanhukselle ja pitkäaik.sairaille.

Ehkä monelle mummolle tulee yllätyksenä, kuinka erityisiä ja vaativia nykylapset ovat - pitää olla yksilöllistä ja ohjattua leikkimistä ja toimintaa koko ajan, erityisruokavaliota, yksi ei syö kalaa, kun siinä on ruotoja ja toinen ei syö sipulia, lapsella on ennalta määrätyt lepohetket, tavat ja rutiinit, joista ei sovi poiketa, iltatoimet minuutien tarkkuudella, ruutuaika ja tv katselu valvottua, sängyssä pehmeät ja puolikovat patjat erikseen jne.

Siinä missä mummon omassa lapsuudessa, vielä 80-90-luvulle saakka mummo huusi rappusilta kaksi kertaa päivässä "nyt lapset syömään" ja se riitti, lapset leikkivät keskenään pihapiirissä ja metsissä ja lapset joutuivat itse käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään leikit itse, käytiin mummon kanssa saunassa ja lapset peseytyvät itse ja pukivat yövaatteet päälle ja menivät yksin nukkumaan, ilman tunnin satutuokioita ja vanhemmille puhelimella soittamisia.

Ja en ole mummo, mutta en minäkään jaksaisi joidenkin lapsia, kun ovat niin erityisiä ja hoitoa vaativia

Vierailija kirjoitti:

Ehkä monelle mummolle tulee yllätyksenä, kuinka erityisiä ja vaativia nykylapset ovat - pitää olla yksilöllistä ja ohjattua leikkimistä ja toimintaa koko ajan, erityisruokavaliota, yksi ei syö kalaa, kun siinä on ruotoja ja toinen ei syö sipulia, lapsella on ennalta määrätyt lepohetket, tavat ja rutiinit, joista ei sovi poiketa, iltatoimet minuutien tarkkuudella, ruutuaika ja tv katselu valvottua, sängyssä pehmeät ja puolikovat patjat erikseen jne.

Siinä missä mummon omassa lapsuudessa, vielä 80-90-luvulle saakka mummo huusi rappusilta kaksi kertaa päivässä "nyt lapset syömään" ja se riitti, lapset leikkivät keskenään pihapiirissä ja metsissä ja lapset joutuivat itse käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään leikit itse, käytiin mummon kanssa saunassa ja lapset peseytyvät itse ja pukivat yövaatteet päälle ja menivät yksin nukkumaan, ilman tunnin satutuokioita ja vanhemmille puhelimella soittamisia.

Ja en ole mummo, mutta en minäkään jaksaisi joidenkin lapsia, kun ovat niin erityisiä ja hoitoa vaativia

Ap:n mummohan on tehnyt temppunsa aiemminkin. Ainako se yllättää? Ja sitten taas alkaa stalkata?

Alkaa kertyä kommentteja ihmisiltä, jotka eivät viitsi/osaa lukea aloitusta, ainakaan niin, että ymmärtäisivät lukemansa. No, se on nykyaikaa se, mölistään omaa mielipidettään kaikkialle, viis faktoista.

Kademade kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi, mutta ehkäpä johtuu siitä, että toivoo pystyvänsä ja toistuvasti yliarvioi jaksamisensa. Saattaahan aika kullata muistot. Toinen on sitten se, että nykylapset ovat tottuneet saamaan enemmän aikuisen läsnäoloa tunnetasolla, osallistumista lasten juttuihin jne. Se voi olla kuormittavaa ruoka- ja iltatoimien vahtimis -vastuun lisäksi, jos on kuvitellut, että lapsethan leikkivät keskenään. Kun itse elää tuota 24/7, ei oikein ymmärrä, miten on niin vaikeata jaksaa päivän tai vuorokauden pari kertaa vuodessa.

Just joo, kysehän oli koululaisista. Eivätköhän ne osaa ihan itse syödä ja hoitaa ilta ja aamupesut. Ehkä se on enemmän kiinni että jos on tottunut asumaan yksin hissukseen niin pari lasta tuo liikaa hälyä joka järkyttää. Silti tuntuu että moni nykyajan isovanhempi on täysin vieraantunut lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kertyä kommentteja ihmisiltä, jotka eivät viitsi/osaa lukea aloitusta, ainakaan niin, että ymmärtäisivät lukemansa. No, se on nykyaikaa se, mölistään omaa mielipidettään kaikkialle, viis faktoista.

Onhan tämä vähän outoa, jos ap. lapset ovat jo koululaisia ja mummo on tehnyt tuota koko ajan ja se edelleen jaksaa ap. yllättää ja on av-palstan arvoinen aihe ja tunteen purkaus.

Olisko niin, että hänellä on velvollisuudentunto kanhän on ehkä eksynyt tänne ja lukenut ne kaikki tuhat ketjua missä aina opastetaan että ”jos ei mummot sitä ja tätä niin maatkoon pissavaipoissaan...”?

Meillä loppui oman äidin kanssa lasten hoidot kun lapset olivat 3 ja 6. Olimme yhdessä mökillä ja hän patisti meitä aikuisia keskenään saunaan ’kyllä minä vahdin’ - No tunnin kuluttua kun tulimme saunasta hän oli nukkumassa (koska hän on itse asiassa aina tottunut menemään saunan jälkeen lepäämään) ja lapset eivät. Isompi kaiveli juuri heille jääkaapista vielä jotain iltapalaa...

Nyt lapset ovat jo 17 ja 20 ja yhä mummo tarjoutuu hoitamaan suvun pieniä....

Eikö tuo nyt ole ihan selvää? Ei se mummo oikeasti halua niitä lapsia hoitoon, tarjoaa vain, koska siihen on sosiaalinen pakko. Suorittaa velvollisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmilla on ikävä lapsenlapsia ja ruusuiset mielikuvat siitä mitä haluaisivat tehdä heidän kanssaan. Todellisuus lasten kanssa on kuitenkin kaikkea muuta. Järjestäkää lyhyempi aika todellisten voimavarojen suhteen.

Ei vaan isovanhempien tuttavat olettavat, että isovanhemmat auttavat lapsiaan ja hoitavat lastenlapsia. Onhan kyselyihin nolo vastata ettei ole niitä edes aikoihin nähnyt. Tuttavapiiri ihmettelee mikä tässä ihmisessä on vikana kun ei edes lapsenlapsia hänelle uskota hoitoon. Kasvonsa säilyttääkseen hänen on pakko niitä lapsia koko ajan kysyä hoitoon, vaikkei voisi vähempää kiinnostaa.

Asumme 650 kmn päässä mummolasta. Mummosta on noloa vastata kyselyihin, onko x lapsineen käynyt, että ei ole. Tästä seuraa, että vingutaan käymään. Sitten kun järjestämme asiamme niin että voimme matkustaa lasten kanssa sinne, mummo lapsista vähät välittää. Viimeinen niitti oli kun hän ruikutti että käymme niin harvoin. Järjestin niin että pääsemme lomalla viideksi päiväksi mummolaan. Puhelimessa hän sanoo, että onpa mukavaa ja hänelläkin on lomaa silloin. No miten kävi kun viimein sinne pääsimme? Vanhempiani näimme tuloiltana ja lähtöä edeltävänä päivänä. Muuten nämä kävivät siellä ja täällä kavereidensa kanssa. Mutta pääsipähän kehumaan tutuille miten x lapsineen oli meillä lomalla. Tämän pääsin jopa ihan omin korvin kuulemaan. Ei sitten etukäteen voinut sanoa, että kaikenlaisia reissuja heillä oli suunnitteilla, jotta olisimme tulleet silloin kun he edes olisivat olleet kotona. Sen jälkeen en ole lapsuudenkodistani montaa kertaa käynyt. Isovanhemmat ovat tervetulleita meille koska vaan, mutta eipä niitä täällä ole näkynyt. Matka on varmaan hankalampi tähän suuntaan tai todellista kiinnostusta nähdä lapsia ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kertyä kommentteja ihmisiltä, jotka eivät viitsi/osaa lukea aloitusta, ainakaan niin, että ymmärtäisivät lukemansa. No, se on nykyaikaa se, mölistään omaa mielipidettään kaikkialle, viis faktoista.

Miten niin jotkut eivät viitsi/osaa lukea aloitusta?

Eiköhän se oli ihan toisinpäin, jos vastaa otsikon kysymykseen eli "mummo pyytää hoitoon, mutta valittaa"

niin eikö tuo viittaa mummon hoitoon, vaikka monet täällä kommentoivat mummon hoitoavusta ap. lapsille

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole ihan selvää? Ei se mummo oikeasti halua niitä lapsia hoitoon, tarjoaa vain, koska siihen on sosiaalinen pakko. Suorittaa velvollisuutensa.

Tämä. Tuttavat kyselevät, ovatko lapset olleet hoidossa ja seuraa kasvojen menetys jos vastaus olisi ei. Ihmisillä on edelleenkin se olettamus, että isovanhemmat haluavat hoitaa lapsenlapsia. Ihmisessä täytyy olla vikaa ,mikäli lapsia ei hänelle uskota.

Vierailija kirjoitti:

Kademade kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi, mutta ehkäpä johtuu siitä, että toivoo pystyvänsä ja toistuvasti yliarvioi jaksamisensa. Saattaahan aika kullata muistot. Toinen on sitten se, että nykylapset ovat tottuneet saamaan enemmän aikuisen läsnäoloa tunnetasolla, osallistumista lasten juttuihin jne. Se voi olla kuormittavaa ruoka- ja iltatoimien vahtimis -vastuun lisäksi, jos on kuvitellut, että lapsethan leikkivät keskenään. Kun itse elää tuota 24/7, ei oikein ymmärrä, miten on niin vaikeata jaksaa päivän tai vuorokauden pari kertaa vuodessa.

Just joo, kysehän oli koululaisista. Eivätköhän ne osaa ihan itse syödä ja hoitaa ilta ja aamupesut. Ehkä se on enemmän kiinni että jos on tottunut asumaan yksin hissukseen niin pari lasta tuo liikaa hälyä joka järkyttää. Silti tuntuu että moni nykyajan isovanhempi on täysin vieraantunut lapsista.

Mutta miksi ihmeessä ne lapset lykätään toistuvasti hoitoon, vaikka ongelma on alusta alkaen ja nyt lapset jo kouluikäisiä eli 7-16v.

On inhimillistä, jos erehtyy yksi tai kaksi kertaa viemään lapset mummolaan, eikä ota kokemuksesta opiksi, mutta kyllä se on jo tyhmyyttä, jos ei opi tai tiedosta kolmesta, neljästä, viidestä jne. kerrasta ja se jaksaa vielä ihmetyttää ja haluaa siitä keskustella maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nykyäidit on todella itsekkäitä ja olettavat muiden olevan lastensa hoitoautomaatteja, niin kuin serkkuni.

Jos erehtyy pyytåmään heitä kylään, niin satavarmasti tuo vain lapset ja itse menevät shoppailemaan, eikä pelkästään tunniksi tai pariksi, vaan koko päiväksi. Eikä edes soiteta, onko menoja.

Jollakin ei ole mitään suhteellisuuden tajua, kuinka pitkä aika olisi sopivaa hoidattaa lapsiaan muilla. Kyllä siinä ihan eri tavalla väsyy, onko lapset 2h vai 10h.

Ei kannata pyydellä niitä lapsia hoitoon jos ei oikeasti halua tai jaksa. Oma vika kokonaan. Ei ihmisillä ole mitään ongelmia itse hoitaa lapsiaan ja shoppailuitaan. Yleensä nämä mummosta n luo menemiset vievät niin paljon aikaa ja aiheuttavat ylimääräistä säätöä, että mieluummin olisi viemättä niitä lapsia sinne. Eli älä pyydä lapsia luoksesi jos et todella halua ja et pärjää heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, huomion kerjuu syyllistämällä. Oikea trendi 40-50-luvulla syntyneiden naisten keskuudessa. Syyllistävät jos eivät tapaa lapsenlapsia ja syyllistävät siitä kun väsyivät heidän tapaamisesta.

Vankkaan tilanteen mukaan jomman kumman, valitukset saan anyway.

Miksi nykyään lastenlapsien hoitovastuu on vain anopeilla?

Missä on miehet? Lasten isät ja isoisät.

Tilastojen mukaan poikalapsia syntyy yhtä paljon kuin tyttölapsia, niin mistä ihmeestä poikalapset saavat miehenmallin kun pyörivät vain naisten helmoissa? Ja tänä on vielä nykyajan äitien vaatimus, kun lähes kaikki aloitukset lastenhoitoavusta pyörii anoppien ympärillä, ei koskaan lasten isien tai isoisien?

Millaisen mallin ja esimerkin nykyään poikalapset saavat kotoa perheen tasa-arvosta ja naisten oikeuksista, kun miehet on ulkoistettu perheestä?

Olen syntynyt 60- luvulla ja minut on hoitanut isänisä. Hän oli juuri päässyt eläkkeelle kun synnyin ja muutakaan hoitopaikkaa ei ollut. Hyvin pärjättiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kademade kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi, mutta ehkäpä johtuu siitä, että toivoo pystyvänsä ja toistuvasti yliarvioi jaksamisensa. Saattaahan aika kullata muistot. Toinen on sitten se, että nykylapset ovat tottuneet saamaan enemmän aikuisen läsnäoloa tunnetasolla, osallistumista lasten juttuihin jne. Se voi olla kuormittavaa ruoka- ja iltatoimien vahtimis -vastuun lisäksi, jos on kuvitellut, että lapsethan leikkivät keskenään. Kun itse elää tuota 24/7, ei oikein ymmärrä, miten on niin vaikeata jaksaa päivän tai vuorokauden pari kertaa vuodessa.

Just joo, kysehän oli koululaisista. Eivätköhän ne osaa ihan itse syödä ja hoitaa ilta ja aamupesut. Ehkä se on enemmän kiinni että jos on tottunut asumaan yksin hissukseen niin pari lasta tuo liikaa hälyä joka järkyttää. Silti tuntuu että moni nykyajan isovanhempi on täysin vieraantunut lapsista.

Mutta miksi ihmeessä ne lapset lykätään toistuvasti hoitoon, vaikka ongelma on alusta alkaen ja nyt lapset jo kouluikäisiä eli 7-16v.

On inhimillistä, jos erehtyy yksi tai kaksi kertaa viemään lapset mummolaan, eikä ota kokemuksesta opiksi, mutta kyllä se on jo tyhmyyttä, jos ei opi tai tiedosta kolmesta, neljästä, viidestä jne. kerrasta ja se jaksaa vielä ihmetyttää ja haluaa siitä keskustella maailman tappiin asti.

Voi kuule, minä ainakin opin nopeasti. Nuoremmat lapset ovat tavanneet vanhempani helposti sormin laskettavan määrän. Ovat nyt 15 ja 18 v.- 153 kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Kademade kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi, mutta ehkäpä johtuu siitä, että toivoo pystyvänsä ja toistuvasti yliarvioi jaksamisensa. Saattaahan aika kullata muistot. Toinen on sitten se, että nykylapset ovat tottuneet saamaan enemmän aikuisen läsnäoloa tunnetasolla, osallistumista lasten juttuihin jne. Se voi olla kuormittavaa ruoka- ja iltatoimien vahtimis -vastuun lisäksi, jos on kuvitellut, että lapsethan leikkivät keskenään. Kun itse elää tuota 24/7, ei oikein ymmärrä, miten on niin vaikeata jaksaa päivän tai vuorokauden pari kertaa vuodessa.

Just joo, kysehän oli koululaisista. Eivätköhän ne osaa ihan itse syödä ja hoitaa ilta ja aamupesut. Ehkä se on enemmän kiinni että jos on tottunut asumaan yksin hissukseen niin pari lasta tuo liikaa hälyä joka järkyttää. Silti tuntuu että moni nykyajan isovanhempi on täysin vieraantunut lapsista.

Tämän päivän isovanhemmat ja jotkut vanhemmatkin ovat saaneet erilaisen kasvatuksen ja vaalivat hyviä käytöstapoja, jossa lapsi ei ole kaiken keskipisteenä ja käytöstapoja kunnioitetaan ja eikä koko ajan olla äänessä, vaan annetaan muiden perheenjäsenten puhua vuorollaan.

Omassa tuttavapiirissäkin on lapsia, jotka kylässä elävät kuin pellossa, vievät kaiken huomion päivällis-tai kahvipöydässä, meluavat äänekkäästi, näpräävät kännykkäänsä ja vanhemmat eivät tee mitään, kysyvät lupaa jopa puhumiseensa ja pöytäkeskustelu on mahdotonta, kun lapset haluavat olla keskipisteenä ja viedä kaiken huomion. Ei ihme, jos isovanhemmat ei jaksa.