Miksi mummo pyytää hoitoon, mutta valittaa jälkikäteen miten kauheaa oli?

Joko annat valittaa, tai sitten lapset eivät mene sinne enää hoitoon. Hirmuisen helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei oikeasti tarkoita, että haluaisi lapset hoitoon. Hän sanoo sen, koska "niin kuuluu sanoa". Meilläkin mummo sanoi, että jättäkää vaan lapset hoitoon - kolme alle 5-vuotiasta. Ei edes harkittu.

Juuri näin. Mummon kuuluu tarjota apua ja pienten lasten vanhempien pitää sitten päättää, että tarvitaanko sitä apua vai ei. Fiksumpi kieltäytyy ja sanoo, että ei ole tiedossa reissua tms., mutta pidetään mielessä, jos on tarvetta. Ja vielä kiittää siitä, että apua on tarjottu. Molemmilla on hyvä mieli eli mummilla siitä, kun tarjoutui ja lasten vanhemmalla siitä, että apua on tarjottu eli meidät on huomioitu. Tavallaan ylisukupolvinen ihmissuhdepeli, jossa parhaimmillaan on vain voittajia, pahimmillaan pelkkiä häviäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin kohteliaasti ja tahdikkaasti säästää hänet jaksamisensa yliarvoinnilta? Minun on tosiaan vaikea ymmärtää kuviota, jos on tosi rankaa, niin kuitenkin viikon päästä haluaisi kokea saman uudelleen. Niin palavasti, että oikein pyytelee lapsia hoitoon vaikkei meillä ole tarvetta sellaiseen. Pitäisikö sanoa, että ethän tahtonut jaksaa viimeksikään vai miten? Pelkkä kieltäytyminen lastenhoitotarjouksesta saa varmasti naaman mutrulle, ja kenties valituksen siitä, miten ei anneta hoitaa lapsia vaikka hän haluaa. ap

Mä sanoisin että ei, kun hän kysyy hoitoon, ja kun valittaa että miksi, niin 2 vaihtoehtoa:

-totuus: "joka kerta hoitamisen jälkeen kerrot että sinulla oli hirveän raskasta, ja nyt miehen siskokin on valittanut meille, että hoitaminen on sinulle liian raskasta. Emme halua rasittaa sinua emmekä kuulla.valitusta lapsistamme, joten lapset eivät enää tule hoitoon. Voimme tavata koko perheellä."

-lyhyempi totuus: "lapset eivät tule hoitoon, ei ole.tarvetta. Voimme tavata koko perheellä., jos haluat nähdä meitä " toista tätä samaa kunnes lopettaa kyselyn.

Minun äitini saattaa soittaa lauantaiaamuna seiskalta että haluaa lapset sinne. Jos ne vie sinne lauantaina (toinen vanhempi mukana), viimeistään sunnuntaina siskoni soittaa ja sättii, kun olen vienyt lapset sinne.

Sitten kun emme vastaa puhelimeen, tullaan oven taa palokunnan kanssa, että olemmeko kuolleet.

Jos vastaamme mutta kieltäydymme, sisko soittaa taas.

Niiiiiin väsynyt tuohon pelleilyyn.

Minä kyllä laittaisin mummin vastaamaan noista valituksistaan. Kohteliaasti tietenkin kuten jo yllä on ehdotettu edellisellä sivulla mutta laittaisin joka tapauksessa vastaamaan niistä. Eli tyyliin:

Kiitos kun ehdotat mutta emme millään voi suostua lasten tuloon hoidettavaksi kun tiedämme että se rasittaa sinua niin paljon. On kovin ikävä kuulla jälkikäteen aina kuinka rasittavaa sinulla on ollut ja varsinkin kun miehen siskokin nyt on asiasta meille puhunut kun olit hänelle myös valittanut niin ymmärrät varmaan että tämä ei nyt vaan enää onnistu.

Mummo saa sitten ihan vapaasti koittaa sönköttää tähän mitä haluaa. 100% varmuudella kyllä valittaa tästäkin tuttaville ”voi voi kun ne eivät anna lapsia minulle hoitoon vaikka niin haluaisin”.

Välittäisin tämän mahdollisuuksien mukaan kertomalla kaikille mahdollisille että hoitokeikat eivät onnistu kun ovat niin rankkoja mummolle.

Näin tänään R....n Salessa iäkkään, hyvin ylipainoisen mummon. Molemmat nilkat keränneet nestettä= sydämen vajaatoiminta. Hän oli kahden oikein kiltin pikkupojan kanssa kaupassa, mutta huusi näille hiljaisille pojille koko ajan. Ja marmatti miten pitää heitä hoitaa. Me asiakkaat tuijotettiin ja katsottiin kuin näytelmää mutta kukaan ei uskaltanut puuttua mummon huutamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei oikeasti tarkoita, että haluaisi lapset hoitoon. Hän sanoo sen, koska "niin kuuluu sanoa". Meilläkin mummo sanoi, että jättäkää vaan lapset hoitoon - kolme alle 5-vuotiasta. Ei edes harkittu.

Juuri näin. Mummon kuuluu tarjota apua ja pienten lasten vanhempien pitää sitten päättää, että tarvitaanko sitä apua vai ei. Fiksumpi kieltäytyy ja sanoo, että ei ole tiedossa reissua tms., mutta pidetään mielessä, jos on tarvetta. Ja vielä kiittää siitä, että apua on tarjottu. Molemmilla on hyvä mieli eli mummilla siitä, kun tarjoutui ja lasten vanhemmalla siitä, että apua on tarjottu eli meidät on huomioitu. Tavallaan ylisukupolvinen ihmissuhdepeli, jossa parhaimmillaan on vain voittajia, pahimmillaan pelkkiä häviäjiä.

Mutta jos olisi tästä kysymys, niin eikö anoppi kieltäytyisi kun ap sanoo, että ei ole hoidon tarvetta? Tai ei ainakaan alkaisi vaatia ap:ta ja miestä keksimään jotain menoja?

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin ylikorostuneen kohteliaasti ja huolestuneesti mummolle että ”voi voi ihanaa kun pyydät todella todella paljon kiitoksia mutta emmehän me nyt millään kun viimeksikin oli niin kovin rankkaa sinulle lasten kanssa, muistatko kun siitä niin jouduit jälkikäteen valittamaan niin minulle kuin xxx:lle. Että emme me nyt millään enää vaivaa sinua näin”.

Ja kaunis suloinen hymy päälle.

Mielellään tämä kannattaa vielä sanoa kun muita on paikalla jotka kuulevat tämän.

Tuohon lainaukseen vielä perään "kun mitään todellista tarvettakaan ei ole ollut"

Ei pidä mennä lisääntymään, jos iltariennot ja hauskanpito menee omien lapsien edelle. Mummit ovat jo yhden sukupolven kasvattaneet, eikä Heitä tarvitse orjuuttaa sillä varjolla, että discossa ketkuttaminen ja tarjos-keskioluen ryystäminen ajaa kaiken muun edelle!

Onko pakko laittaa lapsia hoitoon koko päiväksi.

Ehkä mummo haluaisi vain pitää jonkinlaista yhteyttä. 2-3 tuntia kerrallaan

Ei mitään yökyliä. Ne ovat raskaita!

Eli huolehdit siitä, että mummo saa tavata lapsenlapsiaan silloin kun hänelle sopii.

Olet myöhemmin itsekin tyytyväinen siihen, että olit joustava ja kohtelias. Elämme vain kerran.

Anoppihullulla provoja riittää

Siis kaikki mummit ja papat haluavat tavata lapsenlapsiaan, se on fakta.

Sitä on turha inistä, etteivät halua.

On loukkaavaa sanoa edes mitään tuollaista😡

Tuollaisia ihmisiä on, jotka tykkäävät väittää potaskaa.

Kaipa se on jokin lapsuuden trauma, joka puskee pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä mennä lisääntymään, jos iltariennot ja hauskanpito menee omien lapsien edelle. Mummit ovat jo yhden sukupolven kasvattaneet, eikä Heitä tarvitse orjuuttaa sillä varjolla, että discossa ketkuttaminen ja tarjos-keskioluen ryystäminen ajaa kaiken muun edelle!

En tiedä onko tämän kirjoittajalla ongelmia lukutaidossa, luetun ymmärtämisessä vai kenties patoutunutta raivoa, jota pitää roiskia ihan kaikkialle...

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmilla on ikävä lapsenlapsia ja ruusuiset mielikuvat siitä mitä haluaisivat tehdä heidän kanssaan. Todellisuus lasten kanssa on kuitenkin kaikkea muuta. Järjestäkää lyhyempi aika todellisten voimavarojen suhteen.

Höpönlöpön

Ihan niin kuin sitä mummojen hoitoapua turhuuksien takia pyydettäisiin. Meillä sitä ei saa edes vaikka lapsi taisitelisi sairaalassa hengestään tai minulla olisi murtunut selkä.

No tässä on kysymys vain huomion saamisesta. Mummo korottaa itseään ensin teille sillä, että on teille tärkeä lastenhoitaja, ja sitten korottaa itseään vielä muille sillä, että hän on raihnainen uhriutuva mummoparka. Tämä on tosi raskas ihmistyyppi. Hankkikaa joku muu hoitaja aina kuin mahdollista. Kannatan myös tuota että sanotte mahdollisimman monen kuullen ettette enää mitenkään voi rasittaa mummoa antamalla lapsia hoitoon, vaikka hän kuinka toivoisi. 

Mielestäni tämä on anoppisi ja miehesi välinen asia. Miehesi pitäisi ottaa asia puheeksi kahden kesken äitinsä kanssa ja pitää sinun puoliasi. Hänhän on lasten isä ja asia koskee ennen kaikkea häntä jos hän lupaa lapset hoitoon.

Älä anna anopin enää kuiskutella sinulle sivummalla, vaan kutsu mies kuuntelemaan "Hei Tapio, tules nyt tänne kuuntelemaan mitä äidilläsi on sanottavaa meidän lapsista!"

Mitä ajattelet tästä näkemyksestä, toimisiko teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei oikeasti tarkoita, että haluaisi lapset hoitoon. Hän sanoo sen, koska "niin kuuluu sanoa". Meilläkin mummo sanoi, että jättäkää vaan lapset hoitoon - kolme alle 5-vuotiasta. Ei edes harkittu.

Juuri näin. Mummon kuuluu tarjota apua ja pienten lasten vanhempien pitää sitten päättää, että tarvitaanko sitä apua vai ei. Fiksumpi kieltäytyy ja sanoo, että ei ole tiedossa reissua tms., mutta pidetään mielessä, jos on tarvetta. Ja vielä kiittää siitä, että apua on tarjottu. Molemmilla on hyvä mieli eli mummilla siitä, kun tarjoutui ja lasten vanhemmalla siitä, että apua on tarjottu eli meidät on huomioitu. Tavallaan ylisukupolvinen ihmissuhdepeli, jossa parhaimmillaan on vain voittajia, pahimmillaan pelkkiä häviäjiä.

Mutta jos olisi tästä kysymys, niin eikö anoppi kieltäytyisi kun ap sanoo, että ei ole hoidon tarvetta? Tai ei ainakaan alkaisi vaatia ap:ta ja miestä keksimään jotain menoja?

Ehkä mummo on ylikiltti ja siksi kokee, että hänen on pakko olla avuksi. On pakko hoitaa lapsenlapsia, kun kaikki muutkin isovanhemmat hoitavat.

Seuraavan kerran kun pyytää sanot että et jaksa kuunnella valitusta jälkeen päin kunka hän rasittui lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin ylikorostuneen kohteliaasti ja huolestuneesti mummolle että ”voi voi ihanaa kun pyydät todella todella paljon kiitoksia mutta emmehän me nyt millään kun viimeksikin oli niin kovin rankkaa sinulle lasten kanssa, muistatko kun siitä niin jouduit jälkikäteen valittamaan niin minulle kuin xxx:lle. Että emme me nyt millään enää vaivaa sinua näin”.

Ja kaunis suloinen hymy päälle.

Mielellään tämä kannattaa vielä sanoa kun muita on paikalla jotka kuulevat tämän.

Ei pahalla, mutta tämä on huonohko neuvo. Ensinnnäkin, lapsensa jo kasvattaneet ovat teinivuosien jälkeen immuuneja sarkasmille, ja toiseksi, tässä on ihan liian houkuttelevaa vastata "Ai tosiaan, niinhän se olikin, onpa huomaavaista" ja hymy päälle.