TOTUUS ihmisistä, jotka eivät laihdu "millään dieetillä ja liikunnalla"? Kertokaapas miten on mahdollista luoda energiaa tyhjästä?

Asiahan on juuri näin kuten ap esittää. Ihminen ei ole ikiliikkuja ja energia ei synny tyhjästä. Sairaudet voivat hidastaa aineenvaihduntaa mutta jos suusta tunkee sisään vähemmän energiaa kuin kuluttaa niin aivan varmasti laihtuu oli tautia tai ei. Ei ne sairaudet fysiikan lakeja kumoa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin paniikki-säästöliekille pääsee helposti kun yrittää laihtua olemattomalla syömisellä ja vielä vähemmällä proteiinilla.

Säästöliekki iskee vain vakavasti alipainoisiin ja silloin sydän lyö 30 kertaa minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Liian vähäinen kalorinsaanti saa kehon pitämään painosta kaikin keinoin kiinni. Kannattaa mennä lääkäriin jos laihduttaminen ei onnistu maltillisella kalorimäärällä, jossa on tarpeeksi proteiinia ja rasvaa. pelkällä hiilareilla on erittäin hankala laihtua, vaikka kaloreita saisi vähän. Sairaudet kuten keliakia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja raudan puute eli anemia vaikuttaa laihtumiseen todella paljon. lääkkeet myös.

Huuuhaata. Kun et syö enemmän kuin kulutata vaan vähemmän, ruumiisi polttaa vararavintosi sitä on laihtuminen muu on seli seli seli seli seli selittelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki pakko ottaa ihan kirjaimellisesti? Kyse on siitä, että ei ole löydetty sellaista dieettiä, jolla laihtuisi, mutta joka tuntuisi sillä tavalla normaalilta, ettei tarvitse nähdä nälkää. 

Itselläni on tällä hetkellä dieetti reilusti miinuskaloreilla ja sen lisäksi 3 kertaa viikossa salitreenit. Ensimmäiset 10 kiloa lähti helposti, mutta nyt ei tapahdu enää yhtään mitään. Eli ei aina mene niin yksi yhteen, vaikka näsäviisastelijat näin olettavatkin. Todellakin tuntuu, että tästä ei laidu enää "millään", vaikka tottakai tiedän, että vielä pienentämällä kalorimäärää paino ennen pitkää taas lähtee laskuun. Ottaa vain päähän, kun ei tapahdu mitään, vaikka täsmällisesti olen dieettiä noudattanut. 

Jos on tottunut siihen, että syö liikaa niin nälkä tulee väistämättä terveellisillä määrillä. 

Niin, entä sitten? Tästähän laihdutuksessa pitkälti on kyse. Ei kai se ole kenenkään oma valinta, että nälkä tulee, kun yhtäkkiä syökin vähemmän kuin aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syö liian vähän, keho pitää kiinni kaikista ravinteista ja kaloreista mitä saa, mikä varmasti vähentää laihtumisen mahdollisuutta.

Eli miten se keho voi luoda energiaa tyhjästä? Pidetään energiat siellä kropassa mutta sitä ei muka yhtään kulu siihen liikkumiseen yms. joka laihduttaisi?

Kaikki on suhteellista ja veikkaan että nämä laihtumattomat vetää välillä kuitenkin mässyä naamaan kun eihän se heistä niin paljoa edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on pakko syödä, on ihan eloonjäämisvaisto syödä kun elimistö alkaa kärsiä nälästä. Silloin syömättömyys on lähes yhtä vaikeaa kuin yrittää tappaa itsensä olemalla hengittämätta.

Toisten elimistö kuluttaa perustoimintoihin huomattavan vähän energiaa.

Toisten elimistö osaa säädellä kulutustaan todella tehokkaasti - esim vaikka ihminen ei lihoisi 2000kcal päiväsaannilla, ei hän silti välttämättä laihdu 1500kcal päiväsaannilla. Ts energian määrän "normaali"vähentäminen ei aiheuta energiavajetta, koska elimistö päätyy kuluttamaan vähemmän.

Jos nämä asiat sisäistää, pitäisi ymmärtää miksi joillekin laihtuminen on niin vaikeaa - ihminen ei voi realistisesti olla jollain 200kcal dieetilla, ja henkilön energiamäärä pitäisi tiputttaa paljon alemmas kuin "nälänhätä, laukaise syömishalu" -refleksi sallii. Eli ei se mahdotonta ole jos henkilö on esim vankilaolosuhteissa joissa ei vaan voi syödä vaikka elimistö siihen yrittää pakottaa, mutta siihen itsensä normielämässä pakottaminen voi olla inhimillisesti hyvin vaikeaa. Sitä eivät ne "lopetin maidon lisäämisen kahviin ja laihdun kilon viikossa" -tyyppisen elimistön omaavat ymmärrä millään.

Eli itsekurista se on kiinni. Tietenkin jos itsensä totuttaa syömään energiarikasta ruokaa niin lopettaminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo joo mutta yksilöiden syyllistäminen ei johda mihinkään. Toisten on ihan oikeasti helpompi pysyä hoikkina. Siihen vaikuttaa geenit, unenpuute, vuorotyö, hormonitoiminta, yhdyskuntasuunnittelu, ruuan saatavuus ja hinnoittelu jnejnejne. Jos on nuori suomalainen, on helpompi olla hoikka kuin jos olisi ikääntynyt jenkki.

Japanissa ja Koreassa tuo syyllistäminen on nimenomaan toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki pakko ottaa ihan kirjaimellisesti? Kyse on siitä, että ei ole löydetty sellaista dieettiä, jolla laihtuisi, mutta joka tuntuisi sillä tavalla normaalilta, ettei tarvitse nähdä nälkää. 

Itselläni on tällä hetkellä dieetti reilusti miinuskaloreilla ja sen lisäksi 3 kertaa viikossa salitreenit. Ensimmäiset 10 kiloa lähti helposti, mutta nyt ei tapahdu enää yhtään mitään. Eli ei aina mene niin yksi yhteen, vaikka näsäviisastelijat näin olettavatkin. Todellakin tuntuu, että tästä ei laidu enää "millään", vaikka tottakai tiedän, että vielä pienentämällä kalorimäärää paino ennen pitkää taas lähtee laskuun. Ottaa vain päähän, kun ei tapahdu mitään, vaikka täsmällisesti olen dieettiä noudattanut. 

Jos on tottunut siihen, että syö liikaa niin nälkä tulee väistämättä terveellisillä määrillä. 

Niin, entä sitten? Tästähän laihdutuksessa pitkälti on kyse. Ei kai se ole kenenkään oma valinta, että nälkä tulee, kun yhtäkkiä syökin vähemmän kuin aiemmin. 

Se ei ole oma valinta tuleeko nälkä, mutta se on syökö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syö liian vähän, keho pitää kiinni kaikista ravinteista ja kaloreista mitä saa, mikä varmasti vähentää laihtumisen mahdollisuutta.

Eli miten se keho voi luoda energiaa tyhjästä? Pidetään energiat siellä kropassa mutta sitä ei muka yhtään kulu siihen liikkumiseen yms. joka laihduttaisi?

Tästä kuuntelin ravitsemisterapeutin luennon. Hän sanoi, että energian vähentyessä ravinnossa elimistö pyrkii säästämään sitä esimerkiksi elintoimintojen hidastumisella ja siten, ettei tule impulsseja spontaaniin liikkumiseen. Esimerkiksi istuessaan ihminen normaalitilassa pyrkii välillä nousemaan, liikkumaan ja korjailemaan asentoaan ihan luonnostaan, mutta energiavajeessa nämä jäävät pois. Eihän näistä tietenkään älyttömiä määriä tule, mutta mielenkiintoinen ja järkeenkäypä tieto silti. 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki pakko ottaa ihan kirjaimellisesti? Kyse on siitä, että ei ole löydetty sellaista dieettiä, jolla laihtuisi, mutta joka tuntuisi sillä tavalla normaalilta, ettei tarvitse nähdä nälkää. 

Itselläni on tällä hetkellä dieetti reilusti miinuskaloreilla ja sen lisäksi 3 kertaa viikossa salitreenit. Ensimmäiset 10 kiloa lähti helposti, mutta nyt ei tapahdu enää yhtään mitään. Eli ei aina mene niin yksi yhteen, vaikka näsäviisastelijat näin olettavatkin. Todellakin tuntuu, että tästä ei laidu enää "millään", vaikka tottakai tiedän, että vielä pienentämällä kalorimäärää paino ennen pitkää taas lähtee laskuun. Ottaa vain päähän, kun ei tapahdu mitään, vaikka täsmällisesti olen dieettiä noudattanut. 

Jos on tottunut siihen, että syö liikaa niin nälkä tulee väistämättä terveellisillä määrillä. 

Niin, entä sitten? Tästähän laihdutuksessa pitkälti on kyse. Ei kai se ole kenenkään oma valinta, että nälkä tulee, kun yhtäkkiä syökin vähemmän kuin aiemmin. 

Se ei ole oma valinta tuleeko nälkä, mutta se on syökö.

Niin, entä sitten? En nyt ymmärrä, mitä yrität minulle opettaa tai mistä olit kanssani eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista ja veikkaan että nämä laihtumattomat vetää välillä kuitenkin mässyä naamaan kun eihän se heistä niin paljoa edes ole.

Jotkut lihavat syövät useamman ihmisen edestä. Ei ihme että ruoan puolittaminen ei riitä laihtumiseen kun syö vieläkin liikaa. 

Varmaan useimmat ylipainoiset tietävät, miksi heidän painonsa pysyy korkealla, vaikka eivät siitä puhuisi.

Olen tuntenut pari ylipainoista ihmistä, ja heidän on aina tullut nälkä ja heikotusta herkemmin kuin minun (olen aina ollut hoikka), jos ovat syömättä / kalorivajeella tavallista pitempään. Maallikkona olen ajatellut, että ehkä heillä nälän ja kylläisyyden tunnetta säätelevät aivojen välittäjäaineet toimivat eri tavalla. Samat energian saannin ja kulutuksen lainalaisuudet heihinkin pätevät, mutta ehkä nälän tunne on heille voimakkaampi ja vaikeampi kestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on pakko syödä, on ihan eloonjäämisvaisto syödä kun elimistö alkaa kärsiä nälästä. Silloin syömättömyys on lähes yhtä vaikeaa kuin yrittää ta ppaa itsensä olemalla hengittämätta.

Toisten elimistö kuluttaa perustoimintoihin huomattavan vähän energiaa.

Toisten elimistö osaa säädellä kulutustaan todella tehokkaasti - esim vaikka ihminen ei lihoisi 2000kcal päiväsaannilla, ei hän silti välttämättä laihdu 1500kcal päiväsaannilla. Ts energian määrän "normaali"vähentäminen ei aiheuta energiavajetta, koska elimistö päätyy kuluttamaan vähemmän.

Jos nämä asiat sisäistää, pitäisi ymmärtää miksi joillekin laihtuminen on niin vaikeaa - ihminen ei voi realistisesti olla jollain 200kcal dieetilla, ja henkilön energiamäärä pitäisi tiputttaa paljon alemmas kuin "nälänhätä, laukaise syömishalu" -refleksi sallii. Eli ei se mahdotonta ole jos henkilö on esim vankilaolosuhteissa joissa ei vaan voi syödä vaikka elimistö siihen yrittää pakottaa, mutta siihen itsensä normielämässä pakottaminen voi olla inhimillisesti hyvin vaikeaa. Sitä eivät ne "lopetin maidon lisäämisen kahviin ja laihdun kilon viikossa" -tyyppisen elimistön omaavat ymmärrä millään.

Eli itsekurista se on kiinni. Tietenkin jos itsensä totuttaa syömään energiarikasta ruokaa niin lopettaminen on vaikeaa.

Niin, samalla lailla kuin itsensä hen giltä tukehdutta minen. Ymmärrätkö kuitenkin että siinä missä toiselle se itsekuri tarkoittaa sitä että jättää yhden välipalan syömättä ilman sen kummempaa vaikutusta oloon, toiselle se voi tarkoittaa ruoan määrän puolittamista siitä normaalimäärästä jolla hänen painonsa pysyy samassa? Ja sitä että on jatkuva nälkä, heikotus, ja elimistö huutaa jatkuvasti lisää ravintoa.

Jos sinulla on yhtään empatiaa pitäisi sun ymmärtää että ensin mainitulle laihduttaminen on hyvinkin helppoa, ja toiselle erittäin vaikeaa, ja sen typistäminen "itsekurista se vaan on kiinni" on lähinnä typerää ja ilkeää.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon myös suolistobakteereihin. Kehotan aloittamaan laihdutuksen kunnon piimaa-kuurilla ja syömään sitten kuitupitoista ja vatsaystävällista ruokaa: vähän lihaa, sokeria ja valkoisia jauhoja, paljon kasviksia, marjoja, linssejä, kauraa, ruista, öljyä. Kun noita syö lautasmallin mukaan, niin aivan varmasti paino tippuu.

Ruis ei ole vatsaystävällistä nähnytkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syö liian vähän, keho pitää kiinni kaikista ravinteista ja kaloreista mitä saa, mikä varmasti vähentää laihtumisen mahdollisuutta.

Eli miten se keho voi luoda energiaa tyhjästä? Pidetään energiat siellä kropassa mutta sitä ei muka yhtään kulu siihen liikkumiseen yms. joka laihduttaisi?

Tästä kuuntelin ravitsemisterapeutin luennon. Hän sanoi, että energian vähentyessä ravinnossa elimistö pyrkii säästämään sitä esimerkiksi elintoimintojen hidastumisella ja siten, ettei tule impulsseja spontaaniin liikkumiseen. Esimerkiksi istuessaan ihminen normaalitilassa pyrkii välillä nousemaan, liikkumaan ja korjailemaan asentoaan ihan luonnostaan, mutta energiavajeessa nämä jäävät pois. Eihän näistä tietenkään älyttömiä määriä tule, mutta mielenkiintoinen ja järkeenkäypä tieto silti. 

ohis

Ihan vaan tiedoksesi ettei niiitä impullseja tule sellaisellekkaan joka liikkuu, vaan se perse on ihan itse hilattava kipeistä lihaksista huolimatta liikkeelle. 

Joten ei  tuo ei poikkea vielä mitenkään muiden ihmisten elämästä vaan on yksi tarpeeton selitys sille ettei ole itsekuria. 

Kun on tietyn rajan ylittänyt, niin paluu on todella vaikeaa. Pystyt kyllä laiduttamaan =pienentämään rasvasoluja, mutta kun ne ei poistu mihinkään, elimistö haluaa ne takaisin täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on pakko syödä, on ihan eloonjäämisvaisto syödä kun elimistö alkaa kärsiä nälästä. Silloin syömättömyys on lähes yhtä vaikeaa kuin yrittää ta ppaa itsensä olemalla hengittämätta.

Toisten elimistö kuluttaa perustoimintoihin huomattavan vähän energiaa.

Toisten elimistö osaa säädellä kulutustaan todella tehokkaasti - esim vaikka ihminen ei lihoisi 2000kcal päiväsaannilla, ei hän silti välttämättä laihdu 1500kcal päiväsaannilla. Ts energian määrän "normaali"vähentäminen ei aiheuta energiavajetta, koska elimistö päätyy kuluttamaan vähemmän.

Jos nämä asiat sisäistää, pitäisi ymmärtää miksi joillekin laihtuminen on niin vaikeaa - ihminen ei voi realistisesti olla jollain 200kcal dieetilla, ja henkilön energiamäärä pitäisi tiputttaa paljon alemmas kuin "nälänhätä, laukaise syömishalu" -refleksi sallii. Eli ei se mahdotonta ole jos henkilö on esim vankilaolosuhteissa joissa ei vaan voi syödä vaikka elimistö siihen yrittää pakottaa, mutta siihen itsensä normielämässä pakottaminen voi olla inhimillisesti hyvin vaikeaa. Sitä eivät ne "lopetin maidon lisäämisen kahviin ja laihdun kilon viikossa" -tyyppisen elimistön omaavat ymmärrä millään.

Eli itsekurista se on kiinni. Tietenkin jos itsensä totuttaa syömään energiarikasta ruokaa niin lopettaminen on vaikeaa.

Niin, samalla lailla kuin itsensä hen giltä tukehdutta minen. Ymmärrätkö kuitenkin että siinä missä toiselle se itsekuri tarkoittaa sitä että jättää yhden välipalan syömättä ilman sen kummempaa vaikutusta oloon, toiselle se voi tarkoittaa ruoan määrän puolittamista siitä normaalimäärästä jolla hänen painonsa pysyy samassa? Ja sitä että on jatkuva nälkä, heikotus, ja elimistö huutaa jatkuvasti lisää ravintoa.

Jos sinulla on yhtään empatiaa pitäisi sun ymmärtää että ensin mainitulle laihduttaminen on hyvinkin helppoa, ja toiselle erittäin vaikeaa, ja sen typistäminen "itsekurista se vaan on kiinni" on lähinnä typerää ja ilkeää.

Ei minullakaan tullut mukava olo, mutta en silti syönyt. 

Vierailija kirjoitti:

Joo joo mutta yksilöiden syyllistäminen ei johda mihinkään. Toisten on ihan oikeasti helpompi pysyä hoikkina. Siihen vaikuttaa geenit, unenpuute, vuorotyö, hormonitoiminta, yhdyskuntasuunnittelu, ruuan saatavuus ja hinnoittelu jnejnejne. Jos on nuori suomalainen, on helpompi olla hoikka kuin jos olisi ikääntynyt jenkki.

On tottakai eroja, mutta erot ovat hyvin pieniä mitä tulee laihduttamiseen. Esimerkiksi metabolismi vaikuttaa laihduttamiseen vain hyvin vähän, samoin kun liikunta, se on toki hyväksi ja kuluttaa, mutta vain vähän sekin. Jos joku sanoo, että laihdut kun syöt vähemmän kuin kulutat niin se pitää 100% paikkansa, toisella on enemmän selkärankaa, toisilla ei. Olen laihduttanut elämäni aikana useita kertoja jopa 20kg, joten tiedän mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syö liian vähän, keho pitää kiinni kaikista ravinteista ja kaloreista mitä saa, mikä varmasti vähentää laihtumisen mahdollisuutta.

Eli miten se keho voi luoda energiaa tyhjästä? Pidetään energiat siellä kropassa mutta sitä ei muka yhtään kulu siihen liikkumiseen yms. joka laihduttaisi?

Tästä kuuntelin ravitsemisterapeutin luennon. Hän sanoi, että energian vähentyessä ravinnossa elimistö pyrkii säästämään sitä esimerkiksi elintoimintojen hidastumisella ja siten, ettei tule impulsseja spontaaniin liikkumiseen. Esimerkiksi istuessaan ihminen normaalitilassa pyrkii välillä nousemaan, liikkumaan ja korjailemaan asentoaan ihan luonnostaan, mutta energiavajeessa nämä jäävät pois. Eihän näistä tietenkään älyttömiä määriä tule, mutta mielenkiintoinen ja järkeenkäypä tieto silti. 

ohis

Tää ei ainakaan mulla päde, kun syön terveellisesti ja monipuolisesti niin vaikka energiansaanti olisi huomattavan paljon vähemmän kuin perusruokailulla niin liikun paljon enemmän. Kun mätän energiaa suuhuni kaksin käsin on sohva ainoa, jolle tahdon mennä.