TOTUUS ihmisistä, jotka eivät laihdu "millään dieetillä ja liikunnalla"? Kertokaapas miten on mahdollista luoda energiaa tyhjästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä eniten vi tuttaa kun olen nimenomaan itsekurilla ja valtavalla itseni rääkkäämiselllä laihduttanut niin paljon, ja se oli kaikki valetta.

Siksi tuntuu pahalta, raivostuttavalta ja vihaa herättävältä kuulla aina vaan uudestaan ja uudestaan noita SAMOJA lässytyksiä jotka jo 80 luvulta saakka on hoettu tuhansia kertoja.

SE PASKALÄSSYTYS ON VALETTA!!!!

Itsekurilla ei saa pysyvää tulosta, vain kehonsa sekaisin.

Jokainen juntti ja kouluttamaton palikka on Laihdutus ekspertti ja ammattilainen toisia neuvomaan, etenkin jos on elämänsä ekaa kertaa laihduttamassa niitä viittä kiloaan.

Minua raivostuttaa kun minulle tullaan sanomaan heikosta itsekurista tietämättä mitä olen kokenut, ja kuinka paljon olen töitä tehnyt.

Miksi itsekuri toimi 70-luvulla?

Koska sitä ei jouduttu käyttämään. Limsojen, naksujen, jäätelöiden, herkkujen, pikaruuan, alkoholipitoisten juomien, energiajuomien, karkkien ja pullien sekä keksien määrä oli aivan toinen kaupoissa ja hinnat olivat paljon korkeammat ja tuotteet pienempiä. Työ oli raskaampaa ja kuljetuksia vähemmän ja lasten liikuntaharrastaminen oli ilmaista ja pihoilla leikittiin enemmän ja vanhemmaksi. Lapset eivät saaneet herkkuja joka päivä.

Siinä vaiheessa kun on saanut syödä juuri niin paljon kun haluaa, niin lihavuus on lisääntynyt. Niinkauan kuin oma raha tai saatavuus on rajoittanut syömistä, ihminen on pysynyt laihana. Vapauden myötä syödään aina vaan enemmän ja useammin. Tämä näkyy jokaisessa yhteiskunnassa. Pohjois-Koreassa ollaan laihoja, mutta länsimaissa lihotaan.

Ihmisten lihoaminen ei ole vain yksilön syy vaan yhteiskunnan aikaansaama ongelma, joka jatkuu niin kauan kun ruokateollisuudelle pyritään saada kasvua.
Ihmiset lähtisivät laihtumaan nopeasti kun joku muu pitäisi heille kuria, kuten keskitysleiri esimerkki antaa ymmärtää äärimmillään.

Siinä on joillekin ihmisille unelma-ammatti. Läskileirin vartija.

Arvaa vain mitä tuo sinun haaveammattisi sinusta ihmisenä kertoo.

Ei tämä ole minun haaveammattini. Kerroin vain mitä merkitystä ihmisen omalla itsekurilla on oikeasti on historiassa laihuuden suhteen. Totuus on, että moni on ollut aikanaan laihan ihan jonkun muun kuin sen oman itsekurin johdosta. Ja niin on vielä nykypäivänä määrätyissä maissa.

Minusta on aivan turhaa syyllistää itseä tai toisia lihavuudesta vedoten itsekuriin ja keskitysleireihin. Yksikään siellä oleva ei ollut laiha oman itsekurin johdosta, mutta silti siihen lihavien kohdalla vedotaan. Käyttäydy kuin keskitysleirillä oleva vanki, ruuan suhteen ja kohta olet laiha.

Oikeasti en usko, että itsekuri on ratkaisu. Jonkun toisen kuri voisi ehkä olla, mutta onko se sitten hyvä ja inhimillinen tai pysyvä ratkaisu lihavuus ongelmaan?

Uskon yhä enemmän, ettei ratkaisu ole ihmisessä itsessään vaan siinä ympäristössä jossa hän on. Kun hän on oikeantyyppisessä tasapainoisessa ympäristössä, hän tasapainottuu myös siihen ympäristöön kuuluvaan painoon.

Mikähän se muka olisi se ympäristö joka laihduttaisi?

Lukaise sinäkin tuo linkitetty juttu, niin selkiyttää vähän sinuakin.

Kirjoitat ihan hyvin ja asiallisesti mutta tuo "toisen antama kuri" on ihan shaissea.

Ja silti pystymme toteamaan kuinka määrätyissä ympyröissä ihmiset ovat laihempia tai lihavampia kuin toisissa. Kuinka Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa ihmiset ovat paljon lihavampia kuin jossain toisessa osavaltiossa vaikka geneettisesti eroja ei ole. Kyllä ympäristösi voi sinut laihduttaa. Muutat vaikka kylmemmälle seudulle, jossa kaupat ovat kaukana ja joudut viljelemään itse ruokasi. Ruokailutottumuksesi muuttuisivat nykyisestä ja kylmyys lisäisi kalorin kulutusta. Ehkä riittäisi jopa se, että muuttaisit vaikka Japaniin tai Italiaan, oppisin heidän tavoilleen ja sinusta tulisi vähitellen keskipainon mukainen, jos söisit heidän keskiarvonsa mukaan heidän ruokaansa.

Ja kyllä tuo toisen antama kurikin pitää paikkansa. Tämä tulee ehkä parhaiten esille lapsissa. Lapset joiden vanhemmat vahtivat tarkkaan lastensa syömistä ovat laihoja. Monelle tosin kehittyy siitä vääristynyt asenne ruokaan ja kun he lähtevät tämän vanhempien ruokakurin piiristä pois ja saavat niin sanotusti vapauden ostaa ja syödä mitä haluavat he lihovat.

Kuvittelet, että itse olet koko elämäsi päättänyt mitä syöt, mutta todellisuudessa sen ovat päättäneet vanhempasi ja kouluruuan maksaja. Jos nuorilta vaadittaisiin itsekuria valita terveellinen tai laihduttava lounas ihan minkä tahansa ruuan keskeltä, joka päivä, niin kuinka monelta sitä löytyisi, vaikka tarjolla olisi kebabia, hampurilaista tai pizzaa?

Noin pitkän sepustuksen teit, vaikka olisit voinut vain todeta: "keskitysleirillä laihtuu."

Mutta toisaalta olisin voinut kirjoittaa kuinka Suomessa lihoo. Kun yksi ihminen lihoo voimme puhua yksilön ongelmasta, mutta Suomessa ylipaino on jo niin monia ihmisia koskettava asia, ettei se ole vain jonkun yksittäisten sipsipussiostelijan aikaansaantia. Heitä, joita se ei vielä kosketa voivat elää kuvitelmissa että he ovat immuuneita lihavuudelle, mutta kun heidänkin liikkumisensa saadaan vähenemään ja heidänkin ruokansa saadaan kaloripitoisemmaksi ja heidänkin hormonitoiminta sekaisin ja siten heidänkin painonsa nousemaan, niin ehkä tämä määrätty porukka huomaa ettei kyse ole vain jostain itsekurista ja ruuan karsimisesta.

Runsaskalorisella ruualla ei hormonitoimintaa saa sekaisin. Hormonit saa sekaisin väärällä ravinnolla kaloreista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tammi-helmikuu on työssä hyvin stressaavia, teen 12-14h työpäiviä, nukun vähän ja syön n. puolet normaalista, jos sitäkään ja lihon 5-7kg.

Ja sitten kun stressi helpottaa ja nukun 8h yöunet kilot karisevat itsestään, ilman mitään laihduttamista, päinvastoin palaan normaali ruokavaliooni.

Luulen, ettei ylipainon syy aina löydy ruokavaliosta tai liikunnasta, vaan suurempi merkitys on yöunella, levolla, stressillä jne.

Ylipainon syy on aina väärä ravinto, kellonajoista riippumatta.

Tutkimustenkin mukaan laihduttaminen on vaikeaa ja lihavuuden tehokkain hoito on sen ennaltaehkäisy. Tämä edellyttää ehkä normaalipainoa suosivaa ympäristöä ja kulttuuria. Itse pelkään lihomista juuri siksi, että olisin huono laihduttamaan ja tiedän, että sellainen ei ole helppoa etenkään, jos joutuu laihduttamaan kymmeniä kiloja. Pitää muuttaa aika perusteellisesti omia elämäntapoja, elämän rytmiä, ajattelutapoja jne. Ihmisille rutiinien muuttaminen on hyvin vaikeaa muutenkin etenkin, kun ne on rakennettu tukemaan sitä arkea, jota eletään ja ne ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Suurin laihtumisen este on varmasti psykologinen eikä fysiologinen, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen takia lihavien ihmisten moralisointi epäonnistuneista laihdutuskuureista on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa vahingollista. 

Lähes kaikki olisivat normaalipainoisia jos jättäisivät alkoholin, limsan, mehun, makeiset, suklaan, leivonnaiset, jäätelön ja sipsit.

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustenkin mukaan laihduttaminen on vaikeaa ja lihavuuden tehokkain hoito on sen ennaltaehkäisy. Tämä edellyttää ehkä normaalipainoa suosivaa ympäristöä ja kulttuuria. Itse pelkään lihomista juuri siksi, että olisin huono laihduttamaan ja tiedän, että sellainen ei ole helppoa etenkään, jos joutuu laihduttamaan kymmeniä kiloja. Pitää muuttaa aika perusteellisesti omia elämäntapoja, elämän rytmiä, ajattelutapoja jne. Ihmisille rutiinien muuttaminen on hyvin vaikeaa muutenkin etenkin, kun ne on rakennettu tukemaan sitä arkea, jota eletään ja ne ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Suurin laihtumisen este on varmasti psykologinen eikä fysiologinen, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen takia lihavien ihmisten moralisointi epäonnistuneista laihdutuskuureista on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa vahingollista. 

Asennetta voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustenkin mukaan laihduttaminen on vaikeaa ja lihavuuden tehokkain hoito on sen ennaltaehkäisy. Tämä edellyttää ehkä normaalipainoa suosivaa ympäristöä ja kulttuuria. Itse pelkään lihomista juuri siksi, että olisin huono laihduttamaan ja tiedän, että sellainen ei ole helppoa etenkään, jos joutuu laihduttamaan kymmeniä kiloja. Pitää muuttaa aika perusteellisesti omia elämäntapoja, elämän rytmiä, ajattelutapoja jne. Ihmisille rutiinien muuttaminen on hyvin vaikeaa muutenkin etenkin, kun ne on rakennettu tukemaan sitä arkea, jota eletään ja ne ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Suurin laihtumisen este on varmasti psykologinen eikä fysiologinen, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen takia lihavien ihmisten moralisointi epäonnistuneista laihdutuskuureista on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa vahingollista. 

Asennetta voi muuttaa.

Ai mitä asennetta ja miten? Syyllistämällä ja häpäisemällä muutetaan lihavien laiskuus ja itselleen valehtelu asenne vai mitä meinaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustenkin mukaan laihduttaminen on vaikeaa ja lihavuuden tehokkain hoito on sen ennaltaehkäisy. Tämä edellyttää ehkä normaalipainoa suosivaa ympäristöä ja kulttuuria. Itse pelkään lihomista juuri siksi, että olisin huono laihduttamaan ja tiedän, että sellainen ei ole helppoa etenkään, jos joutuu laihduttamaan kymmeniä kiloja. Pitää muuttaa aika perusteellisesti omia elämäntapoja, elämän rytmiä, ajattelutapoja jne. Ihmisille rutiinien muuttaminen on hyvin vaikeaa muutenkin etenkin, kun ne on rakennettu tukemaan sitä arkea, jota eletään ja ne ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Suurin laihtumisen este on varmasti psykologinen eikä fysiologinen, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen takia lihavien ihmisten moralisointi epäonnistuneista laihdutuskuureista on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa vahingollista. 

Asennetta voi muuttaa.

Ai mitä asennetta ja miten? Syyllistämällä ja häpäisemällä muutetaan lihavien laiskuus ja itselleen valehtelu asenne vai mitä meinaat?

Asennetta ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Voi että nyt naurattaa kun toinen myönsi itse syöneensä kilonsa, mutta piti vain päästä jollain tavalla ilkkumaan ja vittuilemaan.

Mikä sinun ongelmasi on?

Mene jollekin auttajalle, kun ei kukaan tuollaista sairastpäistä kakaraa täällä jaksa koko ajan olla nostamassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustenkin mukaan laihduttaminen on vaikeaa ja lihavuuden tehokkain hoito on sen ennaltaehkäisy. Tämä edellyttää ehkä normaalipainoa suosivaa ympäristöä ja kulttuuria. Itse pelkään lihomista juuri siksi, että olisin huono laihduttamaan ja tiedän, että sellainen ei ole helppoa etenkään, jos joutuu laihduttamaan kymmeniä kiloja. Pitää muuttaa aika perusteellisesti omia elämäntapoja, elämän rytmiä, ajattelutapoja jne. Ihmisille rutiinien muuttaminen on hyvin vaikeaa muutenkin etenkin, kun ne on rakennettu tukemaan sitä arkea, jota eletään ja ne ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Suurin laihtumisen este on varmasti psykologinen eikä fysiologinen, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen takia lihavien ihmisten moralisointi epäonnistuneista laihdutuskuureista on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa vahingollista. 

Asennetta voi muuttaa.

Ai mitä asennetta ja miten? Syyllistämällä ja häpäisemällä muutetaan lihavien laiskuus ja itselleen valehtelu asenne vai mitä meinaat?

Asennetta ruokaan.

Mikä asenne minulla on nyt ruokaan? Kerro?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustenkin mukaan laihduttaminen on vaikeaa ja lihavuuden tehokkain hoito on sen ennaltaehkäisy. Tämä edellyttää ehkä normaalipainoa suosivaa ympäristöä ja kulttuuria. Itse pelkään lihomista juuri siksi, että olisin huono laihduttamaan ja tiedän, että sellainen ei ole helppoa etenkään, jos joutuu laihduttamaan kymmeniä kiloja. Pitää muuttaa aika perusteellisesti omia elämäntapoja, elämän rytmiä, ajattelutapoja jne. Ihmisille rutiinien muuttaminen on hyvin vaikeaa muutenkin etenkin, kun ne on rakennettu tukemaan sitä arkea, jota eletään ja ne ylläpitävät turvallisuuden tunnetta. Suurin laihtumisen este on varmasti psykologinen eikä fysiologinen, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen takia lihavien ihmisten moralisointi epäonnistuneista laihdutuskuureista on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa vahingollista. 

Asennetta voi muuttaa.

Ai mitä asennetta ja miten? Syyllistämällä ja häpäisemällä muutetaan lihavien laiskuus ja itselleen valehtelu asenne vai mitä meinaat?

Unohdat noi psykologiset hömpötykset ja alat syödä ravitsevaa ruokaa. Siinä sitä asenteen muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Voi että nyt naurattaa kun toinen myönsi itse syöneensä kilonsa, mutta piti vain päästä jollain tavalla ilkkumaan ja vittuilemaan.

Mikä sinun ongelmasi on?

Mene jollekin auttajalle, kun ei kukaan tuollaista sairastpäistä kakaraa täällä jaksa koko ajan olla nostamassa!

Syytti kuitenkin ylensyöntiään mm. mummotaudilla ja läheisen sairaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Voi että nyt naurattaa kun toinen myönsi itse syöneensä kilonsa, mutta piti vain päästä jollain tavalla ilkkumaan ja vittuilemaan.

Mikä sinun ongelmasi on?

Mene jollekin auttajalle, kun ei kukaan tuollaista sairastpäistä kakaraa täällä jaksa koko ajan olla nostamassa!

Syytti kuitenkin ylensyöntiään mm. mummotaudilla ja läheisen sairaudella.

Lihavat syyttää ylipainoaan aina jollain ulkopuolisella tekijällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Voi että nyt naurattaa kun toinen myönsi itse syöneensä kilonsa, mutta piti vain päästä jollain tavalla ilkkumaan ja vittuilemaan.

Mikä sinun ongelmasi on?

Mene jollekin auttajalle, kun ei kukaan tuollaista sairastpäistä kakaraa täällä jaksa koko ajan olla nostamassa!

Syytti kuitenkin ylensyöntiään mm. mummotaudilla ja läheisen sairaudella.

Lihavat syyttää ylipainoaan aina jollain ulkopuolisella tekijällä.

Taidat itse nyt purkaa lihaviin jotain omia ongelmiasi. Ei tätä ketjua ole mitään mieltä jatkaa kun olet ilmeisesti joku mt-keissi.

Lihavuuteen vaikuttaa monet asiat, ja niistä saa ja pitää voida puhua ilman, että joku häiriintynyt ihminen alkaa ränkyttää että muka syytetään kai ulkopuolisia.

Ne on ihan faktoja, että stressi, huonosti nukkuminen, epäsäännöllisyys ja lääkkeet vaikuttavat lihomiseen. Ei niiden tiedostaminen ja niistä puhuminen tarkoita etteikö ihminen muka ymmärtäisi myös, että ruoka on se joka siinä lihottaa.

Sinulle on ihan liian vaikea ymmärtää tätä kun otsalohkossasi on vikaa.

Haluat varmaan viimeisen sanan tässä ketjussa, se sinulle suodaan, kun olet niin säälittävä.

Ole hyvä ja oksenna p as kasi tuohon alas vaan. Jokainen normaali ihminen tietää että sinut on servattu tuhat kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dieettejä on kahdenlaisia:

1. Keto (rasvaa>70 E%, HH<5 E%)

2. Kitu (kaloreiden laskemista)

Vain #1 toimii pitkällä tähtäimellä.

Mustavalkoisesti ajatteleva ketodieetti-uskovainen.

Pitkällä tähtäimellä toimii sellainen dieetitön elämä, jossa keskitytään ihan kaikkeen muuhun paitsi laihduttamiseen. Oikeastaan siinä tarvitsee jättää pois vain energiasyöpöt ihmiset ja alkaa tehdä itseään palkitsevia asioita ja syödä nautiskellen kaikkea (hitaasti).

Energiasyöppöhän kuulostaisi laihduttajan ihannekaverilta. Pari tuntia tekemisissä kyseisen tyypin kanssa viikottain ja laihtuminen on taattu.

Kun kävin salilla tai lenkillä, minulle tuli tuli niin kiljuva nälkä että vedin kotona  tyyliin  2 lautasellista makaronilaatikkoa ja 3 sämpylää, Ei auttanut laihtumista. Join mehukeittoja ja mutustelin keitettyjä kasviksia hampaat irvessä, oli nälkä ja kroppa huusi kunnon kotiruokaa. Lopetin moisen hössötuksen ja päätin olla onnellinen läski.  Laihduin vasta  30vuotiaana, kun  kymmenen savuttuman vuoden jälkeen aloin avioeron yhteydessä  taas polttaa. Stressi ja tupakan aiheuttama syömättömyys tiputtivat minulta lyhyessä  ajassa noin 15 kg. Hintana oli kylläkin jatkuva päänsärky....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Voi että nyt naurattaa kun toinen myönsi itse syöneensä kilonsa, mutta piti vain päästä jollain tavalla ilkkumaan ja vittuilemaan.

Mikä sinun ongelmasi on?

Mene jollekin auttajalle, kun ei kukaan tuollaista sairastpäistä kakaraa täällä jaksa koko ajan olla nostamassa!

Syytti kuitenkin ylensyöntiään mm. mummotaudilla ja läheisen sairaudella.

Lihavat syyttää ylipainoaan aina jollain ulkopuolisella tekijällä.

Taidat itse nyt purkaa lihaviin jotain omia ongelmiasi. Ei tätä ketjua ole mitään mieltä jatkaa kun olet ilmeisesti joku mt-keissi.

Lihavuuteen vaikuttaa monet asiat, ja niistä saa ja pitää voida puhua ilman, että joku häiriintynyt ihminen alkaa ränkyttää että muka syytetään kai ulkopuolisia.

Ne on ihan faktoja, että stressi, huonosti nukkuminen, epäsäännöllisyys ja lääkkeet vaikuttavat lihomiseen. Ei niiden tiedostaminen ja niistä puhuminen tarkoita etteikö ihminen muka ymmärtäisi myös, että ruoka on se joka siinä lihottaa.

Sinulle on ihan liian vaikea ymmärtää tätä kun otsalohkossasi on vikaa.

Haluat varmaan viimeisen sanan tässä ketjussa, se sinulle suodaan, kun olet niin säälittävä.

Ole hyvä ja oksenna p as kasi tuohon alas vaan. Jokainen normaali ihminen tietää että sinut on servattu tuhat kertaa.

Ylipainon syyksi sinäkin nimeät kaikkea ulkopuolisten vaikutusta liikasyömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki olisivat normaalipainoisia jos jättäisivät alkoholin, limsan, mehun, makeiset, suklaan, leivonnaiset, jäätelön ja sipsit.

Periaatteessa, joo. Mutta ihan oikeaa ruokaakin syömällä lihoo, jos syö sitä liikaa.

Useimmat ihmiset ovat ihan hukassa ruoan määrien ja kalorien suhteen. Kuvittelevat syövänsä huomattavasti vähemmän kuin oikeasti syövät. Ei ihme, etteivät laihdu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, voi kuule. Samaa ihmettelen. 10kg on ja tuntuu, että grammaakaan ei lähde pois, vaikka käyn lenkillä ja salilla ja lasken kaloreitakin :D

Toki syynä voi olla se jättimegapussi namia, minkä syön joskus, kun alkaa veetuttaa, kun paino ei laske :D

Eli turhaan sinä tuollaisia ylimielisiä aloituksia teet. Kyllä minäkin, vaihdevuosista kärsivä vuorotyöläinen tiedän ihan tasan tarkkaan, miksi ne 10kg ei lähde pois. Tässä iässä pitäisi syödä vähemmän, mutta kun luonne on heikko. Yövuorojen jälkeen yksi vapaa ja taas aamuun ja iltaan ja öihin. Niin herkästi ostaa sen suklaapatukan siihen  väsymykseen ja veetutukseen. Kun näiden kuumien aaltojen keskellä ja uupumuksen myllerryksessä ei oikein jaksa ottaa itseä niskasta kiinni, vaikka inhoaakin omaa saamattomuuttaan. Ihmettelee ja miettii, että mikä minua vaivaa, kun olen monta kymmentä vuotta jaksanut pitää tiukkaa ruokavaliota ja liikkua ja nyt yhtäkkiä on kuin vajonnut johonkin syvään ja pimeään, missä ei ole tahdonvoimaa ravistella itseä.

Joten ei, en ole lihonut salaatinlehdillä, vaan ihan sillä tähän paskaoloon syödyllä suklaalla. Joten oletko tyytyväinen, kun sait rehellisen vastauksen.

10kg ylipainoinen, keski-ikäinen nainen

Mulla sama, vuorotyö, mummotauti.

Hoikka olin tonne 30 v, normaalipainonen aina tonne 48 v.

Läheisen sairaus ja yllämainitut tehnyt tehtävänsä.

Tosin en väitä että eläisin pelkällä salaatinlehdellä, itse olen syönyt itseni tähän 10kg ylipainoon.

N49 v.

Sinullakaan ylipaino ei johdu syömisestä :D:D

Olet lihonut kun läheinen sairastui, teet vuorotyötä ja olet mummotautinen :D:D:D:D

Voi että nyt naurattaa kun toinen myönsi itse syöneensä kilonsa, mutta piti vain päästä jollain tavalla ilkkumaan ja vittuilemaan.

Mikä sinun ongelmasi on?

Mene jollekin auttajalle, kun ei kukaan tuollaista sairastpäistä kakaraa täällä jaksa koko ajan olla nostamassa!

Syytti kuitenkin ylensyöntiään mm. mummotaudilla ja läheisen sairaudella.

Lihavat syyttää ylipainoaan aina jollain ulkopuolisella tekijällä.

Taidat itse nyt purkaa lihaviin jotain omia ongelmiasi. Ei tätä ketjua ole mitään mieltä jatkaa kun olet ilmeisesti joku mt-keissi.

Lihavuuteen vaikuttaa monet asiat, ja niistä saa ja pitää voida puhua ilman, että joku häiriintynyt ihminen alkaa ränkyttää että muka syytetään kai ulkopuolisia.

Ne on ihan faktoja, että stressi, huonosti nukkuminen, epäsäännöllisyys ja lääkkeet vaikuttavat lihomiseen. Ei niiden tiedostaminen ja niistä puhuminen tarkoita etteikö ihminen muka ymmärtäisi myös, että ruoka on se joka siinä lihottaa.

Sinulle on ihan liian vaikea ymmärtää tätä kun otsalohkossasi on vikaa.

Haluat varmaan viimeisen sanan tässä ketjussa, se sinulle suodaan, kun olet niin säälittävä.

Ole hyvä ja oksenna p as kasi tuohon alas vaan. Jokainen normaali ihminen tietää että sinut on servattu tuhat kertaa.

Ylipainon syyksi sinäkin nimeät kaikkea ulkopuolisten vaikutusta liikasyömiseen.

Mikä on oikeastaan liikaayömistä? Ihminen on voinut syödä koko elämänsä juuri saman määrän ruokaa. Otetaan vaikka 2000 tuhatta kaloria päivässä. Syökö hän liikaa vai liian vähän? Ukkoset tekijät saattavat muuttua. Hän saattaa aloittaa raskaan työn, jolloin hän alkaa laihtumaan. Hän saattaa joutua vuoteenomaiseksi ja kalorien kulutus tippuu, sekä vaihdevuodet ja stressihormonit alkavat vaikuttamaan ja varastoimaan rasvaa kehoon. Onko ne silloin ulkoisia vai sisäisiätekijöitä, jotka aiheuttavat lihomisen tai laihtumisen? Hän syö kokoajaan sen saman ruuan ja kalorimäärän.

Aina vaan katsomme sitä ruokaa, vaikka ympäristömme ja kehomme muuttuu koko elämämme. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon eroa tulee, kun ihmiset siirtyvät tavispyörästä sähköpyörän ja kävelemisestä skuuttiin. Koska esimerkiksi näiden käyttö vähentää kalorinkulutusta ihmisessä.

Ihan kuten autoilun lisääntyminen ja kaikkien pankki ja viranomaisjuttujen hoitaminen netissä. Aina vaan vähemmän pakollista liikettä ihmisille ja kalorinkulutusta vaikka ihminen söisi ihan sen saman verran ruokaa.

Käyn uimassa, mutta nuoriso puuttuu täysin sieltä uimasta. He käyttävät mielummin rahansa ruokaan kuin liikuntaan. He ovat ensimmäisiä noiden skuuttilautojen päällä ja pyytämässä autokyytiä itselleen. He tarvitsevat energiajuomia toimiakseen ja kaikki käden ulottuvissa olevat viihdepalvelut ovat käytössä.

Kaikki mikä vaatii liikkumista on joko poistettu tai sille on tehty houkuttelevampi ei kaloreita kuluttava versio tai tehty todella kalliiksi.

Ympäristömme on lihottava, koska ajamme ruokateollisuuden ja markkinatalouden etuja, emme ihmisten ja heidän terveyden.

Mikään ei estä laittamasta esimerkiksi, että esimerkiksi koulutodistukseen saisi lisäpisteitä, jos harrastaa liikuntaa omalla ajalla. Tai sähköpyörän sijaan tavallisen pyörän ostoa tuettaisiin. Tai kuinka kauppojen parkkipaikoille laitettaisiin pakolliset parkkimaksut. Tai urheilupaikkojen tulisi olla auki 24 tuntia vuorokaudessa, mutta pikaruokalat vain klo 11- 14 ja 17-21.

Myös itse ruuassa käytettävien ainesosien käyttö voisi säädellä. Palmuöljyt, glukoosisiirappit ym. voitaisiin kieltää. Ainoastaan terveellisiä vaihtoehtoja saisi laittaa ruokiin. Ja jos ruoka siksi kallistuisi, niin sitten se kallistuisi. Sitä olisi vain varaa ihmisillä syödä vähemmän. Eli päästäisiin juuri siihen mitä tahdotaan. Ruuan kulutuksen vähenemiseen.