TOTUUS ihmisistä, jotka eivät laihdu "millään dieetillä ja liikunnalla"? Kertokaapas miten on mahdollista luoda energiaa tyhjästä?

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Kun jättää energiasyöpöt ja inhottavat ihmiset pois elämästään, stressihormoonitkin rauhoittuvat, ja se edesauttaa todella paljon laihtumista jo  pelkästään.

Kun ei ole enää niin paha olla, ja keho ei ole stressistä jatkuvasti tulehtunut, on helpompi keskittyä syömään hitaasti ja pystyy paremmin nauttimaan pitkistä lenkeistä luonnon helmassa.

Uni on parempaa ja koko elämä on parempaa.

Kannattaisi jokaisen kokeilla, heittää kertaheitolla iso kasa turhaa painoa elämästään, ja viskata seinään kokainen henkilö joka on vain turhaa kuormaa.

Sellainen ihmissuhde konmaritus on paras teko mielenterveydelle ja siinä sivussa kehon hyvinvoinnin kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dieettejä on kahdenlaisia:

1. Keto (rasvaa>70 E%, HH<5 E%)

2. Kitu (kaloreiden laskemista)

Vain #1 toimii pitkällä tähtäimellä.

Mustavalkoisesti ajatteleva ketodieetti-uskovainen.

Pitkällä tähtäimellä toimii sellainen dieetitön elämä, jossa keskitytään ihan kaikkeen muuhun paitsi laihduttamiseen. Oikeastaan siinä tarvitsee jättää pois vain energiasyöpöt ihmiset ja alkaa tehdä itseään palkitsevia asioita ja syödä nautiskellen kaikkea (hitaasti).

Mustavalkoisesti ajatteleva rasvapelkoinen. Eikä tiedä ketosta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Säännöllinen rytmi on aika vaikea jos ei täysin mahdoton toisille. Jos on uniongelmia, joihin ei oikein mitään syytä löydetty,  niin se on tosi haastavaa alkaa mitään aamupaloja syömään.

Tosiaan se on kyllä ihan hyvä saavutus jos se paino ei nouse enää.

Sitähän ei kukaan läskivihaaja voi päältä päin tietää, laiduttaako toinen, vai elääkö jo todeksi sitä vähittäin tapahtuvaa elintapojen terveellistämistä. Siksi on turhauttavaa kun oletetaan toisesta aina pahinta ja ihmetellään, miksei tuo tyhmä tajua ruveta laihaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Ympäristöltähän ei tule mitään kannustusta tällaiseen elämäntapamuutokseen. Ihmiset ei edes huomaa mitään, kun lihava syökin ihan kunnon annoksia ruokaa, eikä rouskuta pelkkiä porkkanoita tai juo jotain pussikeittoja. Eikä voi edes hehkuttaa sitä, että taas lähti tässäkin kuussa 2kg painoa.

Se kannustus pitää löytää omasta sisimmästä ja pysyä siinä päätöksessä muuttaa askel kerrallaan elämäntapoja. Minulla kyllä välillä riipaisee kun joku dieetillä oleva hehkuttaa painonlaskuaan, mutta en anna sille tunteelle valtaa, on jo koettu se sama niin monesti ja aina on paino tullut takaisin, että pitää vain kehua ja kannustaa toista ja pysyä itse omassa linjassa.

Helpoksi ympäristö ei tätä kyllä tee, kun yksi sun toinen on tyrkkyttämässä mitälie karkkipäiviä ja herkuista kieltäytymistä, vaikka sellainen ei hyödytä mitään, jos hyödyttäisi, niin en olisi näin lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä eniten vi tuttaa kun olen nimenomaan itsekurilla ja valtavalla itseni rääkkäämiselllä laihduttanut niin paljon, ja se oli kaikki valetta.

Siksi tuntuu pahalta, raivostuttavalta ja vihaa herättävältä kuulla aina vaan uudestaan ja uudestaan noita SAMOJA lässytyksiä jotka jo 80 luvulta saakka on hoettu tuhansia kertoja.

SE PASKALÄSSYTYS ON VALETTA!!!!

Itsekurilla ei saa pysyvää tulosta, vain kehonsa sekaisin.

Jokainen juntti ja kouluttamaton palikka on Laihdutus ekspertti ja ammattilainen toisia neuvomaan, etenkin jos on elämänsä ekaa kertaa laihduttamassa niitä viittä kiloaan.

Minua raivostuttaa kun minulle tullaan sanomaan heikosta itsekurista tietämättä mitä olen kokenut, ja kuinka paljon olen töitä tehnyt.

Miksi itsekuri toimi 70-luvulla?

Koska sitä ei jouduttu käyttämään. Limsojen, naksujen, jäätelöiden, herkkujen, pikaruuan, alkoholipitoisten juomien, energiajuomien, karkkien ja pullien sekä keksien määrä oli aivan toinen kaupoissa ja hinnat olivat paljon korkeammat ja tuotteet pienempiä. Työ oli raskaampaa ja kuljetuksia vähemmän ja lasten liikuntaharrastaminen oli ilmaista ja pihoilla leikittiin enemmän ja vanhemmaksi. Lapset eivät saaneet herkkuja joka päivä.

Siinä vaiheessa kun on saanut syödä juuri niin paljon kun haluaa, niin lihavuus on lisääntynyt. Niinkauan kuin oma raha tai saatavuus on rajoittanut syömistä, ihminen on pysynyt laihana. Vapauden myötä syödään aina vaan enemmän ja useammin. Tämä näkyy jokaisessa yhteiskunnassa. Pohjois-Koreassa ollaan laihoja, mutta länsimaissa lihotaan.

Ihmisten lihoaminen ei ole vain yksilön syy vaan yhteiskunnan aikaansaama ongelma, joka jatkuu niin kauan kun ruokateollisuudelle pyritään saada kasvua.
Ihmiset lähtisivät laihtumaan nopeasti kun joku muu pitäisi heille kuria, kuten keskitysleiri esimerkki antaa ymmärtää äärimmillään.

Siinä on joillekin ihmisille unelma-ammatti. Läskileirin vartija.

Arvaa vain mitä tuo sinun haaveammattisi sinusta ihmisenä kertoo.

Ei tämä ole minun haaveammattini. Kerroin vain mitä merkitystä ihmisen omalla itsekurilla on oikeasti on historiassa laihuuden suhteen. Totuus on, että moni on ollut aikanaan laihan ihan jonkun muun kuin sen oman itsekurin johdosta. Ja niin on vielä nykypäivänä määrätyissä maissa.

Minusta on aivan turhaa syyllistää itseä tai toisia lihavuudesta vedoten itsekuriin ja keskitysleireihin. Yksikään siellä oleva ei ollut laiha oman itsekurin johdosta, mutta silti siihen lihavien kohdalla vedotaan. Käyttäydy kuin keskitysleirillä oleva vanki, ruuan suhteen ja kohta olet laiha.

Oikeasti en usko, että itsekuri on ratkaisu. Jonkun toisen kuri voisi ehkä olla, mutta onko se sitten hyvä ja inhimillinen tai pysyvä ratkaisu lihavuus ongelmaan?

Uskon yhä enemmän, ettei ratkaisu ole ihmisessä itsessään vaan siinä ympäristössä jossa hän on. Kun hän on oikeantyyppisessä tasapainoisessa ympäristössä, hän tasapainottuu myös siihen ympäristöön kuuluvaan painoon.

Mikähän se muka olisi se ympäristö joka laihduttaisi?

Lukaise sinäkin tuo linkitetty juttu, niin selkiyttää vähän sinuakin.

Kirjoitat ihan hyvin ja asiallisesti mutta tuo "toisen antama kuri" on ihan shaissea.

Ja silti pystymme toteamaan kuinka määrätyissä ympyröissä ihmiset ovat laihempia tai lihavampia kuin toisissa. Kuinka Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa ihmiset ovat paljon lihavampia kuin jossain toisessa osavaltiossa vaikka geneettisesti eroja ei ole. Kyllä ympäristösi voi sinut laihduttaa. Muutat vaikka kylmemmälle seudulle, jossa kaupat ovat kaukana ja joudut viljelemään itse ruokasi. Ruokailutottumuksesi muuttuisivat nykyisestä ja kylmyys lisäisi kalorin kulutusta. Ehkä riittäisi jopa se, että muuttaisit vaikka Japaniin tai Italiaan, oppisin heidän tavoilleen ja sinusta tulisi vähitellen keskipainon mukainen, jos söisit heidän keskiarvonsa mukaan heidän ruokaansa.

Ja kyllä tuo toisen antama kurikin pitää paikkansa. Tämä tulee ehkä parhaiten esille lapsissa. Lapset joiden vanhemmat vahtivat tarkkaan lastensa syömistä ovat laihoja. Monelle tosin kehittyy siitä vääristynyt asenne ruokaan ja kun he lähtevät tämän vanhempien ruokakurin piiristä pois ja saavat niin sanotusti vapauden ostaa ja syödä mitä haluavat he lihovat.

Kuvittelet, että itse olet koko elämäsi päättänyt mitä syöt, mutta todellisuudessa sen ovat päättäneet vanhempasi ja kouluruuan maksaja. Jos nuorilta vaadittaisiin itsekuria valita terveellinen tai laihduttava lounas ihan minkä tahansa ruuan keskeltä, joka päivä, niin kuinka monelta sitä löytyisi, vaikka tarjolla olisi kebabia, hampurilaista tai pizzaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dieettejä on kahdenlaisia:

1. Keto (rasvaa>70 E%, HH<5 E%)

2. Kitu (kaloreiden laskemista)

Vain #1 toimii pitkällä tähtäimellä.

Mustavalkoisesti ajatteleva ketodieetti-uskovainen.

Pitkällä tähtäimellä toimii sellainen dieetitön elämä, jossa keskitytään ihan kaikkeen muuhun paitsi laihduttamiseen. Oikeastaan siinä tarvitsee jättää pois vain energiasyöpöt ihmiset ja alkaa tehdä itseään palkitsevia asioita ja syödä nautiskellen kaikkea (hitaasti).

Mustavalkoisesti ajatteleva rasvapelkoinen. Eikä tiedä ketosta mitään.

Minä olen kaikkea muuta kuin rasvapelkoinen.

Syön paljon hyviä rasvoja, ja hiilarini valikoin laadukkaasti. Sokeria välttelen, koska siitä tulee minulle huono-olo.

En ole koskaan yrittänyt laihduttaa millään hölmöllä "en voi lohta syödä kun siinä on rasvaa" sekoilulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Säännöllinen rytmi on aika vaikea jos ei täysin mahdoton toisille. Jos on uniongelmia, joihin ei oikein mitään syytä löydetty,  niin se on tosi haastavaa alkaa mitään aamupaloja syömään.

Tosiaan se on kyllä ihan hyvä saavutus jos se paino ei nouse enää.

Sitähän ei kukaan läskivihaaja voi päältä päin tietää, laiduttaako toinen, vai elääkö jo todeksi sitä vähittäin tapahtuvaa elintapojen terveellistämistä. Siksi on turhauttavaa kun oletetaan toisesta aina pahinta ja ihmetellään, miksei tuo tyhmä tajua ruveta laihaksi.

Onhan se vaikea. Jos se olisi helppoa, niin mitään ongelmaa ei kenelläkään olisikaan. Minullakin on vuorotyö joka tuo omat haasteensa. Säännöllisessä ateriarytmissä on siis tärkeintä se, ettei nälkä saisi päivän aikana koskaan yltyä liian suureksi, eli jos ei aamupala maistu, mutta ei sen vuoksi tule mitään huutavaa nälkää, niin ei se estä syömästä muuten säännöllisesti (eli n. 3 tunnin välein).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä eniten vi tuttaa kun olen nimenomaan itsekurilla ja valtavalla itseni rääkkäämiselllä laihduttanut niin paljon, ja se oli kaikki valetta.

Siksi tuntuu pahalta, raivostuttavalta ja vihaa herättävältä kuulla aina vaan uudestaan ja uudestaan noita SAMOJA lässytyksiä jotka jo 80 luvulta saakka on hoettu tuhansia kertoja.

SE PASKALÄSSYTYS ON VALETTA!!!!

Itsekurilla ei saa pysyvää tulosta, vain kehonsa sekaisin.

Jokainen juntti ja kouluttamaton palikka on Laihdutus ekspertti ja ammattilainen toisia neuvomaan, etenkin jos on elämänsä ekaa kertaa laihduttamassa niitä viittä kiloaan.

Minua raivostuttaa kun minulle tullaan sanomaan heikosta itsekurista tietämättä mitä olen kokenut, ja kuinka paljon olen töitä tehnyt.

Miksi itsekuri toimi 70-luvulla?

Koska sitä ei jouduttu käyttämään. Limsojen, naksujen, jäätelöiden, herkkujen, pikaruuan, alkoholipitoisten juomien, energiajuomien, karkkien ja pullien sekä keksien määrä oli aivan toinen kaupoissa ja hinnat olivat paljon korkeammat ja tuotteet pienempiä. Työ oli raskaampaa ja kuljetuksia vähemmän ja lasten liikuntaharrastaminen oli ilmaista ja pihoilla leikittiin enemmän ja vanhemmaksi. Lapset eivät saaneet herkkuja joka päivä.

Siinä vaiheessa kun on saanut syödä juuri niin paljon kun haluaa, niin lihavuus on lisääntynyt. Niinkauan kuin oma raha tai saatavuus on rajoittanut syömistä, ihminen on pysynyt laihana. Vapauden myötä syödään aina vaan enemmän ja useammin. Tämä näkyy jokaisessa yhteiskunnassa. Pohjois-Koreassa ollaan laihoja, mutta länsimaissa lihotaan.

Ihmisten lihoaminen ei ole vain yksilön syy vaan yhteiskunnan aikaansaama ongelma, joka jatkuu niin kauan kun ruokateollisuudelle pyritään saada kasvua.
Ihmiset lähtisivät laihtumaan nopeasti kun joku muu pitäisi heille kuria, kuten keskitysleiri esimerkki antaa ymmärtää äärimmillään.

Siinä on joillekin ihmisille unelma-ammatti. Läskileirin vartija.

Arvaa vain mitä tuo sinun haaveammattisi sinusta ihmisenä kertoo.

Ei tämä ole minun haaveammattini. Kerroin vain mitä merkitystä ihmisen omalla itsekurilla on oikeasti on historiassa laihuuden suhteen. Totuus on, että moni on ollut aikanaan laihan ihan jonkun muun kuin sen oman itsekurin johdosta. Ja niin on vielä nykypäivänä määrätyissä maissa.

Minusta on aivan turhaa syyllistää itseä tai toisia lihavuudesta vedoten itsekuriin ja keskitysleireihin. Yksikään siellä oleva ei ollut laiha oman itsekurin johdosta, mutta silti siihen lihavien kohdalla vedotaan. Käyttäydy kuin keskitysleirillä oleva vanki, ruuan suhteen ja kohta olet laiha.

Oikeasti en usko, että itsekuri on ratkaisu. Jonkun toisen kuri voisi ehkä olla, mutta onko se sitten hyvä ja inhimillinen tai pysyvä ratkaisu lihavuus ongelmaan?

Uskon yhä enemmän, ettei ratkaisu ole ihmisessä itsessään vaan siinä ympäristössä jossa hän on. Kun hän on oikeantyyppisessä tasapainoisessa ympäristössä, hän tasapainottuu myös siihen ympäristöön kuuluvaan painoon.

Mikähän se muka olisi se ympäristö joka laihduttaisi?

Lukaise sinäkin tuo linkitetty juttu, niin selkiyttää vähän sinuakin.

Kirjoitat ihan hyvin ja asiallisesti mutta tuo "toisen antama kuri" on ihan shaissea.

Ja silti pystymme toteamaan kuinka määrätyissä ympyröissä ihmiset ovat laihempia tai lihavampia kuin toisissa. Kuinka Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa ihmiset ovat paljon lihavampia kuin jossain toisessa osavaltiossa vaikka geneettisesti eroja ei ole. Kyllä ympäristösi voi sinut laihduttaa. Muutat vaikka kylmemmälle seudulle, jossa kaupat ovat kaukana ja joudut viljelemään itse ruokasi. Ruokailutottumuksesi muuttuisivat nykyisestä ja kylmyys lisäisi kalorin kulutusta. Ehkä riittäisi jopa se, että muuttaisit vaikka Japaniin tai Italiaan, oppisin heidän tavoilleen ja sinusta tulisi vähitellen keskipainon mukainen, jos söisit heidän keskiarvonsa mukaan heidän ruokaansa.

Ja kyllä tuo toisen antama kurikin pitää paikkansa. Tämä tulee ehkä parhaiten esille lapsissa. Lapset joiden vanhemmat vahtivat tarkkaan lastensa syömistä ovat laihoja. Monelle tosin kehittyy siitä vääristynyt asenne ruokaan ja kun he lähtevät tämän vanhempien ruokakurin piiristä pois ja saavat niin sanotusti vapauden ostaa ja syödä mitä haluavat he lihovat.

Kuvittelet, että itse olet koko elämäsi päättänyt mitä syöt, mutta todellisuudessa sen ovat päättäneet vanhempasi ja kouluruuan maksaja. Jos nuorilta vaadittaisiin itsekuria valita terveellinen tai laihduttava lounas ihan minkä tahansa ruuan keskeltä, joka päivä, niin kuinka monelta sitä löytyisi, vaikka tarjolla olisi kebabia, hampurilaista tai pizzaa?

Noin pitkän sepustuksen teit, vaikka olisit voinut vain todeta: "keskitysleirillä laihtuu."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä eniten vi tuttaa kun olen nimenomaan itsekurilla ja valtavalla itseni rääkkäämiselllä laihduttanut niin paljon, ja se oli kaikki valetta.

Siksi tuntuu pahalta, raivostuttavalta ja vihaa herättävältä kuulla aina vaan uudestaan ja uudestaan noita SAMOJA lässytyksiä jotka jo 80 luvulta saakka on hoettu tuhansia kertoja.

SE PASKALÄSSYTYS ON VALETTA!!!!

Itsekurilla ei saa pysyvää tulosta, vain kehonsa sekaisin.

Jokainen juntti ja kouluttamaton palikka on Laihdutus ekspertti ja ammattilainen toisia neuvomaan, etenkin jos on elämänsä ekaa kertaa laihduttamassa niitä viittä kiloaan.

Minua raivostuttaa kun minulle tullaan sanomaan heikosta itsekurista tietämättä mitä olen kokenut, ja kuinka paljon olen töitä tehnyt.

Miksi itsekuri toimi 70-luvulla?

Koska sitä ei jouduttu käyttämään. Limsojen, naksujen, jäätelöiden, herkkujen, pikaruuan, alkoholipitoisten juomien, energiajuomien, karkkien ja pullien sekä keksien määrä oli aivan toinen kaupoissa ja hinnat olivat paljon korkeammat ja tuotteet pienempiä. Työ oli raskaampaa ja kuljetuksia vähemmän ja lasten liikuntaharrastaminen oli ilmaista ja pihoilla leikittiin enemmän ja vanhemmaksi. Lapset eivät saaneet herkkuja joka päivä.

Siinä vaiheessa kun on saanut syödä juuri niin paljon kun haluaa, niin lihavuus on lisääntynyt. Niinkauan kuin oma raha tai saatavuus on rajoittanut syömistä, ihminen on pysynyt laihana. Vapauden myötä syödään aina vaan enemmän ja useammin. Tämä näkyy jokaisessa yhteiskunnassa. Pohjois-Koreassa ollaan laihoja, mutta länsimaissa lihotaan.

Ihmisten lihoaminen ei ole vain yksilön syy vaan yhteiskunnan aikaansaama ongelma, joka jatkuu niin kauan kun ruokateollisuudelle pyritään saada kasvua.
Ihmiset lähtisivät laihtumaan nopeasti kun joku muu pitäisi heille kuria, kuten keskitysleiri esimerkki antaa ymmärtää äärimmillään.

Siinä on joillekin ihmisille unelma-ammatti. Läskileirin vartija.

Arvaa vain mitä tuo sinun haaveammattisi sinusta ihmisenä kertoo.

Ei tämä ole minun haaveammattini. Kerroin vain mitä merkitystä ihmisen omalla itsekurilla on oikeasti on historiassa laihuuden suhteen. Totuus on, että moni on ollut aikanaan laihan ihan jonkun muun kuin sen oman itsekurin johdosta. Ja niin on vielä nykypäivänä määrätyissä maissa.

Minusta on aivan turhaa syyllistää itseä tai toisia lihavuudesta vedoten itsekuriin ja keskitysleireihin. Yksikään siellä oleva ei ollut laiha oman itsekurin johdosta, mutta silti siihen lihavien kohdalla vedotaan. Käyttäydy kuin keskitysleirillä oleva vanki, ruuan suhteen ja kohta olet laiha.

Oikeasti en usko, että itsekuri on ratkaisu. Jonkun toisen kuri voisi ehkä olla, mutta onko se sitten hyvä ja inhimillinen tai pysyvä ratkaisu lihavuus ongelmaan?

Uskon yhä enemmän, ettei ratkaisu ole ihmisessä itsessään vaan siinä ympäristössä jossa hän on. Kun hän on oikeantyyppisessä tasapainoisessa ympäristössä, hän tasapainottuu myös siihen ympäristöön kuuluvaan painoon.

Mikähän se muka olisi se ympäristö joka laihduttaisi?

Lukaise sinäkin tuo linkitetty juttu, niin selkiyttää vähän sinuakin.

Kirjoitat ihan hyvin ja asiallisesti mutta tuo "toisen antama kuri" on ihan shaissea.

Ja silti pystymme toteamaan kuinka määrätyissä ympyröissä ihmiset ovat laihempia tai lihavampia kuin toisissa. Kuinka Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa ihmiset ovat paljon lihavampia kuin jossain toisessa osavaltiossa vaikka geneettisesti eroja ei ole. Kyllä ympäristösi voi sinut laihduttaa. Muutat vaikka kylmemmälle seudulle, jossa kaupat ovat kaukana ja joudut viljelemään itse ruokasi. Ruokailutottumuksesi muuttuisivat nykyisestä ja kylmyys lisäisi kalorin kulutusta. Ehkä riittäisi jopa se, että muuttaisit vaikka Japaniin tai Italiaan, oppisin heidän tavoilleen ja sinusta tulisi vähitellen keskipainon mukainen, jos söisit heidän keskiarvonsa mukaan heidän ruokaansa.

Ja kyllä tuo toisen antama kurikin pitää paikkansa. Tämä tulee ehkä parhaiten esille lapsissa. Lapset joiden vanhemmat vahtivat tarkkaan lastensa syömistä ovat laihoja. Monelle tosin kehittyy siitä vääristynyt asenne ruokaan ja kun he lähtevät tämän vanhempien ruokakurin piiristä pois ja saavat niin sanotusti vapauden ostaa ja syödä mitä haluavat he lihovat.

Kuvittelet, että itse olet koko elämäsi päättänyt mitä syöt, mutta todellisuudessa sen ovat päättäneet vanhempasi ja kouluruuan maksaja. Jos nuorilta vaadittaisiin itsekuria valita terveellinen tai laihduttava lounas ihan minkä tahansa ruuan keskeltä, joka päivä, niin kuinka monelta sitä löytyisi, vaikka tarjolla olisi kebabia, hampurilaista tai pizzaa?

Noin pitkän sepustuksen teit, vaikka olisit voinut vain todeta: "keskitysleirillä laihtuu."

Vain idiootin mielestä laihtuminen on niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaa kärsiä aliravitsemuksesta ja kuolla keripukkiin. Unohda nyt jo se keskitysleiri, sehän oli ihmisten kiduttamista huonoissa olosuhteissa, täysin ruuatta, oman paskansa keskellä makuuttamista.

Toisaalta tuollainen kommentointi kertoo paljon siitä ajatusmaailmasta näiden lihavuus-ilkkujien pääkopassa. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Säännöllinen rytmi on aika vaikea jos ei täysin mahdoton toisille. Jos on uniongelmia, joihin ei oikein mitään syytä löydetty,  niin se on tosi haastavaa alkaa mitään aamupaloja syömään.

Tosiaan se on kyllä ihan hyvä saavutus jos se paino ei nouse enää.

Sitähän ei kukaan läskivihaaja voi päältä päin tietää, laiduttaako toinen, vai elääkö jo todeksi sitä vähittäin tapahtuvaa elintapojen terveellistämistä. Siksi on turhauttavaa kun oletetaan toisesta aina pahinta ja ihmetellään, miksei tuo tyhmä tajua ruveta laihaksi.

Onhan se vaikea. Jos se olisi helppoa, niin mitään ongelmaa ei kenelläkään olisikaan. Minullakin on vuorotyö joka tuo omat haasteensa. Säännöllisessä ateriarytmissä on siis tärkeintä se, ettei nälkä saisi päivän aikana koskaan yltyä liian suureksi, eli jos ei aamupala maistu, mutta ei sen vuoksi tule mitään huutavaa nälkää, niin ei se estä syömästä muuten säännöllisesti (eli n. 3 tunnin välein).

Minulla oli vuorotyössä ollessani taas niin, etten syönyt miltei koskaan, ja oli kuin kasa luita.

Minä kokeilin sitä säännöllistä ruokailua ja huomasin että lihoin hieman, kun söin vaikkei ollut nälkä.

Minun omalla kohdallani omassa tilanteessani on parhaaksi osoittautunut tämä itsensä kuuntelu ja se, että kun syön niin lopetan syömisen sillloin kun tekisi mieli vielä syödä vähän lisää.

Kylläisyyden tuntu tulee jotenkin viiveellä, mutta tulee kumminkin.

Eli tässä nyt syytän tekosyynä kylläisyyshormoonini hidasta syttymistä, vaikkei niin saa tehdä tietenkään, koska pitää vain syyttä itseään ja sitä kuinka paha ihminen on.

Todellinen laihtuminen ei ole lainkaan mediaseksikästä, eikä kiihota laihuusintoilijoita hitauden ja mutkattomuuden vuoksi. Kun kyse ei ole mistään istekurista vaan paljon yksinkertaisemmista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä eniten vi tuttaa kun olen nimenomaan itsekurilla ja valtavalla itseni rääkkäämiselllä laihduttanut niin paljon, ja se oli kaikki valetta.

Siksi tuntuu pahalta, raivostuttavalta ja vihaa herättävältä kuulla aina vaan uudestaan ja uudestaan noita SAMOJA lässytyksiä jotka jo 80 luvulta saakka on hoettu tuhansia kertoja.

SE PASKALÄSSYTYS ON VALETTA!!!!

Itsekurilla ei saa pysyvää tulosta, vain kehonsa sekaisin.

Jokainen juntti ja kouluttamaton palikka on Laihdutus ekspertti ja ammattilainen toisia neuvomaan, etenkin jos on elämänsä ekaa kertaa laihduttamassa niitä viittä kiloaan.

Minua raivostuttaa kun minulle tullaan sanomaan heikosta itsekurista tietämättä mitä olen kokenut, ja kuinka paljon olen töitä tehnyt.

Miksi itsekuri toimi 70-luvulla?

Koska sitä ei jouduttu käyttämään. Limsojen, naksujen, jäätelöiden, herkkujen, pikaruuan, alkoholipitoisten juomien, energiajuomien, karkkien ja pullien sekä keksien määrä oli aivan toinen kaupoissa ja hinnat olivat paljon korkeammat ja tuotteet pienempiä. Työ oli raskaampaa ja kuljetuksia vähemmän ja lasten liikuntaharrastaminen oli ilmaista ja pihoilla leikittiin enemmän ja vanhemmaksi. Lapset eivät saaneet herkkuja joka päivä.

Siinä vaiheessa kun on saanut syödä juuri niin paljon kun haluaa, niin lihavuus on lisääntynyt. Niinkauan kuin oma raha tai saatavuus on rajoittanut syömistä, ihminen on pysynyt laihana. Vapauden myötä syödään aina vaan enemmän ja useammin. Tämä näkyy jokaisessa yhteiskunnassa. Pohjois-Koreassa ollaan laihoja, mutta länsimaissa lihotaan.

Ihmisten lihoaminen ei ole vain yksilön syy vaan yhteiskunnan aikaansaama ongelma, joka jatkuu niin kauan kun ruokateollisuudelle pyritään saada kasvua.
Ihmiset lähtisivät laihtumaan nopeasti kun joku muu pitäisi heille kuria, kuten keskitysleiri esimerkki antaa ymmärtää äärimmillään.

Siinä on joillekin ihmisille unelma-ammatti. Läskileirin vartija.

Arvaa vain mitä tuo sinun haaveammattisi sinusta ihmisenä kertoo.

Ei tämä ole minun haaveammattini. Kerroin vain mitä merkitystä ihmisen omalla itsekurilla on oikeasti on historiassa laihuuden suhteen. Totuus on, että moni on ollut aikanaan laihan ihan jonkun muun kuin sen oman itsekurin johdosta. Ja niin on vielä nykypäivänä määrätyissä maissa.

Minusta on aivan turhaa syyllistää itseä tai toisia lihavuudesta vedoten itsekuriin ja keskitysleireihin. Yksikään siellä oleva ei ollut laiha oman itsekurin johdosta, mutta silti siihen lihavien kohdalla vedotaan. Käyttäydy kuin keskitysleirillä oleva vanki, ruuan suhteen ja kohta olet laiha.

Oikeasti en usko, että itsekuri on ratkaisu. Jonkun toisen kuri voisi ehkä olla, mutta onko se sitten hyvä ja inhimillinen tai pysyvä ratkaisu lihavuus ongelmaan?

Uskon yhä enemmän, ettei ratkaisu ole ihmisessä itsessään vaan siinä ympäristössä jossa hän on. Kun hän on oikeantyyppisessä tasapainoisessa ympäristössä, hän tasapainottuu myös siihen ympäristöön kuuluvaan painoon.

Mikähän se muka olisi se ympäristö joka laihduttaisi?

Lukaise sinäkin tuo linkitetty juttu, niin selkiyttää vähän sinuakin.

Kirjoitat ihan hyvin ja asiallisesti mutta tuo "toisen antama kuri" on ihan shaissea.

Ja silti pystymme toteamaan kuinka määrätyissä ympyröissä ihmiset ovat laihempia tai lihavampia kuin toisissa. Kuinka Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa ihmiset ovat paljon lihavampia kuin jossain toisessa osavaltiossa vaikka geneettisesti eroja ei ole. Kyllä ympäristösi voi sinut laihduttaa. Muutat vaikka kylmemmälle seudulle, jossa kaupat ovat kaukana ja joudut viljelemään itse ruokasi. Ruokailutottumuksesi muuttuisivat nykyisestä ja kylmyys lisäisi kalorin kulutusta. Ehkä riittäisi jopa se, että muuttaisit vaikka Japaniin tai Italiaan, oppisin heidän tavoilleen ja sinusta tulisi vähitellen keskipainon mukainen, jos söisit heidän keskiarvonsa mukaan heidän ruokaansa.

Ja kyllä tuo toisen antama kurikin pitää paikkansa. Tämä tulee ehkä parhaiten esille lapsissa. Lapset joiden vanhemmat vahtivat tarkkaan lastensa syömistä ovat laihoja. Monelle tosin kehittyy siitä vääristynyt asenne ruokaan ja kun he lähtevät tämän vanhempien ruokakurin piiristä pois ja saavat niin sanotusti vapauden ostaa ja syödä mitä haluavat he lihovat.

Kuvittelet, että itse olet koko elämäsi päättänyt mitä syöt, mutta todellisuudessa sen ovat päättäneet vanhempasi ja kouluruuan maksaja. Jos nuorilta vaadittaisiin itsekuria valita terveellinen tai laihduttava lounas ihan minkä tahansa ruuan keskeltä, joka päivä, niin kuinka monelta sitä löytyisi, vaikka tarjolla olisi kebabia, hampurilaista tai pizzaa?

Noin pitkän sepustuksen teit, vaikka olisit voinut vain todeta: "keskitysleirillä laihtuu."

Vain idiootin mielestä laihtuminen on niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaa kärsiä aliravitsemuksesta ja kuolla keripukkiin. Unohda nyt jo se keskitysleiri, sehän oli ihmisten kiduttamista huonoissa olosuhteissa, täysin ruuatta, oman paskansa keskellä makuuttamista.

Toisaalta tuollainen kommentointi kertoo paljon siitä ajatusmaailmasta näiden lihavuus-ilkkujien pääkopassa. Sairasta.

Lihavat ovat uudet juutalaiset. Se on ihan päivän selvä. Aina pitää olla joku ryhmä jonka tuhoamisesta joku saa kicksit.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen laihtuminen ei ole lainkaan mediaseksikästä, eikä kiihota laihuusintoilijoita hitauden ja mutkattomuuden vuoksi. Kun kyse ei ole mistään istekurista vaan paljon yksinkertaisemmista asioista.

Niinpä. Ihmissuhde konmaritus pelottaa luonnevikaisia ihmisiä, hehän ensimmäisenä lentäisivät kuin leppäkeihäät.

Ihmissuhde konmaritus ja energiasyöppöjen poistaminen on liian yksinkertaista, että sitä voisi edes ajatella, mutta siitä se lähtee.

Sain kahdesta ensimmäisestä ketjun sivusta jo silmiin syövän. Elämämkoululaisia "säästöliekkiläisiä" täynnä selittämässä sontaa. Ei vaan pysty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Ympäristöltähän ei tule mitään kannustusta tällaiseen elämäntapamuutokseen. Ihmiset ei edes huomaa mitään, kun lihava syökin ihan kunnon annoksia ruokaa, eikä rouskuta pelkkiä porkkanoita tai juo jotain pussikeittoja. Eikä voi edes hehkuttaa sitä, että taas lähti tässäkin kuussa 2kg painoa.

Se kannustus pitää löytää omasta sisimmästä ja pysyä siinä päätöksessä muuttaa askel kerrallaan elämäntapoja. Minulla kyllä välillä riipaisee kun joku dieetillä oleva hehkuttaa painonlaskuaan, mutta en anna sille tunteelle valtaa, on jo koettu se sama niin monesti ja aina on paino tullut takaisin, että pitää vain kehua ja kannustaa toista ja pysyä itse omassa linjassa.

Helpoksi ympäristö ei tätä kyllä tee, kun yksi sun toinen on tyrkkyttämässä mitälie karkkipäiviä ja herkuista kieltäytymistä, vaikka sellainen ei hyödytä mitään, jos hyödyttäisi, niin en olisi näin lihava.

Suomalainen ympäristö arvoineen on lihottava ympäristö. Ensiksi tietenkin kaikki nämä alkoholista tulevat kalorit, mutta myös tämä herkku ja napostelu kulttuuri, joka on vahva. Monessa maassa ei ole mitään irtokarkkeja, eikä jokaisella huoltoasemilla myydä rasvassa paistettuja pihvejä tai ole tätä suurta valmisruoka tarjontaa ympäri vuorokauden. Sen lisäksi suurikokoisuutta ihannoidaan. Lihava ei saisi olla, mutta ei myöskään hintelä tai siro. Suomessa syödään, jotta kasvetaan isoksi ja sellaiseksi suomalaiset ovat kasvaneet.

Ei ihmiset kannusta toisiaan missään asiassa. Sellaista on turha odottaa. Ihmisen on hyväksyttävä se, että itse muuttuu samanlaiseksi kun ympäristö on tai sitä vastaan on taisteltava kovasti ja jopa vaihdettava ympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Tasapainoharha. Tiede ei tue ajatusta, että ihminen tarvitsee kasviksia.

Ateriarytmillä ei sinänsä ole väliä, kunhan se on tarpeeksi harva, syödään aitoa ruokaa ja hiilihydraatteja ei ole liikaa.

Ylipaino ei ole yksilön vika, vaan johtuu vääristä ravitsemussuosituksista.

https://www.nutritioncoalition.us/the-issue

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ikäni lihava ja kokemuksesta voin sanoa, että vain harvoin kukaan onnistuu oikeasti laihduttamaan millään dieetillä. Oikealla laihtumisella tarkoitan sitä, että paino laskee ja myös pysyy alhaalla. Minäkin olen elämäni aikana laihduttanut satoja kiloja ja silti olen 30kg ylipainoinen.

Ainoa mikä toimii on elämäntapojen muokkaus pikkuhiljaa, syyllisyydentunteiden vähentäminen ja itsearvostuksen nouseminen. Elämäntapojen muokkaus on vakaata muutosta mm. siihen että syö säännöllisesti (jonkun luennoin katsoin missä asiantuntija, joka auttaa lihavia muuttamaan elämäntapojaan sanoi, että ei ole KOSKAAN törmännyt lihavaan, jolla olisi ateriarytmi kunnossa), ateriat ovat tasapainoisia (myös kasviksia), ei mitään kieltoja minkään ruuan suhteen, jos tekee mieli herkutella, niin saa herkutella.

Pelkästään säännöllinen syöminen ja se että syö tasapainoisesti joka aterialla proteiineja ja kasviksia jne. vaikuttaa siihen, ettei edes tee mieli herkutella. Ja tämä on ihan totta, hetken aikaa pysyin säännöllisessä ateriarytmissä, enkä ahiminut herkkuja, vaikka oli suklaalevy esillä pöydällä, ei vain tehnyt mieli.

Elämäntapojen muuttamisessa pitää vain ola kärsivällinen, jotta vaikutus olisi pysyvä. Ei tule mitään "laihduin 20kg vuodessa"-lopputulosta, hyvä jos edes sitä muutamaa kiloa, mutta se ei olekkaan se päätavoite. Lihavalla sekin on jo saavutus, että painonnousu pysähtyy, vaikkei laihtuisi yhtään.

Nämä joidenkin ilkkumiset ei auta lihavuudesta kärsiviä lainkaan, päinvastoin, ne vain yllyttävät ongelmaa ja se kai on ilkeämielisillä ihmisillä tarkoituskin. Suosittelen kaikille lihaville kanssasisarille ja -veljille, että älkää edes avatko näitä tällaisia ketjuja tällä palstalla, nämä ei hyödytä yhtään ketään, eikä ap:n mielipide muutu miksikään vaikka kuinka yritettäisiin selittää, hän on tiensä valinnut ja pysyy sillä.

Säännöllinen rytmi on aika vaikea jos ei täysin mahdoton toisille. Jos on uniongelmia, joihin ei oikein mitään syytä löydetty,  niin se on tosi haastavaa alkaa mitään aamupaloja syömään.

Tosiaan se on kyllä ihan hyvä saavutus jos se paino ei nouse enää.

Sitähän ei kukaan läskivihaaja voi päältä päin tietää, laiduttaako toinen, vai elääkö jo todeksi sitä vähittäin tapahtuvaa elintapojen terveellistämistä. Siksi on turhauttavaa kun oletetaan toisesta aina pahinta ja ihmetellään, miksei tuo tyhmä tajua ruveta laihaksi.

Onhan se vaikea. Jos se olisi helppoa, niin mitään ongelmaa ei kenelläkään olisikaan. Minullakin on vuorotyö joka tuo omat haasteensa. Säännöllisessä ateriarytmissä on siis tärkeintä se, ettei nälkä saisi päivän aikana koskaan yltyä liian suureksi, eli jos ei aamupala maistu, mutta ei sen vuoksi tule mitään huutavaa nälkää, niin ei se estä syömästä muuten säännöllisesti (eli n. 3 tunnin välein).

Säännöllinen syöminen ei tarkoita samaa kuin usein syöminen.

Kolmen tunnin välein syöminen on typeryyttä ja kertoo ravinnon sopimattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tässä eniten vi tuttaa kun olen nimenomaan itsekurilla ja valtavalla itseni rääkkäämiselllä laihduttanut niin paljon, ja se oli kaikki valetta.

Siksi tuntuu pahalta, raivostuttavalta ja vihaa herättävältä kuulla aina vaan uudestaan ja uudestaan noita SAMOJA lässytyksiä jotka jo 80 luvulta saakka on hoettu tuhansia kertoja.

SE PASKALÄSSYTYS ON VALETTA!!!!

Itsekurilla ei saa pysyvää tulosta, vain kehonsa sekaisin.

Jokainen juntti ja kouluttamaton palikka on Laihdutus ekspertti ja ammattilainen toisia neuvomaan, etenkin jos on elämänsä ekaa kertaa laihduttamassa niitä viittä kiloaan.

Minua raivostuttaa kun minulle tullaan sanomaan heikosta itsekurista tietämättä mitä olen kokenut, ja kuinka paljon olen töitä tehnyt.

Miksi itsekuri toimi 70-luvulla?

Koska sitä ei jouduttu käyttämään. Limsojen, naksujen, jäätelöiden, herkkujen, pikaruuan, alkoholipitoisten juomien, energiajuomien, karkkien ja pullien sekä keksien määrä oli aivan toinen kaupoissa ja hinnat olivat paljon korkeammat ja tuotteet pienempiä. Työ oli raskaampaa ja kuljetuksia vähemmän ja lasten liikuntaharrastaminen oli ilmaista ja pihoilla leikittiin enemmän ja vanhemmaksi. Lapset eivät saaneet herkkuja joka päivä.

Siinä vaiheessa kun on saanut syödä juuri niin paljon kun haluaa, niin lihavuus on lisääntynyt. Niinkauan kuin oma raha tai saatavuus on rajoittanut syömistä, ihminen on pysynyt laihana. Vapauden myötä syödään aina vaan enemmän ja useammin. Tämä näkyy jokaisessa yhteiskunnassa. Pohjois-Koreassa ollaan laihoja, mutta länsimaissa lihotaan.

Ihmisten lihoaminen ei ole vain yksilön syy vaan yhteiskunnan aikaansaama ongelma, joka jatkuu niin kauan kun ruokateollisuudelle pyritään saada kasvua.
Ihmiset lähtisivät laihtumaan nopeasti kun joku muu pitäisi heille kuria, kuten keskitysleiri esimerkki antaa ymmärtää äärimmillään.

Siinä on joillekin ihmisille unelma-ammatti. Läskileirin vartija.

Arvaa vain mitä tuo sinun haaveammattisi sinusta ihmisenä kertoo.

Ei tämä ole minun haaveammattini. Kerroin vain mitä merkitystä ihmisen omalla itsekurilla on oikeasti on historiassa laihuuden suhteen. Totuus on, että moni on ollut aikanaan laihan ihan jonkun muun kuin sen oman itsekurin johdosta. Ja niin on vielä nykypäivänä määrätyissä maissa.

Minusta on aivan turhaa syyllistää itseä tai toisia lihavuudesta vedoten itsekuriin ja keskitysleireihin. Yksikään siellä oleva ei ollut laiha oman itsekurin johdosta, mutta silti siihen lihavien kohdalla vedotaan. Käyttäydy kuin keskitysleirillä oleva vanki, ruuan suhteen ja kohta olet laiha.

Oikeasti en usko, että itsekuri on ratkaisu. Jonkun toisen kuri voisi ehkä olla, mutta onko se sitten hyvä ja inhimillinen tai pysyvä ratkaisu lihavuus ongelmaan?

Uskon yhä enemmän, ettei ratkaisu ole ihmisessä itsessään vaan siinä ympäristössä jossa hän on. Kun hän on oikeantyyppisessä tasapainoisessa ympäristössä, hän tasapainottuu myös siihen ympäristöön kuuluvaan painoon.

Mikähän se muka olisi se ympäristö joka laihduttaisi?

Lukaise sinäkin tuo linkitetty juttu, niin selkiyttää vähän sinuakin.

Kirjoitat ihan hyvin ja asiallisesti mutta tuo "toisen antama kuri" on ihan shaissea.

Ja silti pystymme toteamaan kuinka määrätyissä ympyröissä ihmiset ovat laihempia tai lihavampia kuin toisissa. Kuinka Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa ihmiset ovat paljon lihavampia kuin jossain toisessa osavaltiossa vaikka geneettisesti eroja ei ole. Kyllä ympäristösi voi sinut laihduttaa. Muutat vaikka kylmemmälle seudulle, jossa kaupat ovat kaukana ja joudut viljelemään itse ruokasi. Ruokailutottumuksesi muuttuisivat nykyisestä ja kylmyys lisäisi kalorin kulutusta. Ehkä riittäisi jopa se, että muuttaisit vaikka Japaniin tai Italiaan, oppisin heidän tavoilleen ja sinusta tulisi vähitellen keskipainon mukainen, jos söisit heidän keskiarvonsa mukaan heidän ruokaansa.

Ja kyllä tuo toisen antama kurikin pitää paikkansa. Tämä tulee ehkä parhaiten esille lapsissa. Lapset joiden vanhemmat vahtivat tarkkaan lastensa syömistä ovat laihoja. Monelle tosin kehittyy siitä vääristynyt asenne ruokaan ja kun he lähtevät tämän vanhempien ruokakurin piiristä pois ja saavat niin sanotusti vapauden ostaa ja syödä mitä haluavat he lihovat.

Kuvittelet, että itse olet koko elämäsi päättänyt mitä syöt, mutta todellisuudessa sen ovat päättäneet vanhempasi ja kouluruuan maksaja. Jos nuorilta vaadittaisiin itsekuria valita terveellinen tai laihduttava lounas ihan minkä tahansa ruuan keskeltä, joka päivä, niin kuinka monelta sitä löytyisi, vaikka tarjolla olisi kebabia, hampurilaista tai pizzaa?

Noin pitkän sepustuksen teit, vaikka olisit voinut vain todeta: "keskitysleirillä laihtuu."

Mutta toisaalta olisin voinut kirjoittaa kuinka Suomessa lihoo. Kun yksi ihminen lihoo voimme puhua yksilön ongelmasta, mutta Suomessa ylipaino on jo niin monia ihmisia koskettava asia, ettei se ole vain jonkun yksittäisten sipsipussiostelijan aikaansaantia. Heitä, joita se ei vielä kosketa voivat elää kuvitelmissa että he ovat immuuneita lihavuudelle, mutta kun heidänkin liikkumisensa saadaan vähenemään ja heidänkin ruokansa saadaan kaloripitoisemmaksi ja heidänkin hormonitoiminta sekaisin ja siten heidänkin painonsa nousemaan, niin ehkä tämä määrätty porukka huomaa ettei kyse ole vain jostain itsekurista ja ruuan karsimisesta.

Minulle tammi-helmikuu on työssä hyvin stressaavia, teen 12-14h työpäiviä, nukun vähän ja syön n. puolet normaalista, jos sitäkään ja lihon 5-7kg.

Ja sitten kun stressi helpottaa ja nukun 8h yöunet kilot karisevat itsestään, ilman mitään laihduttamista, päinvastoin palaan normaali ruokavaliooni.

Luulen, ettei ylipainon syy aina löydy ruokavaliosta tai liikunnasta, vaan suurempi merkitys on yöunella, levolla, stressillä jne.