Lievästi ( vielä) muistisairas anoppi kotiimme asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Kiitos mielipiteistä. Kävin kuntamme palveluohjaajan luona puhumassa. Tehdään edunvalvontavaltuutus, ja kirjallinen sopimus anopin asumisesta ja kulukorvauksesta. Apuvälineet saa tk:sta sekä tarvittaessa luiskan yms.muutostyöt kotiimme kunnalta. Kelan eläkkeensaajan hoitotukea haetaan sekä omaishoidontukea. Vaiapta yms.tulee kunnan tarvikejakelusta.

Siis ko. hlö on jo vaippavaiheessa? Ei missään nimessä teille! Nuo palaverin korulauseet voit unohtaa. Kunnan näkökulmasta, kun anoppi on teillä, niin hänen vointinsa ei enää kiinnosta. Onko sulla hoitoalan kokemusta? Ymmärrättekö, että ette voi käyttää anopin rahoja oman taloutenne paikkaamiseen. Onko anopilla muita lapsia? Mitä mieltä lapset ovat? Hehän joutuvat osahoitajiksi.

Minulta ehdoton ei. Mietitte nyt lyhyen tähtäimen tuottoa se sijaan, että pohtisitte aidosti kokonaistilannetta. Koska tuosta seuraa:

-hirvittävä kuormitus parisuhteelle ja perheelle

-lasten laiminlyönti ja huonosti voivat lapset

-mahdollinen petossyyte anopin varojen käytöstä

-lasten turvallisen elinympäristön vaarantuminen

Ihan turha miettiä sitä, että vuosikymmeniä sitten isovanhemmat asuivat perheissä vanhuksina.

Niin tekivät ja usein olivat perheen äidille hirvittävä taakka, vaikka kuolivatkin jo ennen kuin olivat täysin muistamattomia ja sekavia.

Nykyisin dementoituva vanhus voi elää kirjaimellisesti vuosikymmeniä siinä muistamattomassa, sekavassa ja ahdistuneessa elämän välitilassa.

Jalat ja kädet toimivat ja toteuttavat kaikki sekavan pään lähettämät impulssit. Keittiövälineitä löytyy vaipoista, ulosteella sotketaan, pesulla käymistä vastustetaan kaikin voimin, tavaroita rikotaan ja pilataan, haahuillaan kaiket yöt, lähdetään pakkaseen kengittä ja kalsareissa, aina ollaan menossa 'kotiin', puhutaan sekavia ja kysellään samoja yötä päivää...

Hoitajat tehostetussa palveluasumisessa jaksavat tätä, koska se on palkkatyö, johon on koulutus ja koska vuoron päätteeksi pääsee sieltä pois ja on vapaa-ajat ja lomat. Ja kollegat ympärillä työvuoroissa.

Ap harkitsee ottavansa tämän kaiken niskoilleen kokoaikaisesti, omaan kotiinsa ja perheeseensä.

Ei sen tarvitse olla lopullista. Kun menee liian vaikeaksi, etsitään toinen ratkaisu. Rahallisesti tuo olisi kannattavaa.

Ihan turha perustella ratkaisua sillä, että ennenkin ollaan asuttu monen sukupolven kesken. Ihmisen elinikä on pidentynyt ja sen seurauksena muistisairaudet ovat lisääntyneet ja käytännössä suunnilleen kaikki niihin sairastuvat ainakin viimeisinä elinvuosinaan. Ennen vanhukset kuolivat esim. sydänkohtaukseen eivätkä olleet muistisairaita ja täysin toisten hoidettava vuosikaupalla.

Kannattaa miettiä myös sitä, että teillä ei enää ole välttämättä lainkaan perheen keskinäistä aikaa. Saatat ehkä saada anopin joskus pariksi päiväksi johonkin hoitoon, mutta anoppi saattaa olla tämän muutoksen jälkeen sekaisin muutaman viikon, jona aikana joudutte ehkä valvomaan koko perhe, kun anoppi ei tiedä missä on.

Myös sitä kannattaa miettiä, että mikä lasten rooli tässä kuviossa on. Joutuvatko lapset vahtimaan mummoa, että pääset esim. kauppaan. Mitä jos itse olet sairas? Joutuvatko lapset koulussa miettimään, että miten kotona pärjäätte. Joutuvatko he olemaan huolissaan että mummo karkaa pakkaseen, kun hoidat sairaana heidän nuorempia sisaruksiaan.

Vanha aloitus, olisipa kiva kuulla miten vuodet on menneet?