Lievästi ( vielä) muistisairas anoppi kotiimme asumaan?

Ihminen on kyllä hirvittävän joustava, mutta aloita vaikka siitä että pyydät miestäsi kysymään kolmen minuutin välein mikä päivä tänään on eikä suostu lopettamaan ennenkuin joka kerta vastaat, lopettaen sen mitä teet, pysähtyen hänen luokseen ja kerrot, tietenkin ystävällisellä äänellä, muuten miehesi hätääntyy ja loukkaantuu.

Sellaista on helppojen dementikkojen kanssa.

Anopilla on mielettömän suuri eläke muuten.

Oletko Ap palaamassa töihin jossain vaiheessa vai onko tarkoitus olla koko ajan kotirouvana? Töihin palaaminen ei nimittäin ehkä onnistu, jos olet muistisairaan omaishoitaja ja kuten on jo sanottu, sitä laitospaikkaa ei välttämättä siinä tilanteessa irtoa.

Oma lukunsa on muistisairaan hoitaminen ja oma jaksaminen. Iso perhekin vaatii työtä ja huomiota.

Itse en haluaisi talouttani laittaa ulkopuolisen kanssa yhteen. Joku ratkaisu pitäisi olla siihen, mitä anoppi teille asumisesta ja ruoasta maksaisi, mutta siihen en lähtisi, että kaikki tulot ovat yhteisiä. Oletko varma, että teillä on yhteinen sävel rahankäytössä? Jos tällaista mietitään, kai teillä on hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus valmiina? Aika soppa, jos ei ole ja anopin sairaus etenee siihen, että ei kykene asioitaan hoitamaan. Jos miehellä on sisaruksia, kannattaa jutella talouskuvioista heidänkin kanssa kaikenlaisten väärinkäsitysten ja riitojen välttämiseksi.

Ihailtavaa, jos jaksat anopin kotona hoitaa loppuun asti. Minusta ei olisi siihen.

Alkuun tuo voi mennä hyvinkin, kun tulot kasvavat ja vielä kohtuukuntoisesta anopista on apuakin lasten kanssa. Mutta mieti tosiaan, jaksatteko ja pystyttekö tuohon myös siinä vaiheessa, kun anoppi on oikeasti huonommassa kunnossa, vaatii vahtimista ja hoivaa, on sekava, ei välttämättä tunne teitä tai lapsia, lähtee harhailemana yöllä ja hätääntyy vieraassa paikassa, kun ei tajua, missä on...

Jos tuohon ryhdytte, niin sitten alusta asti selväksi, että vain siihen asti, että anoppi on vielä kohtalaisessa kunnossa ja sitten laitokseen. Ja selvitätte tuon laitostilanteen jo etukäteen eli mihin pitää olla yhteydessä ja kuinka pitkät odotusajat on ja miten huonossa kunnossa pitää olla, että saa paikan.

2600€ on pieni raha kun ottaa huomioon suuret lääkekustannukset, hoidot, vaipat, yms. mahdolliset muistisairaan aiheuttamat vahingot.

Sen anopin eläke on aika lailla hurja, mitä hän on tehnyt työkseen? Niillä tuloilla on todennäköisesti hankkinut miljoonaomaisuuden, joten miksi ei myy sitä ja mene palvelutaloon?

Ongelmitta ei tule onnistumaan, se on varma asia.

Näytä tämä ketju miehellesi, vaikuttaa sokeutuneen koko ajatukselle jos on innoissaan ajatuksesta......

Tulojen yhdistäminen, huh huh. Siinä voi syntyä tuhat riitaa kuinka rahat käytetään ja mummo saattaa sairauksissaan alkaa syyttelemään teitä rahojensa varastelusta jne jne. Hirveästi vaikeita asioita, itse en missään tapauksessa yhdistäisi rahojani kenenkään kanssa. Mun äiti kuoli altzheimeriin ja siinä meinasi isäkin mennä mukana, äärimmäisen raskasta esim kuunnella koko yö toisen harhoja.

Vierailija kirjoitti:

Sen anopin eläke on aika lailla hurja, mitä hän on tehnyt työkseen? Niillä tuloilla on todennäköisesti hankkinut miljoonaomaisuuden, joten miksi ei myy sitä ja mene palvelutaloon?

No ei ole tuon ikäisen ihmisen eläkeeksi mitenkään hurja. Missä ihmeen todellisuudessa te elätte, jos ette hahmota, että aikaisemmin ihan normaaleissa ansiotöissä pystyi kerryttämään helposti tuon suuruisen eläkkeen, vaikkei palkka olisi ollut sellainen, että sillä herroiksi eletiin?

Ei herranen aika! Sinulla ap ei selvästi ole haisuakaan siitä, miten Alzheimer etenee. Jos anopilla on omaishoitaja eli sinä saatavilla, et saa häntä laitokseen sittenkään, kun hän on vaipatettavassa ja syötettävässä kunnossa, laitospaikat ovat vähissä. Ja trust me, anoppi ON siinä kondiksessa muutaman vuoden sisällä.

Mies innoissaan, kun olisi lisärahaa tiedossa? Jos vaikka hankkisi parempipalkkaisen duunin, eikä hankkisi sinulle lisää huolehdittavia kotiin.

Mä en lähtisi tuohon kuvioon, vaikka saisin miljoonan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen anopin eläke on aika lailla hurja, mitä hän on tehnyt työkseen? Niillä tuloilla on todennäköisesti hankkinut miljoonaomaisuuden, joten miksi ei myy sitä ja mene palvelutaloon?

No ei ole tuon ikäisen ihmisen eläkeeksi mitenkään hurja. Missä ihmeen todellisuudessa te elätte, jos ette hahmota, että aikaisemmin ihan normaaleissa ansiotöissä pystyi kerryttämään helposti tuon suuruisen eläkkeen, vaikkei palkka olisi ollut sellainen, että sillä herroiksi eletiin?

Ottaen huomioon, että keskivertoeläke on tonnin vähemmän 2600 euron eläke ON naisella kyllä ällistyttävä.

Ohis

Ap sanon ihan suoraan sinulle että ei. 

Provo. Ei miehen tuloilla saada isoa asuntolainaa että pystyisi ison talon hommaamaan.

Vierailija kirjoitti:

2600€ on pieni raha kun ottaa huomioon suuret lääkekustannukset, hoidot, vaipat, yms. mahdolliset muistisairaan aiheuttamat vahingot.

Saati mahdolliset remontit, jos pitää tehdä kämppä esteettömäksi, luiskia ulos, vaihtaa hanoja (isäni jätti vedet juoksemaan, piti vaihtaa hanat jotka pysäyttävät vedentulon itse) jne. Tosin näihin on mahdollista hakea avustusta, mutta jää siinä itsellekin maksettavaa. 

En ottaisi, vaikka olisi terve.

Ei tuloja voi noin vain yhdistää... jälkikäteen teitä voidaan hyvin syyttää muistisairaan rahojen käytöstä, jos käytätte toisen tilillä olevia varoja omiin menoihinne. Muut sisarukset saattavat vaatia suurempaa osuutta muusta perinnöstä tällaisen "ennakkoperinnön" vuoksi. Mitä jos anoppi yhtäkkiä muuttaa mielensä tai päättää alkaa tuhlailemaan holtittomasti??? Hänellä on kuitenkin täysi oikeus omiin rahoihinsa. Muistisairaus muuttaa ihmisen persoonaa ja saattaa olla todella arvaamaton..

Tämä on huono provo. Neljä pientä lasta, joista yksi on erityislapsi. Mies saa älyttömän pientä palkkaa, anopin eläke epätavallisen iso. Ja vaikka ap:lla on siis neljä lasta ja miehellä minimiliksa, on "iso talolaina" ja omakotitalo, jossa ylimääräisiä huoneita...

Pakko olla Porvoossa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei herranen aika! Sinulla ap ei selvästi ole haisuakaan siitä, miten Alzheimer etenee. Jos anopilla on omaishoitaja eli sinä saatavilla, et saa häntä laitokseen sittenkään, kun hän on vaipatettavassa ja syötettävässä kunnossa, laitospaikat ovat vähissä. Ja trust me, anoppi ON siinä kondiksessa muutaman vuoden sisällä.

Ap ei ole sanonut, että kyseessä olisi Alzheimer...

Minulla on kokemusta. Päädyttiin ottamaan muistisairas anoppi meille asuaan, sillä luulimme sen olevan paras ratkaisu anopin hyvinvoinnille. Alun innokkaan yrityksen jälkeen huomasimme, että emme olleet osanneet varautua tulemaan. Anoppi valvoi ja seikkaili kaiket yöt, ramppasi jääkaapilla useita kertoja tunnissa, söi yöllä lähes kaiken mitä jääkaapista löysi (myös voirasiat!). Suihkuun saaminen aiheutti aina riidan ja itse suihkuttaminen myös työlästä. Anopilla oli vaikeuksia huolehtia omasta hygieniasta joten esim. käsien pesemättömyys vessassa käynnin jälkeen alkoi tuntumaan sietämättömältä hänen närppiessä kaikkia ruokia likasin käsin. Rollaattorin ilmestyessä kuvioon sai tottua jatkuvaan kolinaan sen osuessa seiniin ja oviin. Jossain vaiheessa alkoi myös vatsantoiminnan ongelmat mistä seurasi ulostaminen sänkyyn ja ulosteen sotkema vessa. Loppujen lopuksi tilanne uuvutti kaikki niin, että ilmapiiri muuttui ärsyyntyneeksi, eikä kukaan enää nauttinut kotonaolosta. Muistisauraus eteni vauhdilla ja luettelemani asioiden lisäksi muistisairaan kanssa eläminen alkoi kuormittamaan myös henkisesti. Hän suhtautui asioihin negatiivisesti ja puhui usein halustaan kuolla,alkuun yritettiin johdatella näistä asioista positiivisempaan suuntaan kunnes väsyimme ja lakkasimme kommentoimasta mikä johti siihen että anoppi alkoi saamaan raivokohtauksia siitä ettei hänelle kukaan puhu. En jaksa tähän nyt kaikkia ongelmia kirjata, mutta loppupeleissä homma muuttui niin, että koko yhteiselo muuttui sietämättömäksi meille kaikille, kaikki voivat huonosti. Anoppi siirrettiin kahden vuoden yhteiselon jälkeen yksityiseen hoivakotiin. En suosittele kenellekkään.