Lievästi ( vielä) muistisairas anoppi kotiimme asumaan?
Tilanne on se, että olemme taloudellisesti tiukilla. Iso talolaina maksettavana, minä kotona ( lapset 4kk, 1.5v, 4v ja 8v) mies käy töissä ( pienipalkkainen työ). Anoppi ehdotti itse tätä järjestelyä, meillä isohko talo - ja olisi anopille oma huone hieman "sivussa". Onko kokemuksia ao.jätjestelyistä. Entäs jos muistisairaus etenee / anoppi ehdotti että laitetaan kaikki tulot yhteen - joka oikeasti kiinnostaa. ( mies 1670€/ anoppi 2600€/ lapsilisät ja kodinhoidon tuki sekä vanhimmasta lapsesta vammaistuki) Näillä tuloilla homma olisi ok. En tiedä....mies oli ihan innoissaan....
Kommentit (85)
Ap jatkaa. Kiitos mielipiteistä. Kävin kuntamme palveluohjaajan luona puhumassa. Tehdään edunvalvontavaltuutus, ja kirjallinen sopimus anopin asumisesta ja kulukorvauksesta. Apuvälineet saa tk:sta sekä tarvittaessa luiskan yms.muutostyöt kotiimme kunnalta. Kelan eläkkeensaajan hoitotukea haetaan sekä omaishoidontukea. Vaiapta yms.tulee kunnan tarvikejakelusta.
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen asui tuollaisessa tilanteessa kymmeniä vuosia kun anoppi kehtasi elää 95v (vaikka oli huonokuntoinen). Miniä hoiti anopin kun mies hoiti maatilan. Ei siitä karkuunkaan päässyt.
Minustako kirjoitit. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että älä sitä virhettä tee. Ajattele, että pahimmillaan voit saada vielä muut anopin lapset riesaksi kuten minä.
Se voi olla sitten 20v pesti. Miksi edes mietit, kun sinulla on aikaasi tarvitsevia lapsia?
Miksi ap edes kysyi mielipiteitä kun ei ota niitä eikä suoranaisia varoituksia kuuleviin korviinsa :D rahankiilto silmissä välittämättä ollenkaan siitä, mitä se tekee parisuhteelle, omalle ajalle, lasten turvallisuuden tunteelle, jne.
Jos on rahasta tiukkaa niin muuttakaa pienempään.
Onnea, siunausta ja voimia ap, toivottavasti kaikki menee hyvin ja lapset & koko perhe saatte paljon ihania muistoja mummosta.
Ap ilmeisesti luulee, että muistisairas on kuin pieni lapsi, jonka voi kiukkukohtauksen yllättäessä ottaa syliin tai panna jäähylle. Ja kaikki on sen jälkeen ennallaan.
Pahimmassa tapauksessa anopista kuoriutuu vainoharhainen, väkivaltainen ja v*ttuileva p*skalla sotkija, jota lapset pelkäävät ja ap hermoromahduksen partaalla yrittää hoitaa parhaansa mukaan.
Itse en kyllä kehtaisi tuollaista edes ehdottaa omalle lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Muutama kysymys mietittäväksi:
Onko miehestäsi omaishoitajaksi vai kaatuko hoito sinun niskaasi? Esim dementoituneen pesut.
Onko sinulla jakaa huomiota pois lapsiltasi. Teinit tarvitsevat sinua todella paljon. Kumpi menee edelle: matikankokeisiin valmistautumisessa auttaminen vai dementikon hoiva?
Jos vanhuksen virallinen osoite ja koti on teillä, häntä ei saa häädettyä helposti. Ei siinäkään tapauksessa, että te väsytte hoitoon ja mahdollisiin vaaratilanteisiin. Jos hän ei halua muuttaa, niin ette mahda mitään.
Hoidatteko hänet loppuun saakka, vaikka siihen menisi vuosikymmeniä. Jos hänellä on hoitajat kotona, ei kunnallista hoitopaikkaa saa.
Miten reagoitte vaaratilanteisiin? Hellanlevyjä voi jäädä päälle, vesihanat auki, hän voi yrittää sytyttää sähkökynttilän tulitikulla jne.
Kumpi teistä valvoo yöllä, kun hän ei harhojen takia voi nukkua ja vaeltelee?
Muistisairauksiin voi liittyä yllä mainittujen asioiden lisäksi väkivaltaisuus. Oma äitini sairasti alzheimeria, ja siinä kohtaa kun hän alkoi unohtelemaan että kuka kukin on, alkoi läheisten ja kotona käyvien hoitajien hakkaaminen, potkiminen ja pureminen. Pahin oli se, kun olimme käymässä äitini luona teini-ikäisen tyttäreni kanssa, niin äitini yritti lyödä tytärtäni (siis omaa lapsenlastaan) paistinpannulla päähän kun luuli tätä murtovarkaaksi. Samanlaiset tilanteet alkoivat toistumaan, onneksi hänelle löytyi laitospaikka.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Kiitos mielipiteistä. Kävin kuntamme palveluohjaajan luona puhumassa. Tehdään edunvalvontavaltuutus, ja kirjallinen sopimus anopin asumisesta ja kulukorvauksesta. Apuvälineet saa tk:sta sekä tarvittaessa luiskan yms.muutostyöt kotiimme kunnalta. Kelan eläkkeensaajan hoitotukea haetaan sekä omaishoidontukea. Vaiapta yms.tulee kunnan tarvikejakelusta.
Luiska? Liikkuuko anoppi siis pyörätuolilla? Kulukorvaus? Tarkoitatko omaishoidontukea? Myönnetäänkö jossakin kunnassa tukea jo ennen kuin on edes hoitotilannetta?
Älkää ikinä suostuko omaishoitajaksi. Olette sitä maailman tappiin vaikka oma pää olisi kainalossa ja molemmat jalat amputoitu.
Ap olet päätöksesi tehnyt, mutta olet aivan varmasti selvittänyt mihin sitoudut , 4 lasta vielä siinä sivussa pitäisi saada aikuiseksi.
Tietysti homma voisi kaatua sinun niskaasi vaikka anoppi ei asuisi saman katon alla. Minun luottamukseni kunnan lupauksiin on nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama kysymys mietittäväksi:
Onko miehestäsi omaishoitajaksi vai kaatuko hoito sinun niskaasi? Esim dementoituneen pesut.
Onko sinulla jakaa huomiota pois lapsiltasi. Teinit tarvitsevat sinua todella paljon. Kumpi menee edelle: matikankokeisiin valmistautumisessa auttaminen vai dementikon hoiva?
Jos vanhuksen virallinen osoite ja koti on teillä, häntä ei saa häädettyä helposti. Ei siinäkään tapauksessa, että te väsytte hoitoon ja mahdollisiin vaaratilanteisiin. Jos hän ei halua muuttaa, niin ette mahda mitään.
Hoidatteko hänet loppuun saakka, vaikka siihen menisi vuosikymmeniä. Jos hänellä on hoitajat kotona, ei kunnallista hoitopaikkaa saa.
Miten reagoitte vaaratilanteisiin? Hellanlevyjä voi jäädä päälle, vesihanat auki, hän voi yrittää sytyttää sähkökynttilän tulitikulla jne.
Kumpi teistä valvoo yöllä, kun hän ei harhojen takia voi nukkua ja vaeltelee?
Muistisairauksiin voi liittyä yllä mainittujen asioiden lisäksi väkivaltaisuus. Oma äitini sairasti alzheimeria, ja siinä kohtaa kun hän alkoi unohtelemaan että kuka kukin on, alkoi läheisten ja kotona käyvien hoitajien hakkaaminen, potkiminen ja pureminen. Pahin oli se, kun olimme käymässä äitini luona teini-ikäisen tyttäreni kanssa, niin äitini yritti lyödä tytärtäni (siis omaa lapsenlastaan) paistinpannulla päähän kun luuli tätä murtovarkaaksi. Samanlaiset tilanteet alkoivat toistumaan, onneksi hänelle löytyi laitospaikka.
Tuollainen on vaaraksi toisille siellä laitoksessa oleville. Pitäisi eristää!
Voimia ap! Itseäni huolestuttaisi eniten tuo mahdollinen väkivaltaisuus. Ikävä kyllä kaikki muistisairaat eivät siedä lapsia. Toivottavasti olette perheenä selvittäneet, miten selviätte ja kuinka mummo saa laitospaikan jos/kun tilanne huononee.
Jos on anoppi tutkittu ettei ole alkava alzhaimer vaan lievää muistisairautta ottaisin kyllä.
Ikinä en ottaisi omaa äitiä saati miehen äitiä omaan kotiini asumaan. Kamala ajatuskin. Olivatpa terveitä tai sairaita.
MUTTA nyt on anoppi sairastunut syöpään ja mies ehdotti, että anoppia hoidettaisiin meillä, jos ei kykene olemaan kotonaan. No MINÄ en häntä hoida, hoitakoon itse.
Ap ei ihan ymmärrä sitä, miten muistisairaus etenee ja siihen todellakin pitää sitoutua. Ja kun lapsia on monta, ei tuosta tule kuin sanomista.
Mutta tämä perhe olikin Porvoosta.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä en ottaisi omaa äitiä saati miehen äitiä omaan kotiini asumaan. Kamala ajatuskin. Olivatpa terveitä tai sairaita.
MUTTA nyt on anoppi sairastunut syöpään ja mies ehdotti, että anoppia hoidettaisiin meillä, jos ei kykene olemaan kotonaan. No MINÄ en häntä hoida, hoitakoon itse.
Nostit sitten 4 vuotta vanhan aloituksen eri aiheesta, kun et viitsinyt tehdä uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Kiitos mielipiteistä. Kävin kuntamme palveluohjaajan luona puhumassa. Tehdään edunvalvontavaltuutus, ja kirjallinen sopimus anopin asumisesta ja kulukorvauksesta. Apuvälineet saa tk:sta sekä tarvittaessa luiskan yms.muutostyöt kotiimme kunnalta. Kelan eläkkeensaajan hoitotukea haetaan sekä omaishoidontukea. Vaiapta yms.tulee kunnan tarvikejakelusta.
Luiska? Liikkuuko anoppi siis pyörätuolilla? Kulukorvaus? Tarkoitatko omaishoidontukea? Myönnetäänkö jossakin kunnassa tukea jo ennen kuin on edes hoitotilannetta?
Kunnat eivät tuollaisia enää edes anna, hyvinvointialue nykyisin ja niillä on kaikki vielä ihan sekaisin.
Riippuu ihan siitä mitä omilta arvokkailta aktiivisilta elinvuosiltaan haluaa. Jos on sellainen ihminen että ei halua elämässä saada aikaan erityisesti mitään uramielessä, ei matkustaa, eikä tarvitse omaa aikaa ja saa tyydytystä muiden tarpeiden täyttämisestä ruokahuollon, siivouksen ja holhoamisen muodossa, niin sehän on optimaalinen ratkaisu, että pienten lasten kasvaessa voi siirtyä saumattomasti huolehtimaan vanhuksesta 24/7. Huoltosuhteen loppuessa ollaankin sitten jo mahdollisesti oman keski-iän loppupuolella, ja omat krempat ja rajoitukset alkavat määrätä sitä mitä voi tehdä.
Kuitenkin tällä hetkellä sinullekin olisi auki se vaihtoehto, että lapsien kasvaessa parin vuoden sisään menisit kodin ulkopuolelle töihin ja sieltä tulisi normaali palkkasumma joka kuukausi. Työt loppuisivat kun laittaisit työpaikan oven kiinni ja illalla voisitte lasten kanssa vaikka käydä eläintarhassa ja tehdä yhdessä lettuja. Tai sitten voitte kutsua miehesi kanssa omia kavereita kylään ja pitää grillijuhlia, jutellen aikuisten asioista viinin äärellä kaikessa rauhassa lasten leikkiessä keskenään puutarhassa. On paljon sellaisia asioita, joita periaatteessa voi tehdä, mutta jotka arjen kuormittavuuden takia käyvät hankaliksi, ja niistä tulee vain luovuttua omien voimien säästämiseksi.