Lue keskustelun säännöt.
Tuttu hakee tuloksetta kahdeksatta vuotta psykologikoulutukseen ja katkeroituu vuosi vuodelta enemmän
10.07.2019 |
Milloin noi tapaukset ymmärtää ettei se maksa vaivaa?
Kommentit (31)
Saakohan noista minkälaista palautetta vai saako ollenkaan? Mihin se tyssää.
Aika monta teatterista, elokuvista ja telkkarista tuttua ja Jussi-palkittuakin ei koskaan päässyt teatterikouluun (tai eivät edes pyrkineet kun ura oli jo alkanut) ...mitä kaikkia:
Pirjo Heikkilä yritti 10 kertaa, Roope Salminen 7 kertaa... Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Mimosa Willamo, Kiti Kokkonen, Pilvi Hämäläinen, Jasper Pääkkönen, Tiina Lymi, A-L Härkönen, Eeva Litmanen, Pekka Laiho, Matti Onnismaa, Esko Hukkanen, Maria Heiskanen, Antti Reini, Timo Koivusalo, Kunyo Ojansivu. Vanhemmasta kaartista Tauno Palo, Aku Korhonen, Esko Nikkari ja Erkki Pajala, Leo Jokela, Anneli Sauli, Tapio Rautavaara...Spede...ketä vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi tarvitsee psykologin apua...
Miten sinne voi olla noin vaikea päästä? Oma tytär meni 1. kerralla läpi ja suoritti tutkinnon 4 vuodessa
Ei todellakaan ole psykologiainesta, kun ei ole päässyt kahdeksan kerran jälkeen..
Vierailija kirjoitti:
Miten sinne voi olla noin vaikea päästä? Oma tytär meni 1. kerralla läpi ja suoritti tutkinnon 4 vuodessa
Hän onkin Kannerin autisti, ns. jääkaappiäidin tuotoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntemani psykologit ovat aika yksinkertaisia ihmisiä. Vaikea uskoa, että sinne koulutukseen olisi niin vaikea päästä, jos hekin ovat päässeet.
Mä olen psykologi, teen kliinistä asiakastyötä vaikeasti oireilevien ihmisten kanssa. Työ on henkisesti rankkaa ja kuormittavaa. Voin kertoa, että vapaa-ajalla mua ei kiinnosta pätkän vertaa antaa itsestäni älyllistä kuvaa. Työhön liittyvät ammattikirjallisuuden lukemisen ja ammattitaidon kehittämisen teen työajalla. Vapaalla katson tv:stä hömppää, en jaksa jutella syvällisiä, käyn välillä viihteellä baareissa, keikoilla jne. Ei mun tarvi todistella älykkyyttäni tai osaamistani vapaalla. Päinvastoin, silloin haluan rentoutua, jotta jaksan töissä.
Miksei hae ulkomaille opiskelemaan ainakin psykologian kandia? Tuossa ajassa olisi opiskellut sen jo kahdesti. Esimerkiksi Hollannissa pääsee todella helposti psykaa opiskelemaan kohtuullisilla papereilla. Ekana vuotena sitten karsiutuvat pois ne, jotka eivät pysy opiskelutahdissa mukana (tai ne jotka huomaavat, ettei tämä ollutkaan oma ala). Vaatii toki englanninkielen taitoa mutta sitä nuo opinnot kyllä vaativat muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisiä psykologi-psykoterapeutilta, jos on kiinnostunut käyttäytymistieteistä niin sosiaalipsykologia tai kognitiotiede voisivat olla hyvät vaihtoehdot. Terapiapuolelle taas esim. sairaanhoitajan koulutus voi avata väylää. Lasten tai nuorten kanssa työskentelemään haluava voi löytää oman väylänsä vaikka erityispedan, sosiaalityön tai opon koulutuksista. Sosionomikin on hyvä vaihtoehto. Ei kannata jäädä jumiin yhteen vaihtoehtoon.
Ihan arkista, kurinalaista ja raskasta puurtamista tämä psykologin työ on. Välillä saa kokea huikeaa onnistumista ja usein riittämättömyyttä. Ei sen parempaa taikka huonompaakaan kuin muut työt. Eikä palkkauskaan ole mikään varsinainen onnenpotku...
Mä pääsin lääkikseen 6. hakukerralla. Siinäpä on sinulle ja kaltaisillesi kauhisteltavaa.
Olen sitä mieltä että kaikki ne vuodet oli kyllä sen arvoisia. Eiköhän se ole jokaisen ihmisen oma asia miten vuotensa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ulkomaisella kandilla yksinään tee mitään, edelleen on ne pääsykokeet edessä jos Suomessa psykologiksi haluaa.
Mutta nyt ensi vuonna jo mahdollisuuksia tuttavallasikin päästä ilman valintakoetta. Kirjoittaa vain yo-kirjoituksista hyvät arvosanat ja pääsee sisään todistusvalinnalla. Olettaen siis että pärjää yo-kokeissa paremmin kuin psykan valintakokeessa.