Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko sinä avioeron tästä syystä?
10.07.2019 |
Miehessä on oikeastaan yksi ainoa vika: hän ei suostu hoitamaan lastaan ilman, että minä olen paikalla. En siis koskaan pääse minnekään ilman lasta (kohta 2-vuotias) ellen ota lastenhoitajaa jostain tänne kotiin tai pyydä isovanhempia hoitamaan. En tähän kahteen vuoteen ole päässyt oikeastaan kertaakaan minnekään niin, että mies olisi lapsemme kanssa. Onneksi isovanhemmat auttaa. Mies väittää, että ei osaa olla lapsen kanssa. On kyllä kun minä olen kotona, mutta silloin hän tarvitsee minua koko ajan hoitamaan jotain tilannetta lapsen kanssa.
Mies on muuten erittäin hyvä mies. Luotettava, kotitöitä tekevä, ei juokse baarissa muuten kuin joskus työkavereiden kanssa töiden jälkeen ottaa yhden, mutta sekin harvoin ja jää siihen yhteen. Lisäksi paljon muita hyviä puolia, tuntuu että tämä on ainoa vika enkä osannut tätä arvata ennen lapsen syntymää, koska oltiin etukäteen puhuttu, että tietenkin molemmat hoitaa lasta.
Ottaisitko sinä avioeron tästä syystä? Tämä miehen huono puoli ei ehkä ensikertaa kuultuna kuulosta pahalta, mutta oikeasti hankaloittaa arkea todella todella paljon.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Seuraavan kerran nun lapsi itkee, nakkaat sen isän syliin ja soffalla istut kädet taskussa odottamassa että oppii. Sen jälkeen sitten jätät ne oikeasti kaksin. Ja jos sillävälin juoksee äitinsä helmoihin, niin en katselis pidempään.
Ei tosiaan enempää lapsia teidän perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Eli et luota mieheen ja luulet olevasi korvaamaton. Jännä juttu ettei mieskään luota itseensä.
On se lapsi sinunkin kanssasi parkunut ja olet tuntenut itsesi avuttomaksi. Ainakin alkuun. Et vain ole antanut miehelle tilaisuutta kasvaa vanhempana samaan tahtiin itsesi kanssa.
Varaisin pariterapian ehdottomasti ja nostaisin siellä terapiassa tämän esille. Mies nimittäin esittää ja heittäyyty lapseksi tai vaihtoehtoisesti miehellä on jokin kehitysvamma tai vastaava ongelma, kun ei omaksu edes sellaista alkeellista asiaa, kun itkevän lapsen lohduttaminen. En antaisi vaihtoehtoja vaan terapiaan mennään ja sanoisin miehelle, että asia pitää tutkia perinpohjin, koska et ole ikinä ennen kuullut vastaavasta ja olisi hyvä tietää, onko kyseessä jokin vaikea kehitysvamma tai psyykkinen ongelma. Terapiaa tuollainen mies kuitenkin tarvitsee kipeästi, koska tuollainen näytteleminen tuhoaa parisuhteenkin, kun menee viimeinenkin arvotus toista kohtaan. Mies näyttelee, jotta ei joutuisi kantamaan vastuuta.
Psykologin juttusille tuo mies. Joku raju lukko sillä on päällä jos vetää paniikkiin lapsen kanssa. Onko sillä jotain traumoja taustalla mikä selittäisi käytöstä? Tai miten mies itse selittää tuota?
Ihan käsittämätöntä. Ei oo helppoa sulla.
En lukenut aloitusta, mutta ottaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero. Minulla oli tuollainen mies. Jätin vauvan hänelle aina kun minulla oli joku ennaltasovittu meno. Vauva oli pahimmillaan kuudetta tuntia samalla vaipalla ilman ruokaa/juomaa. Hän ei kuulemma tiennyt mitä vauvat syö. Vaikka asui saman katon alla. Mies syytti myös minua siitä, etten ollut opettanut lasta tuttipullolle. Niinpä hän vain antoi lapsen maata tuntitolkulla missä sattui. Siinä oli hoitaminen.
Joskus jätin ohjelapun vauvan hoidosta. Sen sijaan että hän olisi käyttänyt sitä apunaan, hän soitti kaverilleen ja nauroi ohjeelle. Olin kuulemma kotin atsi kun sillä tavoin käskytin.
Tein siis niin tai näin, ei asiat sujuneet. Erosimme reilun vuoden jälkeen. Isä näki lasta harvakseltaan, tunnin pari. Kun lapsi oli vajaa 3v., alkoi isää kiinnostaa vähän enemmän ja yökyläilyt alkoivat.
Noista ajoista on nyt vuosia enkä ole koskaan eroa katunut. Lapsella ja isällä on hyvä suhde, ja isä on joutunut ottamaan vastuuta. Minä taas saan olla vain yhden lapsen äiti :)
Onko miehesi siis jotenkin henkisesti rajoittunut / jälkeenjäänyt? Ainoastaan siinä tapauksessa tuo on ymmärrettävää. Jos ukko on normiälyn rajoissa, niin suosittelisin teille vakavaa keskustelua siitä mitä vanhemmuus on. Kysy häneltä, että miten kuvittelee sinun oppineen lastenhoitoon liittyvät asiat? Tietysti lasta hoitamalla. Kaikkihan sen joutuvat opettelemaan itse, eikä mies toimi millään tavalla reilusti sysätessään vastuun kaikesta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No EI ainakaan tuon takia pidä eroa ottaa!