Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko sinä avioeron tästä syystä?
10.07.2019 |
Miehessä on oikeastaan yksi ainoa vika: hän ei suostu hoitamaan lastaan ilman, että minä olen paikalla. En siis koskaan pääse minnekään ilman lasta (kohta 2-vuotias) ellen ota lastenhoitajaa jostain tänne kotiin tai pyydä isovanhempia hoitamaan. En tähän kahteen vuoteen ole päässyt oikeastaan kertaakaan minnekään niin, että mies olisi lapsemme kanssa. Onneksi isovanhemmat auttaa. Mies väittää, että ei osaa olla lapsen kanssa. On kyllä kun minä olen kotona, mutta silloin hän tarvitsee minua koko ajan hoitamaan jotain tilannetta lapsen kanssa.
Mies on muuten erittäin hyvä mies. Luotettava, kotitöitä tekevä, ei juokse baarissa muuten kuin joskus työkavereiden kanssa töiden jälkeen ottaa yhden, mutta sekin harvoin ja jää siihen yhteen. Lisäksi paljon muita hyviä puolia, tuntuu että tämä on ainoa vika enkä osannut tätä arvata ennen lapsen syntymää, koska oltiin etukäteen puhuttu, että tietenkin molemmat hoitaa lasta.
Ottaisitko sinä avioeron tästä syystä? Tämä miehen huono puoli ei ehkä ensikertaa kuultuna kuulosta pahalta, mutta oikeasti hankaloittaa arkea todella todella paljon.
Kommentit (29)
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi, vaan jättäisin miehelle lapsen hoitoon ja lähtisin pariksi tunniksi pois kotoa. Tätä monta kertaa, niin oppii olemaan, kun huomaa ettei tarvitsekaan sinua siihen äidiksi paikalle.
Siis ihan vain niin että kun olette kotona kaikki, niin pistät kengät jalkaan ja sanot että lähdet nyt käymään asioilla. Ja jos tuntuu että tuo ei onnistu, niin lähdet sanomatta mitään, ja kun mies soittaa perääsi, niin sanot että tulet kahden tunnin päästä takaisin, kyllä sinä pärjäät.
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Ottaisin eron koska en kestä tuollaista vastuuttomuutta, uhriutumista ja selkärangattomuutta. ”En osaa olla lapsen kanssa”. Kuulostaa epäkypsältä. Kyllä sen oman lapsen kans on vaan osattava olla. Eikä se rakettitiedettä ole. Mies vaan ei halua nähdä vaivaa ja on mukavuudenhaluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan. En pystyisi kunnioittamaan miestä enää.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Miten yh:na olo vaikuttaisi tuohon asiaan mitenkään? Jos et silti yhteishuoltajuudessakaan antaisi lasta miehelle? Eikä mies ottaisi. Veisit siis isän lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Ohhoh...
No sitten pitaa aloittaa viela enemman alusta: eli olet kotona mutta et puutu miehen ja lapsen valiseen kanssakaymiseen itse tilanteessa. Tarkkailet vaan miten handlaa, kunnes menee tasolle jossa ei enaa handlaa.
Jalkeenpain sitten ohjeistat miten hanen pitaa toimia seuraavalla kerralla.
Siis oikeesti...kuinka avuton voi aikuinen mies olla? Omituista. o_0 Toivon, etta on provo!
No sitten olisit vielä enemmän kaksin lapsen kanssa, kun mies ei edes välillä puuhailisi lapsen kanssa.
Varmaan tuo jo ehdotettu koulutus olisi paras. Alkuun menet 30min kävelylle ja sitten pidemmälle, kun on alkanut tottua. Siitä sitten kauppaan ja muihin omiin menoihin hiljalleen edeten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Miten yh:na olo vaikuttaisi tuohon asiaan mitenkään? Jos et silti yhteishuoltajuudessakaan antaisi lasta miehelle? Eikä mies ottaisi. Veisit siis isän lapselta.
Antaisin miehelle tietenkin eron jälkeen lasta niin paljon kuin hän haluaisi ja ottaisi. Mutta en tiedä ottaisiko, vai haluaisiko aina vain tulla minun luokse tapaamaan lasta siten että olen paikalla esim. toisessa huoneessa. Ap
No melkoinen mies. Mitä, jos joutuisit sairaalaan tai menisit vuorotöihin? En olisi alun perin suostunut tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän kuin se, että mies sanoo, ettei hän osaa olla lapsensa kanssa, niin minua -yksinkertaista miestä- saattaisi huolettaa ja askarrutta se, miten mies itse suhtautuu tilanteeseen. - Haluaako hän edes oppia olemaan ja elämään yhdessä lapsensa kanssa. - Toki lapsen kanssa oleminen ja eläminen vaatii yhtä ja toista mutta ei luullakseni mitään sellaista, etteikö siitä normaalilla järjellä varustettu niin mies (kuin nainen) voisi ja ja pystyisi selviämään.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Ohhoh...
No sitten pitaa aloittaa viela enemman alusta: eli olet kotona mutta et puutu miehen ja lapsen valiseen kanssakaymiseen itse tilanteessa. Tarkkailet vaan miten handlaa, kunnes menee tasolle jossa ei enaa handlaa.
Jalkeenpain sitten ohjeistat miten hanen pitaa toimia seuraavalla kerralla.
Siis oikeesti...kuinka avuton voi aikuinen mies olla? Omituista. o_0 Toivon, etta on provo!
Jatkan viela: siis nama mun ehdottamat toimintamallit perustuu siihen, miten "koulutin" mun miehen olemaan mun 60-kiloisen, molossirotuisen koiran kanssa. Miehella NOLLAKOKEMUS koirista pohjalla, paitsi mita nyt oli joskus ulkona jotain vastaantulevaa silittanyt. Koira dominoiva, reviiritietoinen, leikkaamaton uros.
Etta jos ma onnistuin niin etkohan sakin onnistu miehesi ja sen alle 2-vuotiaan kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi. Joillekin lasten kanssa oleminen on vain vaativampi tilanne, johon pitää kasvaa lapsen mukana.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Ohhoh...
No sitten pitaa aloittaa viela enemman alusta: eli olet kotona mutta et puutu miehen ja lapsen valiseen kanssakaymiseen itse tilanteessa. Tarkkailet vaan miten handlaa, kunnes menee tasolle jossa ei enaa handlaa.
Jalkeenpain sitten ohjeistat miten hanen pitaa toimia seuraavalla kerralla.
Siis oikeesti...kuinka avuton voi aikuinen mies olla? Omituista. o_0 Toivon, etta on provo!
Joo minäkin toivoisin, että olisi provo ja minäkin toivoisin, että aviomieheni osaisi (uskaltaisi?) olla lapsensa kanssa. Mies ei handlaa yhtään vaikeampaa tilannetta lapsen kanssa. En ole mennyt koskaan väliin vaan mies vaatii minut paikalle. Usein en mene vaikka vaatii ja sitten mies menee ihan paniikkiin ja vain tuo (paniikissa) lapsen minulle ja lähtee itse muualle esim. autotalliin rauhoittumaan). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Miten yh:na olo vaikuttaisi tuohon asiaan mitenkään? Jos et silti yhteishuoltajuudessakaan antaisi lasta miehelle? Eikä mies ottaisi. Veisit siis isän lapselta.
Antaisin miehelle tietenkin eron jälkeen lasta niin paljon kuin hän haluaisi ja ottaisi. Mutta en tiedä ottaisiko, vai haluaisiko aina vain tulla minun luokse tapaamaan lasta siten että olen paikalla esim. toisessa huoneessa. Ap
Mutta silloin tämä sinun ongelmasi ei ratkea. Eli mikään käytännössä ei muutu, jos eroat. Eri asia tietysti, jos et rakasta enää häntä, niin silloin ero on paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Miten yh:na olo vaikuttaisi tuohon asiaan mitenkään? Jos et silti yhteishuoltajuudessakaan antaisi lasta miehelle? Eikä mies ottaisi. Veisit siis isän lapselta.
Antaisin miehelle tietenkin eron jälkeen lasta niin paljon kuin hän haluaisi ja ottaisi. Mutta en tiedä ottaisiko, vai haluaisiko aina vain tulla minun luokse tapaamaan lasta siten että olen paikalla esim. toisessa huoneessa. Ap
Mutta silloin tämä sinun ongelmasi ei ratkea. Eli mikään käytännössä ei muutu, jos eroat. Eri asia tietysti, jos et rakasta enää häntä, niin silloin ero on paikallaan.
Yksihuoltajana ei koko ajan toivo, että toinen olisi lapsen kanssa ja itse pääsisi harrastuksiin, ja joudu aina sitten pettymään. Nyt toivon ja petyn ja toivon ja petyn. Se ongelma ratkeaisi erossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No sitten olisit vielä enemmän kaksin lapsen kanssa, kun mies ei edes välillä puuhailisi lapsen kanssa.
Varmaan tuo jo ehdotettu koulutus olisi paras. Alkuun menet 30min kävelylle ja sitten pidemmälle, kun on alkanut tottua. Siitä sitten kauppaan ja muihin omiin menoihin hiljalleen edeten.
Höpö höpö. Toki tulisi yhteishuoltajuus ja viikko- viikko- systeemi. Miehen olisi pakko selviytyä lapsen kanssa se oma viikko. Montako isä vasta tässä tilanteessa osallistuu lapsensa hoitoon ja moni hakee uuden muijan hoitamaan sitä muksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
En ottaisi eroa, vaan ihan kylmasti vaan jattaisin miehen lapsen kanssa kahden. Ensin vaikka vaan kauppareissun ajaksi ja vahitellen poissaoloaikaa pidentaen, enka sitten kritisoisi palatessa jos mies on tehnyt jotain "vaarin".
Vahan kuten kouluttaisin pentukoiraa olemaan yksin kotona. :D
Olen yrittänyt sitä (olin vain vartin pois). Kun palasin, niin mies oli ihan paniikissa, lapsi itki ja mies ei ollenkaan lohduttanut itkevää lasta (hoki vain että ei osaa ei osaa). Lapsen takia en halua tehdä sitä uudelleen, koska lapsi siinä kärsii. Ap
Miten yh:na olo vaikuttaisi tuohon asiaan mitenkään? Jos et silti yhteishuoltajuudessakaan antaisi lasta miehelle? Eikä mies ottaisi. Veisit siis isän lapselta.
Aivan varmasti erotilanteessa mies alkaisi vaatia lähihuoltajuutta ja valittaisi, miten naisia suositaan huoltajuusasioissa vaikka mies on kunnon isä.
No, lapsi ei ole ikuisuuksia lapsi. Neljän vuoden päästä lapsi voi olla jo yksin kotona. Että jos ajattelee vähän kauaskantoisemmin kuin tähän hetkeen, niin en eroaisi.
PS. Etkä sitten tule uudestaan raskaaksi tälle miehelle enää!