Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eritysherkän kanssa tapailu, seurustelu?
09.07.2019 |
Olen alkanut tapailemaan eritysherkkää ihmistä.
Aiemmat kokemukseni eritysherkistä on lähinnä tuttavia, joilla on liuta mielenterveysongelmia kuvioissa, eli kokemus ei ole hyvä. Tai nämä ovat sellaista joista olen tiennyt, olenhan voinut tavata montakin tietämättäni, eritysherkkiä kun lukemani mukaan on jopa 20% väestöstä.
Kaipaisin kailenlaisia kokemuksia eritysherkän kanssa seurustelusta, tapailusta, arjesta, ehkä riidoista, rakkaudesta ja koko elämästä. Jos olet itse eritysherkkä, voit myös kertoa ajatuksiasi.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
No toimit samalla tavalla kuin muidenkin kanssa, jotka ovat itselleen kivan pseudodiagnoosin keksinyt. Toisin sanoen jos jonkun pöpipään kanssa tapailet niin toimi sen mukaan. Ihmisilla on tosiaan liikaa aikaa nykyaan, kun se johtaa siihen, että keksitään kaikenlaisia toinen toistaan typerämpiä kyökkipsykologidiagnooseja itselle. Hankkikaa muuta jännitystä ja sisältöä elämäänne.
Minusta kuulostaa että lainaamani kirjoittajan kannattaisi käydä juttelemassa ammattilaisten kanssa. Ihan vinkkinä että Ne jotka hankkivat diagnoosin ja hoitavat asioitaan lienevät paljon helpompia puolisoita, ystäviä jne mitä ne jotka vain käyttäytyvät kusipäisesti eivätkä ole valmiita tekemään mitään oman elämän ja muiden elämän parantamiseksi. Eli jos vain huutaa muita olemaan hiljaa ym koska äänet haittaa lienee paljon huonompi juttu mitä se että tunnistaa ongelman ja pyrkii järjestämään itselleen rauhallisen ympäristön (ei vuokraa asuntoa lentoreitin alta tai mopopoikien kokontumispaikan vierestä). Eli se että tunnistaa ongelman ja hoitaa sitä on kaikille parempi mitä tuollainen väheksyvä asenne ja ongelman hoitamatta jättäminen (ja oman pahan olon purkaminen muihin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Mikä ihmeellinen tarve monilla on pakottaa muita itsensä kaltaisiksi?!
Väkisin? Kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Ihan vaan sellaisilla kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksen harjoituksilla, joku voisi sanoa että järkeilyllä, ja runsailla toistoilla. Ensin opettelee tunnistamaan ne tilanteet, sitten pukee ne (vähintään päässään sanoiksi), sekä sen toisen (oletetun) tunnetilan että siitä heräävän oman tunteen/tarpeen, sitten ottaa kuvitteellisen askeleen taaksepäin ja rauhoittaa itsensä (tai tekee esim. jonkun sopivan mielikuvaharjoituksen), vetää erilleen sen toisen tunteet/toiminnan ja sen itsessä herättämän reaktion. Miettii mikä on minun vastuu ja oikeus siinä tilanteessa, mikä toisen. Minä olen puolison kanssa näistä jälkikäteen jutellutkin, että kun sinä X niin mulle tuli olo Y mutta nyt jälkikäteen tajuan että eihän se nyt oikeastaan ollut järkevää tai reilua, jos huomaat joskus uudestaan että yritän Y niin mulle saa kyllä sanoa W.
En ole vielä pro, varsinkin toisen lapsen voimakkaat tunnereaktiot menee edelleen välillä ihon alle (varsinkin väsyneenä), mutta kehityn. Tämä ei tietysti toimi tai ole tarkoituskaan toimia jos joku kulkee koko ajan kotona naama nutturalla tai räyhää holtittomasti, ei ole mielekästä että edes yrittäisi opetella olemaan niin ettei se vaikuta itseen, kaikkea ei pidäkään kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No toimit samalla tavalla kuin muidenkin kanssa, jotka ovat itselleen kivan pseudodiagnoosin keksinyt. Toisin sanoen jos jonkun pöpipään kanssa tapailet niin toimi sen mukaan. Ihmisilla on tosiaan liikaa aikaa nykyaan, kun se johtaa siihen, että keksitään kaikenlaisia toinen toistaan typerämpiä kyökkipsykologidiagnooseja itselle. Hankkikaa muuta jännitystä ja sisältöä elämäänne.
Parempi vaihtoehto onkin deittailla ihmistä, joka paljonkaan tietämättä luokittelee tuntemattomia pöpipäiksi ja tekee selväksi, että jos hän ei ymmärrä jotakin tai jotakuta, ei hän kyllä haluakaan ymmärtää. Unelma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Ihan vaan sellaisilla kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksen harjoituksilla, joku voisi sanoa että järkeilyllä, ja runsailla toistoilla. Ensin opettelee tunnistamaan ne tilanteet, sitten pukee ne (vähintään päässään sanoiksi), sekä sen toisen (oletetun) tunnetilan että siitä heräävän oman tunteen/tarpeen, sitten ottaa kuvitteellisen askeleen taaksepäin ja rauhoittaa itsensä (tai tekee esim. jonkun sopivan mielikuvaharjoituksen), vetää erilleen sen toisen tunteet/toiminnan ja sen itsessä herättämän reaktion. Miettii mikä on minun vastuu ja oikeus siinä tilanteessa, mikä toisen. Minä olen puolison kanssa näistä jälkikäteen jutellutkin, että kun sinä X niin mulle tuli olo Y mutta nyt jälkikäteen tajuan että eihän se nyt oikeastaan ollut järkevää tai reilua, jos huomaat joskus uudestaan että yritän Y niin mulle saa kyllä sanoa W.
En ole vielä pro, varsinkin toisen lapsen voimakkaat tunnereaktiot menee edelleen välillä ihon alle (varsinkin väsyneenä), mutta kehityn. Tämä ei tietysti toimi tai ole tarkoituskaan toimia jos joku kulkee koko ajan kotona naama nutturalla tai räyhää holtittomasti, ei ole mielekästä että edes yrittäisi opetella olemaan niin ettei se vaikuta itseen, kaikkea ei pidäkään kestää.
Kiitos vastauksesta.
Tätä teen jo nyt, melko laihoin tuloksin. Käytäntö toimii yleensä jonkin aikaa, mutta kuten tuossa jo sanoin, ennen pitkää se muiden fiilis saa minusta otteen. Pahinta on se, että toipuminen muiden tuntemuksista on hyvin hidasta. Oikein myrkyllisen seuran jälkeen saattaa pahimmillaan jopa mennä päiviä ennen kuin tokenen kunnolla. Alan olla hyvin väsynyt tähän herkkyyteen. Siitä huolimatta että tunteilla on myös se positiivinenkin puoli. Vaihtaisin tämän herkkyyteni milloin tahansa puusilmäiseen pökkylöintiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Mä kans vasta nyt kolmenkympin puolivälissä tajusin, et oon ilmeisesti erityisherkkä. Kaikki täällä mainitut kuulostaa tutuilta. Jo ennen tätä olin huomannut, etten aina ihan tiedä, onko jokin tunne omani vai olenko ominut jonkun toisen tunteen. Tän kanssa teen nyt jatkuvaa työtä, parisuhteelle oli myrkkyä kun toinen ehdottomasti halusi aina märehtiä itsekseen rauhassa ja minä ehdottomasti halusin selvittää asiat, liiankin perusteellisesti.
Toisaalta mulle harvoin pelmahtaa yllätyksenä muutokset ihmissuhteissa (omien tai toisten).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Mä kans vasta nyt kolmenkympin puolivälissä tajusin, et oon ilmeisesti erityisherkkä. Kaikki täällä mainitut kuulostaa tutuilta. Jo ennen tätä olin huomannut, etten aina ihan tiedä, onko jokin tunne omani vai olenko ominut jonkun toisen tunteen. Tän kanssa teen nyt jatkuvaa työtä, parisuhteelle oli myrkkyä kun toinen ehdottomasti halusi aina märehtiä itsekseen rauhassa ja minä ehdottomasti halusin selvittää asiat, liiankin perusteellisesti.
Toisaalta mulle harvoin pelmahtaa yllätyksenä muutokset ihmissuhteissa (omien tai toisten).
Niin raskasta kuin tämä välillä onkin, on ihana kuulla etten ole vaivoineni yksin. Myös minä tunnistin tämän piirteen vasta kolmenkympin korvilla, ja ihan samoin ajatuksin lähdin liikkeelle, eli huomasin aprikoivani tuntemuksiani ja tajusin ettei kaikki ole itsestäni lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Ihan vaan sellaisilla kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksen harjoituksilla, joku voisi sanoa että järkeilyllä, ja runsailla toistoilla. Ensin opettelee tunnistamaan ne tilanteet, sitten pukee ne (vähintään päässään sanoiksi), sekä sen toisen (oletetun) tunnetilan että siitä heräävän oman tunteen/tarpeen, sitten ottaa kuvitteellisen askeleen taaksepäin ja rauhoittaa itsensä (tai tekee esim. jonkun sopivan mielikuvaharjoituksen), vetää erilleen sen toisen tunteet/toiminnan ja sen itsessä herättämän reaktion. Miettii mikä on minun vastuu ja oikeus siinä tilanteessa, mikä toisen. Minä olen puolison kanssa näistä jälkikäteen jutellutkin, että kun sinä X niin mulle tuli olo Y mutta nyt jälkikäteen tajuan että eihän se nyt oikeastaan ollut järkevää tai reilua, jos huomaat joskus uudestaan että yritän Y niin mulle saa kyllä sanoa W.
En ole vielä pro, varsinkin toisen lapsen voimakkaat tunnereaktiot menee edelleen välillä ihon alle (varsinkin väsyneenä), mutta kehityn. Tämä ei tietysti toimi tai ole tarkoituskaan toimia jos joku kulkee koko ajan kotona naama nutturalla tai räyhää holtittomasti, ei ole mielekästä että edes yrittäisi opetella olemaan niin ettei se vaikuta itseen, kaikkea ei pidäkään kestää.
Kiitos vastauksesta.
Tätä teen jo nyt, melko laihoin tuloksin. Käytäntö toimii yleensä jonkin aikaa, mutta kuten tuossa jo sanoin, ennen pitkää se muiden fiilis saa minusta otteen. Pahinta on se, että toipuminen muiden tuntemuksista on hyvin hidasta. Oikein myrkyllisen seuran jälkeen saattaa pahimmillaan jopa mennä päiviä ennen kuin tokenen kunnolla. Alan olla hyvin väsynyt tähän herkkyyteen. Siitä huolimatta että tunteilla on myös se positiivinenkin puoli. Vaihtaisin tämän herkkyyteni milloin tahansa puusilmäiseen pökkylöintiin.
Voiko siihen vaikuttaa, onko myrkyllisessä seurassa? Jos ei, voiko siihen tunteen ulkoistamiseen saada muilta tukea? Oma isäni on herkästi kireä ja ärtynyt, ja on helpottanut ihan valtavasti kun nykyään puoliso sitten välillä kuiskaa että "Pentillä on taas hilpeä meininki" niin tajuan että tosiaan, se on "Pentin" oma tunne ja tilanne jolle me puolison kanssa voidaan vain sivusta hymähdellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityisherkkä aistii toisen tunnetilat ja ilmapiirin ristiriidat herkästi, hänellä täytyy olla myös hyvät tunnetaidot jotta homma toimii. Tämä on se, mitä itse olen joutunut harjoittelemaan - tiedostan puolison kaikki tunnetilat ehkä kestä toisen negatiivia tunnetiloja, vaan haluan alkaa selvittää ja muuttaa niitä, mikä on toiselle ihan kamalaa kun hän taas haluaisi vain hetken tilaa koska on ärtynyt, niin toinen siinä vieressä ahdistuu siitä että on ärtynyt. Eli mun on täytynyt opetella, että toisella on oikeus niihin omiin tunnetiloihinsa ja minun pitää osata erotella ne hänen tunnetiloikseen, ottaa itse etäisyyttä. Voin ymmärtää ja kuunnella ja auttaa jos toinen haluaa, mutta en voi alkaa "korjata hänen tilannettaan" vain päästäkseni omasta hankalasta olosta, ihmisellä on lupa olla joskus vähän ärtynyt tai harmissaan.
Ja voi varjele että siitä opettelusta on ollut hyötyä sitten kun saatiin lapsia!
Kerro mulle, miten toisen tunteet saa pidettyä itsestä erossa. Ole kiltti ja kerro. Olen opetellut tunnistamaan tunteita, olen opetellut pitämään itseni muiden tunteista erossa, mutta mitään mitä teen ei tunnu auttavan, vaan jossain vaiheessa ne kuitenkin aina nappaa mukaansa.
Ihan vaan sellaisilla kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksen harjoituksilla, joku voisi sanoa että järkeilyllä, ja runsailla toistoilla. Ensin opettelee tunnistamaan ne tilanteet, sitten pukee ne (vähintään päässään sanoiksi), sekä sen toisen (oletetun) tunnetilan että siitä heräävän oman tunteen/tarpeen, sitten ottaa kuvitteellisen askeleen taaksepäin ja rauhoittaa itsensä (tai tekee esim. jonkun sopivan mielikuvaharjoituksen), vetää erilleen sen toisen tunteet/toiminnan ja sen itsessä herättämän reaktion. Miettii mikä on minun vastuu ja oikeus siinä tilanteessa, mikä toisen. Minä olen puolison kanssa näistä jälkikäteen jutellutkin, että kun sinä X niin mulle tuli olo Y mutta nyt jälkikäteen tajuan että eihän se nyt oikeastaan ollut järkevää tai reilua, jos huomaat joskus uudestaan että yritän Y niin mulle saa kyllä sanoa W.
En ole vielä pro, varsinkin toisen lapsen voimakkaat tunnereaktiot menee edelleen välillä ihon alle (varsinkin väsyneenä), mutta kehityn. Tämä ei tietysti toimi tai ole tarkoituskaan toimia jos joku kulkee koko ajan kotona naama nutturalla tai räyhää holtittomasti, ei ole mielekästä että edes yrittäisi opetella olemaan niin ettei se vaikuta itseen, kaikkea ei pidäkään kestää.
Kiitos vastauksesta.
Tätä teen jo nyt, melko laihoin tuloksin. Käytäntö toimii yleensä jonkin aikaa, mutta kuten tuossa jo sanoin, ennen pitkää se muiden fiilis saa minusta otteen. Pahinta on se, että toipuminen muiden tuntemuksista on hyvin hidasta. Oikein myrkyllisen seuran jälkeen saattaa pahimmillaan jopa mennä päiviä ennen kuin tokenen kunnolla. Alan olla hyvin väsynyt tähän herkkyyteen. Siitä huolimatta että tunteilla on myös se positiivinenkin puoli. Vaihtaisin tämän herkkyyteni milloin tahansa puusilmäiseen pökkylöintiin.
Voiko siihen vaikuttaa, onko myrkyllisessä seurassa? Jos ei, voiko siihen tunteen ulkoistamiseen saada muilta tukea? Oma isäni on herkästi kireä ja ärtynyt, ja on helpottanut ihan valtavasti kun nykyään puoliso sitten välillä kuiskaa että "Pentillä on taas hilpeä meininki" niin tajuan että tosiaan, se on "Pentin" oma tunne ja tilanne jolle me puolison kanssa voidaan vain sivusta hymähdellä.
Tilanteet tietysti vaihtelee, aina seuraa ei voi valita eikä muiden tukeen turvautua. Siksi olisikin tärkeää oppia keino pitämään itsensä emotionaalisesti turvassa. Stressaantuneita ja kireitä ihmisiä on ympärillä pilvin pimein, jo lyhytkin kohtaaminen aiheuttaa minulle ikäviä tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseen iskisi kättäni tuohon kasaan paskaa.
Erityisherkkiä monenlaisia. Monia heistä kiusattu aikanaan erityispiirteensä takia joka voinut tehdä heistä haavoittuvaisempia. Osa hieman introvertteja ja tarvitsevat enempi omaa tilaa taikka ovat ujompia ja tunteellisuudessa ottavat ajoittain asiat kirjaimellisesti. Osalla kiltteyttä tarve miellyttää jota taipumusta ei saisi hyväksikäyttää. Joillakin lievää hahmotusvaikeutta ja kömpelyyttä hienomotoriikassa. Mutta tuntemani erityisherkät ihmiset ovat lojaaleimpia ihmisiä joita tunnen ja tutustuessa kunnolla niitä parhaimpia ihmissuhteita joita tiedän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tiennyt olevani erityisherkkä, mutta nettitestien mukaan semmoinen ilmeisesti olen.
Olen toisessa pitkässä avioliitossani. Ensimmäinen avioliitto kesti 21 vuotta ja päättyi kun mies maniapäissään sekä tuhlasi rahat että petti minua (oli sairastunut bipolaarihäiriöön muutama vuosi aiemmin). Tämä toinen on kestänyt jo 10 vuotta eikä loppua näy. Eli jotenkin nämä kaksi miestä ovat minua kestäneet.
Yleensä olen varmaan aika mukava. Nykyinen mieheni ihmettelee joskus miten arvaan hänen tuntumisensa, eksänsä ei kuulemma ollut yhtä hyvä arvaamaan. Huomaan siis (tietenkin) millä tuulella mies on tai jos häntä sattuu jonnekin tai hän on huolissaan jostain. Omasta mielestäni tässä ei ole mitään erikoista, mutta miehelle tämä on ilmeisesti uutta. Hän on myös joskus kehaissut sosiaalisia taitojani esim. omien lastensa tai kavereidensa seurassa.
Hän on meluisa ja temperamentiltaan nopea. Opettelua yhdessäoloon on ollut se, että minä olen hitaampi sopeutumaan asioihin, en pidä melusta ja kovista äänistä, rasitun runsaista sosiaalisista kontakteista ja tarvitsen palautumisaikaa töiden jälkeen. Keskustelemalla näistä on selvitty, ja itsekin olen oppinut kertomaan tarpeistani latautumiseen, yksinäisyyteen ja lepoon. Aiemmassa suhteessa en ehkä noita niin edes tiedostanut, toisaalta kun eksän kanssa kasvettiin yhdessä 11-vuotiaista alkaen, niin se eksäkin oppi tietty tuntemaan minut lapsesta ja nuoresta alkaen.
Kyllä siinä haasteita on tiedossa. Hiemankin simppelimmälle ihmiselle on todella raskasta "aistia" sen erityisherkän moodia. Ja hänellä tuntuu usein itse itsellensä antamansa diagnoosin perusteella olevan ikuinen veto-oikeus moodin vaihtamiseen. Nyt voidaan tehdä jotain, eikun nyt minä tarvitsenkin omaa tilaa ja rauhaa. Elämän ennakoiminen lyhyelläkin aikavälillä on todella haastavaa, kun ei tiedä, mikä se vire on milloinkin. Ja on todella vaikea ymmärtää sitä, miten joku esim. raksuttava herätyskello voi tehdä nukkumisen mahdottomaksi.
Oikeata erityisherkkyyttä en väheksy, mutta tuntuu, että siellä joukossa on paljon niitä, jotka oikeuttavat oman oikkuilunsa ja huomionhakunsa tällä termillä. Minulle ei sopinut, vaan huomasin itsestäni tulevan puolikireän "aistijan" ja moodin arvuuttelijan.
Jos toivot stressittömämpää yhdessäoloa, suosittelen miettimään muita vaihtoehtoja.
Minun erityisherkkä mieheni on ihana. Erittäin empaattinen ja hyvä kuuntelemaan, ei todellakaan draamaile vaan välttää konflikteja. Liikuttuu herkästi. Valintojen tekeminen on erittäin vaikeaa, hän esim.kaupassa saa aikaa kulumaan rutkasti, koska pohtii vaihtoehtoja loputtomasti.
Rakastaa musiikkia ja soittaa itsekin bändissä, mutta häntä häiritsee monet äänet, kuten oven narina tms.
Tarvitsee paljon palautumista sosiaalisten tilanteiden jälkeen, mutta ei välttele tilanteita. Aivan ihana mies, jota en vaihtaisi mihinkään!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin sellainen hipsuttelu iholla tuntuu ällöttävältä, eli mieheni tietää koskettaa kunnolla. Mutta joku tökkiminen tai puristaminen sattuu minuutteja, niin tietää ettei tee sitäkään.
Minäkin inhoan hipsuttelua! Siis voiko olla mitään kamalampaa tunnetta iholla kun joku luulee hellästi hipsuttavansa. Mulla se tuntuu aivan sietämättömältä! Tosi moni ihminen luulee että sellanen tuntuu kivalta, hyi saakeli.
Muuten olen:
-huomaan hienovaraiset nyanssit asioissa, mihin muut ei kiinnitä huomiota. Pikkutarkka.
- oikeanlainen valaistus on tärkeää. Pystyn kyllä olemaan missä valossa tahansa koska joustavuus kuuluu kypsyyteen&aikuisuuteen. Mutta kiinnitän ns väärään valaistukseen jatkuvaa huomiota, se vaikuttaa mielialaan jne. Pilaa tilanteen tai paikan jos on väärä valaistus
- tykkään kuunnella musiikkia täysillä kun kuuntelen ja haluan vahvoja tunteita. Toisaalta en voi kuunnella radiota koska en kestä väärää musiikkia Tai radiojuontajien epä-älyllisyyttä.jonkun muun kuuntelema musiikki häiritsee jos mulla ei ole sama fiilis
-en siedä kellon ääntä
- kaikki aistit toimii tosi vahvasti ja näenkin ihmeellisiä upeita kauniita asioita lähes joka päivä, monesti monta kertaa päivässä. Elämä on jatkuvaa ihmettelyä
-joskus jos erehdyn ajattelemaan miltä vaatteet tuntuu niin tunnen ne ja sitten ahdistaa
Tällaisia tuli itsestäni mieleen.
Riippuu vähän siitäkin, mitä se niin herkästi erittää.
Olen myös seurustellut erityisherkän kanssa ja seurustelen nyt henkilön kanssa, jolla voisi olla myös tunteellista eriryisherkkyyttä. (psykologin mielestä, ei minun)
Vaikeaa on. Erityisherkkä hermostuu kaikesta mitä teet, etkä voi koskaan ei voi tietää mikä arkipäiväiseltä tuntuva toiminto on hirvittävä vääryys. Mieliala vaihtelee nopeasti ja täysin arvaamattomasti. On sairaalloisen mustasukkainen. Väittää keskustellessa mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Puheisiin on vaikea luottaa, koska totuus riippuu sen hetkisestä mielialasta. Stressaantuu KAIKESTA ja elämän päämäärä on "stressin" välttäminen.
Juokse...
Alue: Aihe vapaa
Voimakkaat reaktiot aistiärsykkeisiin ovat hsp-piirre.
Tietenkin voi olla myös aistiyliherkkä olematta erityisherkkä.