Naiset, mitä ihmettä saatte irti naistenilloista / illanvietosta?
Voisitteko kertoa oman kokemuksemme mukaan, mitä saatte irti illanvietosta naisporukalla? Miten koette tilanteen, koetteko sen rentouttavana, saatteko siitä lisää virtaa ja onko se teille mieluista?
Oma kokemus taas viikonlopulta (olen siis 36.v perheenäiti, kaksi lasta) että onpas raskasta olla naisten kanssa illanvietossa. Jotenkin tosi teennäinen outo tunnelma, keskustelu sellaista puoliväkinäistä muka sujuvaa, viiniä nautitaan sivistyneesti, jotakin väsyttää jo heti alkuillasta, lähdetään katsomaan illan keikkaa jolle vähän nyrpistellään ja on jotenkin vaikea tunnelma, ei puhettakaan että otettais jotakin snapsidrinkkiä tai yritetään nostattaa tunnelmaa, kukaan ei kysy mitään, itsekseen saa vaan höpötellä ja tuntuu että juttuihin ei kunnolla edes reagoida ... ahdistavaa!
Kun on jo tottunut kahden lapsen kanssa kaikesta vääntämään ja väsyneeseen tunnelmaan, sitä kaipaisi illanvietosta sellaista rentoa hyvää oloa, joka kantaa pidemmälle. Onko minussa joku vika, seurassa joku vika, yleisodotukset liian korkealla vai mikä tässä mättää? Lähestulkoon joka kerta naisteniltaa viettämään lähtiessä olotila on parin tunnin jälkeen sellainen että haluaisin karistaa porukan kannoiltani ja kierrellä baarissa/ festareilla/ tilanteessa yksin. Jutella kenen kanssa tahansa, miten pitkään haluan, syödä ja juoda sillon kun huvittaa ja fiilistellä bändejä ja musiikkia siten miten tilanne kulloinkin on.
Ihan älytöntä noissa naistenilloissa se, että tuntikaupalla laittautuu valmiiksi, mahdollisimman nätiksi ja odottaa illalta kovaa nostetta. Kukaan ei kommentoi ulkonäköä, vaatteita eikä suurinpiirtein kysy kuulumisia, omista mielenkiinnon ja intohimon kohteista keskustelu on vaikeaa tai ylipäätään mistään ei oikein innostuta keskustelemaan. Nyrpistelyn määrä on kamala, kaikessa täytyy tehdä valtava määrä kompromisseja ja jokaisesta ostoksesta jaetaan pennilleen kustannukset. Rasittavaa.
Yksin biletys siis kunniaan, saa höpötellä sen minkä huvittaa ja olla vapaa tekemään asioita juuri niinkun perhe-elämän vastapainoksi kaipaa. Onko tämä vain elämäntilannekysymys?
Kommentit (37)
Vika on kyseisessä kaveriporukassa, ei sukupuolessa. Minulla on myös kokemusta aloituksessa kuvatun kaltaisesta "juhlimisesta", ja kun tiedän, että kaikilla ei ole samanlainen käsitys hauskanpidosta, valitsen eri tarkoituksiin eri kavereiden seuran. Hillitympien ystävien kanssa käyn vaikka lenkillä tai vaihdan ruokaohjeita. Keikkaseuraksi valitsen hauskoja, rempseitä naisia.
Kiitos kommenteista, kerrotteko vielä millaista se illanvietto oikeanlaisessa porukassa olisi? Onko siinä sellainen olo, että on mielummin seurueessa kuin yksin? Kysyn tätä ihan tosissani koska nyt kolme kertaa peräkkäin eri porukoissa ollessani olen toivonut vain sitä että
Hitto kun saisin vain karistaa tämän porukan kannoiltani ja jatkaa illanviettoa yksin.
-Ap
Oho, ei todellakaan kuulosta mukavalta. Vääränlaisia kavereita. Naisten illat on elämän suola, puhutaan kaikkea paskaa ja vähemmän paskaa, vakavia, ja enemmän vähemmän vakavia, nauretaan paljon, pynttäydytään samalla ja juodaan, kuka mitäkin, sitten baariin, jossa kukin juttelee ihmisten kanssa, niiden, kenen haluaa. Muistetaan myös kehua toistemme vaatteita, hiuksia, meikkiä tms.. jos on aihetta. Ai hitsi, meillä on aina niin lystiä. =D
Kyllä me höpötellään kaikesta, kysellään toistemme kuulumiset ja laittaudutaan yhdessä. Kehutaan ja lainataan toistemme vaatteita ja vedetään shotteja baarissa ja valloitetaan tanssilattia.
Eli sinun kannattaisi etsiä enemmän omantyylisiä kavereita.
puit omat ajatukseni sanoiksi. Minulla on täsmälleen samanlaisia kokemuksia naisten illoista. Se on todella pintapuolista seurustelua, tuntuu kuin olisi keskinäinen kilpailu koko ajan läsnä. Ei aidosti hauskaa tai oikeita aitoja kysymyksiä saati kiinnostusta. Koko ilta laittaudutaan ja siinä se? Minä olen ainakin saanut tarpeekseni tuollaisista ”ystävistä”. Mutta kauan siinä meni, ennen kuin itse edes ymmärsin sen hulluuden.
Sinä vapaudut sieltä vankilasta kerran vuoteen ja odotat sitä pussikalja aikaista koheltamista? :D
Miksi te olette valinneet noin pintapuolisia ja typeriä kavereita? Meidän porukassa ei tälläydytä eikä teeskennellä. Me kokataan, saunotaan, lähdetään ulos, mennään leffaan tai baariin tai vaikka patikoidaan ja jäädään laavulle yöksi. Puhutaan vakavia politiikasta syöpäsairauksiin, välillä pelleillään ja kikatetaan ja tanssitaan koko yö. Mulla on ihania ystäviä.
Nautin suuresti hyvien ystävieni seurasta, etenkin naistenilloissa!
Vaihdamme kuulumisia, keskustelemme ajankohtaisista asioista, teemme yhdessä ruokaa, syömme ja juomme, nauramme yhdessä, avaudumme vuoronperään toisillemme jos on jotain mielen päällä, muistelemme vanhoja, suunnittelemme tulevaa, joskus käymme baarissa tanssimassa, toisinaan istumme vain jonkun kotona ja käymme sitten nukkumaan / lähdemme kotiin kun alkaa väsyttää. Ei väkinäisyyttä, ei teennäisyyttä, ei pakotettua keskustelua. Vain hyvien ystävien kanssa vietettyä laatuaikaa, ajatusten jakamista ja hauskanpitoa.
Ei minulla tosin ole kuin muutama tällainen hyvä ystävä, joiden seurassa viihdyn luontevasti. En vietä vapaa-aikaani ollenkaan sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa oleminen on jotenkin väkinäistä.
Ketä varten laittaudut? Ajatteletko että olet menossa naistenillassa iskemään miehiä ja sekoileen?
Meillä ainakin puhutaan ja nauretaan, kerrotaan toki jos on jotain ikävämpää. Paljon menee viiniä ja lonkeroa.
Tanssitaan ja bailataan keikoilla ja baareissa. Sulla on vääriä kavereita.
Seurassa vika. Komppaan aiempia, samantyylistä menoa meidänkin kaveriporukoissa. Sopivassa suhteessa hauskanpitoa ja vakavampaa keskustelua. Kaikesta voi puhua.
Sen sijaan pariskuntaillanistujaiset voi olla vähän väkinäisiä joskus, koska ei halua jutella ihan kaikesta kavereiden kumppanien kanssa. Parhaimmillaan kyllä nekin hauskoja ja rentoja tilaisuuksia.
Mulla on ainakin usein ihan vatsalihakset kipeinä nauramisesta kun on viettänyt aikaa hyvien ystävien kanssa. Melkoisen mustaa huumoria ja poliittisesti epäkorrektia läppää heitetään, sellaista mitä ei ihan hyvänpäiväntuttujen seurassa kehtaisi. Puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä, umelmista, tavoitteista, pettymyksistä, politiikasta, maailmanmenosta, kirjallisuudesta yms. Ei ole vaikea tunnelma, vaan samalla tavalla rento kuin perheen kesken.
Aika vahva hälytysmerkki on se, jos kokee mielummin olevansa yksin kuin seurassa. Seura on vääränlaista. Oikeanlainen seura nostaa tunnelman, oleminen on helppoa. Tosin sellaista voi olla vaikea löytää.
Mä en ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka nyrpistelevät. En jaksa pitää valittajia ja paskanpuhujia elämässäni. Totta kai saa kertoa negatiivisistakin asioista, mutta jos pääpaino on sillä, että kaikkea arvostellaan, niin heippa.
Ei tuo käytös liity sukupuoleen mitenkään, sulla on vain kummallisia kavereita. Miksi oikeastaan olet tuollaisten ihmisten kanssa?
Et vain ole löytänyt samanhenkistä seuraa, niitä ihmisiä joiden kanssa voit olla oma itsesi.
Minulla on myös vaikeuksia löytää sellaisia ihmisiö ja en jaksa ollenkaan raahautua illanviettoihin sellaisten kanssa, joista en oikeasti pidä (ja jotka eivät pidä minusta). Vietänkin aikaa vain hyvien ystävien kanssa. Niitä ei ole paljon joten tapaamisia on harvemmin, mutta ainakin ne ovat sitten laadukkaita tapaamisia.
Jos ap haluaa "jutella kenen kanssa tahansa miten pitkään tahansa", niin kyse ei liene siitä, että seuralaiset ovat vääränlaisia, vaan siitä, ettei ap oikeastaan halua sitoutua viettämään iltaa kenenkään kanssa. Hän haluaa viilettää siellä sun täällä.
Mutta sitten kysyisin, keitä ovat ne ihmiset, joiden kanssa hän haluaa jutella? Ovatko ne kaikki miehiä, vai kelpaako juttukaveriksi baarin muut naiset? Jos vain miehet kelpaa, onko hänellä kuitenkin parisuhde (sanoo olevansa kotiäiti)? Haluaako hän muiden miesten huomiota?
Sulla on vääränlaisia kavereita.