Lue keskustelun säännöt.
Naiset, mitä ihmettä saatte irti naistenilloista / illanvietosta?
08.07.2019 |
Voisitteko kertoa oman kokemuksemme mukaan, mitä saatte irti illanvietosta naisporukalla? Miten koette tilanteen, koetteko sen rentouttavana, saatteko siitä lisää virtaa ja onko se teille mieluista?
Oma kokemus taas viikonlopulta (olen siis 36.v perheenäiti, kaksi lasta) että onpas raskasta olla naisten kanssa illanvietossa. Jotenkin tosi teennäinen outo tunnelma, keskustelu sellaista puoliväkinäistä muka sujuvaa, viiniä nautitaan sivistyneesti, jotakin väsyttää jo heti alkuillasta, lähdetään katsomaan illan keikkaa jolle vähän nyrpistellään ja on jotenkin vaikea tunnelma, ei puhettakaan että otettais jotakin snapsidrinkkiä tai yritetään nostattaa tunnelmaa, kukaan ei kysy mitään, itsekseen saa vaan höpötellä ja tuntuu että juttuihin ei kunnolla edes reagoida ... ahdistavaa!
Kun on jo tottunut kahden lapsen kanssa kaikesta vääntämään ja väsyneeseen tunnelmaan, sitä kaipaisi illanvietosta sellaista rentoa hyvää oloa, joka kantaa pidemmälle. Onko minussa joku vika, seurassa joku vika, yleisodotukset liian korkealla vai mikä tässä mättää? Lähestulkoon joka kerta naisteniltaa viettämään lähtiessä olotila on parin tunnin jälkeen sellainen että haluaisin karistaa porukan kannoiltani ja kierrellä baarissa/ festareilla/ tilanteessa yksin. Jutella kenen kanssa tahansa, miten pitkään haluan, syödä ja juoda sillon kun huvittaa ja fiilistellä bändejä ja musiikkia siten miten tilanne kulloinkin on.
Ihan älytöntä noissa naistenilloissa se, että tuntikaupalla laittautuu valmiiksi, mahdollisimman nätiksi ja odottaa illalta kovaa nostetta. Kukaan ei kommentoi ulkonäköä, vaatteita eikä suurinpiirtein kysy kuulumisia, omista mielenkiinnon ja intohimon kohteista keskustelu on vaikeaa tai ylipäätään mistään ei oikein innostuta keskustelemaan. Nyrpistelyn määrä on kamala, kaikessa täytyy tehdä valtava määrä kompromisseja ja jokaisesta ostoksesta jaetaan pennilleen kustannukset. Rasittavaa.
Yksin biletys siis kunniaan, saa höpötellä sen minkä huvittaa ja olla vapaa tekemään asioita juuri niinkun perhe-elämän vastapainoksi kaipaa. Onko tämä vain elämäntilannekysymys?
Kommentit (37)
Mun mielestä osa naisteniltojn huvia ja ideaa on kyllä juuri siinä, että kerrankin kukaan ei kommentoi sun ulkonäköä, vaatevalintoja, hymyn puutetta tai kampausta. Meidän naistenilloista ei myöskään koskaan lähdetän mihinkään keikalle, niin siellä muuallakaan ei tule kukaan puuttumaan asioihin, jotka ei heille kuulu.
Meidän naisteilloissa syödään hyvin, juodaan sopivasti jotain hyvää ja päivitetään kunkin kuulumiset. Se on mukavaa, rentoa, eikä tarvi pinnistellä eikä sietää ääliöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kommentti yläpuolella, yleensä yritän ensin oman porukan kanssa jutella niistä asioista jotka kulloinkin ovat mielenpäällä ja kiinnostuksen kohteena, mutta en saa tähän vastapainoa tai välttämättä edes reagointia. Huolista ei pysty vähääkään keskustelemaan, kun alkaa silmien pyörittely ja huokailu.
Monesti sitä juttuseuraa, oli se sitten mies tai nainen löytyy helpommin sopivampaa kun saa itse vapaasti kulkea, joskus jopa kokonainen uusi seurue jonka tunnelmiin voi yksin ollessa hyvin solahtaa mukaan.
Ja kyllä, olen hyvin sosiaalinen ja pärjään hyvin yksin, viihdyn rempseän rennossa tunnelmassa ja tykkään heittäytyä uusiin tilanteisiin mukaan sekä kuunnella ja kertoa omia elämänkokemuksia ja ajatuksia. Omat kaverit vaan monesti tuntuu jotenkin jarrulta, en tajua tätä!
Ap
Mulla on erilaisia "naisteniltoja", mutta tää on yksi lemppari: ajetaan kavereiden kanssa moottoripyörällä johonkin vuokratulle mökille viikonlopuksi. Käydään ajelemassa, saunotaan ja istutaan iltaa. Syödään ravintolassa, mökillä "nautitaan" eineksiä, koska kaikki ovat tyytyväisiä siitä, ettei tarvitse laittaa ruokaa (olemme tuossa porukassa kaikki äitejä). Ei todellakaan laittauduta.
Mä en kanssa ole koskaan lämmennyt noille naistenilloille. Olen ollut ylimääräisenä pyöränä kaveriporukoiden naistenilloissa ja ne jutut on niin hemmetin tylsiä, että ihan oikeasti ei vain jaksa kuunnella sitä naisten narinaa tai mukahauskoja juttuja, joille muut nauraa vedet silmissä. Itse lähinnä miettii, miten tilanteesta pääsisi pois.
Miesten kanssa mulla sitten taas on ollut ihan superhauskaa, siis niin, et on useampi mies ja minä. Miesten kanssa voi pelleillä ja jutella oikeasti kaikesta mahdollisesta, eikä ole pelkoa, että joku vetää palkokasvin nenäänsä.
Naisten hauskanpidon huipentuma kun on hassunhauska kasvonaamio, hihhi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kommentti yläpuolella, yleensä yritän ensin oman porukan kanssa jutella niistä asioista jotka kulloinkin ovat mielenpäällä ja kiinnostuksen kohteena, mutta en saa tähän vastapainoa tai välttämättä edes reagointia. Huolista ei pysty vähääkään keskustelemaan, kun alkaa silmien pyörittely ja huokailu.
Monesti sitä juttuseuraa, oli se sitten mies tai nainen löytyy helpommin sopivampaa kun saa itse vapaasti kulkea, joskus jopa kokonainen uusi seurue jonka tunnelmiin voi yksin ollessa hyvin solahtaa mukaan.
Ja kyllä, olen hyvin sosiaalinen ja pärjään hyvin yksin, viihdyn rempseän rennossa tunnelmassa ja tykkään heittäytyä uusiin tilanteisiin mukaan sekä kuunnella ja kertoa omia elämänkokemuksia ja ajatuksia. Omat kaverit vaan monesti tuntuu jotenkin jarrulta, en tajua tätä!
Ap
Minä olen ymmärtänyt, että kun lähdetään viettämään naisteniltaa, niin ollaan ystävien seurassa, ystävien kanssa, ystäviä tavaten. Ne on sitten ne toiset kerrat, kun voi mennä yksin, vaihtaa seuruetta,jutella jokaisen kiinnostavan ihmisen kanssa. Teillä on varmaankin eri näkemykset siitä, että mikä on ns. onnistunut ilta. Muut näissä porukoissasi tulee pääasiassa tapaamaan niitä ihmisiä, jotka porukassa ovat. Todennäköisesti se oheistoiminta eli bändit, keikat yms. ei ole se pääasia, vaan se pääasia on olla yhdessä sen oman porukan kesken. Saattavat kokea loukkaavana sen, että kun ovat järjestäneet illan vapaaksi, ehkä lapsille hoitopaikkaa, satsanneet rahaa, niin yksi lähtee porukasta pois, ja etsii parempaa seuraa. Näin eivät myöskään halua kertoa niitä omia kuulumisia sinulle, koska eivät enää sujahtelujesi vuoksi luota sinuun ystävänä. Koska kuka tahansa vieras mies tai nainen, on tärkeämpi kuin he. Tästä sitten tulee nyrpistely. Teillä yksinkertaisesti taitaa olla illasta erilaiset toiveet: Sinä haluat sujahdella tilanteista ja ihmisistä toisiin, ja nämä sinun ystäväsi/tuttavasi haluavat vaihtaa kuulumisia juuri sen tietyn porukan kesken.
Eli tapaa näitä tuttavia /ystäviä vain silloin, kun haluat tavata juuri heidät. Lähde yksin liikenteeseen, kun haluat tutustua uusiin ihmisiin ja tunnelmiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa ole koskaan lämmennyt noille naistenilloille. Olen ollut ylimääräisenä pyöränä kaveriporukoiden naistenilloissa ja ne jutut on niin hemmetin tylsiä, että ihan oikeasti ei vain jaksa kuunnella sitä naisten narinaa tai mukahauskoja juttuja, joille muut nauraa vedet silmissä. Itse lähinnä miettii, miten tilanteesta pääsisi pois.
Miesten kanssa mulla sitten taas on ollut ihan superhauskaa, siis niin, et on useampi mies ja minä. Miesten kanssa voi pelleillä ja jutella oikeasti kaikesta mahdollisesta, eikä ole pelkoa, että joku vetää palkokasvin nenäänsä.
Naisten hauskanpidon huipentuma kun on hassunhauska kasvonaamio, hihhi.
Oot ehkä kuullut joskus sanonnan vakka kantensa valitsee?
Mulla on vain yksi porukka, johon kuuluu ainoastaan naisia. Kaikkiin muihin kuuluu sekä miehiä että naisia. Tässä naisporukassa on vanhoja opiskelukavereita. En opiskeluaikana ollut mitenkään läheinen heidän kanssaan, koska he olivat silloin paljon rauhallisempia kuin minä ja vakituisissa seurustelusuhteissa. Minä taas olin sinkku ja kova bilettämään, joten biletin ihan muiden kuin opiskelukavereideni kanssa. He ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa kaikki nämä vuodet, minä törmäsin sattumalta yhteen heistä joitakin vuosia sitten Facebookissa.
Tapaamme nykyisin 1-2 kertaa vuodessa sen mukaa, miten eri puolilla Suomea asuvat ihmiset sattuvat olemaan samaan aikaan samalla paikkakunnalla. Sovitaan aika ja paikka, missä nähdään. Yleensä porukka valuu paikalle pikkuhiljaa, osa tulee jo aikaisemmin, koska on esim päässyt töistä aikaisemmin tai koulutustilaisuus, jossa on ollut, on loppunut. Istuskellaan viinilasin ääressä jutellen ja odotetaan, että kaikki ovat paikalla. Siitä lähdetään jonnekin syömään ja vielä ehkä ottamaan yhdet lasilliset ennenkuin jokainen lähtee tahoilleen. Ei tälläydytä näitä tapaamisia varten, moni kun tulee suoraan töistäkin. Samalla naamalla siis tullaan kuin ollaan aamulla menty töihinkin eikä kukaan tule mukaan saadakseen ulkonäöstään kehuja.
Tapaamisissa jutellaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Kerrotaan kuulumisia, muistellaan menneitä. Vitsaillaan ja nauretaan todella paljon. Kaikki meistä on sellaisia, jotka osaavat nauraa myös itselleen ja omille kömmähdyksilleen, joten tapaamisten jälkeen on yleensä poskilihakset kipeinä nauramisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa ole koskaan lämmennyt noille naistenilloille. Olen ollut ylimääräisenä pyöränä kaveriporukoiden naistenilloissa ja ne jutut on niin hemmetin tylsiä, että ihan oikeasti ei vain jaksa kuunnella sitä naisten narinaa tai mukahauskoja juttuja, joille muut nauraa vedet silmissä. Itse lähinnä miettii, miten tilanteesta pääsisi pois.
Miesten kanssa mulla sitten taas on ollut ihan superhauskaa, siis niin, et on useampi mies ja minä. Miesten kanssa voi pelleillä ja jutella oikeasti kaikesta mahdollisesta, eikä ole pelkoa, että joku vetää palkokasvin nenäänsä.
Naisten hauskanpidon huipentuma kun on hassunhauska kasvonaamio, hihhi.
Toivoisin saavani selityksen tälle kasvonaamiolle. Siis millä tavoin hauska kasvonaamio? Oletteko te käyneet yhdessä shoppailemassa, vai miten on tullut kasvonaamio edes puheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa ole koskaan lämmennyt noille naistenilloille. Olen ollut ylimääräisenä pyöränä kaveriporukoiden naistenilloissa ja ne jutut on niin hemmetin tylsiä, että ihan oikeasti ei vain jaksa kuunnella sitä naisten narinaa tai mukahauskoja juttuja, joille muut nauraa vedet silmissä. Itse lähinnä miettii, miten tilanteesta pääsisi pois.
Miesten kanssa mulla sitten taas on ollut ihan superhauskaa, siis niin, et on useampi mies ja minä. Miesten kanssa voi pelleillä ja jutella oikeasti kaikesta mahdollisesta, eikä ole pelkoa, että joku vetää palkokasvin nenäänsä.
Naisten hauskanpidon huipentuma kun on hassunhauska kasvonaamio, hihhi.
Sama täällä. Ehkä meidän kahden ns. naistenillasta tulisi ihan mahtava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nuo ihmiset ystäviäsi vai tuttaviasi. Ystävien kanssa voi olla rennosti ja sielu lepää, muu seuraelämä menee suorittamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kommentti yläpuolella, yleensä yritän ensin oman porukan kanssa jutella niistä asioista jotka kulloinkin ovat mielenpäällä ja kiinnostuksen kohteena, mutta en saa tähän vastapainoa tai välttämättä edes reagointia. Huolista ei pysty vähääkään keskustelemaan, kun alkaa silmien pyörittely ja huokailu.
Monesti sitä juttuseuraa, oli se sitten mies tai nainen löytyy helpommin sopivampaa kun saa itse vapaasti kulkea, joskus jopa kokonainen uusi seurue jonka tunnelmiin voi yksin ollessa hyvin solahtaa mukaan.
Ja kyllä, olen hyvin sosiaalinen ja pärjään hyvin yksin, viihdyn rempseän rennossa tunnelmassa ja tykkään heittäytyä uusiin tilanteisiin mukaan sekä kuunnella ja kertoa omia elämänkokemuksia ja ajatuksia. Omat kaverit vaan monesti tuntuu jotenkin jarrulta, en tajua tätä!
Ap
Maniavaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihdy porukoissa joten tapaan kavereita yksi kerrallaan. Iän ja lasten (vapaa-ajan rajallisuus) myötä karsiutuneet ne joiden seura vie enemmän kuin antaa.... ja yllätys, jäljellä on pari miestä ja naispuoleinen insinööri :)
Kuinka pitkään olette ulkona yhdessä? Lähteekö kaikki irtoamaan siitä yhteisestä porukasta, vai pelkästään sinä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esimerkiksi viimeksi unohdettiin lähteä keikalle, kun heittäydyttiin ystävän kanssa juttuun niin kovasti. Eli havahduttiin useiden tuntien päästä hänen sohvaltaan selvinpäin ja todettiin keikan jo alkaneen. Sitä edellisellä kerralla käytiin keikalla ja tanssittiin yli kolme tuntia, selvinpäin.
Joskus kokeillaan erilaisia drinkkejä ja tehdään hyvää ruokaa, lojutaan uima-altaassa, jutellaan, kuunnellaan musiikkia.. jos lähdetään baariin niin usein kiharretaan toistemme hiukset
Minulla on parhaimpina ystävinä myös miesporukka. Illat ovat vähän erilaisia heidän kanssaan, tai lähinnä jutun aiheet ja kukaan ei saa koskea minun hiuksiin 😬😂 mutta sinänsä saman kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi viimeksi unohdettiin lähteä keikalle, kun heittäydyttiin ystävän kanssa juttuun niin kovasti. Eli havahduttiin useiden tuntien päästä hänen sohvaltaan selvinpäin ja todettiin keikan jo alkaneen. Sitä edellisellä kerralla käytiin keikalla ja tanssittiin yli kolme tuntia, selvinpäin.
Joskus kokeillaan erilaisia drinkkejä ja tehdään hyvää ruokaa, lojutaan uima-altaassa, jutellaan, kuunnellaan musiikkia.. jos lähdetään baariin niin usein kiharretaan toistemme hiukset
Minulla on parhaimpina ystävinä myös miesporukka. Illat ovat vähän erilaisia heidän kanssaan, tai lähinnä jutun aiheet ja kukaan ei saa koskea minun hiuksiin 😬😂 mutta sinänsä saman kaavan mukaan.
Tämä: unohtua sohvalle juttelemaan ystävän kanssa. Tämä on sitä parasta!
Meillä on hyvä bileporukka työn kautta. Ollaan kaikki samalla alalla ja työkavereita tai entisiä työkavereita. Mitään ystävä ei kaikki olla, vaan yhdistää työ ja samanhenkisyys. Ollaan rentoja ja suvaitsevaisia. Suurin osa työporukastamme ei tähän sakkiin sopisi. Latistaisi tunnelmaa se nyrpistely.
Laittautuminen ei ole tärkeää. Osa tulee usein vain juttelee ja ottaan juomia ja viettää sen illan puolille öin porukassa ja osa jatkaa sitten vielä baariin.
Saan kovasti ystävieni tapaamisista. Emme kylläkään ole koskaan juoneet viiniä, käyneet keikoilla, juoneet snapseja, yrittäneet nostattaa tunnelmaa. Ainoastaan häihin ja vastaaviin tilaisuuksiin olemme laittautuneet tuntikausia hienoksi. Ajatus siitä, että meidän tapaamisiamme varten joku meistä laittautuisi tuntikausia, saa naurulihakseni toimimaan. ( Taidanpa seuraavassa tapaamisessa naurattaa muita sillä, että olen leikisti loukkaantunut, kun eivät kehu "laittautumistani".) Tapaamisemme eivät myöskään ole yleensä iltaisin, jolloin olisimme jo väsyneitä.
Mitä sitten teemme: Tapaamme yleensä toistemme kodeissa. Syömme joko herkullista ruokaa tai vähemmän herkullista. Tärkeää on se, että syömme, koska vietämme yhdessä monta tuntia, ja osa aina tulee kauempaa. Joskus käymme ravintolassa syömässä, joskus laitamme yhdessä, joskus käymme kaupan valmisruokaa ostamassa. Myös pienet lapset ovat mukana. Osa meistä on pienten lasten yksinhuoltajia, ja jotta tapaamiset sujuisivat, niin helpompi on tavata kotona. Yleensä käymme ensin leikkipuistossa, jotta pienin saa liikuntaa, sen jälkeen kotiin, ja lapsille leikit. Vanhimmalle lapselle maksetaan jokin palkinto, että jaksaa leikittää pienimpiä. Kun eivät jaksa leikkiä, niin elokuva lapsille päälle. Ehkä toinenkin. Ja me ystävykset, syömme, juomme limsaa, teetä ja kahvia, juttelemme, puhumme, keskustelemme omista ja toistemme elämistä ja kuulumisista. Nauramme, itkemme ja osallistumme toistemme elämään. Joskus käymme yhteisillä matkoilla, huvipuistoissa yms. Pääosin kuitenkin tapaamme kotona. Tapaamiset kestävät yleensä vähintään 5h, ja ovat todellakin niitä elämän juhlahetkiin kuuluvia.
Miten, kun lähdet ulos, niin haluatko ensisijaisesti lähteä ulos vai tavata näitä ystäviä/tuttavia? Jos haluat ensisijaisesti lähteä ulos, niin oletko kokeillut yksin menemistä? Ihmiset ovat erilaisia, ja jos se olisi se, joka tuottaisi sinulle rentoutuneen olon.
Missä olet näihin tuttaviin/ystäviin tutustunut? Oletteko alunperin samalla aaltopituudella?