Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa vaihdevuosistanne: Muutuitteko vittumaisiksi viisikymppisiksi?
07.07.2019 |
Onko vittumaiseksi viisikymppiseksi muuttuminen väistämätöntä? Mitä muuta on odotettavissa?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan.
Aina olen ollut vittumainen, joten tasalaatua on tämä tytteli.
Minä puolestani olen aina ollut pidetty ja mukavan (reilun) ihmisen maineessa.
Tasalaatuisesti veemäiset olen oppinut kiertämään kaukaa. Ei jaksa niitä enää yhtään.
Ikääntyessä muuttuu rennommaksi ja katselee omaa nuoruuttaan ja mokiaan lempeydellä ja ymmärtäen.
Ei ole enää niin ankara itselleen - eikä muille.
Ei jaksa tuhlata energiaa kiristelemällä hampaitaan joutavista asioista.
On leppoisa ja nauraa itselleen useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan.
Aina olen ollut vittumainen, joten tasalaatua on tämä tytteli.
Minä puolestani olen aina ollut pidetty ja mukavan (reilun) ihmisen maineessa.
Tasalaatuisesti veemäiset olen oppinut kiertämään kaukaa. Ei jaksa niitä enää yhtään.
Samoin. Kun siivoaa v-mäiset elämästään, niin vapautuu paljon aikaa ja energiaa mukavampiin asioihin. V-mäisiin lasken nekin, joilla ei yleensä ole mitään positiivista sanottavaa mistään ja kenestäkään. Sellaisille on nykyään nollatoleranssi.
Vain hyvin turhamaista ihmistä haittaa se huomion väheneminen. Huomiosta 90% kuitenkin on limaisilta setämiehiltä missä tahansa iässä, pelkästään kivaa että se loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vi xx umainen viiskymppinen
Ku z ipäinen kuuskymppinen
Seesteinen seitskymppinen
Kamala kasikymppinen
Olen aina ollut sopivan vittumainen ihminen niin ei ole tullut mitään muutosta luonteeseen tai mielialaan.
Olen 50v ja kierto heittelee ja menkat ovat todella runsaat. Voisin siis jo luopua koko touhusta.
En koe olevani näkymätön tai vanha tai muutakaan negatiivista. Elämä erittäin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
No voi kyynel, onko entiselle huomiohuoralle ja spermaperseellä jäänyt huomion saanti murto-osaan entisestään, mihin on tottunut ???
Menit sitten vastaamaan miehen kommenttiin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
Näkymättömäksi? Jos tuntee itsensä näkymättömäksi voi piipahdus terapeutilla auttaa.
No onhan viiskymppiset aika näkymättömiä kieltämättä yhteiskunnassa... Jos miettii työmarkkinoita tai parisuhde-/ihmissuhdemarkkinoita, niin kummallakaan saralla ei ole enää kuuminta hottia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vi xx umainen viiskymppinen
Ku z ipäinen kuuskymppinen
Seesteinen seitskymppinen
Kamala kasikymppinen
Yrjöttävä ysikymppinen,
saastainen satavuotias?
Mulla alkoi VV-oireet 42-vuotiaana ja 45 v loppui menkat. Kyllä mulla tuohon kauteen liittyi ankaraa kaikkeen tympääntymistä ja herkkyyttä ärsyyntymiseen pienistäkin asioista, vaikken ennen ollut ollenkaan sen luontoinen ihminen. Yritin toki parhaani mukaan olla kaatamatta omia ahdistuksiani muiden päälle ja käsitellä ne vain sisäisesti. Mutta kyllä töissä ainakin tuli kihahdeltuakin välillä. En ole parisuhteessa joten kotona sai yksin kiukkuilla ja angstata ketään häiritsemättä.
Muuten vaihtarit oli mulla superhelpot. Vain pari kuuman aallon tapaista muistan. Ei uniongelmia, kipuja tai mitään. Menkat vaan ensin tiheni, sitten harveni ja lopulta loppui. Seksihalut loppuivat täysin mikä minulle sinkkuna iso helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
Näkymättömäksi? Jos tuntee itsensä näkymättömäksi voi piipahdus terapeutilla auttaa.
No onhan viiskymppiset aika näkymättömiä kieltämättä yhteiskunnassa... Jos miettii työmarkkinoita tai parisuhde-/ihmissuhdemarkkinoita, niin kummallakaan saralla ei ole enää kuuminta hottia.
Ehkä ei, mutta viisikymppisillä on eniten osaamista, sekä työelämässä että ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä muuttuu rennommaksi ja katselee omaa nuoruuttaan ja mokiaan lempeydellä ja ymmärtäen.
Ei ole enää niin ankara itselleen - eikä muille.
Ei jaksa tuhlata energiaa kiristelemällä hampaitaan joutavista asioista.
On leppoisa ja nauraa itselleen useammin.
Mulla ei noista päde mikään, päinvastoin. Yöpurentakiskokin edelleen käytössä ja kun nuoruutta ja mokiaan miettii, tulee edelleen kauhistunut, ahdistava olo. Miten mä oon jaksanut tänne asti? N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
Näkymättömäksi? Jos tuntee itsensä näkymättömäksi voi piipahdus terapeutilla auttaa.
No onhan viiskymppiset aika näkymättömiä kieltämättä yhteiskunnassa... Jos miettii työmarkkinoita tai parisuhde-/ihmissuhdemarkkinoita, niin kummallakaan saralla ei ole enää kuuminta hottia.
Juuri niin sen pitää mennäkin. Tulevaisuus on nuorten, niin on ollut aina.
Viiskymppiset keskittyvät toisenlaisiin asioihin kun voimiaan ja taitojaan on jo saatu koetella ja kehittää -- osaaminen on lähinnä jo hankittuja taitoja syventävää.
Nuoret uskaltavat innovoida ja riskeerata pelottomammin.
Vanhemmat kollegat toimivat hyvinä mentoreina ja henkisenä turvana nuoremmilleen parhaimmillaan.
Pahimmillaan kehityksen jarruina ja kampittajina.
Toimivassa työyhteisössä on tilaa ja oma paikkansa joka ikäluokan edustajalle joka hommansa hoitaa ja mätsää luontevasti työyhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
Näkymättömäksi? Jos tuntee itsensä näkymättömäksi voi piipahdus terapeutilla auttaa.
No onhan viiskymppiset aika näkymättömiä kieltämättä yhteiskunnassa... Jos miettii työmarkkinoita tai parisuhde-/ihmissuhdemarkkinoita, niin kummallakaan saralla ei ole enää kuuminta hottia.
Iso osa 50 v. on töissä olevia perheellisiä.
Täytyy myöntää, että hetkeksi muutuin v. mäiseksi, olo oli kamala kun ei tiennyt miksi on kiukkuinen tai tiesi ja hormonikorvaushoito onneksi auttoi takaisin omaksi itseksi eikä onneksi tarvinnut pitkään käyttää.
Tuo läpinäkyväksi muuttuminen on ollut helpotus onneksi, sekin, on tapahtunut aikaisemmin jo. Kun 12v kasvaa rinnat 'kesken nukkeleikkiä' aika pian tajusin, että minä olen noille huomioitsijoille kasa lihaa, kiitos kasvatuksen, jonka mukaan olen tuntenut itseni hyväksytyksi, ei ole tarvinnut testata.
Mä oon muuttunut lempeämmäksi ja tasaisemmaksi. Että silläkin tavalla voi ne hormonit vaikuttaa.
Ja tämä lempeämmäksi muuttuminen on siis tapahtunut ihan itsestään, ilman sen kummempia meditaatioita tai muita ponnisteluja. Yllätys oli itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
Näkymättömäksi? Jos tuntee itsensä näkymättömäksi voi piipahdus terapeutilla auttaa.
No onhan viiskymppiset aika näkymättömiä kieltämättä yhteiskunnassa... Jos miettii työmarkkinoita tai parisuhde-/ihmissuhdemarkkinoita, niin kummallakaan saralla ei ole enää kuuminta hottia.
Työelämässä viisikymppinen on yleensä uransa huipulla. Kaikkea muuta kuin näkymätön!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä muuttuu näkymättömäksi, joten kyllä se alkaa vituttaa.
Näkymättömäksi? Jos tuntee itsensä näkymättömäksi voi piipahdus terapeutilla auttaa.
No onhan viiskymppiset aika näkymättömiä kieltämättä yhteiskunnassa... Jos miettii työmarkkinoita tai parisuhde-/ihmissuhdemarkkinoita, niin kummallakaan saralla ei ole enää kuuminta hottia.
Iso osa 50 v. on töissä olevia perheellisiä.
Aika iso osa on myös kasvattanut lapsensa aikuisiksi ja tullut irtisanotuksi töistä ikänsä tähden (tosin paperilla tuta-syistä).
Useimmin on tullut törmättyä ikääntyviin miehiin jotka käyttäytyvät ikävästi (ja kokevat uhkana) nuoria poikia ja miehiä kohtaan. Kadehtivat heidän voimaansa ja kyvykkyyttään?
Pojitellaan ja pistetään halvalla muka huumorin varjolla heidän osaamistaan, eikä tueta tai rohkaista sillä "ei muakaan kukaan oo tukenu" ja niinpoispäin.